Syksyisiä muutoksen tuulia ja värikylläisiä puita

Syksy on minulle useimmiten muutoksen aikaa. En tarkoita kevyttä pientä muutosta, kuten sisustuksen päivittämistä syyskuoseihin vaan, että muutokset tapahtuvat rytinällä ja vievät koko elämää toiseen suuntaan.

Esimerkiksi tasan viisi vuotta sitten muutin vaihto-opiskelun myötä Brittein saarille Southamptonin kaupunkiin muutamaksi kuukaudeksi (siitä lisää varmasti toisella kertaa). Sen seurauksena sain elinikäisiä ystäviä, jotka pelastivat minut asunnottomuudelta ja sain ohessa opetuksen Brittien byrokratiahelvetistä.

Neljä vuotta sitten elin matkalaukkuelämää, sillä senhetkinen asuntoni oli alivuokattuna eteenpäin. Toteutin unelmiani työharjoittelussa tv-tuotannon parissa huomatakseni, ettei sen hektisyys ollutkaan minua varten.

Kolme vuotta sitten olin (viimein) vapaa opinnoista ja elämäni oli edessä eli toisin sanoen vietin pitkää päivää editointitöiden parissa. Nyt lokakuussa videotyöt loppuvat (ainakin toistaiseksi). 12 vuoden televisiounelmani on nyt nähty. On aika suunnata kohti uusia unelmia.

Kaipasin toimistotyössäni erityisesti luonnonvaloa. Toimistossamme ikkunatkin ovat katonrajassa, joten toisinaan ei ollut aavistustakaan millainen keli ulkona odottaa. Toki Reino-koiramme on tehnyt tähän suuren muutoksen.

Tänään tein hänen kanssaan jopa isomman aamulenkin (yksin en sitä ikinä olisi tullut tekemään, ennen nautin liikaa pussilakanan ja tyynyn pehmeydestä). Ai että, miten nautin aamun kirpeästä ilmasta ja värikylläisistä puista. Nyt on syksy Tampereella parhaimmillaan (kuva vasemmalla on alkuviikolta omasta kotipihasta).

En ole aamuihminen, mutta tänään oikein sukat pyörivät jaloissa, kun palasimme takaisin kerrostalomme rappukäytävään ja siellä tuoksui tuore pulla. Yksi maailman parhaimmista tuoksuista. Se ei valitettavasti tullut meidän taloudesta, mutta se oli sivuseikka. Tuon hajun, kun saisi purkkiin, niin olisin jo pelkästään sillä sokerihumalassa koko päivän.

image

En tullut ottaneeksi tältä aamulta kuvia, sillä olen oppinut, että aina ei tarvitse kaikkea ottaa talteen puhelimen kameranrullaan. Jotkin asiat on parempi tallettaa muistojen kameranrullaan. Pelkkä tekstin lukeminen olisi kuitenkin tylsää, joten tämä kirjoitus on kuvitettu viime viikonlopun syysfiilistelyillä Repoveden Kansallispuiston maisemissa. Siellä tosin syksy oli vielä alkutahdeissa.

Oli pitkäaikainen unelmani päästä katsomaan millaista luontoa tarjoaa Repoveden maisemat ja sinne varmasti eksymme toistekin ja vinkkaan alueen reiteistä sitten paremmin, kun itsekin tunnen aluetta paremmin. Maisemat todella olivat upeat ja siksi onkin suuri harmi, ettei alue suosi esteetöntä kulkua tarvitsevia retkeilijöitä. Tämä tiedoksi esteetöntä retkeilyä harrastaville, joille kerään mielelläni kohdevinkkejä.

image

Toivottavasti sinäkin ehdit nauttimaan syksystä ennen kuin pimeys valtaa Suomen. Huomisen tuulista, kun ei voi tietää, joten muistathan elää tässä ja nyt.

Värikästä syksyn jatkoa toivottaen,
/AaKoo

Metsäkylpyjä, maisematerapiaa ja oppia koiranpennun läsnäolotaidoista

Elokuisella kesälomallani oli kolme tavoitetta. Nauttia koiranpentumme Reinon (aivan liian nopeasta) kasvusta, viihtyä enemmän luonnossa kuin sisällä kotiaskareiden parissa ja aktivoitua liikuntaharrastusteni kanssa. Näistä kaksi ensimmäistä kohtaa toteutui onnistuneesti ja jälkimmäisin tuli syrjäytetyksi sairastamisella, sillä flunssa oli ajatuksesta eri mieltä.

Olin kesälomalla kolme viikkoa. Ensimmäisellä viikolla olin tyttöjen pidennetyllä viikonlopulla Budapestissa, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Toisella viikolla kävimme Mikon ja Reinon kanssa retkellä Ylöjärven metsissä Pikku-Ahvenistolla. Halusin päästä luontoon, sillä töihin palatessa tulisi taas kökötettyä päätteen äärellä ihan tarpeeksi ja ennen kuin huomaankaan, niin tulee pimeät ja sitten metsiin ei ihan niin vain uskalla lähteäkään.

Pikku-Ahvenistolla olimme aluksi ihmeissämme, sillä ensinnäkin jo autoreitti maastoon alkoi ihan tyhjästä ison maantien sivusta. Perille saapuessamme jätimme auton pienelle parkkipaikalle ja lähdimme liikkeelle polkua pitkin, mutta pian löysimmekin itsemme jonkun pihapiiristä ja perheen koira äkkäsi hyvin nopeasti meidät ja etenkin Reinon. Näin ollen – ei niin vähin äänin – lähdettiin etenemään hieman isompaa metsäpolkua järvenrantaa pitkin.

Linkin takaa löytyy Retkipaikan kattava tietopaketti paikasta. Alue oli hyvin rauhallinen ja mekin saimme pääasiassa kulkea rauhassa, satunnaisia vastaantulioita tervehtien.

Laavulla meidän kanssa yhtäaikaa oli yksi perhe ja meitä vastaan tuli erinäisiä pieniä seurueita (sienestäjiä, retkeilijöitä ja maastopyörällä kulkevia treenaajia). Mielestäni paikka sopii hyvin heille, jotka haluavat hetkeksi kadota metsään esimerkiksi pienelle nuotioretkelle ja heille, jotka harrastavat polkujuoksua tai maastopyöräilyä, mutta en heille, joiden tarvitsee kuljettaa mukanaan rattaita, tai on vaikea kulkea ilman apuvälineitä.

IMG_2180_REINO

Kävi aika nopeasti selväksi, että retki tulisi olemaan haasteellista maastoa Mikolle. Luotettavan My Little Pony -pyörän pienet renkaat olivat koetuksella, kun polun alta kohoavat vahvat puunjuuret tekivät pieniä hyppyreitä ajoreitille, ylläolevan kuvan kivisillasta puhumattakaan. En siis suosittele maastoa esteetöntä reittiä tarvitsiville. Onneksi reitti ei ollut kuin kahden kilometrin pituinen, joten reissusta ei jäänyt Mikollekaan ikävä fiilis, korkeintaan kolotusta käsissä tangon puristamisesta.

Minä ja Reino puolestaan olemme molemmat melko seikkailumielisiä, joten toisinaan hakeuduimme vähän vaatimampaakin maastoa pitkin tutkailemaan erinäisiä asioita, minua kiinnosti maisemat ja Reinoa tuoksut.

Vaikka Reino on ollut meillä vasta kaksi kuukautta olen oppinut häneltä jo paljon. Hänelle elämä on ihanan yksinkertaista. Hän syö, hän leikkii ja nukkuu ja sitten sama kehä uudelleen. Ei huolta työasioista tai arjen pyörittämisestä. Siihen yksinkertaistettuun mielentilaan tulisi meidän ihmistenkin useimmiten hakeutua etenkin, kun elämä tuntuu kuormittavan mieltämme liikaa. Miksi me teemme elämästä usein turhan monimutkaista?

IMG_2238_akjareino

Tällakin retkellä Reino olisi varmasti viihtynyt tuntikausia – haistellen kasveja, leikkien isohkojen kivien kanssa tai jyrsien oksia pienillä naskalihampaillaan.

Hänelle pienet ilot ovat niitä isoja iloja. Kuten hieno iso keppi lenkkipolulla, joka on otettava matkamuistoksi mukaan ja kannettava sitä ylpeänä, jotta kaikki vastaantulevatkin huomaisivat kuinka hieno se on. Toisinaan kepin pitää olla isompi kuin hän itse, ja keppi usein sotkeutuu hihnaan, jolloin kulkeminen on haasteellista. Hän ei välitä siitä, vaan kulkee pää pystyssä hitaasta etenemisestä huolimatta. 

Kuulostaako tutulta? Onko sinulla tapana kerätä enemmän tehtävää kuin mitä jaksaisit? Pää pystyssä eteneminen tuottaa silloin useimmiten meille ihmisillekin vaikeuksia, mutta periksi ei anneta, eihän? 😉

featheronthemove_torronsuo_3

Kolmannella lomaviikolla matkasimme kotiseudulleni Somerolle, ja lähdimme lauantaina 27.8. viettämään Suomen luonnon päivää Torronsuon Kansallispuistoon. Olen viimeksi vieraillut kyseisissä suomaisemissa ala-asteen retkellä, joten koin, että oli korkea aika päästä tasapainoilemaan pitkospuilla uudelleen.

Torronsuo on ainutlaatuinen paikka, enkä sano näin kotiseuturakkauden vuoksi – pelkästään. Metsässä liikkuminen on toki aina ihanaa, mutta tuota karua suomaisemaa en näe kovin usein ja se teki jälleen vaikutuksen ja toi mieleen häivähdyksen tunnelmaa – kuin olisin samoillut Lapin jylhissä maisemissa. Torronsuo tarjoaa upeat maisemat Etelä-Suomen suurimmalla suoalueella, jossa patikointireittejä löytyy niin iltapäiväretkeilijälle kuin aktiiviliikkujallekin. Lisäksi lintutorni houkuttelee monia lintubongareita harvinaisien lintulajien ääreen.

Itse kiinnitän graafikkona metsässä ensimmäisenä huomion metsän väreihin ja valon luomaan tunnelmaan, mutta toisaalta tuoksuttelen myös metsän tuoksua ja kuuntelen hiljaisuutta. Torronsuolla minun oli pakko toisinaan pysähdellä, sillä joka kerta kun katsoin uudelleen ympärilleni, oli ympäristö erilainen. Orastava syksy toi oman pienen lisämausteensa miljööseen, ja olinkin retkestä aivan pähkinöinä.

Mikolle tuotti jälleen haasteita kulkeminen, sillä ennakkoon selvittämämme esteettömyysreitti olikin vain 200 metriä pitkä, joten eihän me päästy kuin suoalueen reunalle. Retkemme saikin uuden ulottuvuuden, sillä jännäsimme loppu matkan pysyisikö Mikko pyöränsä kanssa pitkospuilla pystyssä vai tipahtaisiko suon puolelle. Taisivat siinä olla Mikon vatsalihakset koetuksella, mutta retkestä selvittiin ehjin nahoin ilman kenenkään putoamista suohon.

Vaikka tarkoituksena oli tehdä luonosuhteen korjausliike, niin samalla tuli myös opittua pieniä viisauksia elämästä pienen nelijalkaisen näkökulmasta. Saapi nähdä mihin kaikkialle vielä tänä syksynä ehditään eksyäkään. Reino kantoi jo ensimmäisenä päivänä meille ison lakastuneen puun lehden jalkojen juureen, joten on mielenkiintoista nähdä, miten hän reagoi syksyyn, kun kellastuneita puunlehtiä on kasoittain.

Maailma tarvitsee enemmän pehmeyttä ja läsnäolevia katseita. – Hidasta Elämää

Näihin sanoihin ja tunnelmiin. Rentouttavaa viikonvaihdetta teille!

– AaKoo

featheronthemove_torronsuo_12

 

Onnellinen päivä Kylmäpihlajan Majakalla

Eilen vietin onnellisen päivän pienen perheeni kanssa kesäretkellä Kylmäpihlajan Majakalla. Tällä kertaa en niinkään esittele kohdetta, vaan kerron miten päivän miljöö ja auinkoinen keli vei mukanaan. Luvassa on myös paljon kuvia, jotka varmasti kertovat Kylmäpihlajan majakkasaaren tunnelmasta enemmän kuin sanat.

Kun M/V Linnea irtaantui Poroholman leirintäalueen satamasta keli oli pilvinen ja hieman tuulinenkin, mutta laivamatkan aikana tapahtui jotain upeaa: pilvet väistyivät auringon tieltä. Majakkasaarelle saapuessamme oli aivan pilvetön taivas, eikä pitkähihaiselle ollut enää tarvetta. Muistutus kesästä oli palannut luoksemme Rauman saaristoissa. Sitä vähiten odotimme. Uskomatonta.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_9

Pätimme lähteä retkelle Raumalle edellisenä päivänä, joten retkisuunnitelma oli melko extempore. Vähän jännitimme kelejä, sillä muistelimme, että tuuli on merellä aina navakampaa ja 3kk:n ikäinen koiranpentumme Reino saattaisi oirehtia kevyestäkin merenkäynnistä. Laivamatkailusta selvittiin kuitenkin hyvin ja Reinon kuononpää tuhisi taajaan. Hänkin taisi nauttia meri-ilmasta (ja myöhemmin saaren kasvillisuudesta). Hän oli laivamatkojen ainut laivakoira aluksella ja suoriutui hienosti tehtävästään.

Majakkasaari itsessään on hyvin soma ja helppokulkuinen. Sillä välin, kun Reinolla oli ruoka-aika, kävelin Majakan huipulle. Koska on kesäkauden viimeinen viikko, saarella olevia turisteja ei ollut enää paljon ja annoin innokkaimpien kiivetä huipulle ensin. Kun itse sinne kipusin olin siellä yksin. Koko katselutasanne oli vain minun ja kamerani käytössä.

Majakan huippu on yksi minun suosikkipaikoista hiljentymiselle ja pysähtymiselle. Kaikki aistini valpastuvat. Ensimmäisenä toki kuulen meren kohinan, näen tyrskyjen rantautuvan kivikkoon ja seuraan merellä keinuvien joutsenien etenemistä. Tuoksuttelen raikasta meri-ilmaa, lasken kamerani ja suljen silmäni. Tunnen auringon ja pienen viilentävän tuulenvireen kasvoillani – keskityn tähän hetkeen ja teen hetkestä ankkurin mieleeni. Tulee varmasti tilanteita, jolloin haluan palata takaisin tähän levolliseen hetkeen.

IMFeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_3FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_2FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_12

Meillä oli myös keskenämme oikein hauskaa. Kävelin Reinon kanssa luodolla, kävimme muun muassa ihmettelemässä isoja aaltoja. Reino yritti vähän komentaakin niitä, mutta totesi nopeasti, että parempi pysyä etäällä rannasta. Hänen kanssaan on helppo kulkea (lukuunottamatta silloin, kun hän bongaa mielenkiintoisia aarteita, eli roskia maastosta). Kivikkoinen maasto oli hyvää harjoitusta hänelle esteiden ylittämiseen ja pienet lammikot hän kiersi nätisti. Hän on kyllä paras mahdollinen reissukoira.

FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_6FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_13FeatherOnTheMove_KylmaPihlajanMajakka_4

Kotimatkalla olimme koko poppoo yhtä hymyä. Huomasimme myöhemmin myös, että lämmin auringonpaiste oli jättänyt jälkensä kasvoihimme. Minulla paloi nenän pää ja Mikolla niska. Ennen kaikkea oloni oli lähtiessämme hyvin onnellinen. Tällainen leppoisa lomapäivä teki todella hyvää meille kaikille.

Oikein levollista ja nautinnollista viikonloppua!

/AaKoo

Kesäisiä ruokavinkkejä

Kesässä yksi parhaimmista puolista on tuore ja maukas ruoka. Kesäkuussa vietetty juhannusviikonloppu onkin hyvä esimerkki siitä, miten elämä on yhtä juhlaa, kun pääsee nauttimaan makujen sinfoniasta – vaikka hienoista ruuista ei olisikaan kyse. Kun raaka-aineet ovat hyvät, voi tavallisisistakin aineksista saada herkullisen aterian. Mikko tykkää testailla reseptejä ja minä tykkään pilkkoa ja etenkin maistella tuotoksia.

Mikko on ruoanlaittajana suurpiirteinen. Hän etsii hyvän reseptin, ja jos jokin ei tunnu reseptissä toimivan käytännössä, hän muokkaa sitä lennossa. Nytkin kävi niin muutaman kerran, sillä kokkailumahdollisuudet olivat hivenen vaatimattomat keskellä metsää perhepiirin mökkiolosuhteissa.

Pyrimme viettämään kesäviikonloput useimmiten samalla kaavalla – hakeudutaan grillin ääreen ja nautitaan kiirettömyydestä. Tässä pieni maistiainen teillekin meidän kesänvietosta ruokaisasta näkökulmasta. Mukana muutamia uusia testauksia kuin perinteisiä kesäklassikoitakin, helppoja ja nopeita! Jätä siis suosiolla kauppaan perinteiset valmismarinoidut lihat ja grillimakkarat ja tehkää yhdessä porukalla ruokaa.

Ja hep, muistakaa turvallisuus, kuten kuvasta näkyy, Mikolle sattui pilkkoessa pieni haaveri, mutta onneksi oli ensiapupakkaus matkassa mukana. 😉

Päivä 1:

Savuinen paprikasalsa

Ainekset:

2kpl (300 g) paprikaa
1
mieto punainen chili
1/2
yksikyntistä valkosipulia
1 (80 g)
sipuli
1 rkl
öljyä
1/4 tl
suolaa
mustapippuria

AaKoo: Ihan mieletön makukokemus! Meksikolaisen ruuan yrävänä pidän salsoista, mutta tämä on mielestäni suomalainen kesävastine meksikon vastaaville  salsalisukkeille. Ihan ehdoton oma uusi kesäherkkusuosikkini esimerkiksi grillatun lihan tai kesähampurilaisen rinnalla (ohje alla).

Kesähampurilainen
(kypsennys pallogrillissä)

Hampurilaisen lisukkeiksi tuli valmissämpylöiden ja pihvien lisäksi:

Cheddarjuustoa
Tomaattia
Suolakurkkua
Grillattua halloumia
Paprikamajoneesia
BBQ-kastiketta

Mikko: Periaatteessa resepti on tämä: Elämäsi paras perusburgeri / Soppa 365,
mutta pihvien tekeminen osoittautui hankalaksi sateisen sään vuoksi, joten pihvit piti paistaa ulkotulen sijaan pallogrillissä.

Lopulta pihveihin tuli jauhelihaa, suolaa, pippuria ja Sweet Baby Ray’sin BBQ-kastiketta.

Sekoitin kaikki ainekset yhteen ja laitoin pihvit grilliin. Sivelin BBQ-kastiketta tasaisin väliajoin pihvien päälle ja kääntelin useasti.

AaKoo: Yleensä käytämme valmissämpylöiden sijaan bataattia tai jos oikein Mikko intoutuu niin hän tekee sämpylät itse hampurilaisen ”ulkokuoriksi”, mutta tällä kertaa oikaisimme ruuanvalmistuksessa pari askelta. Vaihtoehtojahan sämpylöiden sijaan olisi lukemattomia, lehtisalaatista täysjyväisempiin vaihtoehtoihin – vain mielikuvitus on rajana!

Maukkaan ruuan jälkeen oli ihanaa vain rentoutua; nukahtaa riippumattoon kevyesti keinutellen, fiilistellä sirkuttavia lintuja, lammessa uiskentelvia sorsanpoikasia ja pelailla läheisten kanssa korttia. Täydellinen kesäviikonloppu minun makuuni.

Minulle kesäviikonloput ovat rauhoittumisen aikaa. Nautin kesästä sellaisena kuin se on, satoi tai paistoi. Keliä tärkeämpää on seura, luonnonläheinen ympäristö ja hyvä ruoka. Akkujen lataamista parhaimmillaan ja se tuli tarpeeseen, sillä tuon viikonlopun jälkeen minulla alkoi töissä lomatuurausten tekeminen ja se osaa olla aina aika stressavaa ja hektistä aikaa. Siksi blogissa on ollut viime viikot hiljaisempaa, mutta ei pelkoa, vauhti kiihtyy taas loppuvuotta kohden.

Päivä 2:

Perunakasvisnyytit & grillattua kalaa

Perunakasvisnyyttien ainekset:

Keitettyjä uusia perunoita
Kevätsipulia
Fetaa
Valkosipulia
Suolaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä

Valmistusohje:

Leikkaa foliosta ja leivinpaperista
saman kokoiset suorakulmion muotoiset palat.
Aseta folio alimmaiseksi ja laita leivinpaperi sen päälle.

Leikkaa perunat, kevätsipuli ja feta
reiluiksi paloiksi ja aseta ne leivinpaperin päälle.

Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.
Suolaa ei hirveästi tarvi,
jos käyttää kovin suolaista fetaa.

Nosta folio-leivinpaperihässäkän kulmat
ja reunat siten, että keskelle jää aukko.
Lorauta hieman oliiviöljyä nyyttiin ja sulje aukko.

Grillaa grillissä noin 10-20 min tai
kunnes sipulit ovat pehmenneet.
Voit avata hieman nyyttiä kesken grillauksen,
jotta pääset kokeilemaan ovatko sipulit jo valmiit.

Mikko: Reseptin ainesosien määrillä ei  hirveästi ole väliä, joskus tulee perunaisempia nyyttejä ja joskus sipuli vie voiton.

AaKoo: Lauantain menu oli hivenen kevyempi, ja hyvä niin. Tämän kattauksen olemme tehneet ennenkin, joten tällä kertaa mentiin pitkälti fiiliksen mukaan, mitä nyytteihin haluttiin ja millaista kalaa oli kaupassa tarjolla. Olemme toisinaan melkoisia sipulihirmuja, joten parempi ettei ainesosat ole julki. 😉

Grillatun kalan ainekset:

Haukifileitä
Mustapippuria
Suolaa

Ohje:

Mausta fileet suolalla ja mustapippurilta molemmin puolin.
Grillaa meheväksi. Käännä vain yhden kerran.

Mikko: Tämä ohje on myös suurpiirteinen; en katso kokkausaikoja oikeastaan grillatessa ollenkaan, vaan menen vain näppituntumalta. Kun kala näytti juuri ja juuri kypsältä, niin otin sen sivuun ja mehevää tuli.

AaKoo: Tällä kertaa tosiaan kuha jäi haaveeksi ja oli mennyt parempiin suihin kaupasta, mutta oli kyllä haukikin maukasta Mikon taikuuksien jälkeen.
Mitä kalaa te suositte grillatessa?

Kaikki tarpeellinen löytyy tästä pienestä mökistä. Tällä kertaa toin mukanani rakkaan riippumattoni, joka saa täältä uuden kodin. Viikonloppuna tuli kyllä nukuttua molempina päivinä makoisat päiväunet riippumatossa kevyesti keinuen vaikka katonrajassa oleva ampiaispesä pitikin valppaana.

Ruokaisan viikonlopun huipennus oli sunnuntain muurikkapohjaletut. Resepti oli hyvin yksinkertainen – valmiin taikinaseoksen kyljestä napattu – joten tämän yksinkertaisemmaksi ei letun paisto enää voi mennä. Suosittelen myös kokeilemaan muurikkapannulla banaanilettuja (kookosölyssä paistaen), jos haluaa keventää tai tehdä jauhottoman version. Melkein yhtä hyvää!

Mutta tosiaan, blogi alkaa pikku hiljaa heräilemään kesäuniltaan, eikä minun kesälomiinkaan ole enää kuin pari viikkoa, hiphei hurraa! Sitten jätetään Tampereen tomut taakse ja lähdetään kiertää Suomea ja vähän Eurooppaakin. Miten sinun kesäsi on sujunut? Muistetaan nauttia tästä hetkestä! 😉

Kesäterveisin,
/AaKoo