Olen kotoisin pienestä kaupungista, joka sijaitsee keskellä idyllistä maaseutua. Siellä traktorit pärisevät tientukkeena talvellakin, ja uskoisin, että kaupungissa on edelleen asukkaina enemmän sikoja kuin ihmisiä. Voin toki olla väärässäkin. Pienessä yhteisössä on oma tunnelmansa, mutta nopeasti kävi itselleni selväksi, että omat mielenkiinnon kohteeni ja palava halu nähdä maailmaa ei oikein käynyt yhteen kaupungin tarjoamien koulutusmahdollisuuksien ja lyhyen pääkadun kanssa. Somero oli aika nopeasti nähty.
Siispä muutin peruskoulun jälkeen Tampereelle opiskelemaan viestintäpainotteiseen lukioon ja sillä tiellä ollaan yhä. Sittemmin kolme eri media-alan koulua läpikäyneenä, tunnen silti olevani se pieni maalaiskaupungin tyttö, joka on edelleen aina ihmeissään, kun saapuu isompaan kaupunkiin kuin mitä on oma asuinpaikka.
Pääkaupunkiseutu on meikäläiselle aika vieras paikka. Vielä noin kolmisen vuotta sitten Helsinki-vierailut olisivat olleet kahdella kädellä laskettavissa. Sittemmin on tullut pyörähdettyä Helsingin alueella vähän useammin, hurjat 2-3 kertaa vuodessa, mikä on täysin avopuolisoni Mikon siskon ansiota. Hän siis asuu siellä ja on aina virkistävää saada omat ajatukset pois kotiympäristöstä ja antaa niiden tuulettua toisenlaisissa maisemissa.
Helsinki on minulle kuin etelänlomakohde. Siellä useimmiten vuodenajat ovat pikkaisen edellä Tampereen korkeusasteista ja tunnelma on aivan erilainen kuin muualla Suomessa metropolimaisen luonteensa vuoksi. Se on paikka, jossa ihmisvilinä kuljettaa mukanaan – tai jäät tallotuksi. Siellä on paljon korkeita rakennuksia, persoonallisia korttelinpätkiä, liikenne kulkee sikin sokin ja muutenkin siellä on paljon ihmeteltävää ja nähtävää. Enpä olisi ennakkoon arvannut, millaiselle maailmaympärysreissulle päädyimmekään.
Perjantaina käytiin illastamassa yhdessä Helsingin suosikkiravintoloistani, Patronassa. Heti ovesta sisään astuessani siirryin Helsingin vilpoisesta ilmanalasta lämpimään Meksikoon. Iloinen musiikki, vivahteikkaat tuoksut, englanninkieliset/espanjankieliset tarjoilijat ja värikäs sisustus toivat välittömästi mieleeni autenttisen meksikolaisen tunnelman. Ja sitä se todellakin oli – teleporttaamista parhaimmillaan.
Valitsimme tällä kertaa 5 ruokalajin El Clasico -maistelumenun, joten makunystyröitämme hemmoteltiin huolella. Nachojen kanssa tarjottu guacamole oli jotain aivan mieletöntä ja ohessa tarjottu salsakaan ei tullut huonona kakkosena. Yksi suosikeistamme oli alkuruoaksi tarjottu Shrimp Coctel, jonka liemi sai suun räjähtämään erilaisia makuja. Sain taas muistutuksen siitä, miten pitää muistaa käyttää korianteria enemmän meidän omissa ruokakokeiluissa. Se on ehdottomasti suosikkiyrttejäni tällä hetkellä. Jos et aiemmin ole sitä käyttänyt, niin ehdottomasti suosittelen sitä kokeilemaan!
Lauantaina päivä valkeni pilvipoutaisena. Helsingissä kevät oli huomattavasti pidemmällä kuin Tampereella, mutta kylmä tuuli kyllä muistutti, että talvi ei aivan vielä ole ohi. En yleensä intoudu ottamaan perinteisiä turistikuvia, mutta nyt tunsin olevani niin turisti kuin olla ja voi. Olisin ollut niin hukassa ellei meidän oma matkaoppaamme eli Mikon sisko Elina ollut meitä vähän aikaa kaitsemassa Torikorttelien ympäristössä.
Helsinki on meikäläisen yksinkertaisella mittakaavalla iso kaupunki. Olen matkustanut myös Manhattanille, joka mittakaavassani sijoittuisi asteikolle ”jätti”, joten olen kyllä nähnyt vielä suurempiakin rakennuksia ja pahempaa ihmistunkua, mutta silti Helsinki yllättää minut joka ikinen kerta suuruudellaan ja ihmispaljoudellaan. En meinaa hahmottaa vieläkään alueiden sijoittumista kartalla. Tiedän Pasilan, Kallion ja Senaatintorin ja se riittää – toistaiseksi. Tällä reissulla huomasin kuulevani paljon enemmän vieraita kieliä kuin suomen kieltä, joka vain korosti fiiliksiäni siitä, että unohdin toisinaan, että olin edelleen Suomessa.
Ihan sattumalta bongasimme twitteristä, että keskustassa olisi Streat Helsingin järjestämä Streat Helsinki EATS 2016 -katuruokatapahtuma. Torikortteleihin sijoittuneeseen tapahtumaan osallistui yli 30 erilaista ruokakulttuuria kuubalaisesta katuruoasta läskisoosiin ja etnisistä ruokamaailmoista valkosulkaa&laku -vohveleihin. Valikoima oli vaikuttavan laaja ja siksi vaati hieman tarkempaa tutkimista ennen kuin hyökkäsimme suoraan ruokakojuille.
Perinteiseen tapaan, annan aina muiden rauhassa tutkia karttaa, samalla kun itse ihmettelen ympärilleni ja otan kuvia itselleni mielenkiintoisista asioista tutustuen samalla ympäristööni. Tuoksut melkein veivät minut mennessään. Melkein kuola valuen käveltiin yhden torikorttelin läpi ja fiilisteltiin tapahtuman rentoa tunnelmaa.
Mikkoa kiinnosti savustettuja ruokia tarjoavat ruokakojut, joten suuntasimme B-Smokeryn kojun luokse. Tähän väliin päädyttiin syömään lounaaksi siis aika äijämäistä ruokaa. En ole ikänä nähnyt niin isoa grillliä! Heillä oli tarjolla yksi herkkulautanen (pieni/iso), jossa oli savustettua lampaan lapaa, mausteista Merguez-makkaraa ja ankanrasvassa paistettuja perunoita. Savun makua oltaisiin kaivettu tosin ruoassa enemmänkin, mutta en valita. Ei ole tullut syötyä vastaavaa pitkään aikaan (lue: ikinä) ja se kyllä sujahti nopeasti suusta alas, joten ei se kovin huonoa voinut olla.
Pikkupakkanen ei ehkä näy kuvista, mutta se kyllä tuntui luissa ja ytimissä parin tunnin kuljeskelun jälkeen. Onneksi lämpimät katuruoat pitivät kylmyyttä loitolla. Meidät yllätti myös pienenpieni untuvainen lumisadekuuro (se ei valitettavasti kuvassa edes näy). Sade oli niin hento, että lumihiutaleet sulivat jo ennen maahan laskeutumistaan. Eikä se tunnelmaa näyttänyt haittaavan ja miksi olisikaan, urbaanimusiikki ja mausteinen katuruoka muistuttivat ainakin meikäläistä lähenevästä kesästä ja kesätapahtumista. Oli ihanaa vaan kuljeskella tapahtumassa ja imaista sisäänsä iloista tunnelmaa ja herkullisia tuoksuja (pieni videoyritelmä alla, harmi ettei mukana tule tuoksuja).
Oli jälkiruoan vuoro. Vohvelifaneina suuntasimme Maannoksen -kojulle. Siellä oli tarjolla kolmea erilaista suolaista (savukala/sieni/härkäpapu) vohvelia ja yksi makean vohvelin vaihtoehto, joista valitsimme jälkimmäisen, valkosulkaa&laku -vohvelin. Pojat siellä ahkeroivat liukuhihnamaiseen tyyliin maukkaita vohveleita ja iloinen myyjätär piti huolta, että kassa kilisi tasaiseen tahtiin. Kerrankin vohveli oli hieman ylikypsä eli juuri meikäläiseen makuun. Tykkään enemmän rapsakammasta kuin veltosta vaaleasta vohvelista. Noin iso vohveliuuni kelpaisi meikäläisellekin (oik. kuvassa taka-alalla).
Tämän jälkeen menimme lämmittelemään Bryggerin lämpölamppujen alle. Siellä itse join minttukaakaon ja Mikko pääsi hetkeksi lempiharrastuksensa – oluenmaistelun – pariin. Hän maistoi yhtä heidän itsevalmistamaa olutta. Sillä välin, kun Mikko kävi hakemassa juomat, minulla oli kivaa itsekseni. Seurailin ympärillä olevia ihmisiä, joita oli aivan laidasta laitaan vanhemmista ihmisistä perheellisiin ja nuorisoon ja puheensorinaan mahtui jälleen monia erilaisia kieliä. Nautin tästä extempore -päivästä täysin siemauksin.
Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo niin kohmeessa, että suuntasimme vielä hetkeksi lämmittelemään sisätiloihin El Fant -kahvila-viinibaariin. Sielläkin oli laadukasta ruokaa tarjolla, mutta tyydyimme tällä kertaan kahviin ja lasilliseen valkkaria. Niin hyvää valkkaria en ole hetkeen saanut, ja vaikka nyt intoilenkin paljon tässä kirjoituksessa niin ei ole tapana ylistää turhaan.
Lämmiteltyämme kahvilassa jonkin aikaa oli aika jatkaa matkaa keskustan halki Lönnrotinkadulle. Samoilla hoodeilla olimme myös edellisenä iltana, sillä Patrona sijaitsee siinä aivan nurkan takana Annankadulla. Ilman sen kummempaa suunnitelmaa kävelymme osoittautui yllätykselliseksi. Matkamme varrella tahtiamme rytmitti tyhjillä pulloilla säestetty musiikki. Mies pullojen takana oli hyvin taitava ja olisin voinut jäädä kuuntelemaan hänen musisointiaan pidemmäksikin aikaa, mutta sitten olisi tullut taas kylmä, joten matkamme jatkui melko nopeasti. Tämä tapaus jää kuitenkin mieleeni vielä pitkäksi aikaa, toivottavasti hän sai hyvät tipit ohikulkijoilta.
Löysimme määränpäämme aivan liian aikaisin aikataulusta, joten päädyimme harhailemaan alueella tunnin verran ominpäin. Vastaamme tuli muun muassa askartelu-/posliini-/sisustusliike Meder, jossa oli muuttomyynti parhaimmillaan. He ovat tekemässä muuttoa talon toiselle puolelle remontin vuoksi. Myymälä oli aivan mieletön. Siellä oli kaikkea mahdollista sisustustauluista keittiötarvikkeisiin ja askarteluun ja taideprojekteihin. Mitä aarteita siellä olikaan! Mikolle löytyi sieltä kauan himoittu mortteli ja meikäläinen shoppasi ylläolevat kolme mietelausemagneettia, jotka mielestäni sopivat tähän reissuun kuin nyrkki silmään (kamalan rujo sanonta). Tapana on ostaa matkamuistoksi magneetteja, joten ei tehty poikkeusta tälläkään kertaa.
You don’t always need a plan bro. Sometimes you just need brgrs. – Be Honest to yourself.
Siinä harhaillessa ja shoppailessa nälkä alkoi jälleen hiipimään mieliin. Meille oli kehuttu Top Chef -voittajan Akseli Harlevin ravintolaa Naughty Brgria, ja koska satumme olemaan melkoisia burgerifaneja niin toki se piti käydä testaamassa. Ja oi voi! En ole koskaan syönyt noin maukasta sämpylää. Useimmiten jätän sen suosiolla syömättä. Ja entäs se hampurilaisen tärkein osa, eli pihvi? Pihvi ja lisukkeet suorastaan sulivat suussa. Vaikka annos ei näyttänyt kovin isolta, se kyllä oli hyvin tuhtia tavaraa. On ikävää toistaa sanojaan, mutta tässä päivässä kaikki vaan meni todella putkeen. Kerrankin.
Syömämme Naughty brgr ja Cuban Frita! -hampurilaiset menivät top 10 listallamme heittämällä alkupäähän. Uudenvuoden tienoilla Kööpenhaminassa juuri söimme elämämme parhaat burgerit miesmuistiin ja nyt nämä olivat jopa niihin verrattuna kova vastus. Nämä tulevat jatkossa olemaan ne hampurilaiset, johon seuraavia tullaan vertaamaan.
Huikea lauantaipäivämme huipentui illalla vielä livemusiikkiin. Ricky-Tick Big Band veti huikean keikan ja se tuntui olevan ohi liian nopeasti vain silmänräpäyksessä. Tommi Lindgren, Karri ”Paleface” Miettinen ja Lasse ”Redrama” Mellberg ovat kyllä pirun taitavia suustaan. Huhhuh, mikä flow! Ja toki myös Ricky-Tick Big Band Valtteri Pöyhösen johdolla soittivat upeasti oman osuutensa. Emme ole kuunnelleet bändiä aiemmin muutamaa biisiä enempää, mutta ilman toista ajatusta, menin keikan loputtua samantien ostamaan kokoonpanon molemmat levyt. Menee kylmät väreet vieläkin. Kyllä kelpaa kuunnella levyjä nyt autossa, kun matkataan muun muassa sukulaisissa eestaas.
Näihin kuviin ja tunnelmiin heräilin sunnuntaiaamuna, palmusunnuntaihin. Tänään sai syödä pääsiäisen ensimmäisen Fazerin Mignon-munan, jei! ❤
Oikein leppoisaa palmusunnuntaita!
– AaKoo áka ’sulkajalka’
