Metsäkylpyjä, maisematerapiaa ja oppia koiranpennun läsnäolotaidoista

Elokuisella kesälomallani oli kolme tavoitetta. Nauttia koiranpentumme Reinon (aivan liian nopeasta) kasvusta, viihtyä enemmän luonnossa kuin sisällä kotiaskareiden parissa ja aktivoitua liikuntaharrastusteni kanssa. Näistä kaksi ensimmäistä kohtaa toteutui onnistuneesti ja jälkimmäisin tuli syrjäytetyksi sairastamisella, sillä flunssa oli ajatuksesta eri mieltä.

Olin kesälomalla kolme viikkoa. Ensimmäisellä viikolla olin tyttöjen pidennetyllä viikonlopulla Budapestissa, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Toisella viikolla kävimme Mikon ja Reinon kanssa retkellä Ylöjärven metsissä Pikku-Ahvenistolla. Halusin päästä luontoon, sillä töihin palatessa tulisi taas kökötettyä päätteen äärellä ihan tarpeeksi ja ennen kuin huomaankaan, niin tulee pimeät ja sitten metsiin ei ihan niin vain uskalla lähteäkään.

Pikku-Ahvenistolla olimme aluksi ihmeissämme, sillä ensinnäkin jo autoreitti maastoon alkoi ihan tyhjästä ison maantien sivusta. Perille saapuessamme jätimme auton pienelle parkkipaikalle ja lähdimme liikkeelle polkua pitkin, mutta pian löysimmekin itsemme jonkun pihapiiristä ja perheen koira äkkäsi hyvin nopeasti meidät ja etenkin Reinon. Näin ollen – ei niin vähin äänin – lähdettiin etenemään hieman isompaa metsäpolkua järvenrantaa pitkin.

Linkin takaa löytyy Retkipaikan kattava tietopaketti paikasta. Alue oli hyvin rauhallinen ja mekin saimme pääasiassa kulkea rauhassa, satunnaisia vastaantulioita tervehtien.

Laavulla meidän kanssa yhtäaikaa oli yksi perhe ja meitä vastaan tuli erinäisiä pieniä seurueita (sienestäjiä, retkeilijöitä ja maastopyörällä kulkevia treenaajia). Mielestäni paikka sopii hyvin heille, jotka haluavat hetkeksi kadota metsään esimerkiksi pienelle nuotioretkelle ja heille, jotka harrastavat polkujuoksua tai maastopyöräilyä, mutta en heille, joiden tarvitsee kuljettaa mukanaan rattaita, tai on vaikea kulkea ilman apuvälineitä.

IMG_2180_REINO

Kävi aika nopeasti selväksi, että retki tulisi olemaan haasteellista maastoa Mikolle. Luotettavan My Little Pony -pyörän pienet renkaat olivat koetuksella, kun polun alta kohoavat vahvat puunjuuret tekivät pieniä hyppyreitä ajoreitille, ylläolevan kuvan kivisillasta puhumattakaan. En siis suosittele maastoa esteetöntä reittiä tarvitsiville. Onneksi reitti ei ollut kuin kahden kilometrin pituinen, joten reissusta ei jäänyt Mikollekaan ikävä fiilis, korkeintaan kolotusta käsissä tangon puristamisesta.

Minä ja Reino puolestaan olemme molemmat melko seikkailumielisiä, joten toisinaan hakeuduimme vähän vaatimampaakin maastoa pitkin tutkailemaan erinäisiä asioita, minua kiinnosti maisemat ja Reinoa tuoksut.

Vaikka Reino on ollut meillä vasta kaksi kuukautta olen oppinut häneltä jo paljon. Hänelle elämä on ihanan yksinkertaista. Hän syö, hän leikkii ja nukkuu ja sitten sama kehä uudelleen. Ei huolta työasioista tai arjen pyörittämisestä. Siihen yksinkertaistettuun mielentilaan tulisi meidän ihmistenkin useimmiten hakeutua etenkin, kun elämä tuntuu kuormittavan mieltämme liikaa. Miksi me teemme elämästä usein turhan monimutkaista?

IMG_2238_akjareino

Tällakin retkellä Reino olisi varmasti viihtynyt tuntikausia – haistellen kasveja, leikkien isohkojen kivien kanssa tai jyrsien oksia pienillä naskalihampaillaan.

Hänelle pienet ilot ovat niitä isoja iloja. Kuten hieno iso keppi lenkkipolulla, joka on otettava matkamuistoksi mukaan ja kannettava sitä ylpeänä, jotta kaikki vastaantulevatkin huomaisivat kuinka hieno se on. Toisinaan kepin pitää olla isompi kuin hän itse, ja keppi usein sotkeutuu hihnaan, jolloin kulkeminen on haasteellista. Hän ei välitä siitä, vaan kulkee pää pystyssä hitaasta etenemisestä huolimatta. 

Kuulostaako tutulta? Onko sinulla tapana kerätä enemmän tehtävää kuin mitä jaksaisit? Pää pystyssä eteneminen tuottaa silloin useimmiten meille ihmisillekin vaikeuksia, mutta periksi ei anneta, eihän? 😉

featheronthemove_torronsuo_3

Kolmannella lomaviikolla matkasimme kotiseudulleni Somerolle, ja lähdimme lauantaina 27.8. viettämään Suomen luonnon päivää Torronsuon Kansallispuistoon. Olen viimeksi vieraillut kyseisissä suomaisemissa ala-asteen retkellä, joten koin, että oli korkea aika päästä tasapainoilemaan pitkospuilla uudelleen.

Torronsuo on ainutlaatuinen paikka, enkä sano näin kotiseuturakkauden vuoksi – pelkästään. Metsässä liikkuminen on toki aina ihanaa, mutta tuota karua suomaisemaa en näe kovin usein ja se teki jälleen vaikutuksen ja toi mieleen häivähdyksen tunnelmaa – kuin olisin samoillut Lapin jylhissä maisemissa. Torronsuo tarjoaa upeat maisemat Etelä-Suomen suurimmalla suoalueella, jossa patikointireittejä löytyy niin iltapäiväretkeilijälle kuin aktiiviliikkujallekin. Lisäksi lintutorni houkuttelee monia lintubongareita harvinaisien lintulajien ääreen.

Itse kiinnitän graafikkona metsässä ensimmäisenä huomion metsän väreihin ja valon luomaan tunnelmaan, mutta toisaalta tuoksuttelen myös metsän tuoksua ja kuuntelen hiljaisuutta. Torronsuolla minun oli pakko toisinaan pysähdellä, sillä joka kerta kun katsoin uudelleen ympärilleni, oli ympäristö erilainen. Orastava syksy toi oman pienen lisämausteensa miljööseen, ja olinkin retkestä aivan pähkinöinä.

Mikolle tuotti jälleen haasteita kulkeminen, sillä ennakkoon selvittämämme esteettömyysreitti olikin vain 200 metriä pitkä, joten eihän me päästy kuin suoalueen reunalle. Retkemme saikin uuden ulottuvuuden, sillä jännäsimme loppu matkan pysyisikö Mikko pyöränsä kanssa pitkospuilla pystyssä vai tipahtaisiko suon puolelle. Taisivat siinä olla Mikon vatsalihakset koetuksella, mutta retkestä selvittiin ehjin nahoin ilman kenenkään putoamista suohon.

Vaikka tarkoituksena oli tehdä luonosuhteen korjausliike, niin samalla tuli myös opittua pieniä viisauksia elämästä pienen nelijalkaisen näkökulmasta. Saapi nähdä mihin kaikkialle vielä tänä syksynä ehditään eksyäkään. Reino kantoi jo ensimmäisenä päivänä meille ison lakastuneen puun lehden jalkojen juureen, joten on mielenkiintoista nähdä, miten hän reagoi syksyyn, kun kellastuneita puunlehtiä on kasoittain.

Maailma tarvitsee enemmän pehmeyttä ja läsnäolevia katseita. – Hidasta Elämää

Näihin sanoihin ja tunnelmiin. Rentouttavaa viikonvaihdetta teille!

– AaKoo

featheronthemove_torronsuo_12

 

Iguazu Falls – satumaiset vesiputoukset

Näin viime yönä unta, että olin jälleen ihastelemassa valtavia vesiputouksia viidakon keskellä. Siitä sain inspiraation (ja muistutuksen), että lupasin kertoa matkakertomuksen muodossa yhdestä lyhyen elämäni vaikuttavimmasta paikasta.

Iguazu Falls (englanninkielinen nimi) eli suomalaisittain käännettynä Iguassun putoukset sijaitsevat Etelä-Amerikassa Argentiinan ja Brasilian rajalla jakautuen kahteen kansallispuistoon, Iguazún (Argentiina) ja Iguaçun (Brasilian) kansallispuistoihin. Molemmat kansallispuistot liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon 80-luvulla.

Kun heräilin aamulla Hotel Orquideas Palacella (vahva hotellisuositus!) en totta puhuen oikein välittänyt päivän matkaohjelmasta. En aiemmin ollut vesiputousten ystävä. Joo jee, vesi liukuu nätisti maantasalle. Se siitä. Nähty. Toisaalta aiemmin näkemäni vesiputoukset olivat vain pieniä somia vesilätäköitä tähän verrattuna.

En itse pidä myöskään turistikohteista, joissa on tunkua jo heti sisäänpääsyporteilta asti ja siksi vähän pelästyin, että pitääkö alueen sisäpuolella marssia kuin pienet norsut jonossa pieniä polkuja pitkin. Onneksi paikan taianomaisuus ja maisemajuna viidakon syvyyksiin vei kuitenkin mennessään. Lisäksi alue on niin laaja, että sinne kyllä useampi turisti mahtuu jopa näkemättä toisiaan.

Alue on myös paljon muuta kuin valtavat vesimassat. Sen kasvillisuus ja eläimistö on ainutlaatuinen, runsas ja värikylläinen. Se ei sisäänkäyntiporttien ulkopuolelle näkynyt. Pidän edelleen uskomattomana, että tällainen satumaailma on olemassa. Tuo perhonen laskeutui matkatoverini ranteelle, kun odottelimme junaa saapuvaksi. Sen väritys oli kuin jostain sadusta.

11786044336_b30061d2f5_o

Minulla oli pari vuotta sitten onnekas mahdollisuus kokea tämä satumaailma molempien maiden puolella. Koenkin, että olisi suotavaa, että kaikki matkailijat toimisivat samoin. Alue kokonaisuudessaan on todella iso ja esimerkiksi Argentiinan puolella siitä näkee kyllä alueen tunnetuimman nähtävyyden ”paholaisen kurkun”, mutta alueen ainutlaatuisuus tulee mielestäni paremmin esille Brasilian puolella, joka on yli kolme kertaa rajanaapuriaan isompi.

Jos aiot matkustaa alueelle, sinun on hyvä tietää, että alue tunnetaan monella ”samantapaisella” nimellä. On hyvä olla tarkkana, että käyttää oikeaa lausumistapaa oikeassa maassa. 😉 Argentiinan puolella alueen nimi on espanjaksi Iguazú Falls, mutta Brasilian puolella alue tunnetaan portugalilaisittain nimellä Iguassu Falls tai Iguaçu Falls. Nimivaihtoehdot eivät myöskään lopu siihen. Sekoittaakseni teitä vielä enemmän, alueella on toinenkin virallinen kieli (guaranin kieli) ja sen mukaan aluetta kutsutaan nimellä Yguazú Falls, joka tarkoittaa karkeasti englanniksi termiä ”big water” eli vapaasti suomennettuna ”suurta vettä”. Ja kuvat kertonee, ettei nimitys ole kaukaa haettu.

Vesimassat putouksilla ovat älyttömän suuret. Se kattaa 275 vesiputouksen verkoston pisimmillään melkein 3 kilometrin leveydeltä ja jopa 80 metrin korkeudesta laskeutuen Iguaçujokeen. Huimaa kyytiä. Olisittepa nähneet ilmeeni, kun jo etäältä kuulin veden pauhun. Sanonpa vain, että onneksi ei ollut tarvetta päästä vessaan.

11788085083_68d92ded66_o11788240514_d26b4f1970_o

Kunpa stillkuviin voisi taltioida äänen.  Lämpötilat sinä päivänä lähentelivät 30-astetta, ja ilmankosteus oli hyvin korkea, ihan ymmärrettävää suurien vesimassojen läheisyydessä. Hikoilin kuin pieni sika. Siinä ei oikein aurinkorasvat meinanneet pysyä iholla. Muistakaa, että vielä viikkoa aiemmin lumihuippuisilla Andeilla ei pahemmin aurinkorasvaa tarvittu, joten tässä vaiheessa vielä totuttelin helteiseen ilmanalaan.

En yleensä ihan hetkessä mukaudu näin lämpimään lämpötilaan (ja suureen ilmankosteuteen totutteleminen on vielä asia erikseen) ja muistan vielä hyvin, miten tuskaista oli patikoida ensimmäisenä päivänä (Argentiinan puolella) putousten luokse. Junan lisäksi myös patikoimme muutaman kilometrin pitkospuita ja siltoja pitkin paraatipaikoille.

Viimeistään ”paholaisen kurkkua” lähestyessä, en enää ihmetellyt, miksi piti ottaa kertakäyttösadetakki mukaan vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mitä lähemmäksi mentiin sen todennäköisempää oli saada lämmin vesihöyrymassa päälle. Onneksi ei ollut läpinäkyvää vaatetta päällä. Sanoin on vaikea vesiputouksia selittää, joten onneksi otin videokuvaa siitä teille maistiaisiksi. Aika nopeasti linssi kostui, mutta siinä teille ainakin hyvä ääninäyte, jos ei muuta. Huh!

Seuraavana aamuna teimme päivän kestoisen retken Brasilian puolelle. Menimme Puerto Iguazun kaupunkiin, jossa sijaitsee Iguaçun kansallispuisto. Rajanylityksessä sain lisää leimoja passiin, jee! Kansallispuistossa viettävämme toinen päivä oli pari astetta vielä seikkailumielisempi. Pääsimme laskeutumaan aivan vedentasoon ja pääsin veneretkelle.

Ihan perus souturetkestä ei ollut kyse tällä kertaa vaan pikaveneretkestä ensin viipottaen pitkät pätkät joella ja sitten syöksyen keskelle kuohuja, uijui! Pidän vauhdinhuumasta. Hatusta tosiaan sai pitää kaksin käsin kiinni. Ennakkoon meitä onneksi varoiteltiin, että olisi syytä laittaa arvoesineet ja kamerat yms. vesitiiviiseen suojapussiin, jotta tavarat pysyisivät kuivana. Alla esimerkkikuva edellisen ryhmän lähestymisestä vesiputouksen alle.

Vaihtoehtona olisi ollut myös helikopterilento kuohujen ylle, mutta itse halusin upean perspektiivin sijaan tuntea kuohut. Ja saada suihkun. Oli kuuma päivä jälleen kerran.

11787306564_1c96ac4539_o

1398342_10200891862359912_526368145_o

11788401673_c7bffa2ff2_o

Ainakin meikäläistä nämä pienet muistelot motivoivat taas säästämään seuraavia kaukomaaseikkailuita varten. Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on tiedossa?

Reipasta viikkoa kaikille,

– AaKoo

Kotimaan matkailusta – luonto edellä

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että maailma alkaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Miten väärässä olinkaan. Eilen raahasin Kotimaan Matkailumessuilta tiiliskiven painon verran esitteitä vahvasti inspiroituneena tulevasta kesästä.

Yksi suosikki kesänviettotapani on road tripit tuntemattomilla teillä, uusiin kaupunkeihin tutustuen ja maastossa liikkuen. Tämä ajatus tänä kesänä vain vahvistuu, sillä emme tee Mikon kanssa kesälomareissua ulkomaille. Näin voimme nähdä Suomea enemmän ja useammalla kertaa.

Ennakkoon pelkäsin, että messuilla olisi paljon tekopirteätä mainostamista kohteista ja kaupungeista, mutta jälleen kerran olin onneksi väärässä. Toki heitäkin joukkoon mahtui, mutta liikuttavaa oli nähdä joidenkin aito rakkaus ja ylpeys edustamaansa kotiseutua kohtaan. Lämpenin nopeasti iloiselle tunnelmalle ja yhteisöllisyydelle.

Haluankin nostaa esiin muutaman tärpin ensi kesälle. Tällä kertaa ihastuttavat ja perinteiset majakkakohteet, kylpylät ja erilaiset monitoimipuistot ohitan sujuvasti ja keskityn kohteisiin, joissa luonto on keskiössä. Kohteet ovat tapaamisjärjestyksessä.

IMG_1428_fb

Etelä-Pohjanmaan matkailu:

Tämän kesän asuntomessujen sijaan halusin tutustua pohjanmaalaiseen luonto- ja aktiviteettimahdollisuuksiin. Toki Kuortaneen Sport Resortin aktiivisuusmahdollisuudet kiinnostivat myös, mutta halusin selvittää mihin etelä-pohjanmaalaiset suuntaavat ihastelemaan luonnon kauneutta. Tällaisiin paikkoihin ei välttämättä muut löydä niin helposti.

Minulle suositeltiin lämmöllä Jouppilanvuorella patikointia, jossa esteettömyys on huomioitu erinomaisesti ja Kyrkösjärven maisemat olivat kuulemma vailla vertaa. Se sijaitsee aivan Seinäjoen keskustan kupeessa. Toinen mielenkiintoinen tärppi meren kauneutta ihasteleville on Köpmanholmenin merireitti (Kokkola-luoto-Kokkola), jonka maisemien rauha saa hektisemmänkin ihmisen rauhoittumaan.

Minun kanssani jutellut Kirsi oli ilahduttavan innoissaan omasta kotiseudustaan. Hänen kanssaan tuli sellainen olo, että Etelä-pohjanmaan lakeuksiin ja liikuntamahdollisuuksiin olisi syytä tutustua paremmin.

IMG_1422_muokattu

Visit Kouvola:

Kouvolan seudun toimipisteellä olin erityisen kiinnostunut Repoveden kansallispuistosta. Olen kuullut paikasta aiemmin, koska Mikko on kotoisin n. 70 km päästä sieltä, mutta vielä en ole päässyt alueelle asti. Siellä eripituisilla ja vaikeustasoisilla patikointireiteillä kohtaavat metsät, kukkulat, vesistö ja erämaa, niitä yhdistellen riippusillat ja lossit.

Erityisen innoissani olin kuulessani, että alueella voi myös harrastaa melontaa, soutua ja ohjattuja kalastusretkiä. Intiaanisieluna korostan, että olin innoissani tuosta melontamahdollisuudesta en niinkään kalastusretkistä (kärsivällisyyteni vuoksi).

IMG_1459_muokattu

My Fair Lady / Ypäjän musiikkiteatteri ry:

Tähän väliin kotiseututärppi, joka ei liity mitenkään luontoon. Varsinkin, kun jostain syystä Torronsuon kansallispuisto loisti messuilla poissaolollaan tai sitten en vain huomannut heidän ständiään messujen lukuisten näytteilleasettajien joukosta.

Ypäjällä tänä kesänä taidokkaasti valmistetut mekot vievät pienen maalaiskylän aikakoneella ajassa taaksepäin, koska Perttulan koulun läheisyydessä siirrytään 1900-luvun alun maalaisromanttiseen miljööseen My Fair Lady -musikaaliklassikon tulkinnassa. Tämä varmasti tuo raikkaan tuulahduksen perinteiseen kesäteatterivalikoimaan.

IMG_1465_muokattu

Näsijärvireitti:

Sen lisäksi, että tykkään patikoida ja meloa, pitää pientä vauhdin huumaa elämässä olla – ja tätä on minulle luonnossa pyöräileminen. Pyhäjärven olemme kiertäneet pyörällä kerran, mutta se taitaa olla vasta alkupolkaisuja sille, mitä Näsijärven suuntaan lähtiessä olisi mahdollista kokea.

Näsijärvireittien esite lupaa reittejä niin sunnuntaipyöräilijälle kuin aktiivipolkijallekin. Oheen voi yhdistää laiva- ja junamatkailua, jos haluaa nähdä enemmän ja kuitenkin samalla hengähtää hetkeksi. Olisi kyllä huikeeta yhdistää laivareitti ja pyöräileminen tähän elämykseen.

Pirkanmaa on aika iso pala purtavaksi ja niin paljon enemmän kuin pelkkä Tampere – kaikella rakkaudella ja kunnioituksella kaupungin kauniita maastoja kohtaan.

IMG_1508_muokattu

AiRRport Tampere:

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä oli ilo tutustua Tredealla työskentelevään Heliin. Juttelimme Tampere-Pirkkalan lentoaseman nykytilanteesta, joka vilkastuu onneksi kesää kohden, mutta voisi olla vilkkaampikin. Helin mukaan on kovasti tehty töitä useampien reittien eteen ja olisihan se kaikin puolin järkevää kaikille meille pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville matkailijoille päästä lentoon myös sisämaasta.

Lisäksi juttelimme siitä kuinka on järkevää tehdä lentosuunnitelmat kaukomatkoille Tampereelta ja Tukholman lentokentän kautta, jolloin useimmiten hinnoista putoaa merkittävä osuus pois verrattuna siihen, että lähtisi lentoon Helsingistä ja tekisi vaihdon Euroopan isoimmilla lentokentillä.

IMG_1514_muokattu

Kesä on sesonkiaikaa monelle matkailun yritykselle Suomessa. Oli aidosti ihanaa nähdä miten messuilla kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Kaikilla oli yhteinen tavoite – saada matkailu Suomessa entistäkin vahvempaan nousuun. Siihen haluan itsekin matkailijana panostaa. Erityisesti tukien niitä kohteita, joiden olemassaolo jää suurempien turistirysien jalkoihin. Toivottavasti inspiroin siinä teitäkin.

Kotimaan matkailukin avartaa!

-AaKoo