Metsäkylpyjä, maisematerapiaa ja oppia koiranpennun läsnäolotaidoista

Elokuisella kesälomallani oli kolme tavoitetta. Nauttia koiranpentumme Reinon (aivan liian nopeasta) kasvusta, viihtyä enemmän luonnossa kuin sisällä kotiaskareiden parissa ja aktivoitua liikuntaharrastusteni kanssa. Näistä kaksi ensimmäistä kohtaa toteutui onnistuneesti ja jälkimmäisin tuli syrjäytetyksi sairastamisella, sillä flunssa oli ajatuksesta eri mieltä.

Olin kesälomalla kolme viikkoa. Ensimmäisellä viikolla olin tyttöjen pidennetyllä viikonlopulla Budapestissa, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Toisella viikolla kävimme Mikon ja Reinon kanssa retkellä Ylöjärven metsissä Pikku-Ahvenistolla. Halusin päästä luontoon, sillä töihin palatessa tulisi taas kökötettyä päätteen äärellä ihan tarpeeksi ja ennen kuin huomaankaan, niin tulee pimeät ja sitten metsiin ei ihan niin vain uskalla lähteäkään.

Pikku-Ahvenistolla olimme aluksi ihmeissämme, sillä ensinnäkin jo autoreitti maastoon alkoi ihan tyhjästä ison maantien sivusta. Perille saapuessamme jätimme auton pienelle parkkipaikalle ja lähdimme liikkeelle polkua pitkin, mutta pian löysimmekin itsemme jonkun pihapiiristä ja perheen koira äkkäsi hyvin nopeasti meidät ja etenkin Reinon. Näin ollen – ei niin vähin äänin – lähdettiin etenemään hieman isompaa metsäpolkua järvenrantaa pitkin.

Linkin takaa löytyy Retkipaikan kattava tietopaketti paikasta. Alue oli hyvin rauhallinen ja mekin saimme pääasiassa kulkea rauhassa, satunnaisia vastaantulioita tervehtien.

Laavulla meidän kanssa yhtäaikaa oli yksi perhe ja meitä vastaan tuli erinäisiä pieniä seurueita (sienestäjiä, retkeilijöitä ja maastopyörällä kulkevia treenaajia). Mielestäni paikka sopii hyvin heille, jotka haluavat hetkeksi kadota metsään esimerkiksi pienelle nuotioretkelle ja heille, jotka harrastavat polkujuoksua tai maastopyöräilyä, mutta en heille, joiden tarvitsee kuljettaa mukanaan rattaita, tai on vaikea kulkea ilman apuvälineitä.

IMG_2180_REINO

Kävi aika nopeasti selväksi, että retki tulisi olemaan haasteellista maastoa Mikolle. Luotettavan My Little Pony -pyörän pienet renkaat olivat koetuksella, kun polun alta kohoavat vahvat puunjuuret tekivät pieniä hyppyreitä ajoreitille, ylläolevan kuvan kivisillasta puhumattakaan. En siis suosittele maastoa esteetöntä reittiä tarvitsiville. Onneksi reitti ei ollut kuin kahden kilometrin pituinen, joten reissusta ei jäänyt Mikollekaan ikävä fiilis, korkeintaan kolotusta käsissä tangon puristamisesta.

Minä ja Reino puolestaan olemme molemmat melko seikkailumielisiä, joten toisinaan hakeuduimme vähän vaatimampaakin maastoa pitkin tutkailemaan erinäisiä asioita, minua kiinnosti maisemat ja Reinoa tuoksut.

Vaikka Reino on ollut meillä vasta kaksi kuukautta olen oppinut häneltä jo paljon. Hänelle elämä on ihanan yksinkertaista. Hän syö, hän leikkii ja nukkuu ja sitten sama kehä uudelleen. Ei huolta työasioista tai arjen pyörittämisestä. Siihen yksinkertaistettuun mielentilaan tulisi meidän ihmistenkin useimmiten hakeutua etenkin, kun elämä tuntuu kuormittavan mieltämme liikaa. Miksi me teemme elämästä usein turhan monimutkaista?

IMG_2238_akjareino

Tällakin retkellä Reino olisi varmasti viihtynyt tuntikausia – haistellen kasveja, leikkien isohkojen kivien kanssa tai jyrsien oksia pienillä naskalihampaillaan.

Hänelle pienet ilot ovat niitä isoja iloja. Kuten hieno iso keppi lenkkipolulla, joka on otettava matkamuistoksi mukaan ja kannettava sitä ylpeänä, jotta kaikki vastaantulevatkin huomaisivat kuinka hieno se on. Toisinaan kepin pitää olla isompi kuin hän itse, ja keppi usein sotkeutuu hihnaan, jolloin kulkeminen on haasteellista. Hän ei välitä siitä, vaan kulkee pää pystyssä hitaasta etenemisestä huolimatta. 

Kuulostaako tutulta? Onko sinulla tapana kerätä enemmän tehtävää kuin mitä jaksaisit? Pää pystyssä eteneminen tuottaa silloin useimmiten meille ihmisillekin vaikeuksia, mutta periksi ei anneta, eihän? 😉

featheronthemove_torronsuo_3

Kolmannella lomaviikolla matkasimme kotiseudulleni Somerolle, ja lähdimme lauantaina 27.8. viettämään Suomen luonnon päivää Torronsuon Kansallispuistoon. Olen viimeksi vieraillut kyseisissä suomaisemissa ala-asteen retkellä, joten koin, että oli korkea aika päästä tasapainoilemaan pitkospuilla uudelleen.

Torronsuo on ainutlaatuinen paikka, enkä sano näin kotiseuturakkauden vuoksi – pelkästään. Metsässä liikkuminen on toki aina ihanaa, mutta tuota karua suomaisemaa en näe kovin usein ja se teki jälleen vaikutuksen ja toi mieleen häivähdyksen tunnelmaa – kuin olisin samoillut Lapin jylhissä maisemissa. Torronsuo tarjoaa upeat maisemat Etelä-Suomen suurimmalla suoalueella, jossa patikointireittejä löytyy niin iltapäiväretkeilijälle kuin aktiiviliikkujallekin. Lisäksi lintutorni houkuttelee monia lintubongareita harvinaisien lintulajien ääreen.

Itse kiinnitän graafikkona metsässä ensimmäisenä huomion metsän väreihin ja valon luomaan tunnelmaan, mutta toisaalta tuoksuttelen myös metsän tuoksua ja kuuntelen hiljaisuutta. Torronsuolla minun oli pakko toisinaan pysähdellä, sillä joka kerta kun katsoin uudelleen ympärilleni, oli ympäristö erilainen. Orastava syksy toi oman pienen lisämausteensa miljööseen, ja olinkin retkestä aivan pähkinöinä.

Mikolle tuotti jälleen haasteita kulkeminen, sillä ennakkoon selvittämämme esteettömyysreitti olikin vain 200 metriä pitkä, joten eihän me päästy kuin suoalueen reunalle. Retkemme saikin uuden ulottuvuuden, sillä jännäsimme loppu matkan pysyisikö Mikko pyöränsä kanssa pitkospuilla pystyssä vai tipahtaisiko suon puolelle. Taisivat siinä olla Mikon vatsalihakset koetuksella, mutta retkestä selvittiin ehjin nahoin ilman kenenkään putoamista suohon.

Vaikka tarkoituksena oli tehdä luonosuhteen korjausliike, niin samalla tuli myös opittua pieniä viisauksia elämästä pienen nelijalkaisen näkökulmasta. Saapi nähdä mihin kaikkialle vielä tänä syksynä ehditään eksyäkään. Reino kantoi jo ensimmäisenä päivänä meille ison lakastuneen puun lehden jalkojen juureen, joten on mielenkiintoista nähdä, miten hän reagoi syksyyn, kun kellastuneita puunlehtiä on kasoittain.

Maailma tarvitsee enemmän pehmeyttä ja läsnäolevia katseita. – Hidasta Elämää

Näihin sanoihin ja tunnelmiin. Rentouttavaa viikonvaihdetta teille!

– AaKoo

featheronthemove_torronsuo_12

 

Onnellinen päivä Kylmäpihlajan Majakalla

Eilen vietin onnellisen päivän pienen perheeni kanssa kesäretkellä Kylmäpihlajan Majakalla. Tällä kertaa en niinkään esittele kohdetta, vaan kerron miten päivän miljöö ja auinkoinen keli vei mukanaan. Luvassa on myös paljon kuvia, jotka varmasti kertovat Kylmäpihlajan majakkasaaren tunnelmasta enemmän kuin sanat.

Kun M/V Linnea irtaantui Poroholman leirintäalueen satamasta keli oli pilvinen ja hieman tuulinenkin, mutta laivamatkan aikana tapahtui jotain upeaa: pilvet väistyivät auringon tieltä. Majakkasaarelle saapuessamme oli aivan pilvetön taivas, eikä pitkähihaiselle ollut enää tarvetta. Muistutus kesästä oli palannut luoksemme Rauman saaristoissa. Sitä vähiten odotimme. Uskomatonta.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_9

Pätimme lähteä retkelle Raumalle edellisenä päivänä, joten retkisuunnitelma oli melko extempore. Vähän jännitimme kelejä, sillä muistelimme, että tuuli on merellä aina navakampaa ja 3kk:n ikäinen koiranpentumme Reino saattaisi oirehtia kevyestäkin merenkäynnistä. Laivamatkailusta selvittiin kuitenkin hyvin ja Reinon kuononpää tuhisi taajaan. Hänkin taisi nauttia meri-ilmasta (ja myöhemmin saaren kasvillisuudesta). Hän oli laivamatkojen ainut laivakoira aluksella ja suoriutui hienosti tehtävästään.

Majakkasaari itsessään on hyvin soma ja helppokulkuinen. Sillä välin, kun Reinolla oli ruoka-aika, kävelin Majakan huipulle. Koska on kesäkauden viimeinen viikko, saarella olevia turisteja ei ollut enää paljon ja annoin innokkaimpien kiivetä huipulle ensin. Kun itse sinne kipusin olin siellä yksin. Koko katselutasanne oli vain minun ja kamerani käytössä.

Majakan huippu on yksi minun suosikkipaikoista hiljentymiselle ja pysähtymiselle. Kaikki aistini valpastuvat. Ensimmäisenä toki kuulen meren kohinan, näen tyrskyjen rantautuvan kivikkoon ja seuraan merellä keinuvien joutsenien etenemistä. Tuoksuttelen raikasta meri-ilmaa, lasken kamerani ja suljen silmäni. Tunnen auringon ja pienen viilentävän tuulenvireen kasvoillani – keskityn tähän hetkeen ja teen hetkestä ankkurin mieleeni. Tulee varmasti tilanteita, jolloin haluan palata takaisin tähän levolliseen hetkeen.

IMFeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_3FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_2FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_12

Meillä oli myös keskenämme oikein hauskaa. Kävelin Reinon kanssa luodolla, kävimme muun muassa ihmettelemässä isoja aaltoja. Reino yritti vähän komentaakin niitä, mutta totesi nopeasti, että parempi pysyä etäällä rannasta. Hänen kanssaan on helppo kulkea (lukuunottamatta silloin, kun hän bongaa mielenkiintoisia aarteita, eli roskia maastosta). Kivikkoinen maasto oli hyvää harjoitusta hänelle esteiden ylittämiseen ja pienet lammikot hän kiersi nätisti. Hän on kyllä paras mahdollinen reissukoira.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_6FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_13FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_4

Kotimatkalla olimme koko poppoo yhtä hymyä. Huomasimme myöhemmin myös, että lämmin auringonpaiste oli jättänyt jälkensä kasvoihimme. Minulla paloi nenän pää ja Mikolla niska. Ennen kaikkea oloni oli lähtiessämme hyvin onnellinen. Tällainen leppoisa lomapäivä teki todella hyvää meille kaikille.

Oikein levollista ja nautinnollista viikonloppua!

/AaKoo

Kajakin kapean vesille työnsin, osa1

Tällä viikolla olen ollut melkoisessa intiaanihurmiossa. Se on kyllä näin kesäaikaan jokavuotinen ilmiö. Keskiviikkona fiilistelin kolmen vuoden takaisia valmistujaispäivänä otettuja kuvia. Minulla oli juhlissa yllättäen intiaaniprinsessateema. Paras ystäväni loihti minulle upean meikin ja kynnet sekä luottotukkalääkärini taikoi minulle pidemmän tukan ja teki minulle ihanan lettimohikaanikampauksen. Se oli todellakin melkoinen muodonmuutos tavallisesta maalaistytöstä intiaaniprinsessaksi.

Viikolla intiaanileikkiunelmassani toteutui seuraava etappi. Olen pari vuotta sitten kokeillut melontaa Näsijärvellä samaisen Hiking Travel Hit:in vuokrauspalveluiden kautta. Sen samaisen luonto- ja hyvinvointimatkailun perheyrityksen, jonka kautta talvella vuokrasimme lumikengät ja potkukelkan pariksi tunniksi käyttöömme. Tänä kesänä halusin toteuttaa unelmani melontakurssille osallistumisesta. Jos vaikka oppisi jotain hyödyllisempää kuin ominpäin melomaan takaperin ympyrää keskellä järveä.

Huom! Yritin tehdä varauksen netissä, mutta sähköpostitse sain selville, että netin varauspalvelu ei olekaan käytössä. Joten jos innostut osallistumaan Hiking Travel Hit:in -kursseille, LAITA SÄHKÖPOSTIA, nettivarauksen sijaan!

Kurssi on periaatteessa kaksiosainen, mutta voi osallistua vain toisellekin kahdesta peräkkäisestä kurssikerrasta. Tunnilla edetään oman tason mukaan, joten ymmärtääkseni ei olisi maailmanloppu, jos ensikertalaisena olisi osallistunut suoraan jatkotunnille merkitylle kurssikerralle.

Osallistumismaksu suoritetaan käteisellä paikan päällä tuntikohtaisesti, joten vaikka ilmoittautuisit ennakkoon ja tulisikin äkillinen este, niin ei tarvitse sumplia maksettua kurssimaksua takaisin.  Toisaalta osallistuessa molemmille kurssikerroille tulee suorittaneeksi samalla yleiseurooppalaisen EPP (Euro Paddle Pass)-mallin mukaisen EPP1 taitotestin. EPP-kortin saat lisämaksusta.

Kaupinojan rantapoukamassa tapahtuvissa melontakursseissa vuorottelevat kajakin ja inkkarikanootin kurssit (kaksi viikkoa kumpaakin) aina kesäkauden loppuun syyskuun loppupuolelle asti. Tässä vaiheessa herää varmasti tietämättömille kysymys, mikä on näiden kahden eroavaisuus?

Nyt kannattaa lukea tarkkaan, sillä kajakki ja kanootti menevät helposti sekaisin (ainakin allekirjoittaneella). Ensinnäkin kajakkia melotaan kaksilapaisella melalla ja kanoottia melotaan yksilapaisella melalla. Lisäksi kajakki eroaa kanootista siinä, että sen kansi on umpinainen ja kanootissa eli ”avokanootissa” tai ”intiaanikanootissa” kansi on avoinainen.

Kajakissa melojan istuimen kohdalla on siis aukko, joka yleensä suljetaan ns. aukkopeitteellä sen jälkeen kun meloja on istunut kajakkiin, jotta kannelle roiskuva vesi ei pääse kajakin sisään. Sen tulisi olla piukea kuin rummun kalvo. Kahden melojan kajakkia kutsutaan kaksikoksi.

Processed with MOLDIV

Keskiviikkona opeteltiin alkeita ja ensi keskiviikkona edetään jatko-opetuksellisiin taitoihin kajakin kanssa – mielellään paremmassa säässä. Myrskytuulet tekivät tuloaan. Ei tosin tullut kylmä, sillä sain hyvät ohjeet sähköpostitse miten tulisi pukeutua kurssille.

Minulla oli päällä hengittävä korkea hupullinen fleecepaita ja kuoritakki sekä paljasjalkakengät, trikoot ja kuorihousut. Näin tuuli ei häirinnyt ja lämpö pysyi kehossa. Ja kyllähän siinä tuli myös viuhtomalla lisää lämpöä kroppaan. Käsineetkin minulla oli mukana, mutta ohjaaja suositteli ne ottamaan pois, jotta saisin paremman otteen melasta eikä vedessä märillä käsineillä tekisikään mitään.

Ennen vesille menoa kuivaharjoiteltiin nurmikolla melan käyttöä. Vierestä kulkevat lenkkeilijät varmasti ihmettelivät, miksi ihmeessä 8 ihmistä istuskelee nurmikolla ja huitovat epämääräisesti melan kanssa. Toiminta varmasti muistutti enemmän niityn niittämistä kuin melomista – vielä siinä vaiheessa. Kun siinä aikamme kuivaharjoittelimme saimme siirtyä lähemmäksi rantaa.

Käytiin läpi vielä varusteet. Kaikilla oli päällä pelastusliivit ja pujottelimme päällemme aukkopeiton pelastusliivien korkeudelle, hieman jopa sen alle. Kävimme muun muassa läpi kajakin oikeoppisen tavarasäilytysaukkojen sulkemisen, jalkapetaalien säädön, oikeanlaisen istumisasennon sekä kajakkiin menemisen. Sitten oli aika mennä vesille.

Sää oli keskiviikkona melko haasteellinen ensikertalaiselle. Paljon puhuttu Salomon-myrsky teki tuloaan Pirkanmaalle ja vesi oli kaikkea muuta kuin tyyni. Tästä syystä pysyteltiin pitkälti rannan tuntumassa.

Sitä mukaa kun ohjaaja avusti oppilaan kajakin kyytiin ja työnsi vesille, kaatui aiemmin vesille laskettu oppilas tyrskyissä useimmiten kumoon. Tämä hidasti jonkin verran puolentoista tunnin kestoisen kurssin etenemistä, mutta kyllä me kaikki kahdeksan oppilasta räpiköitiin lopulta vedessä yhtä aikaa ja loppua kohden melko mallikkaastikin.

Sään vuoksi päädyttiin opettelemaan ihan vain tärkeimpiä perusteita eli eteen- ja taaksepäin melonnan perusteet, pysäytyksen, kääntymiset sekä sivuttaissiirtymisen.

Processed with MOLDIV

Minua jännitti vesille meno hurjasti, sillä muistikuvissani jyskytti vielä viime kertainen kaatumiseni kajakin kanssa, kun menetin tasapainoni. Heti alkuun kuitenkin opin, että olin istunut kajakissa todennäköisesti silloin vääräoppisesti jalat suorana. Polvet tulisi olla kajakin reunoja vasten, jolloin jalat muodostavat ikään kuin kolmiot vastakkain, jolloin tasapaino on vankempi ja tukipiste laajempi.

Samaten opin miten tärkeä selän asennolla on tasapainon ylläpitämisessä. Jotenkin olin oppinut nojaamaan hieman taaksepäin, joka ohjaajan mukaan horjuttaa tasapainoani turhaan. Oikeanlainen asento ja rytmi löytyi kuitenkin nopeasti ja ohjaaja kehuikin minua, että olin kuin ankka vedessä kajakkini kanssa. Vähitellen ymmärsin, että voin rentoutua, sillä ohjeet ja tekniikka alkoivat siirtyä takaraivoon.

Silloin aurinkokin kävi meitä tervehtimässä. Olisin halunnut vain sulkea silmäni hetkeksi ja liukua aaltojen mukana eteenpäin. Se ei valitettavasti ollut nyt mahdollista. Meitä oppilaita oli kahdekan, joten tuo pieni rannanpoukama alkoi paikoitellen käydä ahtaaksi, jos ei mennyt samassa rytmissä kuin toiset. Menimme rinkiä ensin myötäpäivään ja sitten vastapäivään.

Melko navakan tuulen vuoksi sai kyllä tehdä käsillä ja yläkropalla töitä, että sai kajakin käännettyä haluttuun suuntaan. Välillä kyllä innostuin menemään omiakin reittejä, mutta nopeasti sitten käänsin kurssini, ettei käynyt vahinkoa tai ajautunut kielletylle vastarannan puolelle, jossa tuuli olisi ottanut kajakkista vahvan otteen.

image

Tärkeimmät vinkit melonnan alkeiskurssille:

  • Pukeudu sään mukaisesti. Vesistöissä on aina viileämpää kuin maalla. Suositellaan esimerkiksi kuoritakkia ja vesistöön sopivia jalkineita. Paljainjaloin on parempi kuin lenkkarit jalassa.
  • Pidä kädet suorana meloessa. Oikea ote melasta löytyy, kun nostat kätesi ilmaan 90-asteen kulmassa.
  • Pidä selkä suorana ja jännitä kevyesti keskikroppaa. Älä nojaa! Silloin tasapaino pysyy paremmin.
  • Pidä keula vastatuulessa. Silloin aallot eivät iskeydy kajakin kylkiin vaan kulkeutuu kajakin läpi.
  • Kurssi tulee maksaa käteisellä, joten muista ottaa kurssille käteistä mukaan!
  • Kaupinojan Hiking Travel Hitin kurssihinta: Opetuksen hinta 20e + vuokrakajakki 10e = 30e / kurssikerta

Lajissa todellakin omat arjen huolet unohtuivat, kun piti oikeasti olla läsnä ja keskittyä tekemiseensä. On kyllä niin rentouttavaa lainehtia veden päällä, katsella pitkälle horisonttiin, ja viettää hetki itsensä kanssa. Itseään toisinaan kiroten, mutta enimmäkseen fiilistellen elämää ja sen suomia mahdollisuuksia. Siinä ohessa unohdin aivan kokonaan aiemmat pelkoni kaatumisesta ja jopa kesäflunssani, joka oli silloin tuloillaan.

Milloinkohan sitä kasvaa aikuiseksi, ja unohtaa nämä intiaanihömpötykset? Toivottavasti en koskaan. Alla vielä Pocahontasista tutun ”Just Around The River Bend” -laulun (suom. Virta minne vie) eka säkeistö ja kertosanat.

On tullut kai katsottua hivenen liian monta kertaa tuo Disney-tarina, sillä pisti hymyn kasvoille, miten hyvin nuo sanat kuvastavat omaa elämänfilosofiaani tänäpäivänä. Aina hapuilemassa seuraavia unelmia ja tavoitteita elämässä. Minulle elämä on suuri seikkailu. Ei tiedä mitä voi saavuttaa, jos ei yritä ja kurota oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

What I love most about rivers is:
You can’t step in the same river twice
The water’s always changing, always flowing
But people, I guess, can’t live like that
We all must pay a price
To be safe, we lose our chance of ever knowing
What’s around the riverbend
Waiting just around the riverbend

I look once more
Just around the riverbend
Beyond the shore
Where the gulls fly free
Don’t know what for
What I dream the day might send
Just around the riverbend
For me
Coming for me

Pocahontas (Disney) – Just Round The River Bend

Processed with MOLDIV

Toivottavasti teidänkin kesään kuuluu liikunnan ilo. Kerro ihmeessä, mitä kivaa itse olet harrastanut tällä viikolla?

Flunssaisin terveisin,
-AaKoo

Kotimaan matkailusta – luonto edellä

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että maailma alkaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Miten väärässä olinkaan. Eilen raahasin Kotimaan Matkailumessuilta tiiliskiven painon verran esitteitä vahvasti inspiroituneena tulevasta kesästä.

Yksi suosikki kesänviettotapani on road tripit tuntemattomilla teillä, uusiin kaupunkeihin tutustuen ja maastossa liikkuen. Tämä ajatus tänä kesänä vain vahvistuu, sillä emme tee Mikon kanssa kesälomareissua ulkomaille. Näin voimme nähdä Suomea enemmän ja useammalla kertaa.

Ennakkoon pelkäsin, että messuilla olisi paljon tekopirteätä mainostamista kohteista ja kaupungeista, mutta jälleen kerran olin onneksi väärässä. Toki heitäkin joukkoon mahtui, mutta liikuttavaa oli nähdä joidenkin aito rakkaus ja ylpeys edustamaansa kotiseutua kohtaan. Lämpenin nopeasti iloiselle tunnelmalle ja yhteisöllisyydelle.

Haluankin nostaa esiin muutaman tärpin ensi kesälle. Tällä kertaa ihastuttavat ja perinteiset majakkakohteet, kylpylät ja erilaiset monitoimipuistot ohitan sujuvasti ja keskityn kohteisiin, joissa luonto on keskiössä. Kohteet ovat tapaamisjärjestyksessä.

IMG_1428_fb

Etelä-Pohjanmaan matkailu:

Tämän kesän asuntomessujen sijaan halusin tutustua pohjanmaalaiseen luonto- ja aktiviteettimahdollisuuksiin. Toki Kuortaneen Sport Resortin aktiivisuusmahdollisuudet kiinnostivat myös, mutta halusin selvittää mihin etelä-pohjanmaalaiset suuntaavat ihastelemaan luonnon kauneutta. Tällaisiin paikkoihin ei välttämättä muut löydä niin helposti.

Minulle suositeltiin lämmöllä Jouppilanvuorella patikointia, jossa esteettömyys on huomioitu erinomaisesti ja Kyrkösjärven maisemat olivat kuulemma vailla vertaa. Se sijaitsee aivan Seinäjoen keskustan kupeessa. Toinen mielenkiintoinen tärppi meren kauneutta ihasteleville on Köpmanholmenin merireitti (Kokkola-luoto-Kokkola), jonka maisemien rauha saa hektisemmänkin ihmisen rauhoittumaan.

Minun kanssani jutellut Kirsi oli ilahduttavan innoissaan omasta kotiseudustaan. Hänen kanssaan tuli sellainen olo, että Etelä-pohjanmaan lakeuksiin ja liikuntamahdollisuuksiin olisi syytä tutustua paremmin.

IMG_1422_muokattu

Visit Kouvola:

Kouvolan seudun toimipisteellä olin erityisen kiinnostunut Repoveden kansallispuistosta. Olen kuullut paikasta aiemmin, koska Mikko on kotoisin n. 70 km päästä sieltä, mutta vielä en ole päässyt alueelle asti. Siellä eripituisilla ja vaikeustasoisilla patikointireiteillä kohtaavat metsät, kukkulat, vesistö ja erämaa, niitä yhdistellen riippusillat ja lossit.

Erityisen innoissani olin kuulessani, että alueella voi myös harrastaa melontaa, soutua ja ohjattuja kalastusretkiä. Intiaanisieluna korostan, että olin innoissani tuosta melontamahdollisuudesta en niinkään kalastusretkistä (kärsivällisyyteni vuoksi).

IMG_1459_muokattu

My Fair Lady / Ypäjän musiikkiteatteri ry:

Tähän väliin kotiseututärppi, joka ei liity mitenkään luontoon. Varsinkin, kun jostain syystä Torronsuon kansallispuisto loisti messuilla poissaolollaan tai sitten en vain huomannut heidän ständiään messujen lukuisten näytteilleasettajien joukosta.

Ypäjällä tänä kesänä taidokkaasti valmistetut mekot vievät pienen maalaiskylän aikakoneella ajassa taaksepäin, koska Perttulan koulun läheisyydessä siirrytään 1900-luvun alun maalaisromanttiseen miljööseen My Fair Lady -musikaaliklassikon tulkinnassa. Tämä varmasti tuo raikkaan tuulahduksen perinteiseen kesäteatterivalikoimaan.

IMG_1465_muokattu

Näsijärvireitti:

Sen lisäksi, että tykkään patikoida ja meloa, pitää pientä vauhdin huumaa elämässä olla – ja tätä on minulle luonnossa pyöräileminen. Pyhäjärven olemme kiertäneet pyörällä kerran, mutta se taitaa olla vasta alkupolkaisuja sille, mitä Näsijärven suuntaan lähtiessä olisi mahdollista kokea.

Näsijärvireittien esite lupaa reittejä niin sunnuntaipyöräilijälle kuin aktiivipolkijallekin. Oheen voi yhdistää laiva- ja junamatkailua, jos haluaa nähdä enemmän ja kuitenkin samalla hengähtää hetkeksi. Olisi kyllä huikeeta yhdistää laivareitti ja pyöräileminen tähän elämykseen.

Pirkanmaa on aika iso pala purtavaksi ja niin paljon enemmän kuin pelkkä Tampere – kaikella rakkaudella ja kunnioituksella kaupungin kauniita maastoja kohtaan.

IMG_1508_muokattu

AiRRport Tampere:

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä oli ilo tutustua Tredealla työskentelevään Heliin. Juttelimme Tampere-Pirkkalan lentoaseman nykytilanteesta, joka vilkastuu onneksi kesää kohden, mutta voisi olla vilkkaampikin. Helin mukaan on kovasti tehty töitä useampien reittien eteen ja olisihan se kaikin puolin järkevää kaikille meille pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville matkailijoille päästä lentoon myös sisämaasta.

Lisäksi juttelimme siitä kuinka on järkevää tehdä lentosuunnitelmat kaukomatkoille Tampereelta ja Tukholman lentokentän kautta, jolloin useimmiten hinnoista putoaa merkittävä osuus pois verrattuna siihen, että lähtisi lentoon Helsingistä ja tekisi vaihdon Euroopan isoimmilla lentokentillä.

IMG_1514_muokattu

Kesä on sesonkiaikaa monelle matkailun yritykselle Suomessa. Oli aidosti ihanaa nähdä miten messuilla kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Kaikilla oli yhteinen tavoite – saada matkailu Suomessa entistäkin vahvempaan nousuun. Siihen haluan itsekin matkailijana panostaa. Erityisesti tukien niitä kohteita, joiden olemassaolo jää suurempien turistirysien jalkoihin. Toivottavasti inspiroin siinä teitäkin.

Kotimaan matkailukin avartaa!

-AaKoo

 

Turistina Helsingissä – kulinaristiset kohokohdat

Olen kotoisin pienestä kaupungista, joka sijaitsee keskellä idyllistä maaseutua. Siellä traktorit pärisevät tientukkeena talvellakin, ja uskoisin, että kaupungissa on edelleen asukkaina enemmän sikoja kuin ihmisiä. Voin toki olla väärässäkin. Pienessä yhteisössä on oma tunnelmansa, mutta nopeasti kävi itselleni selväksi, että omat mielenkiinnon kohteeni ja palava halu nähdä maailmaa ei oikein käynyt yhteen kaupungin tarjoamien koulutusmahdollisuuksien ja lyhyen pääkadun kanssa. Somero oli aika nopeasti nähty.

Siispä muutin peruskoulun jälkeen Tampereelle opiskelemaan viestintäpainotteiseen lukioon ja sillä tiellä ollaan yhä. Sittemmin kolme eri media-alan koulua läpikäyneenä, tunnen silti olevani se pieni maalaiskaupungin tyttö, joka on edelleen aina ihmeissään, kun saapuu isompaan kaupunkiin kuin mitä on oma asuinpaikka.

Pääkaupunkiseutu on meikäläiselle aika vieras paikka. Vielä noin kolmisen vuotta sitten Helsinki-vierailut olisivat olleet kahdella kädellä laskettavissa. Sittemmin on tullut pyörähdettyä Helsingin alueella vähän useammin, hurjat 2-3 kertaa vuodessa, mikä on täysin avopuolisoni Mikon siskon ansiota. Hän siis asuu siellä ja on aina virkistävää saada omat ajatukset pois kotiympäristöstä ja antaa niiden tuulettua toisenlaisissa maisemissa.

Helsinki on minulle kuin etelänlomakohde. Siellä useimmiten vuodenajat ovat pikkaisen edellä Tampereen korkeusasteista ja tunnelma on aivan erilainen kuin muualla Suomessa metropolimaisen luonteensa vuoksi. Se on paikka, jossa ihmisvilinä kuljettaa mukanaan – tai jäät tallotuksi. Siellä on paljon korkeita rakennuksia, persoonallisia korttelinpätkiä, liikenne kulkee sikin sokin ja muutenkin siellä on paljon ihmeteltävää ja nähtävää. Enpä olisi ennakkoon arvannut, millaiselle maailmaympärysreissulle päädyimmekään.

image

Perjantaina käytiin illastamassa yhdessä Helsingin suosikkiravintoloistani, Patronassa. Heti ovesta sisään astuessani siirryin Helsingin vilpoisesta ilmanalasta lämpimään Meksikoon. Iloinen musiikki, vivahteikkaat tuoksut, englanninkieliset/espanjankieliset tarjoilijat ja värikäs sisustus toivat välittömästi mieleeni autenttisen meksikolaisen tunnelman. Ja sitä se todellakin oli – teleporttaamista parhaimmillaan.

Valitsimme tällä kertaa 5 ruokalajin El Clasico -maistelumenun, joten makunystyröitämme hemmoteltiin huolella. Nachojen kanssa tarjottu guacamole oli jotain aivan mieletöntä ja ohessa tarjottu salsakaan ei tullut huonona kakkosena. Yksi suosikeistamme oli alkuruoaksi tarjottu Shrimp Coctel, jonka liemi sai suun räjähtämään erilaisia makuja. Sain taas muistutuksen siitä, miten pitää muistaa käyttää korianteria enemmän meidän omissa ruokakokeiluissa. Se on ehdottomasti suosikkiyrttejäni tällä hetkellä. Jos et aiemmin ole sitä käyttänyt, niin ehdottomasti suosittelen sitä kokeilemaan!

image

Lauantaina päivä valkeni pilvipoutaisena. Helsingissä kevät oli huomattavasti pidemmällä kuin Tampereella, mutta kylmä tuuli kyllä muistutti, että talvi ei aivan vielä ole ohi. En yleensä intoudu ottamaan perinteisiä turistikuvia, mutta nyt tunsin olevani niin turisti kuin olla ja voi. Olisin ollut niin hukassa ellei meidän oma matkaoppaamme eli Mikon sisko Elina ollut meitä vähän aikaa kaitsemassa Torikorttelien ympäristössä.

Helsinki on meikäläisen yksinkertaisella mittakaavalla iso kaupunki. Olen matkustanut myös Manhattanille, joka mittakaavassani sijoittuisi asteikolle ”jätti”, joten olen kyllä nähnyt vielä suurempiakin rakennuksia ja pahempaa ihmistunkua, mutta silti Helsinki yllättää minut joka ikinen kerta suuruudellaan ja ihmispaljoudellaan. En meinaa hahmottaa vieläkään alueiden sijoittumista kartalla. Tiedän Pasilan, Kallion ja Senaatintorin ja se riittää – toistaiseksi. Tällä reissulla huomasin kuulevani paljon enemmän vieraita kieliä kuin suomen kieltä, joka vain korosti fiiliksiäni siitä, että unohdin toisinaan, että olin edelleen Suomessa.

Ihan sattumalta bongasimme twitteristä, että keskustassa olisi Streat Helsingin järjestämä Streat Helsinki EATS 2016 -katuruokatapahtuma. Torikortteleihin sijoittuneeseen tapahtumaan osallistui yli 30 erilaista ruokakulttuuria kuubalaisesta katuruoasta läskisoosiin ja etnisistä ruokamaailmoista valkosulkaa&laku -vohveleihin. Valikoima oli vaikuttavan laaja ja siksi vaati hieman tarkempaa tutkimista ennen kuin hyökkäsimme suoraan ruokakojuille.

Perinteiseen tapaan, annan aina muiden rauhassa tutkia karttaa, samalla kun itse ihmettelen ympärilleni ja otan kuvia itselleni mielenkiintoisista asioista tutustuen samalla ympäristööni. Tuoksut melkein veivät minut mennessään. Melkein kuola valuen käveltiin yhden torikorttelin läpi ja fiilisteltiin tapahtuman rentoa tunnelmaa.

Mikkoa kiinnosti savustettuja ruokia tarjoavat ruokakojut, joten suuntasimme B-Smokeryn kojun luokse. Tähän väliin päädyttiin syömään lounaaksi siis aika äijämäistä ruokaa. En ole ikänä nähnyt niin isoa grillliä! Heillä oli tarjolla yksi herkkulautanen (pieni/iso), jossa oli savustettua lampaan lapaa, mausteista Merguez-makkaraa ja ankanrasvassa paistettuja perunoita. Savun makua oltaisiin kaivettu tosin ruoassa enemmänkin, mutta en valita. Ei ole tullut syötyä vastaavaa pitkään aikaan  (lue: ikinä) ja se kyllä sujahti nopeasti suusta alas, joten ei se kovin huonoa voinut olla.

TreatHelsinki5

Pikkupakkanen ei ehkä näy kuvista, mutta se kyllä tuntui luissa ja ytimissä parin tunnin kuljeskelun jälkeen. Onneksi lämpimät katuruoat pitivät kylmyyttä loitolla. Meidät yllätti myös pienenpieni untuvainen lumisadekuuro (se ei valitettavasti kuvassa edes näy). Sade oli niin hento, että lumihiutaleet sulivat jo ennen maahan laskeutumistaan. Eikä se tunnelmaa näyttänyt haittaavan ja miksi olisikaan, urbaanimusiikki ja mausteinen katuruoka muistuttivat ainakin meikäläistä lähenevästä kesästä ja kesätapahtumista. Oli ihanaa vaan kuljeskella tapahtumassa ja imaista sisäänsä iloista tunnelmaa ja herkullisia tuoksuja (pieni videoyritelmä alla, harmi ettei mukana tule tuoksuja).

Oli jälkiruoan vuoro. Vohvelifaneina suuntasimme Maannoksen -kojulle. Siellä oli tarjolla kolmea erilaista suolaista (savukala/sieni/härkäpapu) vohvelia ja yksi makean vohvelin vaihtoehto, joista valitsimme jälkimmäisen, valkosulkaa&laku -vohvelin. Pojat siellä ahkeroivat liukuhihnamaiseen tyyliin maukkaita vohveleita ja iloinen myyjätär piti huolta, että kassa kilisi tasaiseen tahtiin. Kerrankin vohveli oli hieman ylikypsä eli juuri meikäläiseen makuun. Tykkään enemmän rapsakammasta kuin veltosta vaaleasta vohvelista. Noin iso vohveliuuni kelpaisi meikäläisellekin (oik. kuvassa taka-alalla).

Tämän jälkeen menimme lämmittelemään Bryggerin lämpölamppujen alle. Siellä itse join minttukaakaon ja Mikko pääsi hetkeksi lempiharrastuksensa – oluenmaistelun – pariin. Hän maistoi yhtä heidän itsevalmistamaa olutta. Sillä välin, kun Mikko kävi hakemassa juomat, minulla oli kivaa itsekseni. Seurailin ympärillä olevia ihmisiä, joita oli aivan laidasta laitaan vanhemmista ihmisistä perheellisiin ja nuorisoon ja puheensorinaan mahtui jälleen monia erilaisia kieliä. Nautin tästä extempore -päivästä täysin siemauksin.

Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo niin kohmeessa, että suuntasimme vielä hetkeksi lämmittelemään sisätiloihin El Fant -kahvila-viinibaariin. Sielläkin oli laadukasta ruokaa tarjolla, mutta tyydyimme tällä kertaan kahviin ja lasilliseen valkkaria. Niin hyvää valkkaria en ole hetkeen saanut, ja vaikka nyt intoilenkin paljon tässä kirjoituksessa niin ei ole tapana ylistää turhaan.

image

Lämmiteltyämme kahvilassa jonkin aikaa oli aika jatkaa matkaa keskustan halki Lönnrotinkadulle. Samoilla hoodeilla olimme myös edellisenä iltana, sillä Patrona sijaitsee siinä aivan nurkan takana Annankadulla. Ilman sen kummempaa suunnitelmaa kävelymme osoittautui yllätykselliseksi. Matkamme varrella tahtiamme rytmitti tyhjillä pulloilla säestetty musiikki. Mies pullojen takana oli hyvin taitava ja olisin voinut jäädä kuuntelemaan hänen musisointiaan pidemmäksikin aikaa, mutta sitten olisi tullut taas kylmä, joten matkamme jatkui melko nopeasti. Tämä tapaus jää kuitenkin mieleeni vielä pitkäksi aikaa, toivottavasti hän sai hyvät tipit ohikulkijoilta.

image

Löysimme määränpäämme aivan liian aikaisin aikataulusta, joten päädyimme harhailemaan alueella tunnin verran ominpäin. Vastaamme tuli muun muassa askartelu-/posliini-/sisustusliike Meder, jossa oli muuttomyynti parhaimmillaan. He ovat tekemässä muuttoa talon toiselle puolelle remontin vuoksi. Myymälä oli aivan mieletön. Siellä oli kaikkea mahdollista sisustustauluista keittiötarvikkeisiin ja askarteluun ja taideprojekteihin. Mitä aarteita siellä olikaan! Mikolle löytyi sieltä kauan himoittu mortteli ja meikäläinen shoppasi ylläolevat kolme mietelausemagneettia, jotka mielestäni sopivat tähän reissuun kuin nyrkki silmään (kamalan rujo sanonta). Tapana on ostaa matkamuistoksi magneetteja, joten ei tehty poikkeusta tälläkään kertaa.

You don’t always need a plan bro. Sometimes you just need brgrs. – Be Honest to yourself.

Siinä harhaillessa ja shoppailessa nälkä alkoi jälleen hiipimään mieliin. Meille oli kehuttu Top Chef -voittajan Akseli Harlevin ravintolaa Naughty Brgria, ja koska satumme olemaan melkoisia burgerifaneja niin toki se piti käydä testaamassa. Ja oi voi! En ole koskaan syönyt noin maukasta sämpylää. Useimmiten jätän sen suosiolla syömättä. Ja entäs se hampurilaisen tärkein osa, eli pihvi? Pihvi ja lisukkeet suorastaan sulivat suussa. Vaikka annos ei näyttänyt kovin isolta, se kyllä oli hyvin tuhtia tavaraa. On ikävää toistaa sanojaan, mutta tässä päivässä kaikki vaan meni todella putkeen. Kerrankin.

Syömämme Naughty brgr ja Cuban Frita! -hampurilaiset menivät top 10 listallamme heittämällä alkupäähän. Uudenvuoden tienoilla Kööpenhaminassa juuri söimme elämämme parhaat burgerit miesmuistiin ja nyt nämä olivat jopa niihin verrattuna kova vastus. Nämä tulevat jatkossa olemaan ne hampurilaiset, johon seuraavia tullaan vertaamaan.

image

Huikea lauantaipäivämme huipentui illalla vielä livemusiikkiin. Ricky-Tick Big Band veti huikean keikan ja se tuntui olevan ohi liian nopeasti vain silmänräpäyksessä. Tommi Lindgren, Karri ”Paleface” Miettinen ja Lasse ”Redrama” Mellberg ovat kyllä pirun taitavia suustaan. Huhhuh, mikä flow! Ja toki myös Ricky-Tick Big Band Valtteri Pöyhösen johdolla soittivat upeasti oman osuutensa. Emme ole kuunnelleet bändiä aiemmin muutamaa biisiä enempää, mutta ilman toista ajatusta, menin keikan loputtua samantien ostamaan kokoonpanon molemmat levyt. Menee kylmät väreet vieläkin. Kyllä kelpaa kuunnella levyjä nyt autossa, kun matkataan muun muassa sukulaisissa eestaas.

image

Näihin kuviin ja tunnelmiin heräilin sunnuntaiaamuna, palmusunnuntaihin. Tänään sai syödä pääsiäisen ensimmäisen Fazerin Mignon-munan, jei! ❤

Oikein leppoisaa palmusunnuntaita!

– AaKoo áka ’sulkajalka’