Loppiaisen taikaa

Uusi vuosi, uudet kujeet. Meille kaikille tuttu sanaparsien klassikko näin alkuvuodesta. Kuin yhdessä yössä meihin kaikkiin iskostuu hirmuinen motivaatiopiikki ja usko, että nyt minä parannan tapani ja elän onnellista tasapainoista elämää. Ajatuksena se on kovin kaunis, mutta käytännössä kaatuu rähmälleen viimeistään tammikuun puolessa välissä tai jo joulun poiskorjaamisen yhteydessä takaisin kaappiin.

Minä puolestani aloitan vuoden siitä mihin edellinen jäi. En koe, että itsensä kehittäminen tapahtuu aikajanalla tammikuu-joulukuu vaan se on elinikäinen projekti. Ihan vain pienin askelin eteneminen kohti unelmiani. Se on itselleni hyväksi havaittu tapa. Ja toteutettavaksihan unelmat on tehty. Kaiken ei tarvitse tapahtua tässä ja nyt. Saavutukset edellyttävät kovaa työntekoa, monen liikennevalon kautta voitoon.

loppiainen2017-featheronthemove

Oletko kuullut, että muumit ovat muuttamassa Muumimuseon myötä Tampere-talolle kesällä? Minun uuteen vuoteen kuuluu uusi työ. Osittain se tapahtuu muumien parissa, mutta siihen kuuluu myös paljon muutakin. Tämä teille tiedoksi, sillä tulen tutustumaan muumeihin ihan uudella tavalla ja heidän elämänviisauksiaan varmasti sivuan täälläkin. Niissä piilee mielestäni elämän nerous. Itse Muumimuseon mainostamisen jätän heille itselleen, siitä ei huolta, ei blogista tule saamaan muumiähkyjä.


Lisäksi uusi vuosi toi tullessaan uusia ihania muistoja rakkaiden ihmisten kanssa. Vietin loppiaisviikonlopun lapsuusmuistoissa Ypäjällä. Reino nautti suunnattomasti, kun pääsi pomppimaan lumikasasta toiseen pellolla sekä metsässä ja minä ulkoiluretkestä isoäitini ja tätini kanssa uudella laavulla. Sen oli serkkuni vasta äskettäin rakentanut läheiseen perhepiirin metsään. Harmi ettei siitä tullut nyt otettua hyvää kuvaa, mutta toisaalta jotkut asiat on hyvä pitää piilossa. 😉

Luonnossa on kyllä oma taikuutensa, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Oli ihanaa katsella nuotion tulta ja vaan pysähtyä hetkeksi keskelle metsän rauhaa ja katsella ympäriinsä. Nautin pienestä parin tunnin retkestämme suunnattomasti, sain viettää kauniin hetken ihmisten kanssa, joita näen kovin harvoin. Ikimuistoiset hetket koostuvat niin yksinkertaisista pienistä asioista kuin makkaratikusta, suojaisasta laavusta ja puheensorinan ja metsän hiljaisuuden tasapainosta. Täydellinen pieni hetki elämässä.

img_6641

Vaikka toisaalta olen kauheissa matkakuumepöhinöissä tällä hetkellä, olen myös kiitollinen, että olen oppinut arvostamaan Suomen luontoa. Ystäväni vinkkaamana osallistun ”Retkihaaste 2017” -tapahtumaan. Idea on hyvin yksinkertainen ja mielestäni jopa nerokas. Haaste käsittää 52 kohtaa, jotka tulee toteuttaa vuoden 2017 aikana. Yksi retki siis jokaiselle vuoden viikolle. Osassa pitää pienoisesti haastaakin itseään, mutta mitään mahdottomuuksia ei ole joukossa.

Tunnollisena osallistujana en aio yhdistää kohtia keskenään, jos siihen tulee mahdollisuus vaan merkitsen muistiinpanoihini toteutetuksi yhden kohdan kerrallaan. Ennen kaikkea tarkoituksena ei tässäkään asiassa ole olla suorittaja vaan nauttiva osallistuja. Nauttia siitä, että pääsee toteuttamaan näitä asioita – omasta tahdostaan luonnon helmassa. Kohdan 18 toteutin siis eilen.

Tässä vielä linkki tapahtuman Facebook-linkkiin, jos vasta kuulit asiasta ensimmäisen kerran ja haluat osallistua tapahtumaan. Lisäohjeet löytyvät siis linkin takaa, mutta retkihaasteen kohdat löytyvät myös alta. Toivottavasti sain sinutkin innostumaan luonnossa liikkumisesta. Jos jaat kuvia somessa, esimerkiksi Facebookissa tai Instagramissa, muista merkitä hashtagit #retkihaaste2017 #52retkeävuodessa kuvan oheen.

52 retkihaastetta vuodelle 2017:
1. Retki lähimetsään.
2. Retki kansallispuistoon.
3. Retki luontokohteeseen, jossa et ole aikaisemmin käynyt.
4. Retki luontokohteeseen, jossa on luola.
5. Retki luontokohteeseen, jossa on pitkospuut.
6. Retki luontokohteeseen, jossa on suo.
7. Retki luonnonsuojelualueelle.
8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia.
9. Retki kohteeseen, jossa on kalliomaalaus.
10. Retki saareen.
11. Sieni-/marjaretki.
12. Retki lintutornille.
13. Vietä yö ulkona -retki.
14. Lintubongausretki.
15. Retki luontokohteeseen, jota ystävä suositteli.
16. Retki luontokohteeseen, jota suositeltiin sosiaalisessa mediassa.
17. Retki luontokohteeseen, josta luit lehdestä tai kirjasta.
(x) 18. Retki metsään, jossa olet käynyt lapsena.
19. Retki luontopolulle, jonka nimi on kaunis.
20. Retki kodalle tai nuotiopaikalla, jossa syöt lämpimän ruoan.
21. Retkiluontokohteeseen, jossa on koski.
22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki.
23. Retki luontokohteeseen, jossa olet jo pitkään halunnut käydä.
24. Retki niitylle bongaamaan perhosia.
25. Jälkiä lumessa -retki.
26. Retki vesillä.
27. Retki luontokohteeseen, jossa on vanha puu.
28. Kotipaikkakuntaasi liittyvä luontokohde.
29. Päiväretki luontoon.
30. Luontoretki, jossa patikoit yli 10 km.
31. Luontoretki samaan kohteeseensa neljänä eri vuodenaikana.
32. Retki omaan suosikkiluontokohteeseen
33. Retki luontokohteeseen, jonka teet yksin.
34. Retki luontokohteeseen, kun arki tuntuu raskaalta.
35. Retki luontokohteeseen, jossa on metsälampi.
36. Retki geokätkölle.
37. Retki auringonnousun aikaan.
38. Retki perinnemaisemissa.
39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja.
40. Retki luontokohteeseen, joka on vähintään 120 metriä merenpinnan yläpuolella.
41. Retki luontokohteeseen, jossa ylität sillan.
42. Retki luontokohteeseen, jonka nimessä on eläin.
43. Ruskaretki
44. Retki jäälle.
45. Kerää luonnossa olevat roskat -retki
46. Retki luontokohteeseen, jossa pysähdyt aistimaan luontoa.
47. Retki, jolla havainnoit keväänmerkkejä.
48. Retki sateella.
49. Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.
50. Retki luontokohteeseen, johon yhdistät lempiharrastuksesi.
51. Luontoretki keskellä kaupunkia.
52. Luontoretki teemapäivänä.


Tässä kuulumiset tällä kertaa, kannattaa pysytellä kuulolla, sillä pian on aika julkistaa eräs jännä yllätys blogin 1-vuotispäivän kunniaksi! 🙂

– AaKoo

 

 

Metsäkylpyjä, maisematerapiaa ja oppia koiranpennun läsnäolotaidoista

Elokuisella kesälomallani oli kolme tavoitetta. Nauttia koiranpentumme Reinon (aivan liian nopeasta) kasvusta, viihtyä enemmän luonnossa kuin sisällä kotiaskareiden parissa ja aktivoitua liikuntaharrastusteni kanssa. Näistä kaksi ensimmäistä kohtaa toteutui onnistuneesti ja jälkimmäisin tuli syrjäytetyksi sairastamisella, sillä flunssa oli ajatuksesta eri mieltä.

Olin kesälomalla kolme viikkoa. Ensimmäisellä viikolla olin tyttöjen pidennetyllä viikonlopulla Budapestissa, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Toisella viikolla kävimme Mikon ja Reinon kanssa retkellä Ylöjärven metsissä Pikku-Ahvenistolla. Halusin päästä luontoon, sillä töihin palatessa tulisi taas kökötettyä päätteen äärellä ihan tarpeeksi ja ennen kuin huomaankaan, niin tulee pimeät ja sitten metsiin ei ihan niin vain uskalla lähteäkään.

Pikku-Ahvenistolla olimme aluksi ihmeissämme, sillä ensinnäkin jo autoreitti maastoon alkoi ihan tyhjästä ison maantien sivusta. Perille saapuessamme jätimme auton pienelle parkkipaikalle ja lähdimme liikkeelle polkua pitkin, mutta pian löysimmekin itsemme jonkun pihapiiristä ja perheen koira äkkäsi hyvin nopeasti meidät ja etenkin Reinon. Näin ollen – ei niin vähin äänin – lähdettiin etenemään hieman isompaa metsäpolkua järvenrantaa pitkin.

Linkin takaa löytyy Retkipaikan kattava tietopaketti paikasta. Alue oli hyvin rauhallinen ja mekin saimme pääasiassa kulkea rauhassa, satunnaisia vastaantulioita tervehtien.

Laavulla meidän kanssa yhtäaikaa oli yksi perhe ja meitä vastaan tuli erinäisiä pieniä seurueita (sienestäjiä, retkeilijöitä ja maastopyörällä kulkevia treenaajia). Mielestäni paikka sopii hyvin heille, jotka haluavat hetkeksi kadota metsään esimerkiksi pienelle nuotioretkelle ja heille, jotka harrastavat polkujuoksua tai maastopyöräilyä, mutta en heille, joiden tarvitsee kuljettaa mukanaan rattaita, tai on vaikea kulkea ilman apuvälineitä.

IMG_2180_REINO

Kävi aika nopeasti selväksi, että retki tulisi olemaan haasteellista maastoa Mikolle. Luotettavan My Little Pony -pyörän pienet renkaat olivat koetuksella, kun polun alta kohoavat vahvat puunjuuret tekivät pieniä hyppyreitä ajoreitille, ylläolevan kuvan kivisillasta puhumattakaan. En siis suosittele maastoa esteetöntä reittiä tarvitsiville. Onneksi reitti ei ollut kuin kahden kilometrin pituinen, joten reissusta ei jäänyt Mikollekaan ikävä fiilis, korkeintaan kolotusta käsissä tangon puristamisesta.

Minä ja Reino puolestaan olemme molemmat melko seikkailumielisiä, joten toisinaan hakeuduimme vähän vaatimampaakin maastoa pitkin tutkailemaan erinäisiä asioita, minua kiinnosti maisemat ja Reinoa tuoksut.

Vaikka Reino on ollut meillä vasta kaksi kuukautta olen oppinut häneltä jo paljon. Hänelle elämä on ihanan yksinkertaista. Hän syö, hän leikkii ja nukkuu ja sitten sama kehä uudelleen. Ei huolta työasioista tai arjen pyörittämisestä. Siihen yksinkertaistettuun mielentilaan tulisi meidän ihmistenkin useimmiten hakeutua etenkin, kun elämä tuntuu kuormittavan mieltämme liikaa. Miksi me teemme elämästä usein turhan monimutkaista?

IMG_2238_akjareino

Tällakin retkellä Reino olisi varmasti viihtynyt tuntikausia – haistellen kasveja, leikkien isohkojen kivien kanssa tai jyrsien oksia pienillä naskalihampaillaan.

Hänelle pienet ilot ovat niitä isoja iloja. Kuten hieno iso keppi lenkkipolulla, joka on otettava matkamuistoksi mukaan ja kannettava sitä ylpeänä, jotta kaikki vastaantulevatkin huomaisivat kuinka hieno se on. Toisinaan kepin pitää olla isompi kuin hän itse, ja keppi usein sotkeutuu hihnaan, jolloin kulkeminen on haasteellista. Hän ei välitä siitä, vaan kulkee pää pystyssä hitaasta etenemisestä huolimatta. 

Kuulostaako tutulta? Onko sinulla tapana kerätä enemmän tehtävää kuin mitä jaksaisit? Pää pystyssä eteneminen tuottaa silloin useimmiten meille ihmisillekin vaikeuksia, mutta periksi ei anneta, eihän? 😉

featheronthemove_torronsuo_3

Kolmannella lomaviikolla matkasimme kotiseudulleni Somerolle, ja lähdimme lauantaina 27.8. viettämään Suomen luonnon päivää Torronsuon Kansallispuistoon. Olen viimeksi vieraillut kyseisissä suomaisemissa ala-asteen retkellä, joten koin, että oli korkea aika päästä tasapainoilemaan pitkospuilla uudelleen.

Torronsuo on ainutlaatuinen paikka, enkä sano näin kotiseuturakkauden vuoksi – pelkästään. Metsässä liikkuminen on toki aina ihanaa, mutta tuota karua suomaisemaa en näe kovin usein ja se teki jälleen vaikutuksen ja toi mieleen häivähdyksen tunnelmaa – kuin olisin samoillut Lapin jylhissä maisemissa. Torronsuo tarjoaa upeat maisemat Etelä-Suomen suurimmalla suoalueella, jossa patikointireittejä löytyy niin iltapäiväretkeilijälle kuin aktiiviliikkujallekin. Lisäksi lintutorni houkuttelee monia lintubongareita harvinaisien lintulajien ääreen.

Itse kiinnitän graafikkona metsässä ensimmäisenä huomion metsän väreihin ja valon luomaan tunnelmaan, mutta toisaalta tuoksuttelen myös metsän tuoksua ja kuuntelen hiljaisuutta. Torronsuolla minun oli pakko toisinaan pysähdellä, sillä joka kerta kun katsoin uudelleen ympärilleni, oli ympäristö erilainen. Orastava syksy toi oman pienen lisämausteensa miljööseen, ja olinkin retkestä aivan pähkinöinä.

Mikolle tuotti jälleen haasteita kulkeminen, sillä ennakkoon selvittämämme esteettömyysreitti olikin vain 200 metriä pitkä, joten eihän me päästy kuin suoalueen reunalle. Retkemme saikin uuden ulottuvuuden, sillä jännäsimme loppu matkan pysyisikö Mikko pyöränsä kanssa pitkospuilla pystyssä vai tipahtaisiko suon puolelle. Taisivat siinä olla Mikon vatsalihakset koetuksella, mutta retkestä selvittiin ehjin nahoin ilman kenenkään putoamista suohon.

Vaikka tarkoituksena oli tehdä luonosuhteen korjausliike, niin samalla tuli myös opittua pieniä viisauksia elämästä pienen nelijalkaisen näkökulmasta. Saapi nähdä mihin kaikkialle vielä tänä syksynä ehditään eksyäkään. Reino kantoi jo ensimmäisenä päivänä meille ison lakastuneen puun lehden jalkojen juureen, joten on mielenkiintoista nähdä, miten hän reagoi syksyyn, kun kellastuneita puunlehtiä on kasoittain.

Maailma tarvitsee enemmän pehmeyttä ja läsnäolevia katseita. – Hidasta Elämää

Näihin sanoihin ja tunnelmiin. Rentouttavaa viikonvaihdetta teille!

– AaKoo

featheronthemove_torronsuo_12

 

Turistina Helsingissä – kulinaristiset kohokohdat

Olen kotoisin pienestä kaupungista, joka sijaitsee keskellä idyllistä maaseutua. Siellä traktorit pärisevät tientukkeena talvellakin, ja uskoisin, että kaupungissa on edelleen asukkaina enemmän sikoja kuin ihmisiä. Voin toki olla väärässäkin. Pienessä yhteisössä on oma tunnelmansa, mutta nopeasti kävi itselleni selväksi, että omat mielenkiinnon kohteeni ja palava halu nähdä maailmaa ei oikein käynyt yhteen kaupungin tarjoamien koulutusmahdollisuuksien ja lyhyen pääkadun kanssa. Somero oli aika nopeasti nähty.

Siispä muutin peruskoulun jälkeen Tampereelle opiskelemaan viestintäpainotteiseen lukioon ja sillä tiellä ollaan yhä. Sittemmin kolme eri media-alan koulua läpikäyneenä, tunnen silti olevani se pieni maalaiskaupungin tyttö, joka on edelleen aina ihmeissään, kun saapuu isompaan kaupunkiin kuin mitä on oma asuinpaikka.

Pääkaupunkiseutu on meikäläiselle aika vieras paikka. Vielä noin kolmisen vuotta sitten Helsinki-vierailut olisivat olleet kahdella kädellä laskettavissa. Sittemmin on tullut pyörähdettyä Helsingin alueella vähän useammin, hurjat 2-3 kertaa vuodessa, mikä on täysin avopuolisoni Mikon siskon ansiota. Hän siis asuu siellä ja on aina virkistävää saada omat ajatukset pois kotiympäristöstä ja antaa niiden tuulettua toisenlaisissa maisemissa.

Helsinki on minulle kuin etelänlomakohde. Siellä useimmiten vuodenajat ovat pikkaisen edellä Tampereen korkeusasteista ja tunnelma on aivan erilainen kuin muualla Suomessa metropolimaisen luonteensa vuoksi. Se on paikka, jossa ihmisvilinä kuljettaa mukanaan – tai jäät tallotuksi. Siellä on paljon korkeita rakennuksia, persoonallisia korttelinpätkiä, liikenne kulkee sikin sokin ja muutenkin siellä on paljon ihmeteltävää ja nähtävää. Enpä olisi ennakkoon arvannut, millaiselle maailmaympärysreissulle päädyimmekään.

image

Perjantaina käytiin illastamassa yhdessä Helsingin suosikkiravintoloistani, Patronassa. Heti ovesta sisään astuessani siirryin Helsingin vilpoisesta ilmanalasta lämpimään Meksikoon. Iloinen musiikki, vivahteikkaat tuoksut, englanninkieliset/espanjankieliset tarjoilijat ja värikäs sisustus toivat välittömästi mieleeni autenttisen meksikolaisen tunnelman. Ja sitä se todellakin oli – teleporttaamista parhaimmillaan.

Valitsimme tällä kertaa 5 ruokalajin El Clasico -maistelumenun, joten makunystyröitämme hemmoteltiin huolella. Nachojen kanssa tarjottu guacamole oli jotain aivan mieletöntä ja ohessa tarjottu salsakaan ei tullut huonona kakkosena. Yksi suosikeistamme oli alkuruoaksi tarjottu Shrimp Coctel, jonka liemi sai suun räjähtämään erilaisia makuja. Sain taas muistutuksen siitä, miten pitää muistaa käyttää korianteria enemmän meidän omissa ruokakokeiluissa. Se on ehdottomasti suosikkiyrttejäni tällä hetkellä. Jos et aiemmin ole sitä käyttänyt, niin ehdottomasti suosittelen sitä kokeilemaan!

image

Lauantaina päivä valkeni pilvipoutaisena. Helsingissä kevät oli huomattavasti pidemmällä kuin Tampereella, mutta kylmä tuuli kyllä muistutti, että talvi ei aivan vielä ole ohi. En yleensä intoudu ottamaan perinteisiä turistikuvia, mutta nyt tunsin olevani niin turisti kuin olla ja voi. Olisin ollut niin hukassa ellei meidän oma matkaoppaamme eli Mikon sisko Elina ollut meitä vähän aikaa kaitsemassa Torikorttelien ympäristössä.

Helsinki on meikäläisen yksinkertaisella mittakaavalla iso kaupunki. Olen matkustanut myös Manhattanille, joka mittakaavassani sijoittuisi asteikolle ”jätti”, joten olen kyllä nähnyt vielä suurempiakin rakennuksia ja pahempaa ihmistunkua, mutta silti Helsinki yllättää minut joka ikinen kerta suuruudellaan ja ihmispaljoudellaan. En meinaa hahmottaa vieläkään alueiden sijoittumista kartalla. Tiedän Pasilan, Kallion ja Senaatintorin ja se riittää – toistaiseksi. Tällä reissulla huomasin kuulevani paljon enemmän vieraita kieliä kuin suomen kieltä, joka vain korosti fiiliksiäni siitä, että unohdin toisinaan, että olin edelleen Suomessa.

Ihan sattumalta bongasimme twitteristä, että keskustassa olisi Streat Helsingin järjestämä Streat Helsinki EATS 2016 -katuruokatapahtuma. Torikortteleihin sijoittuneeseen tapahtumaan osallistui yli 30 erilaista ruokakulttuuria kuubalaisesta katuruoasta läskisoosiin ja etnisistä ruokamaailmoista valkosulkaa&laku -vohveleihin. Valikoima oli vaikuttavan laaja ja siksi vaati hieman tarkempaa tutkimista ennen kuin hyökkäsimme suoraan ruokakojuille.

Perinteiseen tapaan, annan aina muiden rauhassa tutkia karttaa, samalla kun itse ihmettelen ympärilleni ja otan kuvia itselleni mielenkiintoisista asioista tutustuen samalla ympäristööni. Tuoksut melkein veivät minut mennessään. Melkein kuola valuen käveltiin yhden torikorttelin läpi ja fiilisteltiin tapahtuman rentoa tunnelmaa.

Mikkoa kiinnosti savustettuja ruokia tarjoavat ruokakojut, joten suuntasimme B-Smokeryn kojun luokse. Tähän väliin päädyttiin syömään lounaaksi siis aika äijämäistä ruokaa. En ole ikänä nähnyt niin isoa grillliä! Heillä oli tarjolla yksi herkkulautanen (pieni/iso), jossa oli savustettua lampaan lapaa, mausteista Merguez-makkaraa ja ankanrasvassa paistettuja perunoita. Savun makua oltaisiin kaivettu tosin ruoassa enemmänkin, mutta en valita. Ei ole tullut syötyä vastaavaa pitkään aikaan  (lue: ikinä) ja se kyllä sujahti nopeasti suusta alas, joten ei se kovin huonoa voinut olla.

TreatHelsinki5

Pikkupakkanen ei ehkä näy kuvista, mutta se kyllä tuntui luissa ja ytimissä parin tunnin kuljeskelun jälkeen. Onneksi lämpimät katuruoat pitivät kylmyyttä loitolla. Meidät yllätti myös pienenpieni untuvainen lumisadekuuro (se ei valitettavasti kuvassa edes näy). Sade oli niin hento, että lumihiutaleet sulivat jo ennen maahan laskeutumistaan. Eikä se tunnelmaa näyttänyt haittaavan ja miksi olisikaan, urbaanimusiikki ja mausteinen katuruoka muistuttivat ainakin meikäläistä lähenevästä kesästä ja kesätapahtumista. Oli ihanaa vaan kuljeskella tapahtumassa ja imaista sisäänsä iloista tunnelmaa ja herkullisia tuoksuja (pieni videoyritelmä alla, harmi ettei mukana tule tuoksuja).

Oli jälkiruoan vuoro. Vohvelifaneina suuntasimme Maannoksen -kojulle. Siellä oli tarjolla kolmea erilaista suolaista (savukala/sieni/härkäpapu) vohvelia ja yksi makean vohvelin vaihtoehto, joista valitsimme jälkimmäisen, valkosulkaa&laku -vohvelin. Pojat siellä ahkeroivat liukuhihnamaiseen tyyliin maukkaita vohveleita ja iloinen myyjätär piti huolta, että kassa kilisi tasaiseen tahtiin. Kerrankin vohveli oli hieman ylikypsä eli juuri meikäläiseen makuun. Tykkään enemmän rapsakammasta kuin veltosta vaaleasta vohvelista. Noin iso vohveliuuni kelpaisi meikäläisellekin (oik. kuvassa taka-alalla).

Tämän jälkeen menimme lämmittelemään Bryggerin lämpölamppujen alle. Siellä itse join minttukaakaon ja Mikko pääsi hetkeksi lempiharrastuksensa – oluenmaistelun – pariin. Hän maistoi yhtä heidän itsevalmistamaa olutta. Sillä välin, kun Mikko kävi hakemassa juomat, minulla oli kivaa itsekseni. Seurailin ympärillä olevia ihmisiä, joita oli aivan laidasta laitaan vanhemmista ihmisistä perheellisiin ja nuorisoon ja puheensorinaan mahtui jälleen monia erilaisia kieliä. Nautin tästä extempore -päivästä täysin siemauksin.

Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo niin kohmeessa, että suuntasimme vielä hetkeksi lämmittelemään sisätiloihin El Fant -kahvila-viinibaariin. Sielläkin oli laadukasta ruokaa tarjolla, mutta tyydyimme tällä kertaan kahviin ja lasilliseen valkkaria. Niin hyvää valkkaria en ole hetkeen saanut, ja vaikka nyt intoilenkin paljon tässä kirjoituksessa niin ei ole tapana ylistää turhaan.

image

Lämmiteltyämme kahvilassa jonkin aikaa oli aika jatkaa matkaa keskustan halki Lönnrotinkadulle. Samoilla hoodeilla olimme myös edellisenä iltana, sillä Patrona sijaitsee siinä aivan nurkan takana Annankadulla. Ilman sen kummempaa suunnitelmaa kävelymme osoittautui yllätykselliseksi. Matkamme varrella tahtiamme rytmitti tyhjillä pulloilla säestetty musiikki. Mies pullojen takana oli hyvin taitava ja olisin voinut jäädä kuuntelemaan hänen musisointiaan pidemmäksikin aikaa, mutta sitten olisi tullut taas kylmä, joten matkamme jatkui melko nopeasti. Tämä tapaus jää kuitenkin mieleeni vielä pitkäksi aikaa, toivottavasti hän sai hyvät tipit ohikulkijoilta.

image

Löysimme määränpäämme aivan liian aikaisin aikataulusta, joten päädyimme harhailemaan alueella tunnin verran ominpäin. Vastaamme tuli muun muassa askartelu-/posliini-/sisustusliike Meder, jossa oli muuttomyynti parhaimmillaan. He ovat tekemässä muuttoa talon toiselle puolelle remontin vuoksi. Myymälä oli aivan mieletön. Siellä oli kaikkea mahdollista sisustustauluista keittiötarvikkeisiin ja askarteluun ja taideprojekteihin. Mitä aarteita siellä olikaan! Mikolle löytyi sieltä kauan himoittu mortteli ja meikäläinen shoppasi ylläolevat kolme mietelausemagneettia, jotka mielestäni sopivat tähän reissuun kuin nyrkki silmään (kamalan rujo sanonta). Tapana on ostaa matkamuistoksi magneetteja, joten ei tehty poikkeusta tälläkään kertaa.

You don’t always need a plan bro. Sometimes you just need brgrs. – Be Honest to yourself.

Siinä harhaillessa ja shoppailessa nälkä alkoi jälleen hiipimään mieliin. Meille oli kehuttu Top Chef -voittajan Akseli Harlevin ravintolaa Naughty Brgria, ja koska satumme olemaan melkoisia burgerifaneja niin toki se piti käydä testaamassa. Ja oi voi! En ole koskaan syönyt noin maukasta sämpylää. Useimmiten jätän sen suosiolla syömättä. Ja entäs se hampurilaisen tärkein osa, eli pihvi? Pihvi ja lisukkeet suorastaan sulivat suussa. Vaikka annos ei näyttänyt kovin isolta, se kyllä oli hyvin tuhtia tavaraa. On ikävää toistaa sanojaan, mutta tässä päivässä kaikki vaan meni todella putkeen. Kerrankin.

Syömämme Naughty brgr ja Cuban Frita! -hampurilaiset menivät top 10 listallamme heittämällä alkupäähän. Uudenvuoden tienoilla Kööpenhaminassa juuri söimme elämämme parhaat burgerit miesmuistiin ja nyt nämä olivat jopa niihin verrattuna kova vastus. Nämä tulevat jatkossa olemaan ne hampurilaiset, johon seuraavia tullaan vertaamaan.

image

Huikea lauantaipäivämme huipentui illalla vielä livemusiikkiin. Ricky-Tick Big Band veti huikean keikan ja se tuntui olevan ohi liian nopeasti vain silmänräpäyksessä. Tommi Lindgren, Karri ”Paleface” Miettinen ja Lasse ”Redrama” Mellberg ovat kyllä pirun taitavia suustaan. Huhhuh, mikä flow! Ja toki myös Ricky-Tick Big Band Valtteri Pöyhösen johdolla soittivat upeasti oman osuutensa. Emme ole kuunnelleet bändiä aiemmin muutamaa biisiä enempää, mutta ilman toista ajatusta, menin keikan loputtua samantien ostamaan kokoonpanon molemmat levyt. Menee kylmät väreet vieläkin. Kyllä kelpaa kuunnella levyjä nyt autossa, kun matkataan muun muassa sukulaisissa eestaas.

image

Näihin kuviin ja tunnelmiin heräilin sunnuntaiaamuna, palmusunnuntaihin. Tänään sai syödä pääsiäisen ensimmäisen Fazerin Mignon-munan, jei! ❤

Oikein leppoisaa palmusunnuntaita!

– AaKoo áka ’sulkajalka’