Whee! Maastopyöräkausi startattu

Hain eilen rakkaan maastopyöräni huollosta. Oli aika ihanaa istahtaa pitkästä aikaa satulaan ja polkaista pyörä liikkeelle. Tosin ensin piti opetella pyörällä ajo uudelleen, sillä kaupunkipyörääni verrattuna oli luksusta polkea vaihdevarusteisella pyörällä ja lisäksi jarrut sijaitsivat eri paikassa. Viime vuonna pitkät pyöräretket jäivät kiireisen kesän jalkoihin, mutta tänä kesänä aion ottaa menetetyn ajan takaisin.

Kotimatkalla tuumailin, että yhteistä matkaa ollaan kuljettu maastopyöräni kanssa jo tasan vuosikymmen. Siinä missä Yhdysvalloissa annetaan lapsille täysikäisyyden kynnyksellä syntymäpäivälahjaksi oma auto, minä sain syntymäpäivälahjaksi pyöräilykypärän. Se tulee kyllä tarpeen, sillä todistettavasti polkupyöräilessäkin olen saanut vahinkoa aikaan. Siitä on ikuiset arvet leuassa muistona. Se ei kuitenkaan pyöräilyintoani ole haitannut.

Arboretum_FeatherOnTheMove

Tänään polkaistiin kesäkauden pyöräilylenkkeilyt käyntiin. Sattui sopivasti, että Mikko sai tänään uuden pyörän, joka on juuri hänelle tehty. Tottakai pyöriä oli lähdettävä testaamaan ja ottaa tuntumaa pyöräilyharrastuksesta uudella vaihteella. 😉

Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme kauniin Arboretumin maisemiin. Hatanpään Arboretum on paikka, jossa tulee piipahdettua valitettavan harvoin. Se sijaitsee entisen Hatanpään Kartanon mailla, keskustan eteläpuolella Pyhärven rannalla. Arboretum on suosittu virkistysalue ja siellä on myös upea ruusutarha.

Raikas ilmavirta pysähtyi kuin seinään, kun pidimme taukoa ja hörppäsimme vettä. Puistot ja järvet ovat Tampereen suosikkipaikkojani. Puiden tuoksu, järvellä olevien veneiden kohina, nauravat ihmiset ja lintujen leikki taivaalla herättävät huomioni joka kerta. Kesällä kaikilla on hyvä fiilis ja se tarttuu. Hetkeksi unohdin mistä tulin ja mihin olin menossa. Nautin vain hetkestä.

Vaikka olisi ollut ihana nauttia auringosta ja vehreästä puistosta enemmänkin, tuli niin kuuma, että oli pakko lähteä nopeasti taas liikkeelle.

Arboretum_FeatherOnTheMove

Tässä Mikon uusi pyörä. Älkää pelätkö ”My Little Pony” -pyörä on edelleen reissuilla käytössä ja Mikon arkikäytössä aiemmin ollut vihreä pyörä jatkaa toimintaansa toisaalla. Toisaalta, siitä on jo yli 15 vuotta, kun Mikko on viimeksi ajellut uudella pyörällä, että kyllä tämä menopeli on tarpeen. 🙂

Arboretum_FeatherOnTheMoveArboretum_FeatherOnTheMove

Oma ”uutukaiseni” on siis jo 10-vuotias, mutta kiiltää kuin uusi. Toivottavasti yhteistä matkaa tulisi poljettua vähintään toinen vuosikymmen.

Täytyy kyllä myöntää, että vaihteet tekevät ajamisesta huomattavasti vaivattovampaa. Vaikka jaloissa pyörälenkki tuntuukin, niin ei päässyt hengästymään niin pahasti kuin aluksi uumoilin. Lenkin pituudeksi tuli 12 km ja lenkkimme kestomme oli reipas tunti vesitaukojen kera. Ensi kerralla voisi kyllä ehkä haastaa kroppaa enemmän, mutta nyt olikin tarkoitus vasta totutella pyöriin ja uuteen reittiin. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, hiki virtasi ja hymy nostatti suupieliä (hieman eri tavalla toisella kuin toisella).

Tästä motivoituneena kasvatetaan vähitellen lenkkien pituutta sekä täällä Pyhäjärven kuin Näsijärven puolellakin ja toivon mukaan loppukesästä kierretään Näsijärveä vähän laajemmin. 😉

Arboretum_FeatherOnTheMove

Reipasta loppuviikkoa kaikille,

Terveisin,
-AaKoo & Mikko

Kun vuoden ensimmäiset kesäpäivät veivät mennessään

Julkaisin loppuviikosta useamman instagram-kuvan profiilissani kahdesta syystä.

Syy 1: Minut yllättivät ulko-ovella kesälämpötilat ja ne veivät minut mennessään (mahdollisimman kaukaksi työpisteen ääreltä). Syy 2: Sain huollosta (parin viikon malttamattoman odottelun jälkeen) uuden puhelimen vanhan tilalle. Edellisestä oli näyttö mennyt pahasti rikki. Voi sitä iloa, kun varapuhelimen sijaan sain totutella taas isompi näyttöisempään puhelimeen ja siinä ei ole kolhun kolhua. Kyllä kuvaaminen on taas niin kivaa! 🙂

Processed with MOLDIV
Kuten olen aiemmin täällä maininnut, olen tehnyt sekä ennen Portugalin talvilomaamme kuin myös sen jälkeen pitkää päivää töissä ja siksi muut harrastukset ja puuhastelut ovat jääneet vähemmälle. Työni videoeditoinnin ja liikegrafiikan parissa on hyvin aaltoilevaa, joskus on enemmän ja joskus vähemmän töitä. Tämä ei siis suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu, mutta nyt alan viimein heräilemään siihen, että ylikuormittavien jaksojen tullessa on oltava toinenkin tapa toimia kuin alistua ja odottaa työtehtävien vähentymistä.

Vaikka pidän työstäni paljon, se ei saa rajoittaa muuta elämääni ja muuttua kuluttavaksi motivoinnin sijaan. Eihän lapsiperheissäkään työ voi rajoittaa liikaa elämää, silloin mennään lasten ehdoilla. Eiköhän tässä iässä ole aika oppia elämään omilla ehdoilla eikä työtehtävien, vaikka toki kiitollinen tänäpäivänä olen, että niitä töitä piisaa.

Tällä viikolla olen opetellut uudemman kerran tasapainottamaan elämääni asioilla, joista nautin ja jotka saavat akkuni latautumaan, kun seuraavana aamuna palaan työpaikalle. Alkuviikosta muun muassa kävin kuukaudeksi venyneen tauon jälkeen kuntosalille, josta yhä elvyn. Jaiks, taisin vähän innostua liikaa. 😀

Onneksi viikkoon ajoittui myös helatorstai. En ikinä tule aliarvostamaan ylimääräistä vapaapäivää. Se teki niin hyvää! Hain aamulla kesäpyöräni – Jopon – taloyhtiön varastosta ja lähdin nauttimaan aurinkoisesta kesäilmasta puistoon eväiden kera.

Ajatuksena oli palata sieltä parin tunnin päästä takaisin ja puuhastella kotona, mutta yllättävä yhteydenotto ystävältä muutti salamanräpäyksessä suunnitelmat ja koko päivä menikin sitten puistoillessa ja fillaroidessa siellä täällä. Nimenomaan ajatuksena auringonvalosta ja hyvän ystävän seurasta nauttiminen. En olisi kyllä parempaa palautumiskeinoja itse keksinyt.

Siinä tuumailtiinkin, että spontaanisuus olkoon tämän kesän motto. Eikö kuulostakin hyvältä? Jotenkin sitä aina kaipaan näin loppukeväästä piristystä ja uusia virikkeitä, ja kesäilmat tarjoavat siihen lukuisia mahdollisuuksia.

Processed with MOLDIV

Sama teema jatkui myös viikonloppuna. Pääsin lempipuuhaani, riippumattoilun pariin! Oijoi! Olen monesti sanonut, että voisin asua kesät riippumatossa. Edellisessä asunnossani, jossa oli isompi parveke, nukuinkin parvekkeella monet helteiset yöt riippumatossa (tosin ne olivat myös kesän kovimmat ukkoset, joten se oli kuin diskossa olisi nukkunut, taivas pisti välkkyen vain). Se oli silti niin kivaa.

Päästiin talvitauon jälkeen viikonloppuna myös grillauksen makuun ja oi nam, miten hyvältä maistuukaan kauden ensimmäiset grillattavat. Vietimme aurinkoista alkuiltaa Mikon lapsuudenkavereiden luona Korialla, Kouvolan kupeessa.

En tiedä kiinnostaako teitä minun viikonloppupuuhasteluni, mutta yritän tässä vain sanoa, että päästäkää irti välillä velvollisuuden köysistä ja antakaa kesätuulen viedä mennessään. Nauttikaa siitä pysähtyneestä hetkestä. Sillä on iso terveydellinen vaikutus. Kuten myös koiran antamilla pusuilla. 🙂

image

Täynnä virtaa jälleen puhkuen (ja hieman kuolaa valuen),

-AaKoo

Lissabon liikuntarajoitteisen silmin

Tämä on tarina pienestä miehestä ja hänen sinisestä My Little Pony -pyörästä.

Matkustaessamme Mikon kanssa, herätämme toisinaan ohikulkijoiden huomion. Myönnettäköön, että emme taida olla kovin tavanomainen turistikaksikko. Miettikääpä nyt; värikkäästi pukeutunut daami harhailee kamera kädessä kuin päätön kana ja pienikokoinen mieshenkilö seilaa useimmiten edellä pienen lastenpyörän kanssa.

Miksikö Mikko kulkee sitten mielummin lastenpyörällä kuin jalkasin? Sen varmaan moni ohikulkijakin haluaisi tietää, jos olisi yhteinen puhekieli tai löytyisi rohkeutta kysyä. On parempi, että Mikko kertoo tämän omin sanoin. Lisäksi pyysin häntä kertomaan, miten toimimme lentokentällä, jotta kulkeminen olisi mahdollisen esteetöntä ja millaista oli kulkea seitsemän kukkulan kaupungissa, Lissabonissa.

Aina kun matkustan, mietin miten pystyn kohteessa liikkumaan. Olen lyhytkasvuinen, ja en pysty kävelemään pitkiä matkoja kerrallaan. Muutaman sadan metrin kävely aiheuttaa kipua alaselässä ja lonkissa. Kun kävelen, niin katselen kokoajan ympärilleni etsien seuraavaa levähdyspaikkaa. Kuulostaa ehkä hankalalta kulkea pyörällä kaikkialle, mutta en itse koe sitä niin.

Lissabon vaikutti alkuun hieman pelottavalta, koska luin, että siellä on paljon mäkiä. Matkaan lähtee aina mukaan ensimmäinen omistamani polkupyörä. Sain pienenä My Little Pony -polkupyörän, joka mahtuu kätevästi jääkiekkokassiin, kun ottaa satulan, sarvet ja etupyörän irti.

IMG_0511

On aika virallisen esittelyn: Kuvassa reissuryhmänne kolmas jäsen, My Little Pony-polkupyörä (ikää melkein 30 vuotta). Tuntomerkit: Edessä Suomen vaakuna (leijonalaatta) ja rungossa kulunut My Little Pony teksti ja kuvitus. Ilman sitä, kulkemisemme rajoittuisi merkittävästi ja seikkailumme olisivat huomattavasti vajavaisempia.

Ennen lentomatkaa tilaan pyörätuolikuljetuksen lentokentille, koska ei ikinä tiedä kuinka pitkiä kävelymatkoja siellä on. Kun saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle, veimme matkalaukut (jääkiekkokassin ja tavallisen matkalaukun) TAP-Portugalin tiskille. Siellä asiakaspalvelija soitti avustamispalveluun, että pyörätuolikuljetuksen tilannut henkilö on saapunut.

Eri lentoyhtiöiden välillä on paljon eroja miten pyörä otetaan vastaan; Espanjasta lentäessä Vuelingilla oltiin erittäin tarkkoja siitä, että pyörän kumeissa ei saa olla ilmaa. Siitä lähtien olen aina pyörää pakatessa tyhjentänyt kumit ilmasta. Myös pyöräkuljetuksissa on tapahtunut kaikenlaista. Siitä lisää kirjoituksen lopussa.

Helsingissä, pienen odottelun jälkeen pyörätuoli saapui saattajan mukana, ja lähdimme rullaamaan kohti turvatarkastusta. Pääsemme turvatarkastuksesta molemmat (AaKoo ja minä) yleensä joko jonon ohi tai kuljemme henkilökunnalle tarkoitetun turvatarkastuksen läpi. Tämä käytäntö on saattajan  ajansäästämistä varten. Turvatarkastuksessa ilmoitan aina henkilökunnalle lonkistani ennen kuin menen metallinpaljastimen läpi, sillä niissä on molemmissa tekonivelet. Välillä lonkat piippaavat, ja välillä eivät.

Kun turvatarkastus on ohi, minut kyyditään portille.  Siellä ilmoitan, että tästä selviän ja ”vapautan” saattajan muihin työtehtäviinsä. Olisi myös mahdollista, että he jättäisivät pyörätuolin meidän käyttöön, ja saisin käyttää sitä siihen asti, kunnes pääsemme koneeseen.

Portugalin päässä kaikki sujui hyvin, ja saattaja oli jo paikalla. Istahdin pyörätuoliin ja lähdimme odottamaan laukkuja. Pyöräkassini menee välillä sinne hihnalle, mistä tulee ylisuuret/oudonkokoiset laukut. Odotettiin hetki ihan normaalilla laukkuhihnalla, ja AaKoon laukku tuli, mutta minun laukkuani ei kuulunut. AaKoo lähti käymään siellä toisella hihnalla, mutta ei sielläkään laukkua näkynyt. Lopulta minun laukkuni tuli ihan normaalin hihnan kautta.

IMG_0300

Saattaja saattoi meidät lentokentän ulkopuolelle. Metro oli aivan vieressä, niin en alkanut vielä kasaamaan pyörääni. Jäimme San Sebastianin metropysäkillä matkalaukkujen kanssa pois. Kun pääsimme ylös ja ulos (kiitos iäkkäälle pariskunnalle esimerkistä), istahdimme vastapäisen kahvilan terassille, ja aloin kasaamaan pyörääni. Pyörän kasaamisessa menee noin 15-20min. Kuva on juurikin em. kahvilan edustalta. Lähdimme siitä sitten hotellille.

Lissabonin mäet olivat juuri sellaiset, kun olimme kuulleet ja pelänneet ja ensimmäisen päivän järkytykseksi hotellimme sijaitsi mäen päällä. Kokeilimme eri iltoina saapua eri metroasemilta hotellille, mutta aina oli ylämäki vastassa. Lopulta päädyimme siihen, että otetaan taksi keskustasta tai missä ikinä oltiin, koska mäkien polkeminen on aika rankkaa tällä minun pienellä pyörälläni. Siinä ei ole nimittäin vaihteita. Onneksi taksit olivat Lissabonissa melko halpoja. 

Lissabon oli pääasiassa liikuntarajoitteiselle, ainakin minulle, helppokulkuinen kaupunki. Vaikka mukulakivitystä oli jonkun verran, ei se häirinnyt pyörän kanssa kauheasti. Aina löytyi hieman tasaisempi paikka, missä polkea.

Pieni pyörä on siitä kätevä, että sen voi ottaa metroihin mukaan. Välillä se on otettu myös mukaan busseihin ja ratikoihin, mikä nyt sillä hetkellä sopii reittiin parhaiten. Metroasemilla ei saisi ajaa pyörällä ja muutaman kerran minulle on siitä huomauteltu, mutta välillä välimatkat ovat niin pitkiä, että on pakko hypätä pyörän selkään ja potkutella määränpäähän.

IMG_0502

Rakastan matkustamista, ja pitkään mietin että miten oikein voin matkustella, kun olen liikuntarajoitteinen. Onneksi keksittiin, että voisin ottaa tuon pyöräni mukaan, jolloin liikkuminen ei olisi minulle ongelma. 

Yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista on käynyt Pariisin Charles de Gaullin lentokentällä, kun olin matkustamassa yksin Kuubaan. Ensin Helsingistä Pariisiin, ja sieltä vaihtolennolla Kuubaan. Kun kone saapui Pariisiin, jäin odottelemaan kuljetusta. Vaihtoaikaa ei paljoa ollut, ja malttamattomana jäin odottelemaan saattajaa.

Häntä ei kuitenkaan kuulunut, ja kyselin henkilökunnalta, että missähän saattaja mahtaa olla. He lupasivat selvittää asiaa ja hetken päästä sanottiin, että kohta tulee. Odottelin vielä noin 15min ja vieläkään ei kuulunut. Taas kysyin henkilökunnalta, että missä saattaja on. Kerroin myös, että alkaa olla kiire, koska se on jatkolento.

Viimeinkin saattaja tuli, ja kertoi että minua odottaa auto ulkona, joka vie oikealle portille. Odottelin hetken aikaa ulkona, ja viimeinkin auto tuli. Kerroin kuskille, että jatkolennolle on kiire, mutta hän tokaisi, että ei ole kiire vielä, että hän polttaa vielä tupakan tässä.

Viimeinkin pääsimme matkaan, ja kuski vei minut oikeaan terminaaliin. Siellä oli uusi saattaja vastassa, ja kiiruhdimme portille. Hämmästykseni oli suuri, kun kukaan ei vielä ollut päässyt koneeseen ja ovet avattiin vasta kun minä olin paikalla. 

DSC_0626

Mitäs tuumatte? Mikolla tosiaan on melko erilainen näkökulma liikkumiseen jo kokonsa, mutta myös liikkumisen rajoitusten vuoksi. Ajattelin, että teille lukijoille olisi mielenkiintoista lukea ja tietää, millaisia asioita meidän pitää ottaa huomioon, jotta kulkeminen olisi esteetöntä niin lentokentällä kuin kohteessakin. Kiinnitämme näihin asioihin huomiota myös tulevia reissuja suunnitellessamme niin ulkomailla kuin täällä Suomessa. Varmasti kerron täällä vinkkejä tulevien kommelluksien muodossa muille liikuntarajoitteisille, jotka tänne blogiin eksyvät.

Tämä on mielestäni hyvä esimerkki myös siitä, miksi ei omien fyysisten rajoitusten pidä antaa olla matkustamisen ilon tiellä. Toki olemme kaikki yksilöitä, enkä voi siksi puhua kuin yleisellä tasolla.

Kevätaurinkoisin terveisin,

-AaKoo & Mikko

ps. Tiedäthän, että parhaiten pysyt ajantasalla blogin Facebook-sivujen kautta! Tykkää ja tiedä viimeisimmät matkailun ja hyvinvoinnin puheenaiheet. 😉

Kotimaan matkailusta – luonto edellä

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että maailma alkaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Miten väärässä olinkaan. Eilen raahasin Kotimaan Matkailumessuilta tiiliskiven painon verran esitteitä vahvasti inspiroituneena tulevasta kesästä.

Yksi suosikki kesänviettotapani on road tripit tuntemattomilla teillä, uusiin kaupunkeihin tutustuen ja maastossa liikkuen. Tämä ajatus tänä kesänä vain vahvistuu, sillä emme tee Mikon kanssa kesälomareissua ulkomaille. Näin voimme nähdä Suomea enemmän ja useammalla kertaa.

Ennakkoon pelkäsin, että messuilla olisi paljon tekopirteätä mainostamista kohteista ja kaupungeista, mutta jälleen kerran olin onneksi väärässä. Toki heitäkin joukkoon mahtui, mutta liikuttavaa oli nähdä joidenkin aito rakkaus ja ylpeys edustamaansa kotiseutua kohtaan. Lämpenin nopeasti iloiselle tunnelmalle ja yhteisöllisyydelle.

Haluankin nostaa esiin muutaman tärpin ensi kesälle. Tällä kertaa ihastuttavat ja perinteiset majakkakohteet, kylpylät ja erilaiset monitoimipuistot ohitan sujuvasti ja keskityn kohteisiin, joissa luonto on keskiössä. Kohteet ovat tapaamisjärjestyksessä.

IMG_1428_fb

Etelä-Pohjanmaan matkailu:

Tämän kesän asuntomessujen sijaan halusin tutustua pohjanmaalaiseen luonto- ja aktiviteettimahdollisuuksiin. Toki Kuortaneen Sport Resortin aktiivisuusmahdollisuudet kiinnostivat myös, mutta halusin selvittää mihin etelä-pohjanmaalaiset suuntaavat ihastelemaan luonnon kauneutta. Tällaisiin paikkoihin ei välttämättä muut löydä niin helposti.

Minulle suositeltiin lämmöllä Jouppilanvuorella patikointia, jossa esteettömyys on huomioitu erinomaisesti ja Kyrkösjärven maisemat olivat kuulemma vailla vertaa. Se sijaitsee aivan Seinäjoen keskustan kupeessa. Toinen mielenkiintoinen tärppi meren kauneutta ihasteleville on Köpmanholmenin merireitti (Kokkola-luoto-Kokkola), jonka maisemien rauha saa hektisemmänkin ihmisen rauhoittumaan.

Minun kanssani jutellut Kirsi oli ilahduttavan innoissaan omasta kotiseudustaan. Hänen kanssaan tuli sellainen olo, että Etelä-pohjanmaan lakeuksiin ja liikuntamahdollisuuksiin olisi syytä tutustua paremmin.

IMG_1422_muokattu

Visit Kouvola:

Kouvolan seudun toimipisteellä olin erityisen kiinnostunut Repoveden kansallispuistosta. Olen kuullut paikasta aiemmin, koska Mikko on kotoisin n. 70 km päästä sieltä, mutta vielä en ole päässyt alueelle asti. Siellä eripituisilla ja vaikeustasoisilla patikointireiteillä kohtaavat metsät, kukkulat, vesistö ja erämaa, niitä yhdistellen riippusillat ja lossit.

Erityisen innoissani olin kuulessani, että alueella voi myös harrastaa melontaa, soutua ja ohjattuja kalastusretkiä. Intiaanisieluna korostan, että olin innoissani tuosta melontamahdollisuudesta en niinkään kalastusretkistä (kärsivällisyyteni vuoksi).

IMG_1459_muokattu

My Fair Lady / Ypäjän musiikkiteatteri ry:

Tähän väliin kotiseututärppi, joka ei liity mitenkään luontoon. Varsinkin, kun jostain syystä Torronsuon kansallispuisto loisti messuilla poissaolollaan tai sitten en vain huomannut heidän ständiään messujen lukuisten näytteilleasettajien joukosta.

Ypäjällä tänä kesänä taidokkaasti valmistetut mekot vievät pienen maalaiskylän aikakoneella ajassa taaksepäin, koska Perttulan koulun läheisyydessä siirrytään 1900-luvun alun maalaisromanttiseen miljööseen My Fair Lady -musikaaliklassikon tulkinnassa. Tämä varmasti tuo raikkaan tuulahduksen perinteiseen kesäteatterivalikoimaan.

IMG_1465_muokattu

Näsijärvireitti:

Sen lisäksi, että tykkään patikoida ja meloa, pitää pientä vauhdin huumaa elämässä olla – ja tätä on minulle luonnossa pyöräileminen. Pyhäjärven olemme kiertäneet pyörällä kerran, mutta se taitaa olla vasta alkupolkaisuja sille, mitä Näsijärven suuntaan lähtiessä olisi mahdollista kokea.

Näsijärvireittien esite lupaa reittejä niin sunnuntaipyöräilijälle kuin aktiivipolkijallekin. Oheen voi yhdistää laiva- ja junamatkailua, jos haluaa nähdä enemmän ja kuitenkin samalla hengähtää hetkeksi. Olisi kyllä huikeeta yhdistää laivareitti ja pyöräileminen tähän elämykseen.

Pirkanmaa on aika iso pala purtavaksi ja niin paljon enemmän kuin pelkkä Tampere – kaikella rakkaudella ja kunnioituksella kaupungin kauniita maastoja kohtaan.

IMG_1508_muokattu

AiRRport Tampere:

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä oli ilo tutustua Tredealla työskentelevään Heliin. Juttelimme Tampere-Pirkkalan lentoaseman nykytilanteesta, joka vilkastuu onneksi kesää kohden, mutta voisi olla vilkkaampikin. Helin mukaan on kovasti tehty töitä useampien reittien eteen ja olisihan se kaikin puolin järkevää kaikille meille pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville matkailijoille päästä lentoon myös sisämaasta.

Lisäksi juttelimme siitä kuinka on järkevää tehdä lentosuunnitelmat kaukomatkoille Tampereelta ja Tukholman lentokentän kautta, jolloin useimmiten hinnoista putoaa merkittävä osuus pois verrattuna siihen, että lähtisi lentoon Helsingistä ja tekisi vaihdon Euroopan isoimmilla lentokentillä.

IMG_1514_muokattu

Kesä on sesonkiaikaa monelle matkailun yritykselle Suomessa. Oli aidosti ihanaa nähdä miten messuilla kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Kaikilla oli yhteinen tavoite – saada matkailu Suomessa entistäkin vahvempaan nousuun. Siihen haluan itsekin matkailijana panostaa. Erityisesti tukien niitä kohteita, joiden olemassaolo jää suurempien turistirysien jalkoihin. Toivottavasti inspiroin siinä teitäkin.

Kotimaan matkailukin avartaa!

-AaKoo