Avainsana: toivo

On hassua, miten ajatukset aina palaavat takaisin niihin oikeasti itselle tärkeisiin asioihin (ja miten ne asiat pysyvät samana vuodesta toiseen), kun välissä on aikaa saattanut kulua paljonkin ja se on kadonnut arjen kiireisiin ja velvollisuuksien solmuihin.

Lueskelin tuossa tänään melkein kolme vuotta vanhoja kirjoituksiani ja ajatuksiani elämästä silloin ja hymyni laajeni korviin asti. Vaikka välissä on tapahtunut PALJON, niin iloisia kuin vaikeitakin asioita, eivät ajatukset elämästä ja unelmista ole muuttuneet, päinvastoin. Suunta on vaan vahvistunut, vaikka välissä, rehellisesti sanottuna, tunnuin olevan melko hukassa.

Julkaisin niitä kirjoituksia nyt, ja kannattaa niitä lukaista, jotta pääset paremmin kärryille meikäläisen sielunelämään. Kiteytettynä pyrin elämään hetkessä, ystävien ja lähimmäisien parissa ja itsestä huolta pitäen. On tullut liian monesti aliarvostettua edellä mainittuja asioita, ja niitä virheitä en suosittele tekemään.

Tässä hyvä esimerkki siitä, miten pienet asiat ovat minulle tärkeitä. Tänään näkemäni kaunis auringonnousu hyvän ystävän kanssa on minulle juuri sitä.

Suurimpia kiinnostuksen kohteitani tällä hetkellä ovat elämän anatomia, reissaaminen, terveellinen ruoka (miten sen sitten kukin käsittäkään.. 😉 ) ja toiminnallinen liikunta (CrossFit, TRX-köydet, kahvakuula ja astangajooga). Nämä varmastikin nousevat myös päällimmäisiksi puheenaiheiksi täällä ja olisi hienoa saada teistä lukijoista vuorovaikutusta kommenttien muodossa, mikä teille antaa hyvän olon?

Oikeinkirjoitustaitoni ovat vuosien saatossa valitettavasti ruostuneet, joten toivon kärsivällisyyttä. Palo kirjoittamiseen on kuitenkin nyt suurempi kuin koskaan ennen. Vaati näköjään muutaman vuoden tauon, että löysin palon uudelleen.

Valmistumisestani medianomiksi tulee keväällä kolme vuotta ja sen jälkeen olen paljon kyllä ajatellut ja tuumaillut elämää, mutta kirjoitusvälineet siirsin silloin pöytälaatikkoon pölyttymään. Nyt koen, että rohkeuteni on kasvanut ja yritän taas ryhtyä tuumasta toimeen. Katsotaan mihin rahkeet riittää, kiitos kun olet matkassa mukana!

Inkkariterveisin,

AaKoo