”Every artist dips her brush in her own soul,
and paints her own nature into her pictures.”
– Henry Ward Beecher
Nizza – herkuttelijan ja auringonpalvojan unelmakohde
Tämän kevään ajan itse kukin on totutellut olemaan tiiviisti kotikuplansa sisäpuolella. Kyllä se on myönnettävä, että ihan hirveetä tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Kaikki reissut, odotetut kevään ja nyt myös kesän tapahtumat sekä sovitut tapaamiset sukulaisten ja ystävien kanssa on peruttu. Nyt huomaan, kuinka tärkeä voimavara edellä mainitut asiat itselleni ovat. Tänä aamuna meidän piti herätä Barcelonan aamuun ystäväperheen kanssa, mutta toisin kävi.
Tilanteen mielekkyys alkaa vaatimaan itseltäni jo hieman mielikuvitusta. Toisaalta koti on ihmisen paras paikka viettää eristäytymistä, ja huomattavasti huonomminkin voisi olla. Huomaankin usein hautautuvani viime vuosien reissukuvien lämpöisiin hetkiin. Varoituksen sananen lienee paikallaan, eivät nämä lääkettä matkakuumeeseen ole, päinvastoin, mutta pieni meditaatiohetki Nizzan hiekkarannalla tekee nyt todella hyvää.
Nizzan maisemissa saimme puolisoni Mikon kanssa nauttia olostamme muutaman ihanan kesäpäivän viime kesänä. Kiersimme autolla Eurooppaa kaksi viikkoa ja Nizza oli meikäläiselle reissun odotetuin kohde. Kaupunki oli kiehtonut minua jo pitkään, enkä oikein tiedä miksi. En pidä ranskan kielestä, enkä varsinkaan rikkaiden ylimielisestä asenteesta lomamatkoilla, mutta eipä nuo seikat häirinneet minua Nizzassa hetkeäkään. Oli vain ihanaa päästä rannan ääreen ja tutustua itselleni uuteen paikkaan ja paikallisiin tapoihin.
Oli kesäkuu, joten Etelä-Euroopan kesälomasesonki ei ollut vielä kuumimmillaan, mutta rantaa pitkin kiemurtelevalla bulevardilla oli turisteja kyllä kiitettävästi. Jopa siihen malliin, että jouduin ylläolevaan #ilovenice -kyltin kuvaa hieman retusoimaan jälkikäteen ja poistamaan kuvasta yli-innokkaita pyöräilijäturisteja, jotka kiilasivat kuvausjonossa kaverikuvaan kanssani.
Jatkoimme kävelyretkeämme pari korttelia rannasta sisämaahan päin ja ilmapiiri muuttui samantien rauhallisemmaksi. Turistiporukoiden älämölö jäi taakse ja löysimme paikallisten suosimat edullisemmat ravintolat. Oli kiva päästä paremmin paikallisten ääreen.
Mikko oli löytänyt aiemmin päivällä ravintolavinkin eräästä blogista, jonne istahdimme illallistamaan. Ravintolan nimi oli Restaurant Davia ja oi nam, miten hyvää paikallista kotiruokaa sieltä sai! Söimme kumpikin kolmen ruokalajin aterian (kuvia alla) ja sen hinta oli vähemmän kuin aiemmin päivällä lounaaksi syömäni pelkkä pääruoka-annos rannan äärellä (kuva yllä).
Vaikka sukulaiseni tekevät todella hyvää sitruunapiirakkaa, on pakko sanoa, että maailman paras sitruunapiiras löytyy Nizzasta. Se saa vieläkin kieleni tanssimaan jo pelkästä ajatuksestakin.
Ruokailun jälkeen siirryimme takaisin rannan ääreen seuraamaan auringonlaskua. Oli niin rentouttavaa vain istua heiluttelemassa jalkoja kaiteen vierellä, hieman viiniä matkassa ja kamera valmiudessa.
Peikkopuut eli palmupuut heiluivat vienosti tuulessa. Viereisessä rantaravintolassa vietettiin iäkkään herrasmiehen syntymäpäiväjuhlia. Uimassa oli vielä jonkin verran ihmisiä ja muutama koirakin. Eräs nainen kastoi pikkutytön varpaat varovaisesti veteen ja tyttö kiljahteli iloisesti veden koskiessa varpaita.
Oli niin rentouttavaa seurata muiden iloa ja kesäillan viettoa ja samalla itse nauttia lämpimästä kesäillassa. Täydellinen päätös upealle lomapäivälle.
Matkakuumeisin terveisin,
AaKoo / Feather On The Move
#missingtheworldoutside
Rohkeuden tönäisemä
Muutama viikko sitten maailma näytti, miten arvaamatonta elämä voi olla. Jäin talvilomalle ja seuraavana päivänä pandemia muutti myös meikäläisen suunnitelmat kerta heitolla. Odotettu synttäriyllätysmatka äidilleni Espanjan lämpöön jäi takataskuun ja oli pysyteltävä siitä lähtien kotioloissa.
Pysähtyminen on kuitenkin aina hyvästä. Jäin pohdiskelemaan millaisia asioita haluaisin elämässäni työnsaralla kokea nyt vetolaatikkoon suljetun suunnitelman sijaan. Tuo vetolaatikon suunnitelma on päätyöni markkinointiasiantuntijana eräässä Tampereen isoimmassa kylpylää muistuttavassa kulttuuritalossa, jossa nyt työt ovat epidemiasta johtuen vähentyneet. Tästä syystä annoin tilaa rohkeudelle edetä unelmieni parissa.
Ei ole enää tekosyitä laittaa haaveitani valokuvaamisen saralla puoliteholle. Tämäkin tilanne on mahdollista kääntää hyödyksi. Minulla on ollut aikaa päivittää Flick-tilini ja muistutankin nyt teitä, että teen päätyöni ohessa valokuvauskeikkaa sekä yksityisille henkilöille että yrityksille. Visuaalinen viestintä on vahvuuteni.
Rajoitukset toki vaikuttavat myös tällä hetkellä tähän, mutta nyt ja etenkin jatkon varalta muistututettakoon, että esim. yritysten tilakuvauksia, tapahtumadokumentointia, lemmikki-, lapsi tai perhekuvauksia ja juhlia kuvailen enemmän kuin mielelläni. Lisäksi olen ammatiltani myös graafikko, joten taitto- ja graafisen suunnittelun töitä otan vastaan myös mieluusti. Kiteytettynä vielä, kun tarvitset valokuvaajaa tai graafikkoa, ota yhteyttä: featheronthemove@gmail.com
Tutustu viime vuosina ottamiini kuviin täältä!
Kuvaoikeudet: lemmikki-, lapsi, ja matkakuvat © Anna-Kaisa Noki / FOTM
tilakuva © Anna-Kaisa Noki / G Livelab Tampere / glivelab.fi/tampere
tanssikuva © Anna-Kaisa Noki / Tampere Chamber Music / tampere-talo.fi/tcm2020
Tämä ei kuitenkaan muuta tämän blogin ajatusta. Tarinallisuus ja visuaalisuus säilyy vaikka matkakuvien ja retkien lisäksi julkaisen muitakin tarinoita tällä blogialustalla. Pääpaino pysyy edelleen reissutarinoissani maailmalta. Voi juku, nyt on aikaa pysähtyä paremmin myös niiden tarinoiden äärelle.
Voikaa hyvin!
– AaKoo / Feather On The Move
Como-järven maisemissa
Varoitus! Julkaisun maisemakuvat saattavat aiheuttaa sydämentykytyksiä ja katkoksia hengityksessä.
Eipä ole tullut päivitettyä turinoita (liian) pitkään aikaan, mutta ei anneta sen häiritä. Tässä välissä on tullut kuitenkin reissattua ja valokuvattua niin Berliinin, Köpiksen, Milanon kuin Nizzankin maaperällä. Enimmäkseen olen kuitenkin kuvannut työni puitteissa kulttuuritapahtumissa ja omaksi huviksi muotokuvausta lähipiiriäni mallina hyväksi käyttäen. Näihin palaan jonain toisena kertana.
Tässä postauksessa haluan jakaa kanssanne ainutlaatuisen Como-järven seudun kuvia ja hetkiä niiden ympäriltä. Kävimme Milanossa ystäväni Hannelen kanssa kesäkuussa harrastamassa hieman kulttuuria, mutta ennen kaikkea nauttimassa Milanon ja siis myös Como-järven upeista maisemista. Kyllä kannatti!
Alkuperäisenä ajatuksena oli hypätä junaan ja löytää itsensä Como-nimisestä kylästä, mutta bongasimme Milanon turisti-infosta, että sinne tehtiin myös päiväretkiä, jossa ei tarvinnut kuin hypätä bussiin, laittaa kuulokkeet korvaan ja kuunnella oppaan turistihöpinöitä päivän mittaan ja seurata häntä kamera kädessä osan päivää.
Ei siinä kohdassa jaksanut stressata juna- ja laiva-aikatauluista ja halusimme myös kuulla Como-järvestä historiaa ja muita faktoja, joten tartuimme tarjoukseen. Oli kyllä ihan hauskaa leikkiä turistia ns. ”japanilaisturistin elkein”. Itse kun on tottunut ottamaan selvää aikatauluista yms. (tai joku muu on ottanut selvää) ja mennyt enemmän oman pään mukaan. Ihan hauskaa vaihtelua tämä oli kyllä.
Yllä olevat kuvat ovat Como-kylän satoa. Ihastuttavista pikkukaupoista, sympaattisinta paikallisista ja pienistä italialaisista herkuista koostui meidän lyhyehkö visiitti kylässä ennen laivaan siirtymistä.
Ahtaanpaikankammoisten kannattaa varautua pelkotiloihin laivaan siirtyessä, sillä Como-järvi tunnetusti on turistien suosima paikka ja sen kyllä viimeistään satamassa huomasin itsekin. Onneksi odotus ahtaassa satamanokassa ei kestänyt kauaa ja vähitellen valuimme kaikki tiiviissä rykelmässä laivaan.
Yllä kuvia Como-kylän ja Bellagio-kylän välimaastosta.
Bellagio-kylä oli meidän päiväretken pääkohde (kuvat yllä). Se on juurikin se kylä, josta Las Vegasin samanniminen hotelli on saanut nimensä. Älä kysy miksi, en muista enää vastausta. Kylä oli oikein kiva, ehkä turhan turistinen meikäläisen makuun, mutta kyllä sinne matkaisin uudelleen ihan vain nähtävyyksien vuoksi. Kun jaksaa kivuta kylän portaat ihan ylös asti on epärealistista katsoa portaita alaspäin ja nähdä meri taustalla samalla korkeudella.
Shoppailun ja lounaan jälkeen oli aika jatkaa matkaa, eipä jäänyt kyllä itselle olo, että jotain jäi näkemättä. Pääkadut tuli melko nopeasti (helteestä huolimatta) kierrettyä.
Olen tänä kesänä ollut hyvin paljon joko meren, järven tai lammen lähettyvillä ja en vaihtaisi niistä hetkistä ainuttakaan pois. En tiedä sitten, mistä se kertoo, mutta niiden äärellä on meikäläiselle tullut hyvin levollinen olo, joten ei se voi olla huono asia.
Vaikka olenkin pyrkinyt vähentämään kameran takana oleilua, on mielestäni onni että on valokuvat, johon voi syventyä kun täällä Suomessa on ainakin tänä viikonloppuna vähän syksyn viileyden tuntua.
Elokuisin terveisin,
AaKoo / Feather On The Move
Kööpenhaminan olutpaikkatärpit
En itse tiedä oluista yhtään mitään. En pidä oluen mausta, enkä useimmiten sen väristäkään. Mielestäni se pahimmillaan muistuttaa kitkerää pesuveden makua (tosin en ole sitäkään maistanut). Taidan olla kuitenkin tottumuksiltani poikkeuksellinen yksilö, koska oluen maistelusta on tullut yleinen harrastus monelle sukupuoleen katsomatta.
Olen vierestä seuranneena oppinut huomaamaan, miten siinä tutustuu jälkimaun ja vaahdon lisäksi uusiin ihmisiin sekä paikkojen tunnelmaan ja juuri näihin keskityn tässä postauksessa. Siinä missä tietyn oluen maistelu saattaa useimmiten jäädä yhteen kertaan, jää elämään hetket tuopposten sijaan. Siksi leikkimielisessä arvostelussani tarkastelussa ovat ravintoloiden tunnelma ja tarjonta. Arvosteluasteikko on 1-5.
Kööpenhamina on olutharrastajan (ja vieressä tunnelmasta nauttivan) paratiisi, kaupunki on pullollaan persoonallisia ravintoloita ja baareja, joiden valikoimissa on monen tyyppisiä oluita ja useimmiten yksi kuivahko talon viini. Siksi arvostankin suuresti, jos olutravintolassa on muutakin tarjota, kuin vaatimaton talon viini sellaiselle, joka ei juo olutta. Toisaalta, jos tunnelma on kohdillaan niin vaatimattoman viinin maku on sivuseikka.
Bootleggers Craft Beer Bar, Nørreport aseman lähistöllä
Huomioita: Yläkerrasta löytyy Bootleggers Cocktail Bar, joten kesä-aikaan on ihanaa, kun voi yhdistää kahden baarin hyödyt ja istua terassilla nauttien auringosta ja ylläolevan kuvan vilkkaasta ihmisvilinästä hyvien virvokkeiden kera. Olutpuolen tarjonta oli monipuolinen, valittavana oli 20 eri vaihtuvaa oluthanaa ja maisteluannokset olivat mahdollisia.
Viihtyvyys: 5+ (drinkkibaari vaikuttaa asiaan)
Arvosana: 5
WarPigs, Kødbyen
Huomioita: Iso paikka, jossa sai myös ruokaa. Ruokapuoli tosin jäi testaamatta, mutta sivusilmällä hyvältä näytti. Oluttarjonnasta löytyi hyviä oman panimon tuotteita. Meikäläiselle ei jäänyt imartelevia muistikuvia talon muista virvokkeista. Tunnelma hieman kolkko, mutta se on ymmärrettävää, koska paikka on entinen teurastamo.
Viihtyvyys: 4
Arvosana: 4
Tutustu paikan nettisivuihin täältä!
Mikkeller Garage Sale, Kødbyen
Huomioita: WarPigsin välittömässä läheisyydestä sijaitsee Mikkellerin Garage Sale. Mikkeller on saavuttanut lyhyen historiansa aikana paikkansa olutmaailman huipulla. Eipä tarvinnut siis kahdesti ehdottaa vierailua Mikkellerin omalla ”autotallikaupoilla”, jossa kaikki oluet olivat tuolloin puoleen hintaan.
Koelschip, Nørrebro
Huomioita: Mikkellerin omistama belgialaisiin oluisiin keskittyvä paikka. Sisäkautta pääsee kätevästi Mikkellerin toiseen baariin, josta saa myös drinkkejä – ei vain osunut kovin hyviä omalle kohdalle. Paikkojen yhteinen erittäin laaja pullolista ei ollut ajantasalla. Tunnelma mukava, hieman hämyinen.
Viihtyvyys: 3
Arvosana: 4
Tutustu baarin nettisivuihin täältä!
Kihoskh, Kødbyen
Huomioita: Aivan tavalliselta lähikaupalta näyttävä liike kätkee alakertaansa olutharrastajan aarreaitan. Hylly toisensa jälkeen täynnä erilaisia erikoisoluita – hyvään hintaan. Se sai meidänkin seurueen pojat viettämään aikaa etikettien parissa pidemmän tovin. Tarjonta oli olutasiantuntijan mukaan ”aivan helvetin hyvä”.
Arvosana: 5
Kepeätä pikkulauantaita kaikille!
Terveisin,
AaKoo ja olutasiantuntija Mikko
Syksyn fiilistelyä Pirkanmaalla
Ei ole salaisuus, miten paljon rakastan värejä ja siksi pidän syksystä todella paljon. Mulle on hyvin meditatiivinen kokemus kävellä metsässä ja tuoksutella syksyä ja ihmetellä syksyn moninaista väripalettia.
Yllätyksekseni väriloisto Seitsemisen metsässä ei kuitenkaan ollut vielä viikko sitten niin pitkällä kuin mitä olen jo nähnyt Tampereen keskustassa. Patikoimme siellä Reinon ja ystäväni Miljan kanssa.
Vierailin Seitsemisen kansallispuistossa vasta ensimmäistä kertaa, mutta varmastikaan en viimeistä. Koveron perinnetilalta lähtevää Koveron kierrosta en suosittele esteetöntä kulkua tarvitseville, mutta onneksi Seitsemiseltä löytyy reittejä myös tämän seikan huomioiden. Muille suosittelen Koveron kierrosta lämmöllä, sillä reitti tarjosi monipuolisesti monenlaista nähtävää, tosin vau-elämyksiä odotettiin ehkä enemmänkin.
Koveron lenkki kiertää Haukilammen, Kirkaslammen ja Koverolammen kautta takaisin Koveroon. Noin kuuden kilometrin lenkillä meillä meni aikaa kolme tuntia. Kuljimme siis melko leppoisaan tahtiin monia ihastuttavia pientä yksityiskohtia fiilistellen.
Kuljimme kierroksella vastapäivään. Viimeisellä kolmannella pysähdyimme Haukilammen äärellä olevalla tulentekopaikalla, josta oli niin upeat lampimaisemat, että siellä olisi viihtynyt pidempäänkin.
Patikointi oli hyvä lenkki myös niskoilleni, sillä pääni kyllä vaappui jokaiseen suuntaan ylös, alas, vasemmalle ja oikealle. Lisää kuvia retkeltämme löydät täältä!
Puiden väriloiston lisäksi valon sävy on syksyllä ainutlaatuinen. Olin onnekas, kun sain viikolla todistaa upeaa auringonlaskua Tampellan rannassa. Minuutti minuutilta taivaanranta vaihtoi sävyään yhä upeammaksi. Suorastaan mykistyttävä kokemus.
Toivottavasti syksystä saamme nauttia vielä pitkään, vaikka näyttääkin vähän siltä, että maahan alkaa leijailla (ainakin keskustassa) vähitellen enemmän ja enemmän lehtiä jättäen puut paljaaksi.
Reipasta syyskuun viimeistä viikkoa kaikille toivottaen,
AaKoo ja Reino
