Roadtrip-päivä Portugalissa

Kesä on mielestäni parasta aikaa roadtrip -retkille. Silloin taivaanrannan väriskaala on monimuotoisimmillaan, lintuja on näkösällä muitakin lokkien ja pulujen lisäksi ja lämmin sää saa posket punoittamaan. Enkä vielä edes päässyt matkakohteiden rentouttaviin vaikutuksiin. On suorastaan välttämättömyys, että ainakin yksi päämäärätön roadtrip -seikkailu pitää kesän aikana Suomessa tehdä – tältä kesältä se vielä antaa odotuttaa oikeaa ajankohtaa. Toki, jos autoretken tekee Suomen rajojen ulkopuolella, suosiollinen aika matkustaa laajenee sitä mukaa, mitä kauemmaksi lähtee.

Keväällä siirryimme tässä lajissa uudelle tasolle. Tosin vielä pienessä mittakaavassa, mahdollisista tulevaisuuden autoseikkailuista haaveillen. Portugalin kevätlomalla irtaannuimme yhdeksi päiväksi Lissabonin ulkopuolelle. Ajatus oli hyvin yksinkertainen. Vuokraisimme auton ja lähtisimme siihen suuntaan, jossa aurinko paistaisi todennäköisimmin. Ja näin juuri teimme. Lisää Lissabonin matkastamme voit lukea: Lissabon liikuntarajoitteisen silmin ja Voihan Portugali, minkä teit!

Huhtikuisena maanantaiaamuna pakkasimme retkipäivän tavarat mukaan. Tuhdin aamiaisen jälkeen suuntasimme lähistöllä olevaan Europcar -autovuokraamoon. Varttitunnin jonottelun jälkeen tuli meidän asiointivuoro. Kuskiksi valikoitui Mikko, sillä hän on meistä se, joka nauttii ajamisesta ja minä mielummin katselen haaveillen maisemia kameran ollessa valmiudessa kädenulottuvuudella.

Mikon toiveissa oli automaattivaihteinen auto, jossa penkin sai mahdollisimman lähelle polkimia. Meille heti ilmoitettiin, että auto olisi kannattanut varata ennakkoon. Itse halusimme katsoa Lissaboniin tultaessa ensin tilannetta ja säätä, ehtisimmekö lähteä ollenkaan retkelle lyhyen visiittimme aikana. Kävi kuitenkin tuuri, sillä meille löydettiin vielä yksi automaattivaihteinen Smart-auto. Siinäpä vasta soma pieni auto. Ja hurjan ketterä – Suomessa nököttävään Poloon verrattuna.

smart2

Pienen matkatavaroiden säätämisen jälkeen (unohdin aurinkolasit hotellille, fail!) pääsimme matkaan ja navigaattoriin laitoimme suunnaksi Faron, Portugalin eteläisessä osassa sijaitsevan pikkukaupungin. Matkaa sinne oli Lissabonista n. kaksi ja puoli tuntia. Saimme navigaattorin puhumaan meille Suomea, niinpä siitä tuli retkikuntamme kolmas jäsen.

Voi juku, sitä vapauden tunnetta, kun ylitimme Lissabonin Ponte 25 de Abril -nimisen sillan. Sen arkkitehtuuri on jäljennös San Franciscon tunnetusta Golden Bridgestä, joten se toi minulle monia ihania muistoja mieleen. SF on yksi lempikaupungeistani.

Mutta takaisin Portugaliin – olimme molemmat pähkinöinä Lissabonin ruuhkaisten katujen jäädessä taakse ja upeista maaseutumaisemista edessäpäin. Lissabon on ihana kaupunki, mutta oli jännittävää nähdä, mitä Portugali piti sisällään pääkaupungin ulkopuolella. Mikko taisi olla eniten innoissaan auton vakionnopeudensäätimestä, koska hänellä ei sellaista ole autossa ennen ollut. Videossa oleva biisi soi radiossa juuri samaan aikaan siltaa ylittäessä.

ontheroad3ontheroad4

Kumpuileva maasto, kevääseen heräilevä luonto, miellyttävältä renkaitten alla tuntuva maantie. Portugalin todellinen luonne oli ympärillämme. Mielestäni maa on paljon enemmän kuin sen suuret kaupungit ja pitkät hiekkarannat. Portugalin viehättävyys piilee viiniviljelyksissä, pikkukaupunkien lämpimässä tunnelmassa ja paikallisten hymyilevässä vastaanotossa. Vaatimattomuus todellakin on kaunista – ainakin minun silmissäni.

ontheroad5ontheroad6

Ei se määränpää, vaan se matka. Vaikka Faro oli periaatteessa päämäärä, siellä alueeseen parempi tutustuminen oli ajallisesti vähäistä. Voisi pikemminkin sanoa, että kävimme Farossa lounaalla (tuossa vaatimattoman näköisessä kalaravintolassa nimeltä Restaurante O Murta, koska sitä matkaoppaassa kovasti kehuttiin eikä syyttä! Heidän näkemyksensä viinilasillisesta oli viinikannu (joka minun olisi tullut yksin kumota, sillä Mikkohan oli kuski), ja hintaa tälle reissun yhdestä parhaimmasta viininmaistiaisesta tuli huimat 2e! Ja siis ruokakin oli oikein maukasta ja edullista, annokset olivat suuria, joten niillä eväillä pärjättiin iltaan asti.

faro3

faro2

Kävimme myös kurkkaamassa Faron surffirantoja. Itse surffaajia lautojensa kanssa emme valitettavasti bonganneet, mutta alueella oli monia surffikuppiloita, joiden kesä-aikaan näkisin olevan täpötäyden surffitukkaisia nuoria – naisia ja miehiä. Ja ne aallot, aah! Kyllä autioissakin rannoissa on mielestäni oma viehätyksensä.

Upean seikkailumielisen päivän täydensi hakeutuminen vielä kerran hiekkarannalle. Kuulin ennen matkaa Praia de Odeceixestä, (joka on siis suomennettuna Odeceixe -kylän ranta) ja se oli kotimatkamme ”varrella”. Monen mutkan ja kapeiden tienpätkien jälkeen löysimme paikalle, ja näky oli kyllä kuin paratiisissa. Iltatuuli toi mereltä aallot rantaan. Aurinko paistoi keväisen lämpimästi ja olisin voinut jäädä sinne yöksi hiekkarannalle pötköttämään. Olimme lähestulkoon ainoat rannalla, sillä vielä kelit eivät olleet niin lämpöiset, että auringonpalvojia olisi ollut rannalla.

Lämpimästi suosittelen rannan vieressä olevan kahvilan itsetehtyjä suolaisia ja makeita kakunpaloja ja paikallista giniä. Voisikin sanoa, että kun Farossa käytiin lounaalla niin Odeceixessa käytiin jälkiruokaginillä (tai Mikko kahvilla). Alla oleva aasin kuva seinässä olkoon tärppinä, jotta löydätte tienne oikean kahvilan luokse, kun matkaatte samaisille rannoille.

praia3praia4

Syvien huokauksien jälkeen, oli aika suunnata takaisin Lissaboniin. Roadtrip-päivä oli mennyt saavin lailla yli varovaisten odotusten. Mikäs siinä, kun on hyvin huollettu ja ylläpidetty auto alla ja navigaattori jelppaamassa matkalaisia, niin vältyttiin monelta ongelmalta ja eksymiseltä. Ja positiivisella asenteella pärjättiin jälleen pitkälle. Tämän päivän muistoja vaalin sydämessäni aina!

Auto oli meillä kaikkiaan vuokrauksessa 9h 19min ja ajelimme yhteensä 667km auton mittarin mukaan. Autoa palauttaessa kävi ilmi pieni väärinkäsitys, kun luulimme, että auto piti palauttaa tankattuna vuokraamoon, ja myös matkalla tekemämme tankkaukset olisi pitänyt hoitaa eri tavalla, sillä kaikki bensat kuuluivat vuokrauksen hintaan! Vain tietullit maksoivat vuokrauksen lisäksi (ja nekin tiettyyn summaan asti). Maksamamme bensat kuitenkin vähennettiin meidän päivävuokrasta, joten voin vain suositella lämpimästi Europcarin vuokrauspalveluita, olivat ainakin Lissabonissa hyvin avuliaita ja mukavia. 🙂

/AaKoo

Lissabon liikuntarajoitteisen silmin

Tämä on tarina pienestä miehestä ja hänen sinisestä My Little Pony -pyörästä.

Matkustaessamme Mikon kanssa, herätämme toisinaan ohikulkijoiden huomion. Myönnettäköön, että emme taida olla kovin tavanomainen turistikaksikko. Miettikääpä nyt; värikkäästi pukeutunut daami harhailee kamera kädessä kuin päätön kana ja pienikokoinen mieshenkilö seilaa useimmiten edellä pienen lastenpyörän kanssa.

Miksikö Mikko kulkee sitten mielummin lastenpyörällä kuin jalkasin? Sen varmaan moni ohikulkijakin haluaisi tietää, jos olisi yhteinen puhekieli tai löytyisi rohkeutta kysyä. On parempi, että Mikko kertoo tämän omin sanoin. Lisäksi pyysin häntä kertomaan, miten toimimme lentokentällä, jotta kulkeminen olisi mahdollisen esteetöntä ja millaista oli kulkea seitsemän kukkulan kaupungissa, Lissabonissa.

Aina kun matkustan, mietin miten pystyn kohteessa liikkumaan. Olen lyhytkasvuinen, ja en pysty kävelemään pitkiä matkoja kerrallaan. Muutaman sadan metrin kävely aiheuttaa kipua alaselässä ja lonkissa. Kun kävelen, niin katselen kokoajan ympärilleni etsien seuraavaa levähdyspaikkaa. Kuulostaa ehkä hankalalta kulkea pyörällä kaikkialle, mutta en itse koe sitä niin.

Lissabon vaikutti alkuun hieman pelottavalta, koska luin, että siellä on paljon mäkiä. Matkaan lähtee aina mukaan ensimmäinen omistamani polkupyörä. Sain pienenä My Little Pony -polkupyörän, joka mahtuu kätevästi jääkiekkokassiin, kun ottaa satulan, sarvet ja etupyörän irti.

IMG_0511

On aika virallisen esittelyn: Kuvassa reissuryhmänne kolmas jäsen, My Little Pony-polkupyörä (ikää melkein 30 vuotta). Tuntomerkit: Edessä Suomen vaakuna (leijonalaatta) ja rungossa kulunut My Little Pony teksti ja kuvitus. Ilman sitä, kulkemisemme rajoittuisi merkittävästi ja seikkailumme olisivat huomattavasti vajavaisempia.

Ennen lentomatkaa tilaan pyörätuolikuljetuksen lentokentille, koska ei ikinä tiedä kuinka pitkiä kävelymatkoja siellä on. Kun saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle, veimme matkalaukut (jääkiekkokassin ja tavallisen matkalaukun) TAP-Portugalin tiskille. Siellä asiakaspalvelija soitti avustamispalveluun, että pyörätuolikuljetuksen tilannut henkilö on saapunut.

Eri lentoyhtiöiden välillä on paljon eroja miten pyörä otetaan vastaan; Espanjasta lentäessä Vuelingilla oltiin erittäin tarkkoja siitä, että pyörän kumeissa ei saa olla ilmaa. Siitä lähtien olen aina pyörää pakatessa tyhjentänyt kumit ilmasta. Myös pyöräkuljetuksissa on tapahtunut kaikenlaista. Siitä lisää kirjoituksen lopussa.

Helsingissä, pienen odottelun jälkeen pyörätuoli saapui saattajan mukana, ja lähdimme rullaamaan kohti turvatarkastusta. Pääsemme turvatarkastuksesta molemmat (AaKoo ja minä) yleensä joko jonon ohi tai kuljemme henkilökunnalle tarkoitetun turvatarkastuksen läpi. Tämä käytäntö on saattajan  ajansäästämistä varten. Turvatarkastuksessa ilmoitan aina henkilökunnalle lonkistani ennen kuin menen metallinpaljastimen läpi, sillä niissä on molemmissa tekonivelet. Välillä lonkat piippaavat, ja välillä eivät.

Kun turvatarkastus on ohi, minut kyyditään portille.  Siellä ilmoitan, että tästä selviän ja ”vapautan” saattajan muihin työtehtäviinsä. Olisi myös mahdollista, että he jättäisivät pyörätuolin meidän käyttöön, ja saisin käyttää sitä siihen asti, kunnes pääsemme koneeseen.

Portugalin päässä kaikki sujui hyvin, ja saattaja oli jo paikalla. Istahdin pyörätuoliin ja lähdimme odottamaan laukkuja. Pyöräkassini menee välillä sinne hihnalle, mistä tulee ylisuuret/oudonkokoiset laukut. Odotettiin hetki ihan normaalilla laukkuhihnalla, ja AaKoon laukku tuli, mutta minun laukkuani ei kuulunut. AaKoo lähti käymään siellä toisella hihnalla, mutta ei sielläkään laukkua näkynyt. Lopulta minun laukkuni tuli ihan normaalin hihnan kautta.

IMG_0300

Saattaja saattoi meidät lentokentän ulkopuolelle. Metro oli aivan vieressä, niin en alkanut vielä kasaamaan pyörääni. Jäimme San Sebastianin metropysäkillä matkalaukkujen kanssa pois. Kun pääsimme ylös ja ulos (kiitos iäkkäälle pariskunnalle esimerkistä), istahdimme vastapäisen kahvilan terassille, ja aloin kasaamaan pyörääni. Pyörän kasaamisessa menee noin 15-20min. Kuva on juurikin em. kahvilan edustalta. Lähdimme siitä sitten hotellille.

Lissabonin mäet olivat juuri sellaiset, kun olimme kuulleet ja pelänneet ja ensimmäisen päivän järkytykseksi hotellimme sijaitsi mäen päällä. Kokeilimme eri iltoina saapua eri metroasemilta hotellille, mutta aina oli ylämäki vastassa. Lopulta päädyimme siihen, että otetaan taksi keskustasta tai missä ikinä oltiin, koska mäkien polkeminen on aika rankkaa tällä minun pienellä pyörälläni. Siinä ei ole nimittäin vaihteita. Onneksi taksit olivat Lissabonissa melko halpoja. 

Lissabon oli pääasiassa liikuntarajoitteiselle, ainakin minulle, helppokulkuinen kaupunki. Vaikka mukulakivitystä oli jonkun verran, ei se häirinnyt pyörän kanssa kauheasti. Aina löytyi hieman tasaisempi paikka, missä polkea.

Pieni pyörä on siitä kätevä, että sen voi ottaa metroihin mukaan. Välillä se on otettu myös mukaan busseihin ja ratikoihin, mikä nyt sillä hetkellä sopii reittiin parhaiten. Metroasemilla ei saisi ajaa pyörällä ja muutaman kerran minulle on siitä huomauteltu, mutta välillä välimatkat ovat niin pitkiä, että on pakko hypätä pyörän selkään ja potkutella määränpäähän.

IMG_0502

Rakastan matkustamista, ja pitkään mietin että miten oikein voin matkustella, kun olen liikuntarajoitteinen. Onneksi keksittiin, että voisin ottaa tuon pyöräni mukaan, jolloin liikkuminen ei olisi minulle ongelma. 

Yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista on käynyt Pariisin Charles de Gaullin lentokentällä, kun olin matkustamassa yksin Kuubaan. Ensin Helsingistä Pariisiin, ja sieltä vaihtolennolla Kuubaan. Kun kone saapui Pariisiin, jäin odottelemaan kuljetusta. Vaihtoaikaa ei paljoa ollut, ja malttamattomana jäin odottelemaan saattajaa.

Häntä ei kuitenkaan kuulunut, ja kyselin henkilökunnalta, että missähän saattaja mahtaa olla. He lupasivat selvittää asiaa ja hetken päästä sanottiin, että kohta tulee. Odottelin vielä noin 15min ja vieläkään ei kuulunut. Taas kysyin henkilökunnalta, että missä saattaja on. Kerroin myös, että alkaa olla kiire, koska se on jatkolento.

Viimeinkin saattaja tuli, ja kertoi että minua odottaa auto ulkona, joka vie oikealle portille. Odottelin hetken aikaa ulkona, ja viimeinkin auto tuli. Kerroin kuskille, että jatkolennolle on kiire, mutta hän tokaisi, että ei ole kiire vielä, että hän polttaa vielä tupakan tässä.

Viimeinkin pääsimme matkaan, ja kuski vei minut oikeaan terminaaliin. Siellä oli uusi saattaja vastassa, ja kiiruhdimme portille. Hämmästykseni oli suuri, kun kukaan ei vielä ollut päässyt koneeseen ja ovet avattiin vasta kun minä olin paikalla. 

DSC_0626

Mitäs tuumatte? Mikolla tosiaan on melko erilainen näkökulma liikkumiseen jo kokonsa, mutta myös liikkumisen rajoitusten vuoksi. Ajattelin, että teille lukijoille olisi mielenkiintoista lukea ja tietää, millaisia asioita meidän pitää ottaa huomioon, jotta kulkeminen olisi esteetöntä niin lentokentällä kuin kohteessakin. Kiinnitämme näihin asioihin huomiota myös tulevia reissuja suunnitellessamme niin ulkomailla kuin täällä Suomessa. Varmasti kerron täällä vinkkejä tulevien kommelluksien muodossa muille liikuntarajoitteisille, jotka tänne blogiin eksyvät.

Tämä on mielestäni hyvä esimerkki myös siitä, miksi ei omien fyysisten rajoitusten pidä antaa olla matkustamisen ilon tiellä. Toki olemme kaikki yksilöitä, enkä voi siksi puhua kuin yleisellä tasolla.

Kevätaurinkoisin terveisin,

-AaKoo & Mikko

ps. Tiedäthän, että parhaiten pysyt ajantasalla blogin Facebook-sivujen kautta! Tykkää ja tiedä viimeisimmät matkailun ja hyvinvoinnin puheenaiheet. 😉

Voihan Portugali, minkä teit!

Kävi niinkuin toivoinkin. Olisin halunnut jäädä sinne ja jatkaa harhailua kamerani kanssa tuntemattomilla kaduilla. 6-päiväinen talvilomaseikkailumme meni aivan nappiin. Mikkokaan ei eksynyt metroasemalla kuin kerran, mikä on hyvä saavutus. En tosin ymmärrä miten voi päätyä hissillä väärälle puolelle metroraiteita – kahdesti peräjälkeen, varsinkin kun olimme menneet samaa reittiä jo aiemminkin. Tulimme metroraiteille eri reittiä, sillä Mikolla oli pyörä mukana ja halusin itse kulkea portaita. Siitä selvittiin kuitenkin makeilla nauruilla.

Kirjoitan Portugalista juttusarjan, joten julkaisen postauksia ripotellen pitkin kevättä erilaisista näkökulmista. Tähän alkuun vähän tunnelmointia ihanasta keväisestä Lissabonista (reissun ensimmäiseltä päivältä). Kevät ei ollut siellä aivan niin pitkällä kuin toivottiin – kukat ja puut eivät olleet vielä parhaimmassa väriloistossaan, mutta me molemmat onnistuimme käräyttämään ihoa heti ensimmäisenä päivänä, että lämpöä riitti kyllä suomalaisen näkökulmasta tarpeeksi.

DSC_0014

Voi sitä riemua, kun matkalaukut saatiin raahattua loputtomilta tuntuvien ylämäkien jälkeen hotellille ja päästiin heti aamusta nauttimaan Lissabonin lämpimästä säästä.

DSC_0020

Lisboa, Parque Eduardo VII / Vaatimattomalla toivelistalla oli päästä näköalatasanteelle ihmettelemään kaupunkia. En kuitenkaan arvannut, että se tapahtuisi jo matkalla hotelille, sillä tämä ihastuttava ”labyrinttipuisto” sijaitsi aivan hotellimme naapurustossa. Kävi kuitenkin ilmi, että hotellimme tosiaan sijaitsi aivan mäen päällä, ja mäki nousee joka suunnasta, joten melko hikiset patikoinnit oli iltaisin edessä vaikka kuinka yritimme tulla eri suunnista. Huh! :`)

DSC_0074

Näissä maisemissa oli lounaspaikkamme Ribadouro, jossa päädyimme maistelemaan ennennäkemätöntä merenherkkua.

IMG_1354-muokattu

Ei kovin vaatimattomasti aloitettu kulinaristisia kokeilujamme Lissabonissa. Meille suositeltiin tätä upeaa rapua (lajikkeesta ei hajuakaan, pahoitteluni), jota kiltisti tottelimme. Kuten sanottua tämä kaveri ei ennestään ollut kovin tuttu ruokaherkku, joten olisittepa nähneet meidän ilmeet, kun pöytään tuotiin perusaterimien sijaan vasaraa, pihtejä ja muita kuoren rikkomiseen tarkoitettuja apuvälineitä. Oli siinä varmasti monella paikallisella naurusta pitelemistä, kun alettiin ravun saksia murskaamaan niin, että naapuripöytäläiset saivat varoa lentäviä ravun osia. Oli oikein maukasta. Kaikkea uutta kannattaa maistaa! Namnam!

DSC_0106

Ja tässäkö meidän jälkiruoka? Ei tällä kertaa. Ei näitä mansikoita oltu hinnalla pilattu. Ne olisivat maksaneet 1,2e/kg. Kyllä vain, hinta on tosiaankin tuo!

DSC_0117

Kävi hyvin nopeasti selväksi, että Lissabonissa on lukuisia aukioita, ihania värikkäitä rakennuksia ja erittäin ystävällisiä ihmisiä. Myöhemmin opimme, että myös uudet rakennukset rakennetaan ”vanhaan tyyliin”, joten ei osattu näin noviisin näkökulmasta enää sanoa oliko nähdyt rakennukset milloin rakennettuja. Ei sillä väliä, useimmat rakennukset olivat hurmaavia.

Koostin Flickr-profiiliini 140 kuvan kansion Portugalin reissustamme. Kannattaa ne sieltä käydä läpi, mikäli etelä-eurooppalainen arkkitehtuuri, katutaide ja rannat kiinnostavat. Joitakin kuvia käytän varmasti täällä blogissakin, kun syvennyn reissuumme paremmin, mutta toki myös muutamia kuvia on takataskussa odottamassa julkaisua. Portugalista kyllä juttua piisaisi vaikka kuinka.

Jos jokin tietty aihepiiri Lissabonista ja Portugalista mietityttää niin hihkaiskaa, yritän vastata kysymyksiin parhaani mukaan.

Palaillaan näihin tunnelmiin piakkoin. Oikein rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!
-AaKoo

Matkakuumeilua osa 70406102

Suljen silmät ja annan mielikuvituksen juosta. Kuvittelen silmän kantamattomiin jatkuvat hiekkarannat, lämpimän kevätpäivän ja raikkaan tuoresmoothien kädessäni. Keskustassa jyrkkenevät kadut ovat suomalaiselle hurja näky, mutta matkatessa vanhalla keltaisella ratikalla, ne osoittautuvat elämykseksi. Sympaattisella korttelinpätkällä mosaiikkiset yksityiskohdat, ja värikkäät rakennukset vievät huomioni. Kuulen fadon rytmin läheisessä puistossa. Ihmiset tanssivat siellä härkätaistelun elkein. Paikka on kuin San Francisco siirrettynä Eurooppaan – tätäkö on Lissabon?

En ole ollut Lissabonissa aiemmin, mutta tällainen mielikuva minulle on kaupungista tullut. Viime vuonna minun piti lähteä joogalomalle, joka osittain olisi sijoittunut Lissaboniin ja osittain Portugalin eteläkärjessä sijaitsevaan pikkukylään. Harmillisesti se matka peruuntui. Huhtikuussa on revanssin aika. Tällä kertaa, en lähde joogalomalle, mutta eiköhän sieltä löydy kaikkea muuta kivaa nähtävää ja puuhasteltavaa.


Olemme Mikon kanssa hyvin leppoisia matkailijoita. Ei juosta hiki hatussa nähtävyydeltä toiselle vaan fiiliksen mukaan lähdetään tallustelemaan johonkin suuntaan. Kun tulee jokin kiva kahvila tai terassi vastaan, istahdetaan ja jaloitellaan hetki. Välillä on ihan vain mukava istuskella ja ihmetellä ohikulkevia paikallisia ja päästä sisälle paikalliseen sykkeeseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Mikko maistelee paikallisia erikoisoluita, ja minä fiilistelen persoonallisia kadunpätkiä ja maistelen paikallisia herkkuja.

Kuljemme usein jalan, mutta joskus on järkevämpää ottaa Mikon pyörä kainaloon ja hypätä paikallisliikenteen kyytiin kaupungin toiselle laidalle. Tällä kertaa suuntaamme mahdollisesti myös kaupungin ulkopuolelle, sillä jokin sympaattinen pieni rantakohde tai kylä kiinnostaisi tutkia paremmin. Katsotaan lähempänä mikä fiilis on (ja miten säät suosivat kauemmaksi tehtyjä päivän retkiä). Toisaalta en myöskään uskalla fiilistellä matkaa ihan järjettömästi vielä, ettei tule takapakkia. Olen vähän taikauskoinen, varsinkin Lissabonin suhteen. Tapamme mukaan varmasti avaamme pienen matkaoppaan vasta lentokoneessa ja annetaan lomatunnelman viedä mukanaan.

Nämä kuvat toivottavasti välittävät saman letkeän lomatunnelman, joka meillä itsellämme on reissuilla. Kuvat sijoittuvat muun muassa Kööpenhaminaan, Amsterdamiin (se olen minä violetissa takissa kirjaimen alla) ja Kuubaan. Kuvat voi muuten klikata halutessaan isommaksi.

Tämä reissu tulee olemaan tämän kevään talvilomakohteemme. Facebookin uutisvirtaan pompsahti eräänä aamuna tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Ennen sitä vasta palloilimme ajatuksilla mihin haluaisimme pidennetyksi viikonlopuksi suunnata. Lämmin kaupunkiloma oli ainakin allekirjoittaneella kovasti pohdinnassa.

Tämä tarjous oli Lentodiilien julkaisema Lissabonin tarjous, johon sisältyi meno-paluu-lentojen lisäksi 5 yötä 4*hotellissa. Yleensä hankimme lennot ja majoituksen erikseen (ja majoitus harvemmin hotellista), mutta nyt kokeilimme uutta lähestymistapaa. Molemmat yhdessä olivat hyvässä tarjouksessa, eikä hotellikaan ole hassumpi sijainniltaan (ja kaiken lisäksi vielä uusi), niin siinä kohtaa oli pakko pyyhkiä unihiekat äkkiä silmistä ja miettiä asiaa tarkemmin. Impulssiivinen luonteeni ei antanut enää periksi.

Tuo numerosarja otsikossa ei suinkaan ole sorminäppäryyteni taitoleikki vaan ovelasti ilmaistuna lähtöpäivämme, vielä 7 viikkoa ja sitten se on vamos – letsgo!

– AaKoo

Ps. Uudet lukijat, muistakaa blogin Facebook-sivut! Sinne tiputtelen toisinaan muun muassa ekstramateriaalia aihepiireihin liittyen ja reaaliaikaisia höpinöitä. 

Follow my blog with Bloglovin