Onnellinen päivä Kylmäpihlajan Majakalla

Eilen vietin onnellisen päivän pienen perheeni kanssa kesäretkellä Kylmäpihlajan Majakalla. Tällä kertaa en niinkään esittele kohdetta, vaan kerron miten päivän miljöö ja auinkoinen keli vei mukanaan. Luvassa on myös paljon kuvia, jotka varmasti kertovat Kylmäpihlajan majakkasaaren tunnelmasta enemmän kuin sanat.

Kun M/V Linnea irtaantui Poroholman leirintäalueen satamasta keli oli pilvinen ja hieman tuulinenkin, mutta laivamatkan aikana tapahtui jotain upeaa: pilvet väistyivät auringon tieltä. Majakkasaarelle saapuessamme oli aivan pilvetön taivas, eikä pitkähihaiselle ollut enää tarvetta. Muistutus kesästä oli palannut luoksemme Rauman saaristoissa. Sitä vähiten odotimme. Uskomatonta.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_9

Pätimme lähteä retkelle Raumalle edellisenä päivänä, joten retkisuunnitelma oli melko extempore. Vähän jännitimme kelejä, sillä muistelimme, että tuuli on merellä aina navakampaa ja 3kk:n ikäinen koiranpentumme Reino saattaisi oirehtia kevyestäkin merenkäynnistä. Laivamatkailusta selvittiin kuitenkin hyvin ja Reinon kuononpää tuhisi taajaan. Hänkin taisi nauttia meri-ilmasta (ja myöhemmin saaren kasvillisuudesta). Hän oli laivamatkojen ainut laivakoira aluksella ja suoriutui hienosti tehtävästään.

Majakkasaari itsessään on hyvin soma ja helppokulkuinen. Sillä välin, kun Reinolla oli ruoka-aika, kävelin Majakan huipulle. Koska on kesäkauden viimeinen viikko, saarella olevia turisteja ei ollut enää paljon ja annoin innokkaimpien kiivetä huipulle ensin. Kun itse sinne kipusin olin siellä yksin. Koko katselutasanne oli vain minun ja kamerani käytössä.

Majakan huippu on yksi minun suosikkipaikoista hiljentymiselle ja pysähtymiselle. Kaikki aistini valpastuvat. Ensimmäisenä toki kuulen meren kohinan, näen tyrskyjen rantautuvan kivikkoon ja seuraan merellä keinuvien joutsenien etenemistä. Tuoksuttelen raikasta meri-ilmaa, lasken kamerani ja suljen silmäni. Tunnen auringon ja pienen viilentävän tuulenvireen kasvoillani – keskityn tähän hetkeen ja teen hetkestä ankkurin mieleeni. Tulee varmasti tilanteita, jolloin haluan palata takaisin tähän levolliseen hetkeen.

IMFeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_3FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_2FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_12

Meillä oli myös keskenämme oikein hauskaa. Kävelin Reinon kanssa luodolla, kävimme muun muassa ihmettelemässä isoja aaltoja. Reino yritti vähän komentaakin niitä, mutta totesi nopeasti, että parempi pysyä etäällä rannasta. Hänen kanssaan on helppo kulkea (lukuunottamatta silloin, kun hän bongaa mielenkiintoisia aarteita, eli roskia maastosta). Kivikkoinen maasto oli hyvää harjoitusta hänelle esteiden ylittämiseen ja pienet lammikot hän kiersi nätisti. Hän on kyllä paras mahdollinen reissukoira.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_6FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_13FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_4

Kotimatkalla olimme koko poppoo yhtä hymyä. Huomasimme myöhemmin myös, että lämmin auringonpaiste oli jättänyt jälkensä kasvoihimme. Minulla paloi nenän pää ja Mikolla niska. Ennen kaikkea oloni oli lähtiessämme hyvin onnellinen. Tällainen leppoisa lomapäivä teki todella hyvää meille kaikille.

Oikein levollista ja nautinnollista viikonloppua!

/AaKoo

Budapest: Metsäisiä kukkuloita ja makujen ilotulittelua

 

image

Nousin elokuun 10. päivä Tampere-Pirkkalan lentoasemalta lentokoneeseen ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia tulevasta. Jos ystäväni ei olisi kutsunut minua mukaansa juhlistamaan valmistumistaan Budapestin reissulle, ei itselleni olisi tullut mieleen matkustaa Unkariin. Se ei vain ollut minua kiehtovien maiden listalla. Kuinka väärässä mielikuvieni kanssa taas olinkaan. Jokainen uusi maa on AINA elämys.

Sain täystyrmäyksen jo ensimmäisenä päivänä, jolloin haahuilin itsekseni kameran kanssa ilman mitään päämäärää. Se, että Budapest ja Unkari eivät olleet matkustuskohteiden top 10 -listallani ei tarkoita, etteikö se voisi yllättää omalla tavallaan ja niin se juuri teki. Hyvä muistutus itselleni jälleen siitä, että aina tulee matkustaa avoimin mielin. Anna maan tulla luoksesi. 

Budapest on siis Unkarin pääkaupunki. Se jakaantuu kahteen osaan – Budaan ja Pestiin. Nämä on helppo erottaa toisistaan, sillä Budan puolella on korkeita vehreitä kukkuloita ja Pest on pitkälti alavaa tasankoa ja niiden välissä virtaa Tonava-joki. Heti ensisilmäyksellä, kun saavun lentokentältä keskustaan, näen kaupungista jo suuren osan. Ei tarvitse kuin kurkata Tonavan rannalta ympärilleen ja nähtävää on silmänkantamattomiin.

Budapestin kaupunkikuva on vaikuttava: metsäiset Budan kukkulat, Budan ja Pestin yhdistävät kookkaat sillat, niiden alta vauhdikkaasti virtaava Tonava ja Pestin puoleinen joenranta. Hyvin kaunista seutua. En muistanutkaan kuinka ihanaa on olla reissussa uudessa maassa – ja tällä kertaa ihan itsekseen pitkästä aikaa.

image

Jätin reissureppuni airbnb:stä vuokrattuun asuntoon ja lähdin samantien tutkimusmatkalle. Ensimmäisenä vastaan tuli lähisiltamme Szabadság híd suom. Vapaudensilta. Ihastuin siltaan välittömästi. Silta yhdistää Pestin Fővám térin ja Budan Gellért térin aukiot. Kävi aika nopeasti selväksi, että vuokra-asuntomme sijaitsi unkarilaisen kulttuurin keskiössä.

Nappasin Fővám térin aukion turisti-infosta kartan mukaan ja kysyin mihin minun kannattaisi mennä nauttimaan paikallinen lounas. Minut ohjattiin viereiselle Váci u.-nimiselle ruoka- ja ostoskadulle, jonka turistiystävällinen unkarilaisista ruoistaan tunnettu Fatâl -ravintola oli kyllä täysin suositusten arvoinen.

Unkarilaiseen ruokakulttuuriin kuuluu tuhdit liha-annokset, joten tilasin paistettua possun potkaa unkarilaisen pastan kanssa. Koska olin lomalla ostin janojuomaksi lemonaden (hassu tapa, joka minulla on ollut yli vuosikymmen) ja ruokajuomaksi lasin valkoviiniä. En tosin arvannut, että ruokien lisäksi myös juomat olisivat päänkokoisia, mutta onneksi ei ollut kiire mihinkään ja lounastin ihan rauhassa sopeutuen uuteen ympäristööni.

image

Jep, ruuasta olisi riittänyt useammalle hengelle. En jaksanut siitä puoliakaan vaikka minulla oli todella suuri nälkä (en tullut syöneeksi edes aamupalaa, eikä lentokentältä löytynyt mitään mielekästä evästä). Onnekseni Fatâlista sai otettua lopun ruuan mukaan, joten onnellisena söin suussasulavaa mureaa liharuokaa vielä illalla uudemman kerran.

Ruokailun jälkeen tein pitkän kävelyn Tonava-joen tuntumassa. Sillat olivat onnekseni keskenään aivan erinäköisiä. Olen tästä maininnutkin ainakin Budapestin ennakkofiilistely -postauksessa: olen tottunut, että joku olisi puolestani kartalla, jotta itse voin keskittyä kuvaamiseen ja ympäristön tutkailuun. Ja samalla tottumuksella etenin jälleen tosin Budapestin kadut olivat aika suoraviivaiset ja kadut oli merkitty hyvin, niin jopa minä en päässyt eksymään. 

Kävelyni huipentui Budapestin suureen kauppahalliin. Monet turistit olivat sinne löytäneet, mikä useimmiten häiritsee fiilistelyjäni paikallisesta tunnelmasta, mutta nyt pystyin keskittymään kauppahallin ihastuttavaan tunnelmaan. Ihana paikka! Siellä todella näin unkarilaisten elintarvikkeiden laajan kirjon ja ostin sieltä suussasulavia nektariineja välipalaksi ja tuliaisiksi unkarilaista paprikajauhetta. Paprikajauhe on yksi tärkeimmistä mausteista unkarilaisessa keittiössä. Paprikaa käytetään mausteena niin liha-, kala- kuin kasvisruoissa ja niitä on seitsemää eri vahvuustasoa. Tosin vahvinkaan ei ymmärtääkseni yllä chilin tasolle. Unkarilaisen ruoan tulee olla mausteista, ei tulista.

FeatherOnTheMove_Budapest

Ruoka on kyllä yksi lempiajanviettotavoistani ulkomailla, nimenomaan paikallisen ruoan parissa. Seuraavana aamuna päädyimme tyttöjen kanssa aamupalalle Centrál Kávéház -nimisen ravintolan terassille. Suolaisen aamupalan rinnalla kilistelimme lasillisilla proseccoa. Oi, nam! Ei hassumpi tapa aloittaa virallisesti pidennetty viikonloppu tyttöjen kesken. 😉

Pääsyymme Budapestin vierailuun oli kaupungissa vietettävä viikonkestoinen Sziget -festivaali (upeista festaripuitteista kuvia ja fiilistelyjä myöhemmin). Torstaina olimme vielä reippaita ja ajattelimme ystäväni kanssa kävellä festivaalialueelle Óbudai-saarelle asti. Matkalla näimme lukuisia ihania pieniä yksityiskohtia kaupungista. Erityisesti vanhat ratikat, katutaide ja sillat olivat suosikkejani. Niistä kuvia alla.

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Kuten kuvista huomaatte (poissulkien perjantaina otettu ratikkakuva ylimpänä) torstai-päivä oli pilvinen, ja hieman viileä, mutta se ei kulkuamme haitannut. Kohtasimme hieman epätyypillisen Budapestilaisen sään, sillä minulle kerrottiin, että useimmiten elokuussa olisi lämpötilat jopa 40-asteen tuntumassa. Tämä pilvisempi vaihtoehto kävi minun makuuni paremmin, ja sää kyllä poutaantui iltaa kohden.

Suurempi harmini oli huonot kengät ja loputon patikointimatka. Luulimme matkaa alueelle olevan n. 7 km, mutta matkaa tulikin n. 12 km, joten matka kesti odotettua kauemmin, mutta onneksi meillä ei ollut kiire ja lähdimme taivaltamaan hyvissä ajoin. Välissä myös pysähdyimme nauttimaan tapaksia ja kannun sangriaa (kuva alla).

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Siinä patikoidessa oli hauska antaa mielikuvituksen lentää. Jos itse asuisin Budapestissa tämä olisi minun autoni. Eikö ole aika sympaattinen pikku-Fiat?

Loppuviikko saimmekin nauttia aurinkoisesta ja lämpimistä – sunnuntaina jopa helteisistä keleistä. Tässä otoksia, jotka tekevät minun mielestäni Budapestista kiehtovan ja kauniin kaupungin – omannäköisensä.

imageimageimageFeatherOnTheMove_Budapest

Paljon jäi näkemättä festarien vuoksi, mutta se olikin ennakkoon jo tiedossa. Esimerkiksi Budan tunnetuimmat kukkulat Gellértinvuori ja Linnavuori, jonka huipulla on Budan linna (kuva alla) ja keskiaikainen kaupunginosa (kuva yllä). Niihin haluan tutustua ensi kerralla. Lisäksi Budan kukkuloilta näkyvät varmaasti kauniit näköalat. Ne jäivät tällä kertaa haaveeksi, mutta onpa jotain mitä odottaa seuraavalla kerralla. 😉

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Kuljimme perjantaina ja lauantaina festarisaarelle laivalla, joten säästelimme jalkojamme hieman. Saari oli todella suuri ja sen hahmottamiseen meni monta päivää, joten käveltyä tuli kyllä päivien aikana paljon, mutta festarialueesta enemmän sitten toisessa postauksessa. Ei pidä fiilistellä vielä liikaa, mutta sen sanon, että vastaavaa et ole ennen kokenut!

Lähtiessäni Budapestista siellä oli kesä vielä parhaimmillaan. Tässä Budapestista vielä muutama tunnelmakuva, viimeisenä kuvana mielestäni kaupungin vaikuttavin rakennus parlamenttitalo.

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Budapestiä suosittelen lämpimästi niin omanelämänsä ruokakritiikoille, kuin oluenmaistelijoille sekä puistoissa viihtyville että shoppailijoille. Puistoja kaupungissa on paljon, ja niiden viihtyvyyteen on panostettu. Shoppailijoille puolestaan tiedoksi, että kuulin, että kaupungissa sai tunnettujen merkkien tuotteita erinomaisin tarjouksin.

Loppuun vielä muutama Budapest-vinkki, jotka itse opin reissulla:

  • Kiitos unkariksi: Köszönöm
  • Matkustaminen lentokentältä keskustaan:
    Ota lentoterminaalin edestä 10 min välein kulkeva E200-bussi, joka vie Kőbánya-Kispest -nimiselle metroasemalle (matkustusaika n. 20 min). Sieltä hyppää M3 -metrolinjalla keskustaan (matkustusaika päätepysäkistäsi riippuen 25-35 min). Hintaa matkalle tulee yhteensä n. 2e.

    Itse ostin lentokentältä turistikortin viideksi päiväksi, jolla pääsin kulkemaan kaikilla julkisilla (metrot, bussit, ratikat, lähinjunat, laivaliikenne) niin paljon kuin halusin. Lippu maksoi 5 päivältä yht. 15e. Hassua turistilipuissa oli, että siihen tuli itse merkitä milloin lipun käytön on aloittanut ja se olisi siitä hetkestä vuorokauden voimassa. Melkoinen luotto turisteille, että he osaisivat/muistaisivat merkitä lippuun oikean käyttöajan. Lisäksi itselläni ei ollut kynää mukana, joten se toi merkitsemiseen oman haasteensa.

  • Jos minulla olisi ollut aikaa, olisin tutustunut Budapestin kylpylöihin. Ne ovat tärkeä osa kaupungin kulttuuriperintöä. Ja mitä niistä näin pilkahduksia, niin suosittelen! Budapest on siis oivallinen hemmottelukohde!

Toivottavasti tämä postaus toi hieman kesälämpöä takaisin mieliinne.

/AaKoo

Kesäisiä ruokavinkkejä

Kesässä yksi parhaimmista puolista on tuore ja maukas ruoka. Kesäkuussa vietetty juhannusviikonloppu onkin hyvä esimerkki siitä, miten elämä on yhtä juhlaa, kun pääsee nauttimaan makujen sinfoniasta – vaikka hienoista ruuista ei olisikaan kyse. Kun raaka-aineet ovat hyvät, voi tavallisisistakin aineksista saada herkullisen aterian. Mikko tykkää testailla reseptejä ja minä tykkään pilkkoa ja etenkin maistella tuotoksia.

Mikko on ruoanlaittajana suurpiirteinen. Hän etsii hyvän reseptin, ja jos jokin ei tunnu reseptissä toimivan käytännössä, hän muokkaa sitä lennossa. Nytkin kävi niin muutaman kerran, sillä kokkailumahdollisuudet olivat hivenen vaatimattomat keskellä metsää perhepiirin mökkiolosuhteissa.

Pyrimme viettämään kesäviikonloput useimmiten samalla kaavalla – hakeudutaan grillin ääreen ja nautitaan kiirettömyydestä. Tässä pieni maistiainen teillekin meidän kesänvietosta ruokaisasta näkökulmasta. Mukana muutamia uusia testauksia kuin perinteisiä kesäklassikoitakin, helppoja ja nopeita! Jätä siis suosiolla kauppaan perinteiset valmismarinoidut lihat ja grillimakkarat ja tehkää yhdessä porukalla ruokaa.

Ja hep, muistakaa turvallisuus, kuten kuvasta näkyy, Mikolle sattui pilkkoessa pieni haaveri, mutta onneksi oli ensiapupakkaus matkassa mukana. 😉

Päivä 1:

Savuinen paprikasalsa

Ainekset:

2kpl (300 g) paprikaa
1
mieto punainen chili
1/2
yksikyntistä valkosipulia
1 (80 g)
sipuli
1 rkl
öljyä
1/4 tl
suolaa
mustapippuria

AaKoo: Ihan mieletön makukokemus! Meksikolaisen ruuan yrävänä pidän salsoista, mutta tämä on mielestäni suomalainen kesävastine meksikon vastaaville  salsalisukkeille. Ihan ehdoton oma uusi kesäherkkusuosikkini esimerkiksi grillatun lihan tai kesähampurilaisen rinnalla (ohje alla).

Kesähampurilainen
(kypsennys pallogrillissä)

Hampurilaisen lisukkeiksi tuli valmissämpylöiden ja pihvien lisäksi:

Cheddarjuustoa
Tomaattia
Suolakurkkua
Grillattua halloumia
Paprikamajoneesia
BBQ-kastiketta

Mikko: Periaatteessa resepti on tämä: Elämäsi paras perusburgeri / Soppa 365,
mutta pihvien tekeminen osoittautui hankalaksi sateisen sään vuoksi, joten pihvit piti paistaa ulkotulen sijaan pallogrillissä.

Lopulta pihveihin tuli jauhelihaa, suolaa, pippuria ja Sweet Baby Ray’sin BBQ-kastiketta.

Sekoitin kaikki ainekset yhteen ja laitoin pihvit grilliin. Sivelin BBQ-kastiketta tasaisin väliajoin pihvien päälle ja kääntelin useasti.

AaKoo: Yleensä käytämme valmissämpylöiden sijaan bataattia tai jos oikein Mikko intoutuu niin hän tekee sämpylät itse hampurilaisen ”ulkokuoriksi”, mutta tällä kertaa oikaisimme ruuanvalmistuksessa pari askelta. Vaihtoehtojahan sämpylöiden sijaan olisi lukemattomia, lehtisalaatista täysjyväisempiin vaihtoehtoihin – vain mielikuvitus on rajana!

Maukkaan ruuan jälkeen oli ihanaa vain rentoutua; nukahtaa riippumattoon kevyesti keinutellen, fiilistellä sirkuttavia lintuja, lammessa uiskentelvia sorsanpoikasia ja pelailla läheisten kanssa korttia. Täydellinen kesäviikonloppu minun makuuni.

Minulle kesäviikonloput ovat rauhoittumisen aikaa. Nautin kesästä sellaisena kuin se on, satoi tai paistoi. Keliä tärkeämpää on seura, luonnonläheinen ympäristö ja hyvä ruoka. Akkujen lataamista parhaimmillaan ja se tuli tarpeeseen, sillä tuon viikonlopun jälkeen minulla alkoi töissä lomatuurausten tekeminen ja se osaa olla aina aika stressavaa ja hektistä aikaa. Siksi blogissa on ollut viime viikot hiljaisempaa, mutta ei pelkoa, vauhti kiihtyy taas loppuvuotta kohden.

Päivä 2:

Perunakasvisnyytit & grillattua kalaa

Perunakasvisnyyttien ainekset:

Keitettyjä uusia perunoita
Kevätsipulia
Fetaa
Valkosipulia
Suolaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä

Valmistusohje:

Leikkaa foliosta ja leivinpaperista
saman kokoiset suorakulmion muotoiset palat.
Aseta folio alimmaiseksi ja laita leivinpaperi sen päälle.

Leikkaa perunat, kevätsipuli ja feta
reiluiksi paloiksi ja aseta ne leivinpaperin päälle.

Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.
Suolaa ei hirveästi tarvi,
jos käyttää kovin suolaista fetaa.

Nosta folio-leivinpaperihässäkän kulmat
ja reunat siten, että keskelle jää aukko.
Lorauta hieman oliiviöljyä nyyttiin ja sulje aukko.

Grillaa grillissä noin 10-20 min tai
kunnes sipulit ovat pehmenneet.
Voit avata hieman nyyttiä kesken grillauksen,
jotta pääset kokeilemaan ovatko sipulit jo valmiit.

Mikko: Reseptin ainesosien määrillä ei  hirveästi ole väliä, joskus tulee perunaisempia nyyttejä ja joskus sipuli vie voiton.

AaKoo: Lauantain menu oli hivenen kevyempi, ja hyvä niin. Tämän kattauksen olemme tehneet ennenkin, joten tällä kertaa mentiin pitkälti fiiliksen mukaan, mitä nyytteihin haluttiin ja millaista kalaa oli kaupassa tarjolla. Olemme toisinaan melkoisia sipulihirmuja, joten parempi ettei ainesosat ole julki. 😉

Grillatun kalan ainekset:

Haukifileitä
Mustapippuria
Suolaa

Ohje:

Mausta fileet suolalla ja mustapippurilta molemmin puolin.
Grillaa meheväksi. Käännä vain yhden kerran.

Mikko: Tämä ohje on myös suurpiirteinen; en katso kokkausaikoja oikeastaan grillatessa ollenkaan, vaan menen vain näppituntumalta. Kun kala näytti juuri ja juuri kypsältä, niin otin sen sivuun ja mehevää tuli.

AaKoo: Tällä kertaa tosiaan kuha jäi haaveeksi ja oli mennyt parempiin suihin kaupasta, mutta oli kyllä haukikin maukasta Mikon taikuuksien jälkeen.
Mitä kalaa te suositte grillatessa?

Kaikki tarpeellinen löytyy tästä pienestä mökistä. Tällä kertaa toin mukanani rakkaan riippumattoni, joka saa täältä uuden kodin. Viikonloppuna tuli kyllä nukuttua molempina päivinä makoisat päiväunet riippumatossa kevyesti keinuen vaikka katonrajassa oleva ampiaispesä pitikin valppaana.

Ruokaisan viikonlopun huipennus oli sunnuntain muurikkapohjaletut. Resepti oli hyvin yksinkertainen – valmiin taikinaseoksen kyljestä napattu – joten tämän yksinkertaisemmaksi ei letun paisto enää voi mennä. Suosittelen myös kokeilemaan muurikkapannulla banaanilettuja (kookosölyssä paistaen), jos haluaa keventää tai tehdä jauhottoman version. Melkein yhtä hyvää!

Mutta tosiaan, blogi alkaa pikku hiljaa heräilemään kesäuniltaan, eikä minun kesälomiinkaan ole enää kuin pari viikkoa, hiphei hurraa! Sitten jätetään Tampereen tomut taakse ja lähdetään kiertää Suomea ja vähän Eurooppaakin. Miten sinun kesäsi on sujunut? Muistetaan nauttia tästä hetkestä! 😉

Kesäterveisin,
/AaKoo

Whee! Maastopyöräkausi startattu

Hain eilen rakkaan maastopyöräni huollosta. Oli aika ihanaa istahtaa pitkästä aikaa satulaan ja polkaista pyörä liikkeelle. Tosin ensin piti opetella pyörällä ajo uudelleen, sillä kaupunkipyörääni verrattuna oli luksusta polkea vaihdevarusteisella pyörällä ja lisäksi jarrut sijaitsivat eri paikassa. Viime vuonna pitkät pyöräretket jäivät kiireisen kesän jalkoihin, mutta tänä kesänä aion ottaa menetetyn ajan takaisin.

Kotimatkalla tuumailin, että yhteistä matkaa ollaan kuljettu maastopyöräni kanssa jo tasan vuosikymmen. Siinä missä Yhdysvalloissa annetaan lapsille täysikäisyyden kynnyksellä syntymäpäivälahjaksi oma auto, minä sain syntymäpäivälahjaksi pyöräilykypärän. Se tulee kyllä tarpeen, sillä todistettavasti polkupyöräilessäkin olen saanut vahinkoa aikaan. Siitä on ikuiset arvet leuassa muistona. Se ei kuitenkaan pyöräilyintoani ole haitannut.

Arboretum_FeatherOnTheMove

Tänään polkaistiin kesäkauden pyöräilylenkkeilyt käyntiin. Sattui sopivasti, että Mikko sai tänään uuden pyörän, joka on juuri hänelle tehty. Tottakai pyöriä oli lähdettävä testaamaan ja ottaa tuntumaa pyöräilyharrastuksesta uudella vaihteella. 😉

Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme kauniin Arboretumin maisemiin. Hatanpään Arboretum on paikka, jossa tulee piipahdettua valitettavan harvoin. Se sijaitsee entisen Hatanpään Kartanon mailla, keskustan eteläpuolella Pyhärven rannalla. Arboretum on suosittu virkistysalue ja siellä on myös upea ruusutarha.

Raikas ilmavirta pysähtyi kuin seinään, kun pidimme taukoa ja hörppäsimme vettä. Puistot ja järvet ovat Tampereen suosikkipaikkojani. Puiden tuoksu, järvellä olevien veneiden kohina, nauravat ihmiset ja lintujen leikki taivaalla herättävät huomioni joka kerta. Kesällä kaikilla on hyvä fiilis ja se tarttuu. Hetkeksi unohdin mistä tulin ja mihin olin menossa. Nautin vain hetkestä.

Vaikka olisi ollut ihana nauttia auringosta ja vehreästä puistosta enemmänkin, tuli niin kuuma, että oli pakko lähteä nopeasti taas liikkeelle.

Arboretum_FeatherOnTheMove

Tässä Mikon uusi pyörä. Älkää pelätkö ”My Little Pony” -pyörä on edelleen reissuilla käytössä ja Mikon arkikäytössä aiemmin ollut vihreä pyörä jatkaa toimintaansa toisaalla. Toisaalta, siitä on jo yli 15 vuotta, kun Mikko on viimeksi ajellut uudella pyörällä, että kyllä tämä menopeli on tarpeen. 🙂

Arboretum_FeatherOnTheMoveArboretum_FeatherOnTheMove

Oma ”uutukaiseni” on siis jo 10-vuotias, mutta kiiltää kuin uusi. Toivottavasti yhteistä matkaa tulisi poljettua vähintään toinen vuosikymmen.

Täytyy kyllä myöntää, että vaihteet tekevät ajamisesta huomattavasti vaivattovampaa. Vaikka jaloissa pyörälenkki tuntuukin, niin ei päässyt hengästymään niin pahasti kuin aluksi uumoilin. Lenkin pituudeksi tuli 12 km ja lenkkimme kestomme oli reipas tunti vesitaukojen kera. Ensi kerralla voisi kyllä ehkä haastaa kroppaa enemmän, mutta nyt olikin tarkoitus vasta totutella pyöriin ja uuteen reittiin. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, hiki virtasi ja hymy nostatti suupieliä (hieman eri tavalla toisella kuin toisella).

Tästä motivoituneena kasvatetaan vähitellen lenkkien pituutta sekä täällä Pyhäjärven kuin Näsijärven puolellakin ja toivon mukaan loppukesästä kierretään Näsijärveä vähän laajemmin. 😉

Arboretum_FeatherOnTheMove

Reipasta loppuviikkoa kaikille,

Terveisin,
-AaKoo & Mikko