Kesäisiä ruokavinkkejä

Kesässä yksi parhaimmista puolista on tuore ja maukas ruoka. Kesäkuussa vietetty juhannusviikonloppu onkin hyvä esimerkki siitä, miten elämä on yhtä juhlaa, kun pääsee nauttimaan makujen sinfoniasta – vaikka hienoista ruuista ei olisikaan kyse. Kun raaka-aineet ovat hyvät, voi tavallisisistakin aineksista saada herkullisen aterian. Mikko tykkää testailla reseptejä ja minä tykkään pilkkoa ja etenkin maistella tuotoksia.

Mikko on ruoanlaittajana suurpiirteinen. Hän etsii hyvän reseptin, ja jos jokin ei tunnu reseptissä toimivan käytännössä, hän muokkaa sitä lennossa. Nytkin kävi niin muutaman kerran, sillä kokkailumahdollisuudet olivat hivenen vaatimattomat keskellä metsää perhepiirin mökkiolosuhteissa.

Pyrimme viettämään kesäviikonloput useimmiten samalla kaavalla – hakeudutaan grillin ääreen ja nautitaan kiirettömyydestä. Tässä pieni maistiainen teillekin meidän kesänvietosta ruokaisasta näkökulmasta. Mukana muutamia uusia testauksia kuin perinteisiä kesäklassikoitakin, helppoja ja nopeita! Jätä siis suosiolla kauppaan perinteiset valmismarinoidut lihat ja grillimakkarat ja tehkää yhdessä porukalla ruokaa.

Ja hep, muistakaa turvallisuus, kuten kuvasta näkyy, Mikolle sattui pilkkoessa pieni haaveri, mutta onneksi oli ensiapupakkaus matkassa mukana. 😉

Päivä 1:

Savuinen paprikasalsa

Ainekset:

2kpl (300 g) paprikaa
1
mieto punainen chili
1/2
yksikyntistä valkosipulia
1 (80 g)
sipuli
1 rkl
öljyä
1/4 tl
suolaa
mustapippuria

AaKoo: Ihan mieletön makukokemus! Meksikolaisen ruuan yrävänä pidän salsoista, mutta tämä on mielestäni suomalainen kesävastine meksikon vastaaville  salsalisukkeille. Ihan ehdoton oma uusi kesäherkkusuosikkini esimerkiksi grillatun lihan tai kesähampurilaisen rinnalla (ohje alla).

Kesähampurilainen
(kypsennys pallogrillissä)

Hampurilaisen lisukkeiksi tuli valmissämpylöiden ja pihvien lisäksi:

Cheddarjuustoa
Tomaattia
Suolakurkkua
Grillattua halloumia
Paprikamajoneesia
BBQ-kastiketta

Mikko: Periaatteessa resepti on tämä: Elämäsi paras perusburgeri / Soppa 365,
mutta pihvien tekeminen osoittautui hankalaksi sateisen sään vuoksi, joten pihvit piti paistaa ulkotulen sijaan pallogrillissä.

Lopulta pihveihin tuli jauhelihaa, suolaa, pippuria ja Sweet Baby Ray’sin BBQ-kastiketta.

Sekoitin kaikki ainekset yhteen ja laitoin pihvit grilliin. Sivelin BBQ-kastiketta tasaisin väliajoin pihvien päälle ja kääntelin useasti.

AaKoo: Yleensä käytämme valmissämpylöiden sijaan bataattia tai jos oikein Mikko intoutuu niin hän tekee sämpylät itse hampurilaisen ”ulkokuoriksi”, mutta tällä kertaa oikaisimme ruuanvalmistuksessa pari askelta. Vaihtoehtojahan sämpylöiden sijaan olisi lukemattomia, lehtisalaatista täysjyväisempiin vaihtoehtoihin – vain mielikuvitus on rajana!

Maukkaan ruuan jälkeen oli ihanaa vain rentoutua; nukahtaa riippumattoon kevyesti keinutellen, fiilistellä sirkuttavia lintuja, lammessa uiskentelvia sorsanpoikasia ja pelailla läheisten kanssa korttia. Täydellinen kesäviikonloppu minun makuuni.

Minulle kesäviikonloput ovat rauhoittumisen aikaa. Nautin kesästä sellaisena kuin se on, satoi tai paistoi. Keliä tärkeämpää on seura, luonnonläheinen ympäristö ja hyvä ruoka. Akkujen lataamista parhaimmillaan ja se tuli tarpeeseen, sillä tuon viikonlopun jälkeen minulla alkoi töissä lomatuurausten tekeminen ja se osaa olla aina aika stressavaa ja hektistä aikaa. Siksi blogissa on ollut viime viikot hiljaisempaa, mutta ei pelkoa, vauhti kiihtyy taas loppuvuotta kohden.

Päivä 2:

Perunakasvisnyytit & grillattua kalaa

Perunakasvisnyyttien ainekset:

Keitettyjä uusia perunoita
Kevätsipulia
Fetaa
Valkosipulia
Suolaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä

Valmistusohje:

Leikkaa foliosta ja leivinpaperista
saman kokoiset suorakulmion muotoiset palat.
Aseta folio alimmaiseksi ja laita leivinpaperi sen päälle.

Leikkaa perunat, kevätsipuli ja feta
reiluiksi paloiksi ja aseta ne leivinpaperin päälle.

Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.
Suolaa ei hirveästi tarvi,
jos käyttää kovin suolaista fetaa.

Nosta folio-leivinpaperihässäkän kulmat
ja reunat siten, että keskelle jää aukko.
Lorauta hieman oliiviöljyä nyyttiin ja sulje aukko.

Grillaa grillissä noin 10-20 min tai
kunnes sipulit ovat pehmenneet.
Voit avata hieman nyyttiä kesken grillauksen,
jotta pääset kokeilemaan ovatko sipulit jo valmiit.

Mikko: Reseptin ainesosien määrillä ei  hirveästi ole väliä, joskus tulee perunaisempia nyyttejä ja joskus sipuli vie voiton.

AaKoo: Lauantain menu oli hivenen kevyempi, ja hyvä niin. Tämän kattauksen olemme tehneet ennenkin, joten tällä kertaa mentiin pitkälti fiiliksen mukaan, mitä nyytteihin haluttiin ja millaista kalaa oli kaupassa tarjolla. Olemme toisinaan melkoisia sipulihirmuja, joten parempi ettei ainesosat ole julki. 😉

Grillatun kalan ainekset:

Haukifileitä
Mustapippuria
Suolaa

Ohje:

Mausta fileet suolalla ja mustapippurilta molemmin puolin.
Grillaa meheväksi. Käännä vain yhden kerran.

Mikko: Tämä ohje on myös suurpiirteinen; en katso kokkausaikoja oikeastaan grillatessa ollenkaan, vaan menen vain näppituntumalta. Kun kala näytti juuri ja juuri kypsältä, niin otin sen sivuun ja mehevää tuli.

AaKoo: Tällä kertaa tosiaan kuha jäi haaveeksi ja oli mennyt parempiin suihin kaupasta, mutta oli kyllä haukikin maukasta Mikon taikuuksien jälkeen.
Mitä kalaa te suositte grillatessa?

Kaikki tarpeellinen löytyy tästä pienestä mökistä. Tällä kertaa toin mukanani rakkaan riippumattoni, joka saa täältä uuden kodin. Viikonloppuna tuli kyllä nukuttua molempina päivinä makoisat päiväunet riippumatossa kevyesti keinuen vaikka katonrajassa oleva ampiaispesä pitikin valppaana.

Ruokaisan viikonlopun huipennus oli sunnuntain muurikkapohjaletut. Resepti oli hyvin yksinkertainen – valmiin taikinaseoksen kyljestä napattu – joten tämän yksinkertaisemmaksi ei letun paisto enää voi mennä. Suosittelen myös kokeilemaan muurikkapannulla banaanilettuja (kookosölyssä paistaen), jos haluaa keventää tai tehdä jauhottoman version. Melkein yhtä hyvää!

Mutta tosiaan, blogi alkaa pikku hiljaa heräilemään kesäuniltaan, eikä minun kesälomiinkaan ole enää kuin pari viikkoa, hiphei hurraa! Sitten jätetään Tampereen tomut taakse ja lähdetään kiertää Suomea ja vähän Eurooppaakin. Miten sinun kesäsi on sujunut? Muistetaan nauttia tästä hetkestä! 😉

Kesäterveisin,
/AaKoo

Kajakin kapean vesille työnsin, osa1

Tällä viikolla olen ollut melkoisessa intiaanihurmiossa. Se on kyllä näin kesäaikaan jokavuotinen ilmiö. Keskiviikkona fiilistelin kolmen vuoden takaisia valmistujaispäivänä otettuja kuvia. Minulla oli juhlissa yllättäen intiaaniprinsessateema. Paras ystäväni loihti minulle upean meikin ja kynnet sekä luottotukkalääkärini taikoi minulle pidemmän tukan ja teki minulle ihanan lettimohikaanikampauksen. Se oli todellakin melkoinen muodonmuutos tavallisesta maalaistytöstä intiaaniprinsessaksi.

Viikolla intiaanileikkiunelmassani toteutui seuraava etappi. Olen pari vuotta sitten kokeillut melontaa Näsijärvellä samaisen Hiking Travel Hit:in vuokrauspalveluiden kautta. Sen samaisen luonto- ja hyvinvointimatkailun perheyrityksen, jonka kautta talvella vuokrasimme lumikengät ja potkukelkan pariksi tunniksi käyttöömme. Tänä kesänä halusin toteuttaa unelmani melontakurssille osallistumisesta. Jos vaikka oppisi jotain hyödyllisempää kuin ominpäin melomaan takaperin ympyrää keskellä järveä.

Huom! Yritin tehdä varauksen netissä, mutta sähköpostitse sain selville, että netin varauspalvelu ei olekaan käytössä. Joten jos innostut osallistumaan Hiking Travel Hit:in -kursseille, LAITA SÄHKÖPOSTIA, nettivarauksen sijaan!

Kurssi on periaatteessa kaksiosainen, mutta voi osallistua vain toisellekin kahdesta peräkkäisestä kurssikerrasta. Tunnilla edetään oman tason mukaan, joten ymmärtääkseni ei olisi maailmanloppu, jos ensikertalaisena olisi osallistunut suoraan jatkotunnille merkitylle kurssikerralle.

Osallistumismaksu suoritetaan käteisellä paikan päällä tuntikohtaisesti, joten vaikka ilmoittautuisit ennakkoon ja tulisikin äkillinen este, niin ei tarvitse sumplia maksettua kurssimaksua takaisin.  Toisaalta osallistuessa molemmille kurssikerroille tulee suorittaneeksi samalla yleiseurooppalaisen EPP (Euro Paddle Pass)-mallin mukaisen EPP1 taitotestin. EPP-kortin saat lisämaksusta.

Kaupinojan rantapoukamassa tapahtuvissa melontakursseissa vuorottelevat kajakin ja inkkarikanootin kurssit (kaksi viikkoa kumpaakin) aina kesäkauden loppuun syyskuun loppupuolelle asti. Tässä vaiheessa herää varmasti tietämättömille kysymys, mikä on näiden kahden eroavaisuus?

Nyt kannattaa lukea tarkkaan, sillä kajakki ja kanootti menevät helposti sekaisin (ainakin allekirjoittaneella). Ensinnäkin kajakkia melotaan kaksilapaisella melalla ja kanoottia melotaan yksilapaisella melalla. Lisäksi kajakki eroaa kanootista siinä, että sen kansi on umpinainen ja kanootissa eli ”avokanootissa” tai ”intiaanikanootissa” kansi on avoinainen.

Kajakissa melojan istuimen kohdalla on siis aukko, joka yleensä suljetaan ns. aukkopeitteellä sen jälkeen kun meloja on istunut kajakkiin, jotta kannelle roiskuva vesi ei pääse kajakin sisään. Sen tulisi olla piukea kuin rummun kalvo. Kahden melojan kajakkia kutsutaan kaksikoksi.

Processed with MOLDIV

Keskiviikkona opeteltiin alkeita ja ensi keskiviikkona edetään jatko-opetuksellisiin taitoihin kajakin kanssa – mielellään paremmassa säässä. Myrskytuulet tekivät tuloaan. Ei tosin tullut kylmä, sillä sain hyvät ohjeet sähköpostitse miten tulisi pukeutua kurssille.

Minulla oli päällä hengittävä korkea hupullinen fleecepaita ja kuoritakki sekä paljasjalkakengät, trikoot ja kuorihousut. Näin tuuli ei häirinnyt ja lämpö pysyi kehossa. Ja kyllähän siinä tuli myös viuhtomalla lisää lämpöä kroppaan. Käsineetkin minulla oli mukana, mutta ohjaaja suositteli ne ottamaan pois, jotta saisin paremman otteen melasta eikä vedessä märillä käsineillä tekisikään mitään.

Ennen vesille menoa kuivaharjoiteltiin nurmikolla melan käyttöä. Vierestä kulkevat lenkkeilijät varmasti ihmettelivät, miksi ihmeessä 8 ihmistä istuskelee nurmikolla ja huitovat epämääräisesti melan kanssa. Toiminta varmasti muistutti enemmän niityn niittämistä kuin melomista – vielä siinä vaiheessa. Kun siinä aikamme kuivaharjoittelimme saimme siirtyä lähemmäksi rantaa.

Käytiin läpi vielä varusteet. Kaikilla oli päällä pelastusliivit ja pujottelimme päällemme aukkopeiton pelastusliivien korkeudelle, hieman jopa sen alle. Kävimme muun muassa läpi kajakin oikeoppisen tavarasäilytysaukkojen sulkemisen, jalkapetaalien säädön, oikeanlaisen istumisasennon sekä kajakkiin menemisen. Sitten oli aika mennä vesille.

Sää oli keskiviikkona melko haasteellinen ensikertalaiselle. Paljon puhuttu Salomon-myrsky teki tuloaan Pirkanmaalle ja vesi oli kaikkea muuta kuin tyyni. Tästä syystä pysyteltiin pitkälti rannan tuntumassa.

Sitä mukaa kun ohjaaja avusti oppilaan kajakin kyytiin ja työnsi vesille, kaatui aiemmin vesille laskettu oppilas tyrskyissä useimmiten kumoon. Tämä hidasti jonkin verran puolentoista tunnin kestoisen kurssin etenemistä, mutta kyllä me kaikki kahdeksan oppilasta räpiköitiin lopulta vedessä yhtä aikaa ja loppua kohden melko mallikkaastikin.

Sään vuoksi päädyttiin opettelemaan ihan vain tärkeimpiä perusteita eli eteen- ja taaksepäin melonnan perusteet, pysäytyksen, kääntymiset sekä sivuttaissiirtymisen.

Processed with MOLDIV

Minua jännitti vesille meno hurjasti, sillä muistikuvissani jyskytti vielä viime kertainen kaatumiseni kajakin kanssa, kun menetin tasapainoni. Heti alkuun kuitenkin opin, että olin istunut kajakissa todennäköisesti silloin vääräoppisesti jalat suorana. Polvet tulisi olla kajakin reunoja vasten, jolloin jalat muodostavat ikään kuin kolmiot vastakkain, jolloin tasapaino on vankempi ja tukipiste laajempi.

Samaten opin miten tärkeä selän asennolla on tasapainon ylläpitämisessä. Jotenkin olin oppinut nojaamaan hieman taaksepäin, joka ohjaajan mukaan horjuttaa tasapainoani turhaan. Oikeanlainen asento ja rytmi löytyi kuitenkin nopeasti ja ohjaaja kehuikin minua, että olin kuin ankka vedessä kajakkini kanssa. Vähitellen ymmärsin, että voin rentoutua, sillä ohjeet ja tekniikka alkoivat siirtyä takaraivoon.

Silloin aurinkokin kävi meitä tervehtimässä. Olisin halunnut vain sulkea silmäni hetkeksi ja liukua aaltojen mukana eteenpäin. Se ei valitettavasti ollut nyt mahdollista. Meitä oppilaita oli kahdekan, joten tuo pieni rannanpoukama alkoi paikoitellen käydä ahtaaksi, jos ei mennyt samassa rytmissä kuin toiset. Menimme rinkiä ensin myötäpäivään ja sitten vastapäivään.

Melko navakan tuulen vuoksi sai kyllä tehdä käsillä ja yläkropalla töitä, että sai kajakin käännettyä haluttuun suuntaan. Välillä kyllä innostuin menemään omiakin reittejä, mutta nopeasti sitten käänsin kurssini, ettei käynyt vahinkoa tai ajautunut kielletylle vastarannan puolelle, jossa tuuli olisi ottanut kajakkista vahvan otteen.

image

Tärkeimmät vinkit melonnan alkeiskurssille:

  • Pukeudu sään mukaisesti. Vesistöissä on aina viileämpää kuin maalla. Suositellaan esimerkiksi kuoritakkia ja vesistöön sopivia jalkineita. Paljainjaloin on parempi kuin lenkkarit jalassa.
  • Pidä kädet suorana meloessa. Oikea ote melasta löytyy, kun nostat kätesi ilmaan 90-asteen kulmassa.
  • Pidä selkä suorana ja jännitä kevyesti keskikroppaa. Älä nojaa! Silloin tasapaino pysyy paremmin.
  • Pidä keula vastatuulessa. Silloin aallot eivät iskeydy kajakin kylkiin vaan kulkeutuu kajakin läpi.
  • Kurssi tulee maksaa käteisellä, joten muista ottaa kurssille käteistä mukaan!
  • Kaupinojan Hiking Travel Hitin kurssihinta: Opetuksen hinta 20e + vuokrakajakki 10e = 30e / kurssikerta

Lajissa todellakin omat arjen huolet unohtuivat, kun piti oikeasti olla läsnä ja keskittyä tekemiseensä. On kyllä niin rentouttavaa lainehtia veden päällä, katsella pitkälle horisonttiin, ja viettää hetki itsensä kanssa. Itseään toisinaan kiroten, mutta enimmäkseen fiilistellen elämää ja sen suomia mahdollisuuksia. Siinä ohessa unohdin aivan kokonaan aiemmat pelkoni kaatumisesta ja jopa kesäflunssani, joka oli silloin tuloillaan.

Milloinkohan sitä kasvaa aikuiseksi, ja unohtaa nämä intiaanihömpötykset? Toivottavasti en koskaan. Alla vielä Pocahontasista tutun ”Just Around The River Bend” -laulun (suom. Virta minne vie) eka säkeistö ja kertosanat.

On tullut kai katsottua hivenen liian monta kertaa tuo Disney-tarina, sillä pisti hymyn kasvoille, miten hyvin nuo sanat kuvastavat omaa elämänfilosofiaani tänäpäivänä. Aina hapuilemassa seuraavia unelmia ja tavoitteita elämässä. Minulle elämä on suuri seikkailu. Ei tiedä mitä voi saavuttaa, jos ei yritä ja kurota oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

What I love most about rivers is:
You can’t step in the same river twice
The water’s always changing, always flowing
But people, I guess, can’t live like that
We all must pay a price
To be safe, we lose our chance of ever knowing
What’s around the riverbend
Waiting just around the riverbend

I look once more
Just around the riverbend
Beyond the shore
Where the gulls fly free
Don’t know what for
What I dream the day might send
Just around the riverbend
For me
Coming for me

Pocahontas (Disney) – Just Round The River Bend

Processed with MOLDIV

Toivottavasti teidänkin kesään kuuluu liikunnan ilo. Kerro ihmeessä, mitä kivaa itse olet harrastanut tällä viikolla?

Flunssaisin terveisin,
-AaKoo

Whee! Maastopyöräkausi startattu

Hain eilen rakkaan maastopyöräni huollosta. Oli aika ihanaa istahtaa pitkästä aikaa satulaan ja polkaista pyörä liikkeelle. Tosin ensin piti opetella pyörällä ajo uudelleen, sillä kaupunkipyörääni verrattuna oli luksusta polkea vaihdevarusteisella pyörällä ja lisäksi jarrut sijaitsivat eri paikassa. Viime vuonna pitkät pyöräretket jäivät kiireisen kesän jalkoihin, mutta tänä kesänä aion ottaa menetetyn ajan takaisin.

Kotimatkalla tuumailin, että yhteistä matkaa ollaan kuljettu maastopyöräni kanssa jo tasan vuosikymmen. Siinä missä Yhdysvalloissa annetaan lapsille täysikäisyyden kynnyksellä syntymäpäivälahjaksi oma auto, minä sain syntymäpäivälahjaksi pyöräilykypärän. Se tulee kyllä tarpeen, sillä todistettavasti polkupyöräilessäkin olen saanut vahinkoa aikaan. Siitä on ikuiset arvet leuassa muistona. Se ei kuitenkaan pyöräilyintoani ole haitannut.

Arboretum_FeatherOnTheMove

Tänään polkaistiin kesäkauden pyöräilylenkkeilyt käyntiin. Sattui sopivasti, että Mikko sai tänään uuden pyörän, joka on juuri hänelle tehty. Tottakai pyöriä oli lähdettävä testaamaan ja ottaa tuntumaa pyöräilyharrastuksesta uudella vaihteella. 😉

Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme kauniin Arboretumin maisemiin. Hatanpään Arboretum on paikka, jossa tulee piipahdettua valitettavan harvoin. Se sijaitsee entisen Hatanpään Kartanon mailla, keskustan eteläpuolella Pyhärven rannalla. Arboretum on suosittu virkistysalue ja siellä on myös upea ruusutarha.

Raikas ilmavirta pysähtyi kuin seinään, kun pidimme taukoa ja hörppäsimme vettä. Puistot ja järvet ovat Tampereen suosikkipaikkojani. Puiden tuoksu, järvellä olevien veneiden kohina, nauravat ihmiset ja lintujen leikki taivaalla herättävät huomioni joka kerta. Kesällä kaikilla on hyvä fiilis ja se tarttuu. Hetkeksi unohdin mistä tulin ja mihin olin menossa. Nautin vain hetkestä.

Vaikka olisi ollut ihana nauttia auringosta ja vehreästä puistosta enemmänkin, tuli niin kuuma, että oli pakko lähteä nopeasti taas liikkeelle.

Arboretum_FeatherOnTheMove

Tässä Mikon uusi pyörä. Älkää pelätkö ”My Little Pony” -pyörä on edelleen reissuilla käytössä ja Mikon arkikäytössä aiemmin ollut vihreä pyörä jatkaa toimintaansa toisaalla. Toisaalta, siitä on jo yli 15 vuotta, kun Mikko on viimeksi ajellut uudella pyörällä, että kyllä tämä menopeli on tarpeen. 🙂

Arboretum_FeatherOnTheMoveArboretum_FeatherOnTheMove

Oma ”uutukaiseni” on siis jo 10-vuotias, mutta kiiltää kuin uusi. Toivottavasti yhteistä matkaa tulisi poljettua vähintään toinen vuosikymmen.

Täytyy kyllä myöntää, että vaihteet tekevät ajamisesta huomattavasti vaivattovampaa. Vaikka jaloissa pyörälenkki tuntuukin, niin ei päässyt hengästymään niin pahasti kuin aluksi uumoilin. Lenkin pituudeksi tuli 12 km ja lenkkimme kestomme oli reipas tunti vesitaukojen kera. Ensi kerralla voisi kyllä ehkä haastaa kroppaa enemmän, mutta nyt olikin tarkoitus vasta totutella pyöriin ja uuteen reittiin. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, hiki virtasi ja hymy nostatti suupieliä (hieman eri tavalla toisella kuin toisella).

Tästä motivoituneena kasvatetaan vähitellen lenkkien pituutta sekä täällä Pyhäjärven kuin Näsijärven puolellakin ja toivon mukaan loppukesästä kierretään Näsijärveä vähän laajemmin. 😉

Arboretum_FeatherOnTheMove

Reipasta loppuviikkoa kaikille,

Terveisin,
-AaKoo & Mikko

Kun reissuhuuman pilvilinnat haihtuvat

Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun alkaa palautumaan maan tasalle reissuhuuman pilvilinnoista. Se on hieman haikea fiilis, mutta toisaalta matkamuistot lämmittävät mieltä vielä pitkään vaikkei aurinko jaksaisikaan vielä lämmittää poskea.

Ei ihan villatakilla pärjää ulkona Suomessa, kuten tein vielä tiistaina Lissabonissa. Varsinkaan, jos aamulla lämpömittari näyttää -3 -astetta, kuten tänä aamuna. Siinäpä oli melkoinen shokkiherätys arkeen ja loman jälkeiseen ensimmäiseen työpäivään.

Viikon poissaolon jälkeen on jännittävää huomata, kuinka kevät on edistynyt pienen pykälän Pirkanmaallakin. Lumikasat parkkipaikoilta ovat kadonneet, suurin osa kaduista on putsattu hiekoitushiekasta ja katupölystä ja leskenlehdet puskevat maan alta esiin. Pyöräilijöiden määrä on täten moninkertaistumassa, joten heitä pitää taas jalankulkijana varoa kaduilla.

Lisäksi maantiellä tulivat ensimmäiset venetrailerit vastaan ja karavaanareitakin oli pari päivää sitten liikkeellä enemmän kuin kahdella kädellä olisin ehtinyt laskea. Tunnustan. Aina, kun näen karavaanarin tai muun matkailuun tarkoitetun ajoneuvon, mietin mahdollisia tulevia retkiä ja seikkailuja. Näin käy lähes poikkeuksetta. Niin vahva on meikäläisen palo nähdä maailmaa, sillä niin kovin paljon siitä on vielä näkemättä.

Tästä syystä menen huomenna kuikuilemaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen ja tutustun Kotimaan Matkailumessujen tarjontaan. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä kotimaan matkailulla on tarjottavaa tälle kesälle. Onko keksitty jotain uutta trendikästä vai nostavatko enemmän perinnekohteet päätään? En vielä lupaa mitään, mutta lupaan olla silmät ja korvat auki teille lukijoille ja vinkkaan mielenkiintoisimmat kohteet ja elämysmahdollisuudet, JOS jokin nousee muiden joukosta.

DSC_0684

En voinut rikkoutuneen puhelinnäyttöni vuoksi kuvata tänään Tampere-Lempäälän välisellä maantiepätkällä tämän hetkisiä kevään merkkejä, joten tyydytään nyt Portugalin maanantain maantiemaisemiin. Näimme lukuisia hurmaavia pieniä kyliä ja upeita hiekkarantoja. Oli maa mikä hyvänsä, jotta näkisi kokokuvan kulttuurista, niin siinä on aina paljon enemmän nähtävää kuin vain ne isot kaupungit ja turistinähtävyydet.

Vaikka matkojen haaveileminen on kivaa, loppuillan olen läsnä tässä illassa. Elämä on kuitenkin tässä jo nyt, ei matkamuistoissa eikä matkasuunnitelmissa.

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

-AaKoo

Pääsiäisnoidista roolimalleihin

Lähimmäisen rakkaus. Rentoutuminen. Hyvä olo. Sitä pääsiäisen aika on minulle. Lähes poikkeuksetta vietän pääsiäisen pyhät vuosittain rakkaiden sukulaisteni luona. Pitkän viikonlopun vuoksi, kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Nämä turinat keskittyvät pitkäperjantaihin. Niitä muistoja vaalin ja muistelen varmasti vielä pitkään.

Tiedättekö sen tunteen, kun katsot lähipiiriäsi ja huomaat hymyileväsi leveästi? Ymmärrät, kuinka sinusta on tullut sellainen kuin olet. Ympärilläsi on ihmisiä, jotka omaavat tietynlaisia luonteenpiirteitä, joita heissä ihailet ja nyt huomaat, että olet nuorena omaksunut samaisia luonteenpiirteitä itsellesi. Ilman heitä et olisi sinä, he ovat antaneet sinulle voimaa ja rohkeutta toteuttaa asioita. Niistä samaisista asioista saat kiitosta työtovereiltasi ja ystäviltäsi. Minusta se on jännittävä havainto. En suinkaan havainnut sitä nyt ensimmäistä kertaa, mutta se on pysäyttävä ajatus jokaikinen kerta.

Seurueessamme tällä kertaa on äitini, hänen sisarukset – veli ja kaksi siskoa puolisoineen – sekä mamma eli äidinäiti ja minä ja Mikko. Melkoinen ryhmärämä. Olemme kokoontuneet tätini ja hänen miehensä luokse Humppilaan. Minulla on hyvin rakastava lähisuku ja tiedän olevani hyvin onnekas sen suhteen. Välimatkojen vuoksi näen molempia tätiäni ja heidän puolisojaan vain muutaman kerran vuodessa. Kaikilla on omat kiireensä ja velvollisuutensa, mutta kun koko poppoo kokoontuu, kuulen naurun jo ulko-ovelle asti.

image

Molemmat tätini ovat minun lempi-ihmisiäni. Toiselta opin visuaalisia taitoja ja toiselta elämänilon ja avuliaisuuden. Molemmilta opin, että kun elämä murjoo pitää vain nousta ylös ja jatkaa eteenpäin – hymy huulilla. Tädeistäni ei entisajan pelottavia pääsiäisnoitia saisi millään, pikemminkin he ovat olleet minun roolimallejani syntymästäni asti. He ovat myös kummitätejäni, mutta pienenä kutsuin heitä pummitädeiksi, ja saan kuulla siitä yhä. Ilmeisesti k-kirjain tuotti silloin minulle hieman vaikeuksia.

Huumorin kukka kukkii jutustelun ohessa. Tällä kertaa syömme pääsiäisteeman mukaisesti lammaspataa, valkosipuliperunoita ja kreikkalaista salaattia tuoreilla mansikoilla ja juustotarjottimen kanssa. Tämän meidän suku osaa parhaiten, jutustelun hyvän ruoan ja juoman parissa.

Pohjois-Karjalan vahvistus osaa pitää nuottia yllä, mutta kukaan ei jää hiljaiseksi. Kaikille jää tilaa sanoa omat kuulumisensa ja mielipiteensä. Itse jään suosiolla tarkkailijan rooliin, sillä hengitän mielelläni sisään tunnelmaa ja nautin tilanteesta itsekseni. Kunpa voisin saada sen rakkauden määrän purkkiin ja kaulakorun päähän. Kuljettaisin sitä mukanani aina.

image

Jutustelemme lisää ja ruoan laskeuduttua suvun kolme kokkikolmosta leikkimielisesti kisailevat, kenen jälkiruoka on seurueen paras. Tarjolla on chilisuklaakakkua, gluteenitonta porkkanakakkua ja rahkapiirakkaa. Joukossa on ammattilaisleipuri ja suurtalouskokki, joten kisa on tiukka. Oma suosikkini on arvatenkin chilisuklaakakku, sillä olen melkoinen suklaahirmu. Sitä minun olisi pitänyt syödä enemmänkin.

Ennen ja jälkeen ruokailun myös savusaunan ovi käy. Sen savuisista löylyistä nauttiminen ja hämyisessä valossa tunnelmointi on täydellinen vastapaino arjen stressille ja velvollisuuksille. Kiireettömyys, mikä ihana asia. Jos olisi vielä enemmän lunta käytäisiin tekemässä lumienkeleitä pihalla, mutta nyt ”tyydytään” istahtamaan pihakeinuun ennen kuin mennään takaisin saunaan ja savuinen löylylysti alkaa uudestaan.

Harvemmin sitä savusaunaan pääsee, joten kuka nyt ei kävisi kampaajalla ennen savusaunaan menoa? Kävi itseasiassa niin, että ennen Humppilaan tuloa olin hemmottelemassa paksua tukkaani 3 ja 1/2 tuntisella parturireissulla ja tämän jälkeen päädyin melkein suoraan löylyihin.

image

Illalla unihiekka vei voiton muutamasta seurueessa, mutta me loput siirryimme alakerran ”sviittiosastolle” pelailemaan Party-Aliasta. Useimmiten kuuntelemme ohessa myös nostagisesta retrosoittimesta vinyylilevyjä, mutta tällä kertaa ”disco-musiikista” vastasi tuttu ja turvallinen radiokanava. Voi sitä lystin määrää. ❤

Vatsalihakset kipeinä nauramisesta ja hymykuopat syvällä kasvoilla lankalauantai-aamuna lähdimme Humppilasta. Kiitos tästä voimaannuttavasta pitkäperjantaista rakkaat. ❤

-AaKoo áka Kaisuli