”Every artist dips her brush in her own soul,
and paints her own nature into her pictures.”
– Henry Ward Beecher
Como-järven maisemissa
Varoitus! Julkaisun maisemakuvat saattavat aiheuttaa sydämentykytyksiä ja katkoksia hengityksessä.
Eipä ole tullut päivitettyä turinoita (liian) pitkään aikaan, mutta ei anneta sen häiritä. Tässä välissä on tullut kuitenkin reissattua ja valokuvattua niin Berliinin, Köpiksen, Milanon kuin Nizzankin maaperällä. Enimmäkseen olen kuitenkin kuvannut työni puitteissa kulttuuritapahtumissa ja omaksi huviksi muotokuvausta lähipiiriäni mallina hyväksi käyttäen. Näihin palaan jonain toisena kertana.
Tässä postauksessa haluan jakaa kanssanne ainutlaatuisen Como-järven seudun kuvia ja hetkiä niiden ympäriltä. Kävimme Milanossa ystäväni Hannelen kanssa kesäkuussa harrastamassa hieman kulttuuria, mutta ennen kaikkea nauttimassa Milanon ja siis myös Como-järven upeista maisemista. Kyllä kannatti!
Alkuperäisenä ajatuksena oli hypätä junaan ja löytää itsensä Como-nimisestä kylästä, mutta bongasimme Milanon turisti-infosta, että sinne tehtiin myös päiväretkiä, jossa ei tarvinnut kuin hypätä bussiin, laittaa kuulokkeet korvaan ja kuunnella oppaan turistihöpinöitä päivän mittaan ja seurata häntä kamera kädessä osan päivää.
Ei siinä kohdassa jaksanut stressata juna- ja laiva-aikatauluista ja halusimme myös kuulla Como-järvestä historiaa ja muita faktoja, joten tartuimme tarjoukseen. Oli kyllä ihan hauskaa leikkiä turistia ns. ”japanilaisturistin elkein”. Itse kun on tottunut ottamaan selvää aikatauluista yms. (tai joku muu on ottanut selvää) ja mennyt enemmän oman pään mukaan. Ihan hauskaa vaihtelua tämä oli kyllä.
Yllä olevat kuvat ovat Como-kylän satoa. Ihastuttavista pikkukaupoista, sympaattisinta paikallisista ja pienistä italialaisista herkuista koostui meidän lyhyehkö visiitti kylässä ennen laivaan siirtymistä.
Ahtaanpaikankammoisten kannattaa varautua pelkotiloihin laivaan siirtyessä, sillä Como-järvi tunnetusti on turistien suosima paikka ja sen kyllä viimeistään satamassa huomasin itsekin. Onneksi odotus ahtaassa satamanokassa ei kestänyt kauaa ja vähitellen valuimme kaikki tiiviissä rykelmässä laivaan.
Yllä kuvia Como-kylän ja Bellagio-kylän välimaastosta.
Bellagio-kylä oli meidän päiväretken pääkohde (kuvat yllä). Se on juurikin se kylä, josta Las Vegasin samanniminen hotelli on saanut nimensä. Älä kysy miksi, en muista enää vastausta. Kylä oli oikein kiva, ehkä turhan turistinen meikäläisen makuun, mutta kyllä sinne matkaisin uudelleen ihan vain nähtävyyksien vuoksi. Kun jaksaa kivuta kylän portaat ihan ylös asti on epärealistista katsoa portaita alaspäin ja nähdä meri taustalla samalla korkeudella.
Shoppailun ja lounaan jälkeen oli aika jatkaa matkaa, eipä jäänyt kyllä itselle olo, että jotain jäi näkemättä. Pääkadut tuli melko nopeasti (helteestä huolimatta) kierrettyä.
Olen tänä kesänä ollut hyvin paljon joko meren, järven tai lammen lähettyvillä ja en vaihtaisi niistä hetkistä ainuttakaan pois. En tiedä sitten, mistä se kertoo, mutta niiden äärellä on meikäläiselle tullut hyvin levollinen olo, joten ei se voi olla huono asia.
Vaikka olenkin pyrkinyt vähentämään kameran takana oleilua, on mielestäni onni että on valokuvat, johon voi syventyä kun täällä Suomessa on ainakin tänä viikonloppuna vähän syksyn viileyden tuntua.
Elokuisin terveisin,
AaKoo / Feather On The Move
Kööpenhaminan olutpaikkatärpit
En itse tiedä oluista yhtään mitään. En pidä oluen mausta, enkä useimmiten sen väristäkään. Mielestäni se pahimmillaan muistuttaa kitkerää pesuveden makua (tosin en ole sitäkään maistanut). Taidan olla kuitenkin tottumuksiltani poikkeuksellinen yksilö, koska oluen maistelusta on tullut yleinen harrastus monelle sukupuoleen katsomatta.
Olen vierestä seuranneena oppinut huomaamaan, miten siinä tutustuu jälkimaun ja vaahdon lisäksi uusiin ihmisiin sekä paikkojen tunnelmaan ja juuri näihin keskityn tässä postauksessa. Siinä missä tietyn oluen maistelu saattaa useimmiten jäädä yhteen kertaan, jää elämään hetket tuopposten sijaan. Siksi leikkimielisessä arvostelussani tarkastelussa ovat ravintoloiden tunnelma ja tarjonta. Arvosteluasteikko on 1-5.
Kööpenhamina on olutharrastajan (ja vieressä tunnelmasta nauttivan) paratiisi, kaupunki on pullollaan persoonallisia ravintoloita ja baareja, joiden valikoimissa on monen tyyppisiä oluita ja useimmiten yksi kuivahko talon viini. Siksi arvostankin suuresti, jos olutravintolassa on muutakin tarjota, kuin vaatimaton talon viini sellaiselle, joka ei juo olutta. Toisaalta, jos tunnelma on kohdillaan niin vaatimattoman viinin maku on sivuseikka.
Bootleggers Craft Beer Bar, Nørreport aseman lähistöllä
Huomioita: Yläkerrasta löytyy Bootleggers Cocktail Bar, joten kesä-aikaan on ihanaa, kun voi yhdistää kahden baarin hyödyt ja istua terassilla nauttien auringosta ja ylläolevan kuvan vilkkaasta ihmisvilinästä hyvien virvokkeiden kera. Olutpuolen tarjonta oli monipuolinen, valittavana oli 20 eri vaihtuvaa oluthanaa ja maisteluannokset olivat mahdollisia.
Viihtyvyys: 5+ (drinkkibaari vaikuttaa asiaan)
Arvosana: 5
WarPigs, Kødbyen
Huomioita: Iso paikka, jossa sai myös ruokaa. Ruokapuoli tosin jäi testaamatta, mutta sivusilmällä hyvältä näytti. Oluttarjonnasta löytyi hyviä oman panimon tuotteita. Meikäläiselle ei jäänyt imartelevia muistikuvia talon muista virvokkeista. Tunnelma hieman kolkko, mutta se on ymmärrettävää, koska paikka on entinen teurastamo.
Viihtyvyys: 4
Arvosana: 4
Tutustu paikan nettisivuihin täältä!
Mikkeller Garage Sale, Kødbyen
Huomioita: WarPigsin välittömässä läheisyydestä sijaitsee Mikkellerin Garage Sale. Mikkeller on saavuttanut lyhyen historiansa aikana paikkansa olutmaailman huipulla. Eipä tarvinnut siis kahdesti ehdottaa vierailua Mikkellerin omalla ”autotallikaupoilla”, jossa kaikki oluet olivat tuolloin puoleen hintaan.
Koelschip, Nørrebro
Huomioita: Mikkellerin omistama belgialaisiin oluisiin keskittyvä paikka. Sisäkautta pääsee kätevästi Mikkellerin toiseen baariin, josta saa myös drinkkejä – ei vain osunut kovin hyviä omalle kohdalle. Paikkojen yhteinen erittäin laaja pullolista ei ollut ajantasalla. Tunnelma mukava, hieman hämyinen.
Viihtyvyys: 3
Arvosana: 4
Tutustu baarin nettisivuihin täältä!
Kihoskh, Kødbyen
Huomioita: Aivan tavalliselta lähikaupalta näyttävä liike kätkee alakertaansa olutharrastajan aarreaitan. Hylly toisensa jälkeen täynnä erilaisia erikoisoluita – hyvään hintaan. Se sai meidänkin seurueen pojat viettämään aikaa etikettien parissa pidemmän tovin. Tarjonta oli olutasiantuntijan mukaan ”aivan helvetin hyvä”.
Arvosana: 5
Kepeätä pikkulauantaita kaikille!
Terveisin,
AaKoo ja olutasiantuntija Mikko
Syksyn fiilistelyä Pirkanmaalla
Ei ole salaisuus, miten paljon rakastan värejä ja siksi pidän syksystä todella paljon. Mulle on hyvin meditatiivinen kokemus kävellä metsässä ja tuoksutella syksyä ja ihmetellä syksyn moninaista väripalettia.
Yllätyksekseni väriloisto Seitsemisen metsässä ei kuitenkaan ollut vielä viikko sitten niin pitkällä kuin mitä olen jo nähnyt Tampereen keskustassa. Patikoimme siellä Reinon ja ystäväni Miljan kanssa.
Vierailin Seitsemisen kansallispuistossa vasta ensimmäistä kertaa, mutta varmastikaan en viimeistä. Koveron perinnetilalta lähtevää Koveron kierrosta en suosittele esteetöntä kulkua tarvitseville, mutta onneksi Seitsemiseltä löytyy reittejä myös tämän seikan huomioiden. Muille suosittelen Koveron kierrosta lämmöllä, sillä reitti tarjosi monipuolisesti monenlaista nähtävää, tosin vau-elämyksiä odotettiin ehkä enemmänkin.
Koveron lenkki kiertää Haukilammen, Kirkaslammen ja Koverolammen kautta takaisin Koveroon. Noin kuuden kilometrin lenkillä meillä meni aikaa kolme tuntia. Kuljimme siis melko leppoisaan tahtiin monia ihastuttavia pientä yksityiskohtia fiilistellen.
Kuljimme kierroksella vastapäivään. Viimeisellä kolmannella pysähdyimme Haukilammen äärellä olevalla tulentekopaikalla, josta oli niin upeat lampimaisemat, että siellä olisi viihtynyt pidempäänkin.
Patikointi oli hyvä lenkki myös niskoilleni, sillä pääni kyllä vaappui jokaiseen suuntaan ylös, alas, vasemmalle ja oikealle. Lisää kuvia retkeltämme löydät täältä!
Puiden väriloiston lisäksi valon sävy on syksyllä ainutlaatuinen. Olin onnekas, kun sain viikolla todistaa upeaa auringonlaskua Tampellan rannassa. Minuutti minuutilta taivaanranta vaihtoi sävyään yhä upeammaksi. Suorastaan mykistyttävä kokemus.
Toivottavasti syksystä saamme nauttia vielä pitkään, vaikka näyttääkin vähän siltä, että maahan alkaa leijailla (ainakin keskustassa) vähitellen enemmän ja enemmän lehtiä jättäen puut paljaaksi.
Reipasta syyskuun viimeistä viikkoa kaikille toivottaen,
AaKoo ja Reino
Bracciano – Italian salattu paratiisi
Elokuun lopulle sijoittunut synttäriviikon yllätysmatka suuntautui Italiaan. Kohdemaa paljastui minulle sukulaisten lipsautusten ansiosta kesän mittaan pariinkin otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla en uskonut korviani. Kenellä on niin ihania lähimmäisiä, että vievät sinut juhlimaan synttäreitäsi Italiaan!? Voi juku, toisella kerralla korviaan oli pakko uskoa. Italia jäi kovasti kiinnostamaan viime vuotisen joogamatkani jälkeen, joten olin onnessani, kun tajusin että pääsen tutustumaan Italiaan uudemman kerran.
Varsinainen kohde säilyi yllätyksenä perille asti. Kun edellisenä iltana sukulaishäissä selvisi, että lennämme Roomaan, pienesti säikähdin, sillä Rooma on viimeinen paikka, johon haluan Italiassa tutustua. Turistikammoisena turistina pidän enemmän kohteista, joissa paikalliset pääsevät loistamaan. Säikähdys laantui, kun kuulin, että meillä on koko viikon vuokra-auto käytössä. Tämä tarkoittaisi sitä, että joko olemme koko ajan liikkeessä tai sitten pääkohde ei olisikaan Rooma. Enempää en saanut irti ennen matkaa tai edes matkustuksen aikana.
Hyvin Mikko ja lähimmäiset ystäväni minut tuntevat, sillä he olivat valinneet aivan täydellisen paratiisikohteen, pienen Braccianon kylän Rooman ulkopuolelta (50 km Roomasta). Vuokra-asuntomme patiolta avautui upeat maisemat Braccianon linnan ja järven ympäristöön (kuvat alla). Huikean kaunista aluetta! Ihastuttavan kahden ja 1/2 kerroksen asunnon ystäväni olivat löytäneet Booking.com-sivustolta.
Bracciano on kylä, josta paikalliset ovat kovin vaatimattomia, eikä turistit ole löytäneet sinne vielä massoina. Ainoastaan linnan lähistöllä huomaa turisteja, mutta sielläkin ihan vain muutamia yksilöitä. Odescalchin linna sai mielikuvitukseni lentämään jo ensi hetkestä, kun näin sen patiolta. Disneyn fanaatikkona, pohdiskelin itsekseni millainen prinsessa siellä voisi asua. Todellisuus oli kuitenkin melko toisenlainen asehuoneineen ja yövieraiden heittoluukkuineen. Vaikuttava nähtävyys kerta kaikkiaan! Se on tänäpäivänä hyvin suosittu hääpaikka, muun muassa Tom Cruise ja Katie Holmes ovat menneet siellä naimisiin.
Barccianon kylässä saa olla rauhassa jopa takseilta, sillä niitä ei ole kuin kolme (perheyritys) ja ne kattavat koko järven ympäristön (ympärysmatka n. 35 km). He tekevät myös pyydettäessä erilaisia retkiä, jos lähiseutuun tutustuminen kiinnostaa paikallisen opastamana.
Vuokra-auto on kyllä välttämätön, sillä lyhyetkin reitit ovat korkeuserojen vuoksi hyvin mutkittelevia ja jalkakäytävät osittain olemattomat. Sinnepäin matkaaville annan mielelläni lisää vinkkejä ominpäin liikkumiseen. Mikä siinä muuten on, että Italiassa kadun nimet kuulostavat pasta-annoksilta? Braccianossa ehdottomasti kannattaa vierailla ja yöpyä, varsinkin jos haluaa hetkeksi pois suurkaupungin ympäristöstä rauhallisiin maalaismaisemiin.
Postikortit sen sijaan kannattaa ostaa Roomasta, sillä Braccianosta niitä yritimme löytää tuloksetta. Tarjolla oli vain valokuva ravintolasta, jota ei ollut enää kylässä edes olemassa. Magneettifanina löysin lähipiirille sentään edes niitä, tosin kalleimpia ikinä ostamiani magneetteja, tosin ne oli käsintehtyjä, joten ainakin ne ovat ainutlaatuisia.
Elokuisena päivänä aurinko paistaa kuumasti, mutta lempeä tuuli ja naapurustossa pörräävä puutarhuri muistuttaa, että kesä on vaihtumassa Braccianossakin syksyksi. Italialaiset ovat palaamassa lomiltansa kotiin. Ravintolat ovat auki miten sattuu, sillä paikalliset tosiaan ovat vasta palailemassa kotiin. Parhaiten tiedon saa olemalla ravintolaan yhteydessä facebookin kautta. Googlen ja TripAdvisorin aukioloaikoihin ei ole luottamista tippaakaan. Tosin se kuuluu myös italialaiseen kulttuuriin, että kellonajat ja täsmällisyys ei ole tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.
Koko järven seutu on paratiisimaisen kaunis. Seuraava kylä (myötäpäivään) on Trevignano Romano (kuvia alla), joka on hyvin kaunis myöskin. Siinä olisi riittänyt tutkittavaa varmasti enemmänkin kuin muutaman tunnin, mitä kylässä vietimme ja kiipeilimme.
Lähistöllä oli myöskin vaikuttava rauniokaupunki Antica Montenaro, jossa todellakin aisti menneiden aikojen hohdon ja kauneuden. Lähialueiden patikointimahdollisuudet ovat muutenkin loputtomat. Kylien ja rauniokaupunkien lisäksi löytyy myös luonnonpuistoja, jossa ottaa rennosti ja piknikalueita, jossa kokkailla oman porukan kesken ihmetellen samalla vieraiden lintujen äänimaailmaa ympärillä.
Toivottavasti tämä postaus tuo kipinän nähdä Italiaa suurkaupunkien lisäksi niiden ulkopuolelta. Koen, että siellä se Italia todellisuudessa sykkii.
Terveisin,
– AaKoo
