Nizza – herkuttelijan ja auringonpalvojan unelmakohde

Tämän kevään ajan itse kukin on totutellut olemaan tiiviisti kotikuplansa sisäpuolella. Kyllä se on myönnettävä, että ihan hirveetä tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Kaikki reissut, odotetut kevään ja nyt myös kesän tapahtumat sekä sovitut tapaamiset sukulaisten ja ystävien kanssa on peruttu. Nyt huomaan, kuinka tärkeä voimavara edellä mainitut asiat itselleni ovat. Tänä aamuna meidän piti herätä Barcelonan aamuun ystäväperheen kanssa, mutta toisin kävi.

Tilanteen mielekkyys alkaa vaatimaan itseltäni jo hieman mielikuvitusta. Toisaalta koti on ihmisen paras paikka viettää eristäytymistä, ja huomattavasti huonomminkin voisi olla. Huomaankin usein hautautuvani viime vuosien reissukuvien lämpöisiin hetkiin. Varoituksen sananen lienee paikallaan, eivät nämä lääkettä matkakuumeeseen ole, päinvastoin, mutta pieni meditaatiohetki Nizzan hiekkarannalla tekee nyt todella hyvää.

Nizzan maisemissa saimme puolisoni Mikon kanssa nauttia olostamme muutaman ihanan kesäpäivän viime kesänä. Kiersimme autolla Eurooppaa kaksi viikkoa ja Nizza oli meikäläiselle reissun odotetuin kohde. Kaupunki oli kiehtonut minua jo pitkään, enkä oikein tiedä miksi. En pidä ranskan kielestä, enkä varsinkaan rikkaiden ylimielisestä asenteesta lomamatkoilla, mutta eipä nuo seikat häirinneet minua Nizzassa hetkeäkään. Oli vain ihanaa päästä rannan ääreen ja tutustua itselleni uuteen paikkaan ja paikallisiin tapoihin.

Oli kesäkuu, joten Etelä-Euroopan kesälomasesonki ei ollut vielä kuumimmillaan, mutta rantaa pitkin kiemurtelevalla bulevardilla oli turisteja kyllä kiitettävästi. Jopa siihen malliin, että jouduin ylläolevaan #ilovenice -kyltin kuvaa hieman retusoimaan jälkikäteen ja poistamaan kuvasta yli-innokkaita pyöräilijäturisteja, jotka kiilasivat kuvausjonossa kaverikuvaan kanssani.

Jatkoimme kävelyretkeämme pari korttelia rannasta sisämaahan päin ja ilmapiiri muuttui samantien rauhallisemmaksi. Turistiporukoiden älämölö jäi taakse ja löysimme paikallisten suosimat edullisemmat ravintolat. Oli kiva päästä paremmin paikallisten ääreen.

Mikko oli löytänyt aiemmin päivällä ravintolavinkin eräästä blogista, jonne istahdimme illallistamaan. Ravintolan nimi oli Restaurant Davia ja oi nam, miten hyvää paikallista kotiruokaa sieltä sai! Söimme kumpikin kolmen ruokalajin aterian (kuvia alla) ja sen hinta oli vähemmän kuin aiemmin päivällä lounaaksi syömäni pelkkä pääruoka-annos rannan äärellä (kuva yllä).

Vaikka sukulaiseni tekevät todella hyvää sitruunapiirakkaa, on pakko sanoa, että maailman paras sitruunapiiras löytyy Nizzasta. Se saa vieläkin kieleni tanssimaan jo pelkästä ajatuksestakin.

Ruokailun jälkeen siirryimme takaisin rannan ääreen seuraamaan auringonlaskua. Oli niin rentouttavaa vain istua heiluttelemassa jalkoja kaiteen vierellä, hieman viiniä matkassa ja kamera valmiudessa.

Peikkopuut eli palmupuut heiluivat vienosti tuulessa. Viereisessä rantaravintolassa vietettiin iäkkään herrasmiehen syntymäpäiväjuhlia. Uimassa oli vielä jonkin verran ihmisiä ja muutama koirakin. Eräs nainen kastoi pikkutytön varpaat varovaisesti veteen ja tyttö kiljahteli iloisesti veden koskiessa varpaita.

Oli niin rentouttavaa seurata muiden iloa ja kesäillan viettoa ja samalla itse nauttia lämpimästä kesäillassa. Täydellinen päätös upealle lomapäivälle.

Matkakuumeisin terveisin,
AaKoo / Feather On The Move

#missingtheworldoutside

Como-järven maisemissa

Varoitus! Julkaisun maisemakuvat saattavat aiheuttaa sydämentykytyksiä ja katkoksia hengityksessä.

Eipä ole tullut päivitettyä turinoita (liian) pitkään aikaan, mutta ei anneta sen häiritä. Tässä välissä on tullut kuitenkin reissattua ja valokuvattua niin Berliinin, Köpiksen, Milanon kuin Nizzankin maaperällä. Enimmäkseen olen kuitenkin kuvannut työni puitteissa kulttuuritapahtumissa ja omaksi huviksi muotokuvausta lähipiiriäni mallina hyväksi käyttäen. Näihin palaan jonain toisena kertana.

Tässä postauksessa haluan jakaa kanssanne ainutlaatuisen Como-järven seudun kuvia ja hetkiä niiden ympäriltä. Kävimme Milanossa ystäväni Hannelen kanssa kesäkuussa harrastamassa hieman kulttuuria, mutta ennen kaikkea nauttimassa Milanon ja siis myös Como-järven upeista maisemista. Kyllä kannatti!

Alkuperäisenä ajatuksena oli hypätä junaan ja löytää itsensä Como-nimisestä kylästä, mutta bongasimme Milanon turisti-infosta, että sinne tehtiin myös päiväretkiä, jossa ei tarvinnut kuin hypätä bussiin, laittaa kuulokkeet korvaan ja kuunnella oppaan turistihöpinöitä päivän mittaan ja seurata häntä kamera kädessä osan päivää.

Ei siinä kohdassa jaksanut stressata juna- ja laiva-aikatauluista ja halusimme myös kuulla Como-järvestä historiaa ja muita faktoja, joten tartuimme tarjoukseen. Oli kyllä ihan hauskaa leikkiä turistia ns. ”japanilaisturistin elkein”. Itse kun on tottunut ottamaan selvää aikatauluista yms. (tai joku muu on ottanut selvää) ja mennyt enemmän oman pään mukaan. Ihan hauskaa vaihtelua tämä oli kyllä.

Yllä olevat kuvat ovat Como-kylän satoa. Ihastuttavista pikkukaupoista, sympaattisinta paikallisista ja pienistä italialaisista herkuista koostui meidän lyhyehkö visiitti kylässä ennen laivaan siirtymistä.

Ahtaanpaikankammoisten kannattaa varautua pelkotiloihin laivaan siirtyessä, sillä Como-järvi tunnetusti on turistien suosima paikka ja sen kyllä viimeistään satamassa huomasin itsekin. Onneksi odotus ahtaassa satamanokassa ei kestänyt kauaa ja vähitellen valuimme kaikki tiiviissä rykelmässä laivaan.

Yllä kuvia Como-kylän ja Bellagio-kylän välimaastosta.

Bellagio-kylä oli meidän päiväretken pääkohde (kuvat yllä). Se on juurikin se kylä, josta Las Vegasin samanniminen hotelli on saanut nimensä. Älä kysy miksi, en muista enää vastausta. Kylä oli oikein kiva, ehkä turhan turistinen meikäläisen makuun, mutta kyllä sinne matkaisin uudelleen ihan vain nähtävyyksien vuoksi. Kun jaksaa kivuta kylän portaat ihan ylös asti on epärealistista katsoa portaita alaspäin ja nähdä meri taustalla samalla korkeudella.

Shoppailun ja lounaan jälkeen oli aika jatkaa matkaa, eipä jäänyt kyllä itselle olo, että jotain jäi näkemättä. Pääkadut tuli melko nopeasti (helteestä huolimatta) kierrettyä.

Olen tänä kesänä ollut hyvin paljon joko meren, järven tai lammen lähettyvillä ja en vaihtaisi niistä hetkistä ainuttakaan pois. En tiedä sitten, mistä se kertoo, mutta niiden äärellä on meikäläiselle tullut hyvin levollinen olo, joten ei se voi olla huono asia.

Vaikka olenkin pyrkinyt vähentämään kameran takana oleilua, on mielestäni onni että on valokuvat, johon voi syventyä kun täällä Suomessa on ainakin tänä viikonloppuna vähän syksyn viileyden tuntua.

Elokuisin terveisin,
AaKoo / Feather On The Move

Onnellinen päivä Kylmäpihlajan Majakalla

Eilen vietin onnellisen päivän pienen perheeni kanssa kesäretkellä Kylmäpihlajan Majakalla. Tällä kertaa en niinkään esittele kohdetta, vaan kerron miten päivän miljöö ja auinkoinen keli vei mukanaan. Luvassa on myös paljon kuvia, jotka varmasti kertovat Kylmäpihlajan majakkasaaren tunnelmasta enemmän kuin sanat.

Kun M/V Linnea irtaantui Poroholman leirintäalueen satamasta keli oli pilvinen ja hieman tuulinenkin, mutta laivamatkan aikana tapahtui jotain upeaa: pilvet väistyivät auringon tieltä. Majakkasaarelle saapuessamme oli aivan pilvetön taivas, eikä pitkähihaiselle ollut enää tarvetta. Muistutus kesästä oli palannut luoksemme Rauman saaristoissa. Sitä vähiten odotimme. Uskomatonta.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_9

Pätimme lähteä retkelle Raumalle edellisenä päivänä, joten retkisuunnitelma oli melko extempore. Vähän jännitimme kelejä, sillä muistelimme, että tuuli on merellä aina navakampaa ja 3kk:n ikäinen koiranpentumme Reino saattaisi oirehtia kevyestäkin merenkäynnistä. Laivamatkailusta selvittiin kuitenkin hyvin ja Reinon kuononpää tuhisi taajaan. Hänkin taisi nauttia meri-ilmasta (ja myöhemmin saaren kasvillisuudesta). Hän oli laivamatkojen ainut laivakoira aluksella ja suoriutui hienosti tehtävästään.

Majakkasaari itsessään on hyvin soma ja helppokulkuinen. Sillä välin, kun Reinolla oli ruoka-aika, kävelin Majakan huipulle. Koska on kesäkauden viimeinen viikko, saarella olevia turisteja ei ollut enää paljon ja annoin innokkaimpien kiivetä huipulle ensin. Kun itse sinne kipusin olin siellä yksin. Koko katselutasanne oli vain minun ja kamerani käytössä.

Majakan huippu on yksi minun suosikkipaikoista hiljentymiselle ja pysähtymiselle. Kaikki aistini valpastuvat. Ensimmäisenä toki kuulen meren kohinan, näen tyrskyjen rantautuvan kivikkoon ja seuraan merellä keinuvien joutsenien etenemistä. Tuoksuttelen raikasta meri-ilmaa, lasken kamerani ja suljen silmäni. Tunnen auringon ja pienen viilentävän tuulenvireen kasvoillani – keskityn tähän hetkeen ja teen hetkestä ankkurin mieleeni. Tulee varmasti tilanteita, jolloin haluan palata takaisin tähän levolliseen hetkeen.

IMFeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_3FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_2FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_12

Meillä oli myös keskenämme oikein hauskaa. Kävelin Reinon kanssa luodolla, kävimme muun muassa ihmettelemässä isoja aaltoja. Reino yritti vähän komentaakin niitä, mutta totesi nopeasti, että parempi pysyä etäällä rannasta. Hänen kanssaan on helppo kulkea (lukuunottamatta silloin, kun hän bongaa mielenkiintoisia aarteita, eli roskia maastosta). Kivikkoinen maasto oli hyvää harjoitusta hänelle esteiden ylittämiseen ja pienet lammikot hän kiersi nätisti. Hän on kyllä paras mahdollinen reissukoira.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_6FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_13FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_4

Kotimatkalla olimme koko poppoo yhtä hymyä. Huomasimme myöhemmin myös, että lämmin auringonpaiste oli jättänyt jälkensä kasvoihimme. Minulla paloi nenän pää ja Mikolla niska. Ennen kaikkea oloni oli lähtiessämme hyvin onnellinen. Tällainen leppoisa lomapäivä teki todella hyvää meille kaikille.

Oikein levollista ja nautinnollista viikonloppua!

/AaKoo

Budapest: Metsäisiä kukkuloita ja makujen ilotulittelua

 

image

Nousin elokuun 10. päivä Tampere-Pirkkalan lentoasemalta lentokoneeseen ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia tulevasta. Jos ystäväni ei olisi kutsunut minua mukaansa juhlistamaan valmistumistaan Budapestin reissulle, ei itselleni olisi tullut mieleen matkustaa Unkariin. Se ei vain ollut minua kiehtovien maiden listalla. Kuinka väärässä mielikuvieni kanssa taas olinkaan. Jokainen uusi maa on AINA elämys.

Sain täystyrmäyksen jo ensimmäisenä päivänä, jolloin haahuilin itsekseni kameran kanssa ilman mitään päämäärää. Se, että Budapest ja Unkari eivät olleet matkustuskohteiden top 10 -listallani ei tarkoita, etteikö se voisi yllättää omalla tavallaan ja niin se juuri teki. Hyvä muistutus itselleni jälleen siitä, että aina tulee matkustaa avoimin mielin. Anna maan tulla luoksesi. 

Budapest on siis Unkarin pääkaupunki. Se jakaantuu kahteen osaan – Budaan ja Pestiin. Nämä on helppo erottaa toisistaan, sillä Budan puolella on korkeita vehreitä kukkuloita ja Pest on pitkälti alavaa tasankoa ja niiden välissä virtaa Tonava-joki. Heti ensisilmäyksellä, kun saavun lentokentältä keskustaan, näen kaupungista jo suuren osan. Ei tarvitse kuin kurkata Tonavan rannalta ympärilleen ja nähtävää on silmänkantamattomiin.

Budapestin kaupunkikuva on vaikuttava: metsäiset Budan kukkulat, Budan ja Pestin yhdistävät kookkaat sillat, niiden alta vauhdikkaasti virtaava Tonava ja Pestin puoleinen joenranta. Hyvin kaunista seutua. En muistanutkaan kuinka ihanaa on olla reissussa uudessa maassa – ja tällä kertaa ihan itsekseen pitkästä aikaa.

image

Jätin reissureppuni airbnb:stä vuokrattuun asuntoon ja lähdin samantien tutkimusmatkalle. Ensimmäisenä vastaan tuli lähisiltamme Szabadság híd suom. Vapaudensilta. Ihastuin siltaan välittömästi. Silta yhdistää Pestin Fővám térin ja Budan Gellért térin aukiot. Kävi aika nopeasti selväksi, että vuokra-asuntomme sijaitsi unkarilaisen kulttuurin keskiössä.

Nappasin Fővám térin aukion turisti-infosta kartan mukaan ja kysyin mihin minun kannattaisi mennä nauttimaan paikallinen lounas. Minut ohjattiin viereiselle Váci u.-nimiselle ruoka- ja ostoskadulle, jonka turistiystävällinen unkarilaisista ruoistaan tunnettu Fatâl -ravintola oli kyllä täysin suositusten arvoinen.

Unkarilaiseen ruokakulttuuriin kuuluu tuhdit liha-annokset, joten tilasin paistettua possun potkaa unkarilaisen pastan kanssa. Koska olin lomalla ostin janojuomaksi lemonaden (hassu tapa, joka minulla on ollut yli vuosikymmen) ja ruokajuomaksi lasin valkoviiniä. En tosin arvannut, että ruokien lisäksi myös juomat olisivat päänkokoisia, mutta onneksi ei ollut kiire mihinkään ja lounastin ihan rauhassa sopeutuen uuteen ympäristööni.

image

Jep, ruuasta olisi riittänyt useammalle hengelle. En jaksanut siitä puoliakaan vaikka minulla oli todella suuri nälkä (en tullut syöneeksi edes aamupalaa, eikä lentokentältä löytynyt mitään mielekästä evästä). Onnekseni Fatâlista sai otettua lopun ruuan mukaan, joten onnellisena söin suussasulavaa mureaa liharuokaa vielä illalla uudemman kerran.

Ruokailun jälkeen tein pitkän kävelyn Tonava-joen tuntumassa. Sillat olivat onnekseni keskenään aivan erinäköisiä. Olen tästä maininnutkin ainakin Budapestin ennakkofiilistely -postauksessa: olen tottunut, että joku olisi puolestani kartalla, jotta itse voin keskittyä kuvaamiseen ja ympäristön tutkailuun. Ja samalla tottumuksella etenin jälleen tosin Budapestin kadut olivat aika suoraviivaiset ja kadut oli merkitty hyvin, niin jopa minä en päässyt eksymään. 

Kävelyni huipentui Budapestin suureen kauppahalliin. Monet turistit olivat sinne löytäneet, mikä useimmiten häiritsee fiilistelyjäni paikallisesta tunnelmasta, mutta nyt pystyin keskittymään kauppahallin ihastuttavaan tunnelmaan. Ihana paikka! Siellä todella näin unkarilaisten elintarvikkeiden laajan kirjon ja ostin sieltä suussasulavia nektariineja välipalaksi ja tuliaisiksi unkarilaista paprikajauhetta. Paprikajauhe on yksi tärkeimmistä mausteista unkarilaisessa keittiössä. Paprikaa käytetään mausteena niin liha-, kala- kuin kasvisruoissa ja niitä on seitsemää eri vahvuustasoa. Tosin vahvinkaan ei ymmärtääkseni yllä chilin tasolle. Unkarilaisen ruoan tulee olla mausteista, ei tulista.

FeatherOnTheMove_Budapest

Ruoka on kyllä yksi lempiajanviettotavoistani ulkomailla, nimenomaan paikallisen ruoan parissa. Seuraavana aamuna päädyimme tyttöjen kanssa aamupalalle Centrál Kávéház -nimisen ravintolan terassille. Suolaisen aamupalan rinnalla kilistelimme lasillisilla proseccoa. Oi, nam! Ei hassumpi tapa aloittaa virallisesti pidennetty viikonloppu tyttöjen kesken. 😉

Pääsyymme Budapestin vierailuun oli kaupungissa vietettävä viikonkestoinen Sziget -festivaali (upeista festaripuitteista kuvia ja fiilistelyjä myöhemmin). Torstaina olimme vielä reippaita ja ajattelimme ystäväni kanssa kävellä festivaalialueelle Óbudai-saarelle asti. Matkalla näimme lukuisia ihania pieniä yksityiskohtia kaupungista. Erityisesti vanhat ratikat, katutaide ja sillat olivat suosikkejani. Niistä kuvia alla.

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Kuten kuvista huomaatte (poissulkien perjantaina otettu ratikkakuva ylimpänä) torstai-päivä oli pilvinen, ja hieman viileä, mutta se ei kulkuamme haitannut. Kohtasimme hieman epätyypillisen Budapestilaisen sään, sillä minulle kerrottiin, että useimmiten elokuussa olisi lämpötilat jopa 40-asteen tuntumassa. Tämä pilvisempi vaihtoehto kävi minun makuuni paremmin, ja sää kyllä poutaantui iltaa kohden.

Suurempi harmini oli huonot kengät ja loputon patikointimatka. Luulimme matkaa alueelle olevan n. 7 km, mutta matkaa tulikin n. 12 km, joten matka kesti odotettua kauemmin, mutta onneksi meillä ei ollut kiire ja lähdimme taivaltamaan hyvissä ajoin. Välissä myös pysähdyimme nauttimaan tapaksia ja kannun sangriaa (kuva alla).

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Siinä patikoidessa oli hauska antaa mielikuvituksen lentää. Jos itse asuisin Budapestissa tämä olisi minun autoni. Eikö ole aika sympaattinen pikku-Fiat?

Loppuviikko saimmekin nauttia aurinkoisesta ja lämpimistä – sunnuntaina jopa helteisistä keleistä. Tässä otoksia, jotka tekevät minun mielestäni Budapestista kiehtovan ja kauniin kaupungin – omannäköisensä.

imageimageimageFeatherOnTheMove_Budapest

Paljon jäi näkemättä festarien vuoksi, mutta se olikin ennakkoon jo tiedossa. Esimerkiksi Budan tunnetuimmat kukkulat Gellértinvuori ja Linnavuori, jonka huipulla on Budan linna (kuva alla) ja keskiaikainen kaupunginosa (kuva yllä). Niihin haluan tutustua ensi kerralla. Lisäksi Budan kukkuloilta näkyvät varmaasti kauniit näköalat. Ne jäivät tällä kertaa haaveeksi, mutta onpa jotain mitä odottaa seuraavalla kerralla. 😉

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Kuljimme perjantaina ja lauantaina festarisaarelle laivalla, joten säästelimme jalkojamme hieman. Saari oli todella suuri ja sen hahmottamiseen meni monta päivää, joten käveltyä tuli kyllä päivien aikana paljon, mutta festarialueesta enemmän sitten toisessa postauksessa. Ei pidä fiilistellä vielä liikaa, mutta sen sanon, että vastaavaa et ole ennen kokenut!

Lähtiessäni Budapestista siellä oli kesä vielä parhaimmillaan. Tässä Budapestista vielä muutama tunnelmakuva, viimeisenä kuvana mielestäni kaupungin vaikuttavin rakennus parlamenttitalo.

FeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_BudapestFeatherOnTheMove_Budapest

Budapestiä suosittelen lämpimästi niin omanelämänsä ruokakritiikoille, kuin oluenmaistelijoille sekä puistoissa viihtyville että shoppailijoille. Puistoja kaupungissa on paljon, ja niiden viihtyvyyteen on panostettu. Shoppailijoille puolestaan tiedoksi, että kuulin, että kaupungissa sai tunnettujen merkkien tuotteita erinomaisin tarjouksin.

Loppuun vielä muutama Budapest-vinkki, jotka itse opin reissulla:

  • Kiitos unkariksi: Köszönöm
  • Matkustaminen lentokentältä keskustaan:
    Ota lentoterminaalin edestä 10 min välein kulkeva E200-bussi, joka vie Kőbánya-Kispest -nimiselle metroasemalle (matkustusaika n. 20 min). Sieltä hyppää M3 -metrolinjalla keskustaan (matkustusaika päätepysäkistäsi riippuen 25-35 min). Hintaa matkalle tulee yhteensä n. 2e.

    Itse ostin lentokentältä turistikortin viideksi päiväksi, jolla pääsin kulkemaan kaikilla julkisilla (metrot, bussit, ratikat, lähinjunat, laivaliikenne) niin paljon kuin halusin. Lippu maksoi 5 päivältä yht. 15e. Hassua turistilipuissa oli, että siihen tuli itse merkitä milloin lipun käytön on aloittanut ja se olisi siitä hetkestä vuorokauden voimassa. Melkoinen luotto turisteille, että he osaisivat/muistaisivat merkitä lippuun oikean käyttöajan. Lisäksi itselläni ei ollut kynää mukana, joten se toi merkitsemiseen oman haasteensa.

  • Jos minulla olisi ollut aikaa, olisin tutustunut Budapestin kylpylöihin. Ne ovat tärkeä osa kaupungin kulttuuriperintöä. Ja mitä niistä näin pilkahduksia, niin suosittelen! Budapest on siis oivallinen hemmottelukohde!

Toivottavasti tämä postaus toi hieman kesälämpöä takaisin mieliinne.

/AaKoo