Kööpenhaminan olutpaikkatärpit

En itse tiedä oluista yhtään mitään. En pidä oluen mausta, enkä useimmiten sen väristäkään. Mielestäni se pahimmillaan muistuttaa kitkerää pesuveden makua (tosin en ole sitäkään maistanut). Taidan olla kuitenkin tottumuksiltani poikkeuksellinen yksilö, koska oluen maistelusta on tullut yleinen harrastus monelle sukupuoleen katsomatta.

Olen vierestä seuranneena oppinut huomaamaan, miten siinä tutustuu jälkimaun ja vaahdon lisäksi uusiin ihmisiin sekä paikkojen tunnelmaan ja juuri näihin keskityn tässä postauksessa. Siinä missä tietyn oluen maistelu saattaa useimmiten jäädä yhteen kertaan, jää elämään hetket tuopposten sijaan. Siksi leikkimielisessä arvostelussani tarkastelussa ovat ravintoloiden tunnelma ja tarjonta. Arvosteluasteikko on 1-5.

Kööpenhamina on olutharrastajan (ja vieressä tunnelmasta nauttivan) paratiisi, kaupunki on pullollaan persoonallisia ravintoloita ja baareja, joiden valikoimissa on monen tyyppisiä oluita ja useimmiten yksi kuivahko talon viini.  Siksi arvostankin suuresti, jos olutravintolassa on muutakin tarjota, kuin vaatimaton talon viini sellaiselle, joka ei juo olutta. Toisaalta, jos tunnelma on kohdillaan niin vaatimattoman viinin maku on sivuseikka.

köpis-tammikuu (2 of 60)

Bootleggers Craft Beer Bar, Nørreport aseman lähistöllä
Huomioita: Yläkerrasta löytyy Bootleggers Cocktail Bar, joten kesä-aikaan on ihanaa, kun voi yhdistää kahden baarin hyödyt ja istua terassilla nauttien auringosta ja ylläolevan kuvan vilkkaasta ihmisvilinästä hyvien virvokkeiden kera. Olutpuolen tarjonta oli monipuolinen, valittavana oli 20 eri vaihtuvaa oluthanaa ja maisteluannokset olivat mahdollisia.
Viihtyvyys: 5+ (drinkkibaari vaikuttaa asiaan)
Arvosana: 5

köpis-tammikuu (1 of 25)nørrebro-featheronthemove-3nørrebro-featheronthemove-4

WarPigs, Kødbyen
Huomioita: Iso paikka, jossa sai myös ruokaa. Ruokapuoli tosin jäi testaamatta, mutta sivusilmällä hyvältä näytti. Oluttarjonnasta löytyi hyviä oman panimon tuotteita. Meikäläiselle ei jäänyt  imartelevia muistikuvia talon muista virvokkeista. Tunnelma hieman kolkko, mutta se on ymmärrettävää, koska paikka on entinen teurastamo.
Viihtyvyys: 4
Arvosana: 4
Tutustu paikan nettisivuihin täältä!

Mikkeller Garage Sale, Kødbyen
Huomioita: WarPigsin välittömässä läheisyydestä sijaitsee Mikkellerin Garage Sale. Mikkeller on saavuttanut lyhyen historiansa aikana paikkansa olutmaailman huipulla. Eipä tarvinnut siis kahdesti ehdottaa vierailua Mikkellerin omalla ”autotallikaupoilla”, jossa kaikki oluet olivat tuolloin puoleen hintaan.

copenhagen_tammikuu (4 of 7)copenhagen_tammikuu (1 of 7)copenhagen_tammikuu (3 of 7)copenhagen_tammikuu (2 of 7)

Koelschip, Nørrebro
Huomioita: Mikkellerin omistama belgialaisiin oluisiin keskittyvä paikka. Sisäkautta pääsee kätevästi Mikkellerin toiseen baariin, josta saa myös drinkkejä – ei vain osunut kovin hyviä omalle kohdalle. Paikkojen yhteinen erittäin laaja pullolista ei ollut ajantasalla. Tunnelma mukava, hieman hämyinen.
Viihtyvyys: 3
Arvosana: 4
Tutustu baarin nettisivuihin täältä!

Kihoskh, Kødbyen
Huomioita: Aivan tavalliselta lähikaupalta näyttävä liike kätkee alakertaansa olutharrastajan aarreaitan. Hylly toisensa jälkeen täynnä erilaisia erikoisoluita – hyvään hintaan. Se sai meidänkin seurueen pojat viettämään aikaa etikettien parissa pidemmän tovin. Tarjonta oli olutasiantuntijan mukaan ”aivan helvetin hyvä”.
Arvosana: 5

copenhagen_tammikuu (7 of 7)copenhagen_tammikuu (6 of 7)copenhagen_tammikuu (5 of 7)

Kepeätä pikkulauantaita kaikille!

Terveisin,
AaKoo ja olutasiantuntija Mikko

Nørrebro – hurmaavia pikkupuoteja ja maukkaita burgereita

Perjantai-aamu koitti Kööpenhaminassa. Hitaan aamun jälkeen lähdimme Mikon kanssa tutustumaan Nørrebron naapurustoon. Tavoitteemme onnistuneelle päivälle oli yksinkertainen. Minä halusin ottaa kivoja kuvia naapurustosta ja Mikko maistella tanskalaisia erikoisoluita. Tässä pieni otos päivästämme, mukana muutamia tärppejä, joissa suosittelen pistäytymään, mikäli matkustatte Köpikseen.

Nørrebro alkaa aivan keskustan kyljestä. Niiden välissä kulkee ketju tekojärviä, jotka ovat upeat kesäaikaan, mutta näemmä myös talvellakin ovat nättiä seutua. Tekemistäkin alueella riittää. Alue on mielestäni verrattavissa Helsingin Kallioon, sillä alueesta on samaan tapaan tullut yksi kaupungin trendikkäimmistä kaupunginosista pikkukahviloineen ja ravintoloineen sekä alueelta löytyy lukuisia kivoja puoteja ja baareja.

Tänään se näytti kuitenkin rauhallisen puolensa. Jotenkin unohdin, että useimmat ovat töissä tai pyhien vietossa pois kaupungista. Satunnaisia uuteen vuoteen valmistautuvia lukuunottamatta, ero oli silti merkittävä kesään, jolloin tuntui, että terassit ja puistot olivat täynnä kesästä nauttivia ihmisiä. Tämä vaikutti myös siihen, että osa kuppiloista avautuivat myöhemmin tai olivat kiinni.

Mikon listaamiin olutravintoloihin tämä ei onneksemme kuitenkaan vaikuttanut.
Koostan muutamista olutravintoloista parhaillaan myös omaa julkaisua, koska vastaan tuli joitakin paikkoja, joita olutdiggailijan kannattaa ehdottomasti tsekata ollessaan Köpiksessä (ja myös itse viihdyin niissä, vaikka en oluesta piittaakaan).

nørrebro-featheronthemove-5nørrebro-featheronthemove-6nørrebro-featheronthemove-8nørrebro-featheronthemove-9

Perjantai oli viikon harvoja aurinkoisia päiviä, joten otin siitä kaiken irti kamerani kanssa. Tätä hetkeä olin odottanut jo pitkään, kun sain kameran antaa laulaa. #feelingalive

Burgereita ja elämän nautintoja

nørrebro-featheronthemove-16

Kävimme syömässä BRUS-nimisessä ravintolassa. Paikasta löytyi melko ristiriitaisia arvosteluja ja syömisen jälkeen ymmärrän miksi. Burgerit ja perunat olivat todella hyvät, isot ja todella herkulliset, mutta ranskalaisissa oli melko erikoinen suutuntuma. Ne jäivät kesken. Ruokalista on kyllä ehdottomasti kokeilemisen väärti, menisin sinne kyllä mielellään uudelleen.

Paikassa on laaja olutvalikoima, joka oli Mikon mieleen. Minun mieleeni olivat puolestaan kahdeksan(!) hanaa drinkeille, joista erityisesti Tom Collins -tyylinen Brus Cocktail Mosaic Gin Lemonade -juoma oli suosikkini. Moni drinkki jäi vielä testaamatta.

Ravintolalla on hyvät nettisivut, joihin kannattaa tutustua täältä!
Ravintolan ja baarin ohessa on myös pullomyymälä.

nørrebro-featheronthemove-18nørrebro-featheronthemove-19nørrebro-featheronthemove-17

Kööpenhaminan omalaatuisin ostoskatu – Jægersborggade

nørrebro-featheronthemove-

Vain tanskalaiset yhdistävät kahvilan ja tennarimyymälän, perustavat yksisarvisille ginikaupan, tekevät karamellinsa itse tai syövät terassilla (joulukuussa!) puurokahvilassa. Puurokahvilat ovat kuulemma rantautuneet jo Suomeenkin, mutta meikäläiselle konsepti on vielä uusi.

Nämä kaikki löytyvät Jægersborggade -nimiseltä kadulla Kööpenhaminan Nørrebrossa. Puodit ilmeisesti vaihtuvat melko taajaan, joten sitä ei tiedä mitä vastaan tulee ensi kerralla. Huikeeta!

nørrebro-featheronthemove--3nørrebro-featheronthemove--4nørrebro-featheronthemove--5

nørrebro-featheronthemove--2En itse juuri jouluikkunoista välitä, mutta tämä ehdottomasti nousee gt-diggaajana listan kärkipäähän. Ja kuka nyt ei tykkäisi yksisarvisista?

Päädyimme Jægersborggadelle, koska Mikko halusi ostaa uuden hatun. Nopeasti googlettamalla löysimme itsemme pienen puodin ulkopuolelta, jossa myydään käsintehtyjä hattuja.

Itse jäin Mikon sinisen ratsun vahdiksi pihalle, mutta ikkunasta tarkkailessani vaikutti, että hatun valitseminen oli harvinaisen helppoa. Aika hyvännäköisiä, vai mitä tuumaatte?

nørrebro-featheronthemove-10nørrebro-featheronthemove-11

nørrebro-featheronthemove-12nørrebro-featheronthemove-13

Tänään perjantai näyttää hyvin erilaiselta. Jälleen ollaan kotona Tampereella ja totuttelu arkeen on alkanut. Pyykkikone pyörii jo ties kuinka monetta koneellista ja arkiaskareet pitävät liikkeessä. Onneksi on reissukuvat, joihin voi hukata itsensä hetkeksi. 🙂

nim. matkailu on parasta ❤
AaKoo / Feather On The Move

Itserakkauden vaikeudesta

Kesäloma. Se helpoin ajankohta pitää huolta itsestään. Väärin. Päässä ruksuttaa, mitä kaikkea pitää muistaa tehdä tai mitä tulisi tehdä nyt, kun on aikaa enemmän olla kotona. Siispä pakenin Italiaan. Pää on kuitenkin yllättävän vaikea saada mukautumaan tähän hetkeen. On vaikea päästää irti suorittamisesta, puuhasteluun olisi niin helppo hukuttaa ajatukset.

En ole ylisuorittaja-tyyppi, mutta oma hyvinvointi jää helposti muiden asioiden jalkoihin. Haluan antaa kaikkeni toisille, mutta en osaa suhtautua samalla tavalla itseeni. Sanonnan mukaan, itseään varten täällä eletään, mutta itse en osaa ajatella noin itsekkäästi. Kun muilla on asiat hyvin, itselläni on kaikki hyvin + jokunen lisäkilo takataskussa. Tähän toimintapaan pyrin tekemään nyt muutoksen. Tulin siis opettelemaan itserakkautta Italiaan – joogan ja läsnäolon kautta. Itseäni varten.

Jooga on ollut rakas harrastukseni jo vuosia. Sekin jäi kuitenkin kaikkien muiden harrastusten (kuten blogin kirjoittelun) tavoin velvollisuuksien jalkoihin puoli vuotta sitten uuden työn myötä. Nyt olen joogalomalla puolen vuoden joogatauon jälkeen. Käytännöllisesti katsoen siis lähden taas nollasta. Masentavaa, mutta jooga on siitä ihana laji, että suorittamista ei sallita. Vaikka olen taas se kömpelö norsunpoikanen taiteilemassa joogamaton päällä, joogaharjoitus antaa rohkeutta olla sinut sen kanssa, että olen jälleen laiminlyönyt omaa hyvinvointiani.

Siksi ajattelinkin toimia tällä viikolla päinvastaisesti tapojeni sijaan. Ei ole pakko sännätä sinne ja tänne. Täällä Pohjois-Italiassa, Liqurian rannikolla Cinque Terressä olisi hurjan paljon nähtävää ja koettavaa, mutta tällä kertaa otan ihan vain pienin askelin. Rannan hiekka varpaiden alla ja auringon jäljet olkapäillä riittävät tältä erää.

IMG_8095

Tällä kertaa keskityn itseeni ja toimin tuntemusteni mukaan. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Näennäinen viikkoaikatauluni koostuu 1-2 joogatunnista/päivä ja parista patikointiretkestä kukkuloilla. Siinä se. Muun ajan käytän ajatusteni työstämiseen ja auringosta nauttimiseen. Kaikkiin harjoituksiin ja patikointiretkiin ei ole pakko osallistua.

Olen kyllä salaa rakastunut tähän pienen kalasatamakylän Monterosso al Maren tunnelmaan ja lintujen viserrykseen. Sellainen on kyllä aina viehättänyt minua enemmän kuin suurkaupungin vilske ja ahtaus. Täälläkin tuntee itsensä kyllä pieneksi, kun on melkoiset kukkulat muistuttamassa itsestään joka puolella.

Alue kuuluu Unsecon maailmanperintölistalle ainutlaatuisen ulkomuotonsa ja historiansa takia. Mitä kaikkea kukkulat ja sen ihmiset ovat nähneetkään. Alue on moneen kertaan ollut luonnonarmoilla (tuhoisat mutavyöryt ym.), historian tapahtumista puhummattakaan, mutta jälleen alue kukoistaa upeampana kuin koskaan. Siitä voisin ottaa oppia.

Kirjoittelen tätä tekstiä rantakadun kahvilassa paikallista foccacia-leipää lounaaksi maistellen. Kävin äskettäin kävelemässä rannalla ja kastamassa varpaat Liqurian aallokossa. Uskomatonta, että lähdin taas reissuun tajuamatta, että olen tosiaan Italiassa ensimmäisen kerran elämässäni. Nautin elämästä nyt täysillä – omilla ehdoillani. Se ei ole keneltäkään pois vaan päinvastoin. Sen oivaltaminen on ollut tämän päivän rikkaus.

Aurinkoisin lomaterveisin,
AaKoo

Mietelause: Avoimin mielin

”Mielestäni, matkailun suurin palkinto ja vauraus on kyky kokea tutut paikat ja asiat kuin ne tapahtuisi ensimmäisen kerran. Olla asemassa, jolloin juuri mikään ei ole niin tuttua, että sen ottaisi itsestäänselvyytenä. ” – Bill Bryson.

Metsäkylpyjä, maisematerapiaa ja oppia koiranpennun läsnäolotaidoista

Elokuisella kesälomallani oli kolme tavoitetta. Nauttia koiranpentumme Reinon (aivan liian nopeasta) kasvusta, viihtyä enemmän luonnossa kuin sisällä kotiaskareiden parissa ja aktivoitua liikuntaharrastusteni kanssa. Näistä kaksi ensimmäistä kohtaa toteutui onnistuneesti ja jälkimmäisin tuli syrjäytetyksi sairastamisella, sillä flunssa oli ajatuksesta eri mieltä.

Olin kesälomalla kolme viikkoa. Ensimmäisellä viikolla olin tyttöjen pidennetyllä viikonlopulla Budapestissa, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Toisella viikolla kävimme Mikon ja Reinon kanssa retkellä Ylöjärven metsissä Pikku-Ahvenistolla. Halusin päästä luontoon, sillä töihin palatessa tulisi taas kökötettyä päätteen äärellä ihan tarpeeksi ja ennen kuin huomaankaan, niin tulee pimeät ja sitten metsiin ei ihan niin vain uskalla lähteäkään.

Pikku-Ahvenistolla olimme aluksi ihmeissämme, sillä ensinnäkin jo autoreitti maastoon alkoi ihan tyhjästä ison maantien sivusta. Perille saapuessamme jätimme auton pienelle parkkipaikalle ja lähdimme liikkeelle polkua pitkin, mutta pian löysimmekin itsemme jonkun pihapiiristä ja perheen koira äkkäsi hyvin nopeasti meidät ja etenkin Reinon. Näin ollen – ei niin vähin äänin – lähdettiin etenemään hieman isompaa metsäpolkua järvenrantaa pitkin.

Linkin takaa löytyy Retkipaikan kattava tietopaketti paikasta. Alue oli hyvin rauhallinen ja mekin saimme pääasiassa kulkea rauhassa, satunnaisia vastaantulioita tervehtien.

Laavulla meidän kanssa yhtäaikaa oli yksi perhe ja meitä vastaan tuli erinäisiä pieniä seurueita (sienestäjiä, retkeilijöitä ja maastopyörällä kulkevia treenaajia). Mielestäni paikka sopii hyvin heille, jotka haluavat hetkeksi kadota metsään esimerkiksi pienelle nuotioretkelle ja heille, jotka harrastavat polkujuoksua tai maastopyöräilyä, mutta en heille, joiden tarvitsee kuljettaa mukanaan rattaita, tai on vaikea kulkea ilman apuvälineitä.

IMG_2180_REINO

Kävi aika nopeasti selväksi, että retki tulisi olemaan haasteellista maastoa Mikolle. Luotettavan My Little Pony -pyörän pienet renkaat olivat koetuksella, kun polun alta kohoavat vahvat puunjuuret tekivät pieniä hyppyreitä ajoreitille, ylläolevan kuvan kivisillasta puhumattakaan. En siis suosittele maastoa esteetöntä reittiä tarvitsiville. Onneksi reitti ei ollut kuin kahden kilometrin pituinen, joten reissusta ei jäänyt Mikollekaan ikävä fiilis, korkeintaan kolotusta käsissä tangon puristamisesta.

Minä ja Reino puolestaan olemme molemmat melko seikkailumielisiä, joten toisinaan hakeuduimme vähän vaatimampaakin maastoa pitkin tutkailemaan erinäisiä asioita, minua kiinnosti maisemat ja Reinoa tuoksut.

Vaikka Reino on ollut meillä vasta kaksi kuukautta olen oppinut häneltä jo paljon. Hänelle elämä on ihanan yksinkertaista. Hän syö, hän leikkii ja nukkuu ja sitten sama kehä uudelleen. Ei huolta työasioista tai arjen pyörittämisestä. Siihen yksinkertaistettuun mielentilaan tulisi meidän ihmistenkin useimmiten hakeutua etenkin, kun elämä tuntuu kuormittavan mieltämme liikaa. Miksi me teemme elämästä usein turhan monimutkaista?

IMG_2238_akjareino

Tällakin retkellä Reino olisi varmasti viihtynyt tuntikausia – haistellen kasveja, leikkien isohkojen kivien kanssa tai jyrsien oksia pienillä naskalihampaillaan.

Hänelle pienet ilot ovat niitä isoja iloja. Kuten hieno iso keppi lenkkipolulla, joka on otettava matkamuistoksi mukaan ja kannettava sitä ylpeänä, jotta kaikki vastaantulevatkin huomaisivat kuinka hieno se on. Toisinaan kepin pitää olla isompi kuin hän itse, ja keppi usein sotkeutuu hihnaan, jolloin kulkeminen on haasteellista. Hän ei välitä siitä, vaan kulkee pää pystyssä hitaasta etenemisestä huolimatta. 

Kuulostaako tutulta? Onko sinulla tapana kerätä enemmän tehtävää kuin mitä jaksaisit? Pää pystyssä eteneminen tuottaa silloin useimmiten meille ihmisillekin vaikeuksia, mutta periksi ei anneta, eihän? 😉

featheronthemove_torronsuo_3

Kolmannella lomaviikolla matkasimme kotiseudulleni Somerolle, ja lähdimme lauantaina 27.8. viettämään Suomen luonnon päivää Torronsuon Kansallispuistoon. Olen viimeksi vieraillut kyseisissä suomaisemissa ala-asteen retkellä, joten koin, että oli korkea aika päästä tasapainoilemaan pitkospuilla uudelleen.

Torronsuo on ainutlaatuinen paikka, enkä sano näin kotiseuturakkauden vuoksi – pelkästään. Metsässä liikkuminen on toki aina ihanaa, mutta tuota karua suomaisemaa en näe kovin usein ja se teki jälleen vaikutuksen ja toi mieleen häivähdyksen tunnelmaa – kuin olisin samoillut Lapin jylhissä maisemissa. Torronsuo tarjoaa upeat maisemat Etelä-Suomen suurimmalla suoalueella, jossa patikointireittejä löytyy niin iltapäiväretkeilijälle kuin aktiiviliikkujallekin. Lisäksi lintutorni houkuttelee monia lintubongareita harvinaisien lintulajien ääreen.

Itse kiinnitän graafikkona metsässä ensimmäisenä huomion metsän väreihin ja valon luomaan tunnelmaan, mutta toisaalta tuoksuttelen myös metsän tuoksua ja kuuntelen hiljaisuutta. Torronsuolla minun oli pakko toisinaan pysähdellä, sillä joka kerta kun katsoin uudelleen ympärilleni, oli ympäristö erilainen. Orastava syksy toi oman pienen lisämausteensa miljööseen, ja olinkin retkestä aivan pähkinöinä.

Mikolle tuotti jälleen haasteita kulkeminen, sillä ennakkoon selvittämämme esteettömyysreitti olikin vain 200 metriä pitkä, joten eihän me päästy kuin suoalueen reunalle. Retkemme saikin uuden ulottuvuuden, sillä jännäsimme loppu matkan pysyisikö Mikko pyöränsä kanssa pitkospuilla pystyssä vai tipahtaisiko suon puolelle. Taisivat siinä olla Mikon vatsalihakset koetuksella, mutta retkestä selvittiin ehjin nahoin ilman kenenkään putoamista suohon.

Vaikka tarkoituksena oli tehdä luonosuhteen korjausliike, niin samalla tuli myös opittua pieniä viisauksia elämästä pienen nelijalkaisen näkökulmasta. Saapi nähdä mihin kaikkialle vielä tänä syksynä ehditään eksyäkään. Reino kantoi jo ensimmäisenä päivänä meille ison lakastuneen puun lehden jalkojen juureen, joten on mielenkiintoista nähdä, miten hän reagoi syksyyn, kun kellastuneita puunlehtiä on kasoittain.

Maailma tarvitsee enemmän pehmeyttä ja läsnäolevia katseita. – Hidasta Elämää

Näihin sanoihin ja tunnelmiin. Rentouttavaa viikonvaihdetta teille!

– AaKoo

featheronthemove_torronsuo_12