Metsäkylpyjä, maisematerapiaa ja oppia koiranpennun läsnäolotaidoista

Elokuisella kesälomallani oli kolme tavoitetta. Nauttia koiranpentumme Reinon (aivan liian nopeasta) kasvusta, viihtyä enemmän luonnossa kuin sisällä kotiaskareiden parissa ja aktivoitua liikuntaharrastusteni kanssa. Näistä kaksi ensimmäistä kohtaa toteutui onnistuneesti ja jälkimmäisin tuli syrjäytetyksi sairastamisella, sillä flunssa oli ajatuksesta eri mieltä.

Olin kesälomalla kolme viikkoa. Ensimmäisellä viikolla olin tyttöjen pidennetyllä viikonlopulla Budapestissa, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Toisella viikolla kävimme Mikon ja Reinon kanssa retkellä Ylöjärven metsissä Pikku-Ahvenistolla. Halusin päästä luontoon, sillä töihin palatessa tulisi taas kökötettyä päätteen äärellä ihan tarpeeksi ja ennen kuin huomaankaan, niin tulee pimeät ja sitten metsiin ei ihan niin vain uskalla lähteäkään.

Pikku-Ahvenistolla olimme aluksi ihmeissämme, sillä ensinnäkin jo autoreitti maastoon alkoi ihan tyhjästä ison maantien sivusta. Perille saapuessamme jätimme auton pienelle parkkipaikalle ja lähdimme liikkeelle polkua pitkin, mutta pian löysimmekin itsemme jonkun pihapiiristä ja perheen koira äkkäsi hyvin nopeasti meidät ja etenkin Reinon. Näin ollen – ei niin vähin äänin – lähdettiin etenemään hieman isompaa metsäpolkua järvenrantaa pitkin.

Linkin takaa löytyy Retkipaikan kattava tietopaketti paikasta. Alue oli hyvin rauhallinen ja mekin saimme pääasiassa kulkea rauhassa, satunnaisia vastaantulioita tervehtien.

Laavulla meidän kanssa yhtäaikaa oli yksi perhe ja meitä vastaan tuli erinäisiä pieniä seurueita (sienestäjiä, retkeilijöitä ja maastopyörällä kulkevia treenaajia). Mielestäni paikka sopii hyvin heille, jotka haluavat hetkeksi kadota metsään esimerkiksi pienelle nuotioretkelle ja heille, jotka harrastavat polkujuoksua tai maastopyöräilyä, mutta en heille, joiden tarvitsee kuljettaa mukanaan rattaita, tai on vaikea kulkea ilman apuvälineitä.

IMG_2180_REINO

Kävi aika nopeasti selväksi, että retki tulisi olemaan haasteellista maastoa Mikolle. Luotettavan My Little Pony -pyörän pienet renkaat olivat koetuksella, kun polun alta kohoavat vahvat puunjuuret tekivät pieniä hyppyreitä ajoreitille, ylläolevan kuvan kivisillasta puhumattakaan. En siis suosittele maastoa esteetöntä reittiä tarvitsiville. Onneksi reitti ei ollut kuin kahden kilometrin pituinen, joten reissusta ei jäänyt Mikollekaan ikävä fiilis, korkeintaan kolotusta käsissä tangon puristamisesta.

Minä ja Reino puolestaan olemme molemmat melko seikkailumielisiä, joten toisinaan hakeuduimme vähän vaatimampaakin maastoa pitkin tutkailemaan erinäisiä asioita, minua kiinnosti maisemat ja Reinoa tuoksut.

Vaikka Reino on ollut meillä vasta kaksi kuukautta olen oppinut häneltä jo paljon. Hänelle elämä on ihanan yksinkertaista. Hän syö, hän leikkii ja nukkuu ja sitten sama kehä uudelleen. Ei huolta työasioista tai arjen pyörittämisestä. Siihen yksinkertaistettuun mielentilaan tulisi meidän ihmistenkin useimmiten hakeutua etenkin, kun elämä tuntuu kuormittavan mieltämme liikaa. Miksi me teemme elämästä usein turhan monimutkaista?

IMG_2238_akjareino

Tällakin retkellä Reino olisi varmasti viihtynyt tuntikausia – haistellen kasveja, leikkien isohkojen kivien kanssa tai jyrsien oksia pienillä naskalihampaillaan.

Hänelle pienet ilot ovat niitä isoja iloja. Kuten hieno iso keppi lenkkipolulla, joka on otettava matkamuistoksi mukaan ja kannettava sitä ylpeänä, jotta kaikki vastaantulevatkin huomaisivat kuinka hieno se on. Toisinaan kepin pitää olla isompi kuin hän itse, ja keppi usein sotkeutuu hihnaan, jolloin kulkeminen on haasteellista. Hän ei välitä siitä, vaan kulkee pää pystyssä hitaasta etenemisestä huolimatta. 

Kuulostaako tutulta? Onko sinulla tapana kerätä enemmän tehtävää kuin mitä jaksaisit? Pää pystyssä eteneminen tuottaa silloin useimmiten meille ihmisillekin vaikeuksia, mutta periksi ei anneta, eihän? 😉

featheronthemove_torronsuo_3

Kolmannella lomaviikolla matkasimme kotiseudulleni Somerolle, ja lähdimme lauantaina 27.8. viettämään Suomen luonnon päivää Torronsuon Kansallispuistoon. Olen viimeksi vieraillut kyseisissä suomaisemissa ala-asteen retkellä, joten koin, että oli korkea aika päästä tasapainoilemaan pitkospuilla uudelleen.

Torronsuo on ainutlaatuinen paikka, enkä sano näin kotiseuturakkauden vuoksi – pelkästään. Metsässä liikkuminen on toki aina ihanaa, mutta tuota karua suomaisemaa en näe kovin usein ja se teki jälleen vaikutuksen ja toi mieleen häivähdyksen tunnelmaa – kuin olisin samoillut Lapin jylhissä maisemissa. Torronsuo tarjoaa upeat maisemat Etelä-Suomen suurimmalla suoalueella, jossa patikointireittejä löytyy niin iltapäiväretkeilijälle kuin aktiiviliikkujallekin. Lisäksi lintutorni houkuttelee monia lintubongareita harvinaisien lintulajien ääreen.

Itse kiinnitän graafikkona metsässä ensimmäisenä huomion metsän väreihin ja valon luomaan tunnelmaan, mutta toisaalta tuoksuttelen myös metsän tuoksua ja kuuntelen hiljaisuutta. Torronsuolla minun oli pakko toisinaan pysähdellä, sillä joka kerta kun katsoin uudelleen ympärilleni, oli ympäristö erilainen. Orastava syksy toi oman pienen lisämausteensa miljööseen, ja olinkin retkestä aivan pähkinöinä.

Mikolle tuotti jälleen haasteita kulkeminen, sillä ennakkoon selvittämämme esteettömyysreitti olikin vain 200 metriä pitkä, joten eihän me päästy kuin suoalueen reunalle. Retkemme saikin uuden ulottuvuuden, sillä jännäsimme loppu matkan pysyisikö Mikko pyöränsä kanssa pitkospuilla pystyssä vai tipahtaisiko suon puolelle. Taisivat siinä olla Mikon vatsalihakset koetuksella, mutta retkestä selvittiin ehjin nahoin ilman kenenkään putoamista suohon.

Vaikka tarkoituksena oli tehdä luonosuhteen korjausliike, niin samalla tuli myös opittua pieniä viisauksia elämästä pienen nelijalkaisen näkökulmasta. Saapi nähdä mihin kaikkialle vielä tänä syksynä ehditään eksyäkään. Reino kantoi jo ensimmäisenä päivänä meille ison lakastuneen puun lehden jalkojen juureen, joten on mielenkiintoista nähdä, miten hän reagoi syksyyn, kun kellastuneita puunlehtiä on kasoittain.

Maailma tarvitsee enemmän pehmeyttä ja läsnäolevia katseita. – Hidasta Elämää

Näihin sanoihin ja tunnelmiin. Rentouttavaa viikonvaihdetta teille!

– AaKoo

featheronthemove_torronsuo_12

 

Onnellinen päivä Kylmäpihlajan Majakalla

Eilen vietin onnellisen päivän pienen perheeni kanssa kesäretkellä Kylmäpihlajan Majakalla. Tällä kertaa en niinkään esittele kohdetta, vaan kerron miten päivän miljöö ja auinkoinen keli vei mukanaan. Luvassa on myös paljon kuvia, jotka varmasti kertovat Kylmäpihlajan majakkasaaren tunnelmasta enemmän kuin sanat.

Kun M/V Linnea irtaantui Poroholman leirintäalueen satamasta keli oli pilvinen ja hieman tuulinenkin, mutta laivamatkan aikana tapahtui jotain upeaa: pilvet väistyivät auringon tieltä. Majakkasaarelle saapuessamme oli aivan pilvetön taivas, eikä pitkähihaiselle ollut enää tarvetta. Muistutus kesästä oli palannut luoksemme Rauman saaristoissa. Sitä vähiten odotimme. Uskomatonta.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_9

Pätimme lähteä retkelle Raumalle edellisenä päivänä, joten retkisuunnitelma oli melko extempore. Vähän jännitimme kelejä, sillä muistelimme, että tuuli on merellä aina navakampaa ja 3kk:n ikäinen koiranpentumme Reino saattaisi oirehtia kevyestäkin merenkäynnistä. Laivamatkailusta selvittiin kuitenkin hyvin ja Reinon kuononpää tuhisi taajaan. Hänkin taisi nauttia meri-ilmasta (ja myöhemmin saaren kasvillisuudesta). Hän oli laivamatkojen ainut laivakoira aluksella ja suoriutui hienosti tehtävästään.

Majakkasaari itsessään on hyvin soma ja helppokulkuinen. Sillä välin, kun Reinolla oli ruoka-aika, kävelin Majakan huipulle. Koska on kesäkauden viimeinen viikko, saarella olevia turisteja ei ollut enää paljon ja annoin innokkaimpien kiivetä huipulle ensin. Kun itse sinne kipusin olin siellä yksin. Koko katselutasanne oli vain minun ja kamerani käytössä.

Majakan huippu on yksi minun suosikkipaikoista hiljentymiselle ja pysähtymiselle. Kaikki aistini valpastuvat. Ensimmäisenä toki kuulen meren kohinan, näen tyrskyjen rantautuvan kivikkoon ja seuraan merellä keinuvien joutsenien etenemistä. Tuoksuttelen raikasta meri-ilmaa, lasken kamerani ja suljen silmäni. Tunnen auringon ja pienen viilentävän tuulenvireen kasvoillani – keskityn tähän hetkeen ja teen hetkestä ankkurin mieleeni. Tulee varmasti tilanteita, jolloin haluan palata takaisin tähän levolliseen hetkeen.

IMFeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_3FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_2FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_12

Meillä oli myös keskenämme oikein hauskaa. Kävelin Reinon kanssa luodolla, kävimme muun muassa ihmettelemässä isoja aaltoja. Reino yritti vähän komentaakin niitä, mutta totesi nopeasti, että parempi pysyä etäällä rannasta. Hänen kanssaan on helppo kulkea (lukuunottamatta silloin, kun hän bongaa mielenkiintoisia aarteita, eli roskia maastosta). Kivikkoinen maasto oli hyvää harjoitusta hänelle esteiden ylittämiseen ja pienet lammikot hän kiersi nätisti. Hän on kyllä paras mahdollinen reissukoira.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_6FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_13FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_4

Kotimatkalla olimme koko poppoo yhtä hymyä. Huomasimme myöhemmin myös, että lämmin auringonpaiste oli jättänyt jälkensä kasvoihimme. Minulla paloi nenän pää ja Mikolla niska. Ennen kaikkea oloni oli lähtiessämme hyvin onnellinen. Tällainen leppoisa lomapäivä teki todella hyvää meille kaikille.

Oikein levollista ja nautinnollista viikonloppua!

/AaKoo

Kesäisiä ruokavinkkejä

Kesässä yksi parhaimmista puolista on tuore ja maukas ruoka. Kesäkuussa vietetty juhannusviikonloppu onkin hyvä esimerkki siitä, miten elämä on yhtä juhlaa, kun pääsee nauttimaan makujen sinfoniasta – vaikka hienoista ruuista ei olisikaan kyse. Kun raaka-aineet ovat hyvät, voi tavallisisistakin aineksista saada herkullisen aterian. Mikko tykkää testailla reseptejä ja minä tykkään pilkkoa ja etenkin maistella tuotoksia.

Mikko on ruoanlaittajana suurpiirteinen. Hän etsii hyvän reseptin, ja jos jokin ei tunnu reseptissä toimivan käytännössä, hän muokkaa sitä lennossa. Nytkin kävi niin muutaman kerran, sillä kokkailumahdollisuudet olivat hivenen vaatimattomat keskellä metsää perhepiirin mökkiolosuhteissa.

Pyrimme viettämään kesäviikonloput useimmiten samalla kaavalla – hakeudutaan grillin ääreen ja nautitaan kiirettömyydestä. Tässä pieni maistiainen teillekin meidän kesänvietosta ruokaisasta näkökulmasta. Mukana muutamia uusia testauksia kuin perinteisiä kesäklassikoitakin, helppoja ja nopeita! Jätä siis suosiolla kauppaan perinteiset valmismarinoidut lihat ja grillimakkarat ja tehkää yhdessä porukalla ruokaa.

Ja hep, muistakaa turvallisuus, kuten kuvasta näkyy, Mikolle sattui pilkkoessa pieni haaveri, mutta onneksi oli ensiapupakkaus matkassa mukana. 😉

Päivä 1:

Savuinen paprikasalsa

Ainekset:

2kpl (300 g) paprikaa
1
mieto punainen chili
1/2
yksikyntistä valkosipulia
1 (80 g)
sipuli
1 rkl
öljyä
1/4 tl
suolaa
mustapippuria

AaKoo: Ihan mieletön makukokemus! Meksikolaisen ruuan yrävänä pidän salsoista, mutta tämä on mielestäni suomalainen kesävastine meksikon vastaaville  salsalisukkeille. Ihan ehdoton oma uusi kesäherkkusuosikkini esimerkiksi grillatun lihan tai kesähampurilaisen rinnalla (ohje alla).

Kesähampurilainen
(kypsennys pallogrillissä)

Hampurilaisen lisukkeiksi tuli valmissämpylöiden ja pihvien lisäksi:

Cheddarjuustoa
Tomaattia
Suolakurkkua
Grillattua halloumia
Paprikamajoneesia
BBQ-kastiketta

Mikko: Periaatteessa resepti on tämä: Elämäsi paras perusburgeri / Soppa 365,
mutta pihvien tekeminen osoittautui hankalaksi sateisen sään vuoksi, joten pihvit piti paistaa ulkotulen sijaan pallogrillissä.

Lopulta pihveihin tuli jauhelihaa, suolaa, pippuria ja Sweet Baby Ray’sin BBQ-kastiketta.

Sekoitin kaikki ainekset yhteen ja laitoin pihvit grilliin. Sivelin BBQ-kastiketta tasaisin väliajoin pihvien päälle ja kääntelin useasti.

AaKoo: Yleensä käytämme valmissämpylöiden sijaan bataattia tai jos oikein Mikko intoutuu niin hän tekee sämpylät itse hampurilaisen ”ulkokuoriksi”, mutta tällä kertaa oikaisimme ruuanvalmistuksessa pari askelta. Vaihtoehtojahan sämpylöiden sijaan olisi lukemattomia, lehtisalaatista täysjyväisempiin vaihtoehtoihin – vain mielikuvitus on rajana!

Maukkaan ruuan jälkeen oli ihanaa vain rentoutua; nukahtaa riippumattoon kevyesti keinutellen, fiilistellä sirkuttavia lintuja, lammessa uiskentelvia sorsanpoikasia ja pelailla läheisten kanssa korttia. Täydellinen kesäviikonloppu minun makuuni.

Minulle kesäviikonloput ovat rauhoittumisen aikaa. Nautin kesästä sellaisena kuin se on, satoi tai paistoi. Keliä tärkeämpää on seura, luonnonläheinen ympäristö ja hyvä ruoka. Akkujen lataamista parhaimmillaan ja se tuli tarpeeseen, sillä tuon viikonlopun jälkeen minulla alkoi töissä lomatuurausten tekeminen ja se osaa olla aina aika stressavaa ja hektistä aikaa. Siksi blogissa on ollut viime viikot hiljaisempaa, mutta ei pelkoa, vauhti kiihtyy taas loppuvuotta kohden.

Päivä 2:

Perunakasvisnyytit & grillattua kalaa

Perunakasvisnyyttien ainekset:

Keitettyjä uusia perunoita
Kevätsipulia
Fetaa
Valkosipulia
Suolaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä

Valmistusohje:

Leikkaa foliosta ja leivinpaperista
saman kokoiset suorakulmion muotoiset palat.
Aseta folio alimmaiseksi ja laita leivinpaperi sen päälle.

Leikkaa perunat, kevätsipuli ja feta
reiluiksi paloiksi ja aseta ne leivinpaperin päälle.

Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.
Suolaa ei hirveästi tarvi,
jos käyttää kovin suolaista fetaa.

Nosta folio-leivinpaperihässäkän kulmat
ja reunat siten, että keskelle jää aukko.
Lorauta hieman oliiviöljyä nyyttiin ja sulje aukko.

Grillaa grillissä noin 10-20 min tai
kunnes sipulit ovat pehmenneet.
Voit avata hieman nyyttiä kesken grillauksen,
jotta pääset kokeilemaan ovatko sipulit jo valmiit.

Mikko: Reseptin ainesosien määrillä ei  hirveästi ole väliä, joskus tulee perunaisempia nyyttejä ja joskus sipuli vie voiton.

AaKoo: Lauantain menu oli hivenen kevyempi, ja hyvä niin. Tämän kattauksen olemme tehneet ennenkin, joten tällä kertaa mentiin pitkälti fiiliksen mukaan, mitä nyytteihin haluttiin ja millaista kalaa oli kaupassa tarjolla. Olemme toisinaan melkoisia sipulihirmuja, joten parempi ettei ainesosat ole julki. 😉

Grillatun kalan ainekset:

Haukifileitä
Mustapippuria
Suolaa

Ohje:

Mausta fileet suolalla ja mustapippurilta molemmin puolin.
Grillaa meheväksi. Käännä vain yhden kerran.

Mikko: Tämä ohje on myös suurpiirteinen; en katso kokkausaikoja oikeastaan grillatessa ollenkaan, vaan menen vain näppituntumalta. Kun kala näytti juuri ja juuri kypsältä, niin otin sen sivuun ja mehevää tuli.

AaKoo: Tällä kertaa tosiaan kuha jäi haaveeksi ja oli mennyt parempiin suihin kaupasta, mutta oli kyllä haukikin maukasta Mikon taikuuksien jälkeen.
Mitä kalaa te suositte grillatessa?

Kaikki tarpeellinen löytyy tästä pienestä mökistä. Tällä kertaa toin mukanani rakkaan riippumattoni, joka saa täältä uuden kodin. Viikonloppuna tuli kyllä nukuttua molempina päivinä makoisat päiväunet riippumatossa kevyesti keinuen vaikka katonrajassa oleva ampiaispesä pitikin valppaana.

Ruokaisan viikonlopun huipennus oli sunnuntain muurikkapohjaletut. Resepti oli hyvin yksinkertainen – valmiin taikinaseoksen kyljestä napattu – joten tämän yksinkertaisemmaksi ei letun paisto enää voi mennä. Suosittelen myös kokeilemaan muurikkapannulla banaanilettuja (kookosölyssä paistaen), jos haluaa keventää tai tehdä jauhottoman version. Melkein yhtä hyvää!

Mutta tosiaan, blogi alkaa pikku hiljaa heräilemään kesäuniltaan, eikä minun kesälomiinkaan ole enää kuin pari viikkoa, hiphei hurraa! Sitten jätetään Tampereen tomut taakse ja lähdetään kiertää Suomea ja vähän Eurooppaakin. Miten sinun kesäsi on sujunut? Muistetaan nauttia tästä hetkestä! 😉

Kesäterveisin,
/AaKoo

Kajakin kapean vesille työnsin, osa1

Tällä viikolla olen ollut melkoisessa intiaanihurmiossa. Se on kyllä näin kesäaikaan jokavuotinen ilmiö. Keskiviikkona fiilistelin kolmen vuoden takaisia valmistujaispäivänä otettuja kuvia. Minulla oli juhlissa yllättäen intiaaniprinsessateema. Paras ystäväni loihti minulle upean meikin ja kynnet sekä luottotukkalääkärini taikoi minulle pidemmän tukan ja teki minulle ihanan lettimohikaanikampauksen. Se oli todellakin melkoinen muodonmuutos tavallisesta maalaistytöstä intiaaniprinsessaksi.

Viikolla intiaanileikkiunelmassani toteutui seuraava etappi. Olen pari vuotta sitten kokeillut melontaa Näsijärvellä samaisen Hiking Travel Hit:in vuokrauspalveluiden kautta. Sen samaisen luonto- ja hyvinvointimatkailun perheyrityksen, jonka kautta talvella vuokrasimme lumikengät ja potkukelkan pariksi tunniksi käyttöömme. Tänä kesänä halusin toteuttaa unelmani melontakurssille osallistumisesta. Jos vaikka oppisi jotain hyödyllisempää kuin ominpäin melomaan takaperin ympyrää keskellä järveä.

Huom! Yritin tehdä varauksen netissä, mutta sähköpostitse sain selville, että netin varauspalvelu ei olekaan käytössä. Joten jos innostut osallistumaan Hiking Travel Hit:in -kursseille, LAITA SÄHKÖPOSTIA, nettivarauksen sijaan!

Kurssi on periaatteessa kaksiosainen, mutta voi osallistua vain toisellekin kahdesta peräkkäisestä kurssikerrasta. Tunnilla edetään oman tason mukaan, joten ymmärtääkseni ei olisi maailmanloppu, jos ensikertalaisena olisi osallistunut suoraan jatkotunnille merkitylle kurssikerralle.

Osallistumismaksu suoritetaan käteisellä paikan päällä tuntikohtaisesti, joten vaikka ilmoittautuisit ennakkoon ja tulisikin äkillinen este, niin ei tarvitse sumplia maksettua kurssimaksua takaisin.  Toisaalta osallistuessa molemmille kurssikerroille tulee suorittaneeksi samalla yleiseurooppalaisen EPP (Euro Paddle Pass)-mallin mukaisen EPP1 taitotestin. EPP-kortin saat lisämaksusta.

Kaupinojan rantapoukamassa tapahtuvissa melontakursseissa vuorottelevat kajakin ja inkkarikanootin kurssit (kaksi viikkoa kumpaakin) aina kesäkauden loppuun syyskuun loppupuolelle asti. Tässä vaiheessa herää varmasti tietämättömille kysymys, mikä on näiden kahden eroavaisuus?

Nyt kannattaa lukea tarkkaan, sillä kajakki ja kanootti menevät helposti sekaisin (ainakin allekirjoittaneella). Ensinnäkin kajakkia melotaan kaksilapaisella melalla ja kanoottia melotaan yksilapaisella melalla. Lisäksi kajakki eroaa kanootista siinä, että sen kansi on umpinainen ja kanootissa eli ”avokanootissa” tai ”intiaanikanootissa” kansi on avoinainen.

Kajakissa melojan istuimen kohdalla on siis aukko, joka yleensä suljetaan ns. aukkopeitteellä sen jälkeen kun meloja on istunut kajakkiin, jotta kannelle roiskuva vesi ei pääse kajakin sisään. Sen tulisi olla piukea kuin rummun kalvo. Kahden melojan kajakkia kutsutaan kaksikoksi.

Processed with MOLDIV

Keskiviikkona opeteltiin alkeita ja ensi keskiviikkona edetään jatko-opetuksellisiin taitoihin kajakin kanssa – mielellään paremmassa säässä. Myrskytuulet tekivät tuloaan. Ei tosin tullut kylmä, sillä sain hyvät ohjeet sähköpostitse miten tulisi pukeutua kurssille.

Minulla oli päällä hengittävä korkea hupullinen fleecepaita ja kuoritakki sekä paljasjalkakengät, trikoot ja kuorihousut. Näin tuuli ei häirinnyt ja lämpö pysyi kehossa. Ja kyllähän siinä tuli myös viuhtomalla lisää lämpöä kroppaan. Käsineetkin minulla oli mukana, mutta ohjaaja suositteli ne ottamaan pois, jotta saisin paremman otteen melasta eikä vedessä märillä käsineillä tekisikään mitään.

Ennen vesille menoa kuivaharjoiteltiin nurmikolla melan käyttöä. Vierestä kulkevat lenkkeilijät varmasti ihmettelivät, miksi ihmeessä 8 ihmistä istuskelee nurmikolla ja huitovat epämääräisesti melan kanssa. Toiminta varmasti muistutti enemmän niityn niittämistä kuin melomista – vielä siinä vaiheessa. Kun siinä aikamme kuivaharjoittelimme saimme siirtyä lähemmäksi rantaa.

Käytiin läpi vielä varusteet. Kaikilla oli päällä pelastusliivit ja pujottelimme päällemme aukkopeiton pelastusliivien korkeudelle, hieman jopa sen alle. Kävimme muun muassa läpi kajakin oikeoppisen tavarasäilytysaukkojen sulkemisen, jalkapetaalien säädön, oikeanlaisen istumisasennon sekä kajakkiin menemisen. Sitten oli aika mennä vesille.

Sää oli keskiviikkona melko haasteellinen ensikertalaiselle. Paljon puhuttu Salomon-myrsky teki tuloaan Pirkanmaalle ja vesi oli kaikkea muuta kuin tyyni. Tästä syystä pysyteltiin pitkälti rannan tuntumassa.

Sitä mukaa kun ohjaaja avusti oppilaan kajakin kyytiin ja työnsi vesille, kaatui aiemmin vesille laskettu oppilas tyrskyissä useimmiten kumoon. Tämä hidasti jonkin verran puolentoista tunnin kestoisen kurssin etenemistä, mutta kyllä me kaikki kahdeksan oppilasta räpiköitiin lopulta vedessä yhtä aikaa ja loppua kohden melko mallikkaastikin.

Sään vuoksi päädyttiin opettelemaan ihan vain tärkeimpiä perusteita eli eteen- ja taaksepäin melonnan perusteet, pysäytyksen, kääntymiset sekä sivuttaissiirtymisen.

Processed with MOLDIV

Minua jännitti vesille meno hurjasti, sillä muistikuvissani jyskytti vielä viime kertainen kaatumiseni kajakin kanssa, kun menetin tasapainoni. Heti alkuun kuitenkin opin, että olin istunut kajakissa todennäköisesti silloin vääräoppisesti jalat suorana. Polvet tulisi olla kajakin reunoja vasten, jolloin jalat muodostavat ikään kuin kolmiot vastakkain, jolloin tasapaino on vankempi ja tukipiste laajempi.

Samaten opin miten tärkeä selän asennolla on tasapainon ylläpitämisessä. Jotenkin olin oppinut nojaamaan hieman taaksepäin, joka ohjaajan mukaan horjuttaa tasapainoani turhaan. Oikeanlainen asento ja rytmi löytyi kuitenkin nopeasti ja ohjaaja kehuikin minua, että olin kuin ankka vedessä kajakkini kanssa. Vähitellen ymmärsin, että voin rentoutua, sillä ohjeet ja tekniikka alkoivat siirtyä takaraivoon.

Silloin aurinkokin kävi meitä tervehtimässä. Olisin halunnut vain sulkea silmäni hetkeksi ja liukua aaltojen mukana eteenpäin. Se ei valitettavasti ollut nyt mahdollista. Meitä oppilaita oli kahdekan, joten tuo pieni rannanpoukama alkoi paikoitellen käydä ahtaaksi, jos ei mennyt samassa rytmissä kuin toiset. Menimme rinkiä ensin myötäpäivään ja sitten vastapäivään.

Melko navakan tuulen vuoksi sai kyllä tehdä käsillä ja yläkropalla töitä, että sai kajakin käännettyä haluttuun suuntaan. Välillä kyllä innostuin menemään omiakin reittejä, mutta nopeasti sitten käänsin kurssini, ettei käynyt vahinkoa tai ajautunut kielletylle vastarannan puolelle, jossa tuuli olisi ottanut kajakkista vahvan otteen.

image

Tärkeimmät vinkit melonnan alkeiskurssille:

  • Pukeudu sään mukaisesti. Vesistöissä on aina viileämpää kuin maalla. Suositellaan esimerkiksi kuoritakkia ja vesistöön sopivia jalkineita. Paljainjaloin on parempi kuin lenkkarit jalassa.
  • Pidä kädet suorana meloessa. Oikea ote melasta löytyy, kun nostat kätesi ilmaan 90-asteen kulmassa.
  • Pidä selkä suorana ja jännitä kevyesti keskikroppaa. Älä nojaa! Silloin tasapaino pysyy paremmin.
  • Pidä keula vastatuulessa. Silloin aallot eivät iskeydy kajakin kylkiin vaan kulkeutuu kajakin läpi.
  • Kurssi tulee maksaa käteisellä, joten muista ottaa kurssille käteistä mukaan!
  • Kaupinojan Hiking Travel Hitin kurssihinta: Opetuksen hinta 20e + vuokrakajakki 10e = 30e / kurssikerta

Lajissa todellakin omat arjen huolet unohtuivat, kun piti oikeasti olla läsnä ja keskittyä tekemiseensä. On kyllä niin rentouttavaa lainehtia veden päällä, katsella pitkälle horisonttiin, ja viettää hetki itsensä kanssa. Itseään toisinaan kiroten, mutta enimmäkseen fiilistellen elämää ja sen suomia mahdollisuuksia. Siinä ohessa unohdin aivan kokonaan aiemmat pelkoni kaatumisesta ja jopa kesäflunssani, joka oli silloin tuloillaan.

Milloinkohan sitä kasvaa aikuiseksi, ja unohtaa nämä intiaanihömpötykset? Toivottavasti en koskaan. Alla vielä Pocahontasista tutun ”Just Around The River Bend” -laulun (suom. Virta minne vie) eka säkeistö ja kertosanat.

On tullut kai katsottua hivenen liian monta kertaa tuo Disney-tarina, sillä pisti hymyn kasvoille, miten hyvin nuo sanat kuvastavat omaa elämänfilosofiaani tänäpäivänä. Aina hapuilemassa seuraavia unelmia ja tavoitteita elämässä. Minulle elämä on suuri seikkailu. Ei tiedä mitä voi saavuttaa, jos ei yritä ja kurota oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

What I love most about rivers is:
You can’t step in the same river twice
The water’s always changing, always flowing
But people, I guess, can’t live like that
We all must pay a price
To be safe, we lose our chance of ever knowing
What’s around the riverbend
Waiting just around the riverbend

I look once more
Just around the riverbend
Beyond the shore
Where the gulls fly free
Don’t know what for
What I dream the day might send
Just around the riverbend
For me
Coming for me

Pocahontas (Disney) – Just Round The River Bend

Processed with MOLDIV

Toivottavasti teidänkin kesään kuuluu liikunnan ilo. Kerro ihmeessä, mitä kivaa itse olet harrastanut tällä viikolla?

Flunssaisin terveisin,
-AaKoo

Kotimaan matkailusta – luonto edellä

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että maailma alkaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Miten väärässä olinkaan. Eilen raahasin Kotimaan Matkailumessuilta tiiliskiven painon verran esitteitä vahvasti inspiroituneena tulevasta kesästä.

Yksi suosikki kesänviettotapani on road tripit tuntemattomilla teillä, uusiin kaupunkeihin tutustuen ja maastossa liikkuen. Tämä ajatus tänä kesänä vain vahvistuu, sillä emme tee Mikon kanssa kesälomareissua ulkomaille. Näin voimme nähdä Suomea enemmän ja useammalla kertaa.

Ennakkoon pelkäsin, että messuilla olisi paljon tekopirteätä mainostamista kohteista ja kaupungeista, mutta jälleen kerran olin onneksi väärässä. Toki heitäkin joukkoon mahtui, mutta liikuttavaa oli nähdä joidenkin aito rakkaus ja ylpeys edustamaansa kotiseutua kohtaan. Lämpenin nopeasti iloiselle tunnelmalle ja yhteisöllisyydelle.

Haluankin nostaa esiin muutaman tärpin ensi kesälle. Tällä kertaa ihastuttavat ja perinteiset majakkakohteet, kylpylät ja erilaiset monitoimipuistot ohitan sujuvasti ja keskityn kohteisiin, joissa luonto on keskiössä. Kohteet ovat tapaamisjärjestyksessä.

IMG_1428_fb

Etelä-Pohjanmaan matkailu:

Tämän kesän asuntomessujen sijaan halusin tutustua pohjanmaalaiseen luonto- ja aktiviteettimahdollisuuksiin. Toki Kuortaneen Sport Resortin aktiivisuusmahdollisuudet kiinnostivat myös, mutta halusin selvittää mihin etelä-pohjanmaalaiset suuntaavat ihastelemaan luonnon kauneutta. Tällaisiin paikkoihin ei välttämättä muut löydä niin helposti.

Minulle suositeltiin lämmöllä Jouppilanvuorella patikointia, jossa esteettömyys on huomioitu erinomaisesti ja Kyrkösjärven maisemat olivat kuulemma vailla vertaa. Se sijaitsee aivan Seinäjoen keskustan kupeessa. Toinen mielenkiintoinen tärppi meren kauneutta ihasteleville on Köpmanholmenin merireitti (Kokkola-luoto-Kokkola), jonka maisemien rauha saa hektisemmänkin ihmisen rauhoittumaan.

Minun kanssani jutellut Kirsi oli ilahduttavan innoissaan omasta kotiseudustaan. Hänen kanssaan tuli sellainen olo, että Etelä-pohjanmaan lakeuksiin ja liikuntamahdollisuuksiin olisi syytä tutustua paremmin.

IMG_1422_muokattu

Visit Kouvola:

Kouvolan seudun toimipisteellä olin erityisen kiinnostunut Repoveden kansallispuistosta. Olen kuullut paikasta aiemmin, koska Mikko on kotoisin n. 70 km päästä sieltä, mutta vielä en ole päässyt alueelle asti. Siellä eripituisilla ja vaikeustasoisilla patikointireiteillä kohtaavat metsät, kukkulat, vesistö ja erämaa, niitä yhdistellen riippusillat ja lossit.

Erityisen innoissani olin kuulessani, että alueella voi myös harrastaa melontaa, soutua ja ohjattuja kalastusretkiä. Intiaanisieluna korostan, että olin innoissani tuosta melontamahdollisuudesta en niinkään kalastusretkistä (kärsivällisyyteni vuoksi).

IMG_1459_muokattu

My Fair Lady / Ypäjän musiikkiteatteri ry:

Tähän väliin kotiseututärppi, joka ei liity mitenkään luontoon. Varsinkin, kun jostain syystä Torronsuon kansallispuisto loisti messuilla poissaolollaan tai sitten en vain huomannut heidän ständiään messujen lukuisten näytteilleasettajien joukosta.

Ypäjällä tänä kesänä taidokkaasti valmistetut mekot vievät pienen maalaiskylän aikakoneella ajassa taaksepäin, koska Perttulan koulun läheisyydessä siirrytään 1900-luvun alun maalaisromanttiseen miljööseen My Fair Lady -musikaaliklassikon tulkinnassa. Tämä varmasti tuo raikkaan tuulahduksen perinteiseen kesäteatterivalikoimaan.

IMG_1465_muokattu

Näsijärvireitti:

Sen lisäksi, että tykkään patikoida ja meloa, pitää pientä vauhdin huumaa elämässä olla – ja tätä on minulle luonnossa pyöräileminen. Pyhäjärven olemme kiertäneet pyörällä kerran, mutta se taitaa olla vasta alkupolkaisuja sille, mitä Näsijärven suuntaan lähtiessä olisi mahdollista kokea.

Näsijärvireittien esite lupaa reittejä niin sunnuntaipyöräilijälle kuin aktiivipolkijallekin. Oheen voi yhdistää laiva- ja junamatkailua, jos haluaa nähdä enemmän ja kuitenkin samalla hengähtää hetkeksi. Olisi kyllä huikeeta yhdistää laivareitti ja pyöräileminen tähän elämykseen.

Pirkanmaa on aika iso pala purtavaksi ja niin paljon enemmän kuin pelkkä Tampere – kaikella rakkaudella ja kunnioituksella kaupungin kauniita maastoja kohtaan.

IMG_1508_muokattu

AiRRport Tampere:

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä oli ilo tutustua Tredealla työskentelevään Heliin. Juttelimme Tampere-Pirkkalan lentoaseman nykytilanteesta, joka vilkastuu onneksi kesää kohden, mutta voisi olla vilkkaampikin. Helin mukaan on kovasti tehty töitä useampien reittien eteen ja olisihan se kaikin puolin järkevää kaikille meille pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville matkailijoille päästä lentoon myös sisämaasta.

Lisäksi juttelimme siitä kuinka on järkevää tehdä lentosuunnitelmat kaukomatkoille Tampereelta ja Tukholman lentokentän kautta, jolloin useimmiten hinnoista putoaa merkittävä osuus pois verrattuna siihen, että lähtisi lentoon Helsingistä ja tekisi vaihdon Euroopan isoimmilla lentokentillä.

IMG_1514_muokattu

Kesä on sesonkiaikaa monelle matkailun yritykselle Suomessa. Oli aidosti ihanaa nähdä miten messuilla kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Kaikilla oli yhteinen tavoite – saada matkailu Suomessa entistäkin vahvempaan nousuun. Siihen haluan itsekin matkailijana panostaa. Erityisesti tukien niitä kohteita, joiden olemassaolo jää suurempien turistirysien jalkoihin. Toivottavasti inspiroin siinä teitäkin.

Kotimaan matkailukin avartaa!

-AaKoo