Budapest: Metsäisiä kukkuloita ja makujen ilotulittelua

 

image

Nousin elokuun 10. päivä Tampere-Pirkkalan lentoasemalta lentokoneeseen ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia tulevasta. Jos ystäväni ei olisi kutsunut minua mukaansa juhlistamaan valmistumistaan Budapestin reissulle, ei itselleni olisi tullut mieleen matkustaa Unkariin. Se ei vain ollut minua kiehtovien maiden listalla. Kuinka väärässä mielikuvieni kanssa taas olinkaan. Jokainen uusi maa on AINA elämys.

Sain täystyrmäyksen jo ensimmäisenä päivänä, jolloin haahuilin itsekseni kameran kanssa ilman mitään päämäärää. Se, että Budapest ja Unkari eivät olleet matkustuskohteiden top 10 -listallani ei tarkoita, etteikö se voisi yllättää omalla tavallaan ja niin se juuri teki. Hyvä muistutus itselleni jälleen siitä, että aina tulee matkustaa avoimin mielin. Anna maan tulla luoksesi. 

Budapest on siis Unkarin pääkaupunki. Se jakaantuu kahteen osaan – Budaan ja Pestiin. Nämä on helppo erottaa toisistaan, sillä Budan puolella on korkeita vehreitä kukkuloita ja Pest on pitkälti alavaa tasankoa ja niiden välissä virtaa Tonava-joki. Heti ensisilmäyksellä, kun saavun lentokentältä keskustaan, näen kaupungista jo suuren osan. Ei tarvitse kuin kurkata Tonavan rannalta ympärilleen ja nähtävää on silmänkantamattomiin.

Budapestin kaupunkikuva on vaikuttava: metsäiset Budan kukkulat, Budan ja Pestin yhdistävät kookkaat sillat, niiden alta vauhdikkaasti virtaava Tonava ja Pestin puoleinen joenranta. Hyvin kaunista seutua. En muistanutkaan kuinka ihanaa on olla reissussa uudessa maassa – ja tällä kertaa ihan itsekseen pitkästä aikaa.

image

Jätin reissureppuni airbnb:stä vuokrattuun asuntoon ja lähdin samantien tutkimusmatkalle. Ensimmäisenä vastaan tuli lähisiltamme Szabadság híd suom. Vapaudensilta. Ihastuin siltaan välittömästi. Silta yhdistää Pestin Fővám térin ja Budan Gellért térin aukiot. Kävi aika nopeasti selväksi, että vuokra-asuntomme sijaitsi unkarilaisen kulttuurin keskiössä.

Nappasin Fővám térin aukion turisti-infosta kartan mukaan ja kysyin mihin minun kannattaisi mennä nauttimaan paikallinen lounas. Minut ohjattiin viereiselle Váci u.-nimiselle ruoka- ja ostoskadulle, jonka turistiystävällinen unkarilaisista ruoistaan tunnettu Fatâl -ravintola oli kyllä täysin suositusten arvoinen.

Unkarilaiseen ruokakulttuuriin kuuluu tuhdit liha-annokset, joten tilasin paistettua possun potkaa unkarilaisen pastan kanssa. Koska olin lomalla ostin janojuomaksi lemonaden (hassu tapa, joka minulla on ollut yli vuosikymmen) ja ruokajuomaksi lasin valkoviiniä. En tosin arvannut, että ruokien lisäksi myös juomat olisivat päänkokoisia, mutta onneksi ei ollut kiire mihinkään ja lounastin ihan rauhassa sopeutuen uuteen ympäristööni.

image

Jep, ruuasta olisi riittänyt useammalle hengelle. En jaksanut siitä puoliakaan vaikka minulla oli todella suuri nälkä (en tullut syöneeksi edes aamupalaa, eikä lentokentältä löytynyt mitään mielekästä evästä). Onnekseni Fatâlista sai otettua lopun ruuan mukaan, joten onnellisena söin suussasulavaa mureaa liharuokaa vielä illalla uudemman kerran.

Ruokailun jälkeen tein pitkän kävelyn Tonava-joen tuntumassa. Sillat olivat onnekseni keskenään aivan erinäköisiä. Olen tästä maininnutkin ainakin Budapestin ennakkofiilistely -postauksessa: olen tottunut, että joku olisi puolestani kartalla, jotta itse voin keskittyä kuvaamiseen ja ympäristön tutkailuun. Ja samalla tottumuksella etenin jälleen tosin Budapestin kadut olivat aika suoraviivaiset ja kadut oli merkitty hyvin, niin jopa minä en päässyt eksymään. 

Kävelyni huipentui Budapestin suureen kauppahalliin. Monet turistit olivat sinne löytäneet, mikä useimmiten häiritsee fiilistelyjäni paikallisesta tunnelmasta, mutta nyt pystyin keskittymään kauppahallin ihastuttavaan tunnelmaan. Ihana paikka! Siellä todella näin unkarilaisten elintarvikkeiden laajan kirjon ja ostin sieltä suussasulavia nektariineja välipalaksi ja tuliaisiksi unkarilaista paprikajauhetta. Paprikajauhe on yksi tärkeimmistä mausteista unkarilaisessa keittiössä. Paprikaa käytetään mausteena niin liha-, kala- kuin kasvisruoissa ja niitä on seitsemää eri vahvuustasoa. Tosin vahvinkaan ei ymmärtääkseni yllä chilin tasolle. Unkarilaisen ruoan tulee olla mausteista, ei tulista.

FeatherOnTheMove_Budapest

Ruoka on kyllä yksi lempiajanviettotavoistani ulkomailla, nimenomaan paikallisen ruoan parissa. Seuraavana aamuna päädyimme tyttöjen kanssa aamupalalle Centrál Kávéház -nimisen ravintolan terassille. Suolaisen aamupalan rinnalla kilistelimme lasillisilla proseccoa. Oi, nam! Ei hassumpi tapa aloittaa virallisesti pidennetty viikonloppu tyttöjen kesken. 😉

Pääsyymme Budapestin vierailuun oli kaupungissa vietettävä viikonkestoinen Sziget -festivaali (upeista festaripuitteista kuvia ja fiilistelyjä myöhemmin). Torstaina olimme vielä reippaita ja ajattelimme ystäväni kanssa kävellä festivaalialueelle Óbudai-saarelle asti. Matkalla näimme lukuisia ihania pieniä yksityiskohtia kaupungista. Erityisesti vanhat ratikat, katutaide ja sillat olivat suosikkejani. Niistä kuvia alla.

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Kuten kuvista huomaatte (poissulkien perjantaina otettu ratikkakuva ylimpänä) torstai-päivä oli pilvinen, ja hieman viileä, mutta se ei kulkuamme haitannut. Kohtasimme hieman epätyypillisen Budapestilaisen sään, sillä minulle kerrottiin, että useimmiten elokuussa olisi lämpötilat jopa 40-asteen tuntumassa. Tämä pilvisempi vaihtoehto kävi minun makuuni paremmin, ja sää kyllä poutaantui iltaa kohden.

Suurempi harmini oli huonot kengät ja loputon patikointimatka. Luulimme matkaa alueelle olevan n. 7 km, mutta matkaa tulikin n. 12 km, joten matka kesti odotettua kauemmin, mutta onneksi meillä ei ollut kiire ja lähdimme taivaltamaan hyvissä ajoin. Välissä myös pysähdyimme nauttimaan tapaksia ja kannun sangriaa (kuva alla).

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Siinä patikoidessa oli hauska antaa mielikuvituksen lentää. Jos itse asuisin Budapestissa tämä olisi minun autoni. Eikö ole aika sympaattinen pikku-Fiat?

Loppuviikko saimmekin nauttia aurinkoisesta ja lämpimistä – sunnuntaina jopa helteisistä keleistä. Tässä otoksia, jotka tekevät minun mielestäni Budapestista kiehtovan ja kauniin kaupungin – omannäköisensä.

imageimageimageFeatherOnTheMove_Budapest

Paljon jäi näkemättä festarien vuoksi, mutta se olikin ennakkoon jo tiedossa. Esimerkiksi Budan tunnetuimmat kukkulat Gellértinvuori ja Linnavuori, jonka huipulla on Budan linna (kuva alla) ja keskiaikainen kaupunginosa (kuva yllä). Niihin haluan tutustua ensi kerralla. Lisäksi Budan kukkuloilta näkyvät varmaasti kauniit näköalat. Ne jäivät tällä kertaa haaveeksi, mutta onpa jotain mitä odottaa seuraavalla kerralla. 😉

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Kuljimme perjantaina ja lauantaina festarisaarelle laivalla, joten säästelimme jalkojamme hieman. Saari oli todella suuri ja sen hahmottamiseen meni monta päivää, joten käveltyä tuli kyllä päivien aikana paljon, mutta festarialueesta enemmän sitten toisessa postauksessa. Ei pidä fiilistellä vielä liikaa, mutta sen sanon, että vastaavaa et ole ennen kokenut!

Lähtiessäni Budapestista siellä oli kesä vielä parhaimmillaan. Tässä Budapestista vielä muutama tunnelmakuva, viimeisenä kuvana mielestäni kaupungin vaikuttavin rakennus parlamenttitalo.

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Budapestiä suosittelen lämpimästi niin omanelämänsä ruokakritiikoille, kuin oluenmaistelijoille sekä puistoissa viihtyville että shoppailijoille. Puistoja kaupungissa on paljon, ja niiden viihtyvyyteen on panostettu. Shoppailijoille puolestaan tiedoksi, että kuulin, että kaupungissa sai tunnettujen merkkien tuotteita erinomaisin tarjouksin.

Loppuun vielä muutama Budapest-vinkki, jotka itse opin reissulla:

  • Kiitos unkariksi: Köszönöm
  • Matkustaminen lentokentältä keskustaan:
    Ota lentoterminaalin edestä 10 min välein kulkeva E200-bussi, joka vie Kőbánya-Kispest -nimiselle metroasemalle (matkustusaika n. 20 min). Sieltä hyppää M3 -metrolinjalla keskustaan (matkustusaika päätepysäkistäsi riippuen 25-35 min). Hintaa matkalle tulee yhteensä n. 2e.

    Itse ostin lentokentältä turistikortin viideksi päiväksi, jolla pääsin kulkemaan kaikilla julkisilla (metrot, bussit, ratikat, lähinjunat, laivaliikenne) niin paljon kuin halusin. Lippu maksoi 5 päivältä yht. 15e. Hassua turistilipuissa oli, että siihen tuli itse merkitä milloin lipun käytön on aloittanut ja se olisi siitä hetkestä vuorokauden voimassa. Melkoinen luotto turisteille, että he osaisivat/muistaisivat merkitä lippuun oikean käyttöajan. Lisäksi itselläni ei ollut kynää mukana, joten se toi merkitsemiseen oman haasteensa.

  • Jos minulla olisi ollut aikaa, olisin tutustunut Budapestin kylpylöihin. Ne ovat tärkeä osa kaupungin kulttuuriperintöä. Ja mitä niistä näin pilkahduksia, niin suosittelen! Budapest on siis oivallinen hemmottelukohde!

Toivottavasti tämä postaus toi hieman kesälämpöä takaisin mieliinne.

/AaKoo

Voihan Portugali, minkä teit!

Kävi niinkuin toivoinkin. Olisin halunnut jäädä sinne ja jatkaa harhailua kamerani kanssa tuntemattomilla kaduilla. 6-päiväinen talvilomaseikkailumme meni aivan nappiin. Mikkokaan ei eksynyt metroasemalla kuin kerran, mikä on hyvä saavutus. En tosin ymmärrä miten voi päätyä hissillä väärälle puolelle metroraiteita – kahdesti peräjälkeen, varsinkin kun olimme menneet samaa reittiä jo aiemminkin. Tulimme metroraiteille eri reittiä, sillä Mikolla oli pyörä mukana ja halusin itse kulkea portaita. Siitä selvittiin kuitenkin makeilla nauruilla.

Kirjoitan Portugalista juttusarjan, joten julkaisen postauksia ripotellen pitkin kevättä erilaisista näkökulmista. Tähän alkuun vähän tunnelmointia ihanasta keväisestä Lissabonista (reissun ensimmäiseltä päivältä). Kevät ei ollut siellä aivan niin pitkällä kuin toivottiin – kukat ja puut eivät olleet vielä parhaimmassa väriloistossaan, mutta me molemmat onnistuimme käräyttämään ihoa heti ensimmäisenä päivänä, että lämpöä riitti kyllä suomalaisen näkökulmasta tarpeeksi.

DSC_0014

Voi sitä riemua, kun matkalaukut saatiin raahattua loputtomilta tuntuvien ylämäkien jälkeen hotellille ja päästiin heti aamusta nauttimaan Lissabonin lämpimästä säästä.

DSC_0020

Lisboa, Parque Eduardo VII / Vaatimattomalla toivelistalla oli päästä näköalatasanteelle ihmettelemään kaupunkia. En kuitenkaan arvannut, että se tapahtuisi jo matkalla hotelille, sillä tämä ihastuttava ”labyrinttipuisto” sijaitsi aivan hotellimme naapurustossa. Kävi kuitenkin ilmi, että hotellimme tosiaan sijaitsi aivan mäen päällä, ja mäki nousee joka suunnasta, joten melko hikiset patikoinnit oli iltaisin edessä vaikka kuinka yritimme tulla eri suunnista. Huh! :`)

DSC_0074

Näissä maisemissa oli lounaspaikkamme Ribadouro, jossa päädyimme maistelemaan ennennäkemätöntä merenherkkua.

IMG_1354-muokattu

Ei kovin vaatimattomasti aloitettu kulinaristisia kokeilujamme Lissabonissa. Meille suositeltiin tätä upeaa rapua (lajikkeesta ei hajuakaan, pahoitteluni), jota kiltisti tottelimme. Kuten sanottua tämä kaveri ei ennestään ollut kovin tuttu ruokaherkku, joten olisittepa nähneet meidän ilmeet, kun pöytään tuotiin perusaterimien sijaan vasaraa, pihtejä ja muita kuoren rikkomiseen tarkoitettuja apuvälineitä. Oli siinä varmasti monella paikallisella naurusta pitelemistä, kun alettiin ravun saksia murskaamaan niin, että naapuripöytäläiset saivat varoa lentäviä ravun osia. Oli oikein maukasta. Kaikkea uutta kannattaa maistaa! Namnam!

DSC_0106

Ja tässäkö meidän jälkiruoka? Ei tällä kertaa. Ei näitä mansikoita oltu hinnalla pilattu. Ne olisivat maksaneet 1,2e/kg. Kyllä vain, hinta on tosiaankin tuo!

DSC_0117

Kävi hyvin nopeasti selväksi, että Lissabonissa on lukuisia aukioita, ihania värikkäitä rakennuksia ja erittäin ystävällisiä ihmisiä. Myöhemmin opimme, että myös uudet rakennukset rakennetaan ”vanhaan tyyliin”, joten ei osattu näin noviisin näkökulmasta enää sanoa oliko nähdyt rakennukset milloin rakennettuja. Ei sillä väliä, useimmat rakennukset olivat hurmaavia.

Koostin Flickr-profiiliini 140 kuvan kansion Portugalin reissustamme. Kannattaa ne sieltä käydä läpi, mikäli etelä-eurooppalainen arkkitehtuuri, katutaide ja rannat kiinnostavat. Joitakin kuvia käytän varmasti täällä blogissakin, kun syvennyn reissuumme paremmin, mutta toki myös muutamia kuvia on takataskussa odottamassa julkaisua. Portugalista kyllä juttua piisaisi vaikka kuinka.

Jos jokin tietty aihepiiri Lissabonista ja Portugalista mietityttää niin hihkaiskaa, yritän vastata kysymyksiin parhaani mukaan.

Palaillaan näihin tunnelmiin piakkoin. Oikein rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!
-AaKoo

Turistina Helsingissä – kulinaristiset kohokohdat

Olen kotoisin pienestä kaupungista, joka sijaitsee keskellä idyllistä maaseutua. Siellä traktorit pärisevät tientukkeena talvellakin, ja uskoisin, että kaupungissa on edelleen asukkaina enemmän sikoja kuin ihmisiä. Voin toki olla väärässäkin. Pienessä yhteisössä on oma tunnelmansa, mutta nopeasti kävi itselleni selväksi, että omat mielenkiinnon kohteeni ja palava halu nähdä maailmaa ei oikein käynyt yhteen kaupungin tarjoamien koulutusmahdollisuuksien ja lyhyen pääkadun kanssa. Somero oli aika nopeasti nähty.

Siispä muutin peruskoulun jälkeen Tampereelle opiskelemaan viestintäpainotteiseen lukioon ja sillä tiellä ollaan yhä. Sittemmin kolme eri media-alan koulua läpikäyneenä, tunnen silti olevani se pieni maalaiskaupungin tyttö, joka on edelleen aina ihmeissään, kun saapuu isompaan kaupunkiin kuin mitä on oma asuinpaikka.

Pääkaupunkiseutu on meikäläiselle aika vieras paikka. Vielä noin kolmisen vuotta sitten Helsinki-vierailut olisivat olleet kahdella kädellä laskettavissa. Sittemmin on tullut pyörähdettyä Helsingin alueella vähän useammin, hurjat 2-3 kertaa vuodessa, mikä on täysin avopuolisoni Mikon siskon ansiota. Hän siis asuu siellä ja on aina virkistävää saada omat ajatukset pois kotiympäristöstä ja antaa niiden tuulettua toisenlaisissa maisemissa.

Helsinki on minulle kuin etelänlomakohde. Siellä useimmiten vuodenajat ovat pikkaisen edellä Tampereen korkeusasteista ja tunnelma on aivan erilainen kuin muualla Suomessa metropolimaisen luonteensa vuoksi. Se on paikka, jossa ihmisvilinä kuljettaa mukanaan – tai jäät tallotuksi. Siellä on paljon korkeita rakennuksia, persoonallisia korttelinpätkiä, liikenne kulkee sikin sokin ja muutenkin siellä on paljon ihmeteltävää ja nähtävää. Enpä olisi ennakkoon arvannut, millaiselle maailmaympärysreissulle päädyimmekään.

image

Perjantaina käytiin illastamassa yhdessä Helsingin suosikkiravintoloistani, Patronassa. Heti ovesta sisään astuessani siirryin Helsingin vilpoisesta ilmanalasta lämpimään Meksikoon. Iloinen musiikki, vivahteikkaat tuoksut, englanninkieliset/espanjankieliset tarjoilijat ja värikäs sisustus toivat välittömästi mieleeni autenttisen meksikolaisen tunnelman. Ja sitä se todellakin oli – teleporttaamista parhaimmillaan.

Valitsimme tällä kertaa 5 ruokalajin El Clasico -maistelumenun, joten makunystyröitämme hemmoteltiin huolella. Nachojen kanssa tarjottu guacamole oli jotain aivan mieletöntä ja ohessa tarjottu salsakaan ei tullut huonona kakkosena. Yksi suosikeistamme oli alkuruoaksi tarjottu Shrimp Coctel, jonka liemi sai suun räjähtämään erilaisia makuja. Sain taas muistutuksen siitä, miten pitää muistaa käyttää korianteria enemmän meidän omissa ruokakokeiluissa. Se on ehdottomasti suosikkiyrttejäni tällä hetkellä. Jos et aiemmin ole sitä käyttänyt, niin ehdottomasti suosittelen sitä kokeilemaan!

image

Lauantaina päivä valkeni pilvipoutaisena. Helsingissä kevät oli huomattavasti pidemmällä kuin Tampereella, mutta kylmä tuuli kyllä muistutti, että talvi ei aivan vielä ole ohi. En yleensä intoudu ottamaan perinteisiä turistikuvia, mutta nyt tunsin olevani niin turisti kuin olla ja voi. Olisin ollut niin hukassa ellei meidän oma matkaoppaamme eli Mikon sisko Elina ollut meitä vähän aikaa kaitsemassa Torikorttelien ympäristössä.

Helsinki on meikäläisen yksinkertaisella mittakaavalla iso kaupunki. Olen matkustanut myös Manhattanille, joka mittakaavassani sijoittuisi asteikolle ”jätti”, joten olen kyllä nähnyt vielä suurempiakin rakennuksia ja pahempaa ihmistunkua, mutta silti Helsinki yllättää minut joka ikinen kerta suuruudellaan ja ihmispaljoudellaan. En meinaa hahmottaa vieläkään alueiden sijoittumista kartalla. Tiedän Pasilan, Kallion ja Senaatintorin ja se riittää – toistaiseksi. Tällä reissulla huomasin kuulevani paljon enemmän vieraita kieliä kuin suomen kieltä, joka vain korosti fiiliksiäni siitä, että unohdin toisinaan, että olin edelleen Suomessa.

Ihan sattumalta bongasimme twitteristä, että keskustassa olisi Streat Helsingin järjestämä Streat Helsinki EATS 2016 -katuruokatapahtuma. Torikortteleihin sijoittuneeseen tapahtumaan osallistui yli 30 erilaista ruokakulttuuria kuubalaisesta katuruoasta läskisoosiin ja etnisistä ruokamaailmoista valkosulkaa&laku -vohveleihin. Valikoima oli vaikuttavan laaja ja siksi vaati hieman tarkempaa tutkimista ennen kuin hyökkäsimme suoraan ruokakojuille.

Perinteiseen tapaan, annan aina muiden rauhassa tutkia karttaa, samalla kun itse ihmettelen ympärilleni ja otan kuvia itselleni mielenkiintoisista asioista tutustuen samalla ympäristööni. Tuoksut melkein veivät minut mennessään. Melkein kuola valuen käveltiin yhden torikorttelin läpi ja fiilisteltiin tapahtuman rentoa tunnelmaa.

Mikkoa kiinnosti savustettuja ruokia tarjoavat ruokakojut, joten suuntasimme B-Smokeryn kojun luokse. Tähän väliin päädyttiin syömään lounaaksi siis aika äijämäistä ruokaa. En ole ikänä nähnyt niin isoa grillliä! Heillä oli tarjolla yksi herkkulautanen (pieni/iso), jossa oli savustettua lampaan lapaa, mausteista Merguez-makkaraa ja ankanrasvassa paistettuja perunoita. Savun makua oltaisiin kaivettu tosin ruoassa enemmänkin, mutta en valita. Ei ole tullut syötyä vastaavaa pitkään aikaan  (lue: ikinä) ja se kyllä sujahti nopeasti suusta alas, joten ei se kovin huonoa voinut olla.

TreatHelsinki5

Pikkupakkanen ei ehkä näy kuvista, mutta se kyllä tuntui luissa ja ytimissä parin tunnin kuljeskelun jälkeen. Onneksi lämpimät katuruoat pitivät kylmyyttä loitolla. Meidät yllätti myös pienenpieni untuvainen lumisadekuuro (se ei valitettavasti kuvassa edes näy). Sade oli niin hento, että lumihiutaleet sulivat jo ennen maahan laskeutumistaan. Eikä se tunnelmaa näyttänyt haittaavan ja miksi olisikaan, urbaanimusiikki ja mausteinen katuruoka muistuttivat ainakin meikäläistä lähenevästä kesästä ja kesätapahtumista. Oli ihanaa vaan kuljeskella tapahtumassa ja imaista sisäänsä iloista tunnelmaa ja herkullisia tuoksuja (pieni videoyritelmä alla, harmi ettei mukana tule tuoksuja).

Oli jälkiruoan vuoro. Vohvelifaneina suuntasimme Maannoksen -kojulle. Siellä oli tarjolla kolmea erilaista suolaista (savukala/sieni/härkäpapu) vohvelia ja yksi makean vohvelin vaihtoehto, joista valitsimme jälkimmäisen, valkosulkaa&laku -vohvelin. Pojat siellä ahkeroivat liukuhihnamaiseen tyyliin maukkaita vohveleita ja iloinen myyjätär piti huolta, että kassa kilisi tasaiseen tahtiin. Kerrankin vohveli oli hieman ylikypsä eli juuri meikäläiseen makuun. Tykkään enemmän rapsakammasta kuin veltosta vaaleasta vohvelista. Noin iso vohveliuuni kelpaisi meikäläisellekin (oik. kuvassa taka-alalla).

Tämän jälkeen menimme lämmittelemään Bryggerin lämpölamppujen alle. Siellä itse join minttukaakaon ja Mikko pääsi hetkeksi lempiharrastuksensa – oluenmaistelun – pariin. Hän maistoi yhtä heidän itsevalmistamaa olutta. Sillä välin, kun Mikko kävi hakemassa juomat, minulla oli kivaa itsekseni. Seurailin ympärillä olevia ihmisiä, joita oli aivan laidasta laitaan vanhemmista ihmisistä perheellisiin ja nuorisoon ja puheensorinaan mahtui jälleen monia erilaisia kieliä. Nautin tästä extempore -päivästä täysin siemauksin.

Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo niin kohmeessa, että suuntasimme vielä hetkeksi lämmittelemään sisätiloihin El Fant -kahvila-viinibaariin. Sielläkin oli laadukasta ruokaa tarjolla, mutta tyydyimme tällä kertaan kahviin ja lasilliseen valkkaria. Niin hyvää valkkaria en ole hetkeen saanut, ja vaikka nyt intoilenkin paljon tässä kirjoituksessa niin ei ole tapana ylistää turhaan.

image

Lämmiteltyämme kahvilassa jonkin aikaa oli aika jatkaa matkaa keskustan halki Lönnrotinkadulle. Samoilla hoodeilla olimme myös edellisenä iltana, sillä Patrona sijaitsee siinä aivan nurkan takana Annankadulla. Ilman sen kummempaa suunnitelmaa kävelymme osoittautui yllätykselliseksi. Matkamme varrella tahtiamme rytmitti tyhjillä pulloilla säestetty musiikki. Mies pullojen takana oli hyvin taitava ja olisin voinut jäädä kuuntelemaan hänen musisointiaan pidemmäksikin aikaa, mutta sitten olisi tullut taas kylmä, joten matkamme jatkui melko nopeasti. Tämä tapaus jää kuitenkin mieleeni vielä pitkäksi aikaa, toivottavasti hän sai hyvät tipit ohikulkijoilta.

image

Löysimme määränpäämme aivan liian aikaisin aikataulusta, joten päädyimme harhailemaan alueella tunnin verran ominpäin. Vastaamme tuli muun muassa askartelu-/posliini-/sisustusliike Meder, jossa oli muuttomyynti parhaimmillaan. He ovat tekemässä muuttoa talon toiselle puolelle remontin vuoksi. Myymälä oli aivan mieletön. Siellä oli kaikkea mahdollista sisustustauluista keittiötarvikkeisiin ja askarteluun ja taideprojekteihin. Mitä aarteita siellä olikaan! Mikolle löytyi sieltä kauan himoittu mortteli ja meikäläinen shoppasi ylläolevat kolme mietelausemagneettia, jotka mielestäni sopivat tähän reissuun kuin nyrkki silmään (kamalan rujo sanonta). Tapana on ostaa matkamuistoksi magneetteja, joten ei tehty poikkeusta tälläkään kertaa.

You don’t always need a plan bro. Sometimes you just need brgrs. – Be Honest to yourself.

Siinä harhaillessa ja shoppailessa nälkä alkoi jälleen hiipimään mieliin. Meille oli kehuttu Top Chef -voittajan Akseli Harlevin ravintolaa Naughty Brgria, ja koska satumme olemaan melkoisia burgerifaneja niin toki se piti käydä testaamassa. Ja oi voi! En ole koskaan syönyt noin maukasta sämpylää. Useimmiten jätän sen suosiolla syömättä. Ja entäs se hampurilaisen tärkein osa, eli pihvi? Pihvi ja lisukkeet suorastaan sulivat suussa. Vaikka annos ei näyttänyt kovin isolta, se kyllä oli hyvin tuhtia tavaraa. On ikävää toistaa sanojaan, mutta tässä päivässä kaikki vaan meni todella putkeen. Kerrankin.

Syömämme Naughty brgr ja Cuban Frita! -hampurilaiset menivät top 10 listallamme heittämällä alkupäähän. Uudenvuoden tienoilla Kööpenhaminassa juuri söimme elämämme parhaat burgerit miesmuistiin ja nyt nämä olivat jopa niihin verrattuna kova vastus. Nämä tulevat jatkossa olemaan ne hampurilaiset, johon seuraavia tullaan vertaamaan.

image

Huikea lauantaipäivämme huipentui illalla vielä livemusiikkiin. Ricky-Tick Big Band veti huikean keikan ja se tuntui olevan ohi liian nopeasti vain silmänräpäyksessä. Tommi Lindgren, Karri ”Paleface” Miettinen ja Lasse ”Redrama” Mellberg ovat kyllä pirun taitavia suustaan. Huhhuh, mikä flow! Ja toki myös Ricky-Tick Big Band Valtteri Pöyhösen johdolla soittivat upeasti oman osuutensa. Emme ole kuunnelleet bändiä aiemmin muutamaa biisiä enempää, mutta ilman toista ajatusta, menin keikan loputtua samantien ostamaan kokoonpanon molemmat levyt. Menee kylmät väreet vieläkin. Kyllä kelpaa kuunnella levyjä nyt autossa, kun matkataan muun muassa sukulaisissa eestaas.

image

Näihin kuviin ja tunnelmiin heräilin sunnuntaiaamuna, palmusunnuntaihin. Tänään sai syödä pääsiäisen ensimmäisen Fazerin Mignon-munan, jei! ❤

Oikein leppoisaa palmusunnuntaita!

– AaKoo áka ’sulkajalka’