Blogi heräilee talviunilta

Kellojen siirtämisen myötä on aika herätellä blogikin talviunilta. Mennyt talvi meni pitkälti uuden työn haltuun ottamisessa, mutta ehdin myös kartuttaa matkakuumeen äärimimilleen Matka 2017 -messuilla. Huhheijaa, mitkä messut! Valitettavasti olin niin touhukas tammikuussa, että niistä fiilistely ja tärppien antaminen jäi haaveeksi. Pahoittelen. Toisaalta loistavia lento- ja matkatarjouksiahan matkanjärjestäjät julkaisevat pitkin vuotta, joten niitä tulen vinkkaamaan vähintään tuonne Feather On The Move -Facebookin puolelle tasaiseen tahtiin. Kannattaa se siis viimeistään nyt laittaa seurantaan. 😉

8

Kuten sanottua matkakuume on aivan järkyttävä tällä hetkellä ja monenlaiset reissusuunnitelmat ovat nyt lentolippujen ostamista vaille valmiita. Kerron niistä lisää, kun aika on oikea. Muun muassa ihastuttava Kööpenhamina ja ensivisiitti Italiassa ovat haavekuvissa vahvasti mukana. Loppuvuoden kaukolomakohteen suunnittelusta puhumattakaan. Kiäh, kiäh. 🙂 Millaisia reissuhaaveita sinulla on tälle vuodelle?

Aurinkoista kevättä kaikille!

Terveisin,
AaKoo

Kirjoittamisen ilosta

Pää pursuaa täynnä ajatuksia, joten täytyy vyöryttää ne ulos. Tähän väliin kevyempi ja huolettomampi postaus, sillä vähän hävettää vieläkin, miten tuosta sunnuntain Turistina Helsingissä -tekstistä tuli tuollainen järkäle. Myötätuntoni heitä kohtaan, jotka jaksoivat lukea tekstin loppuun asti. Pistän sen pienen julkaisutauon piikkiin. Aika hypetystä se teksti taisi olla alusta loppuun ihan vain, koska pääsin kirjoittamisen makuun pitkästä aikaa.

Mutta asiaan. Olen niin fiiliksissä tästä blogihommasta. Vierastan edelleen sanaa blogi, sillä se kuulostaa meikäläisen korvaan lifestyleasiantuntijoiden tai muotidiggaajien kirjoitusalustalta. Itsehän en ole minkään alan asiantuntija, korkeintaan oman elämäni ja sitäkin vielä opiskelen kokeillen uusia asioita mahdollisimman usein. Rakastan reissaamista, valokuvaamista ja liikunnallisia irtiottoja, mutta näköjään myös höpöttämistä kirjallisessa muodossa ja uutta kiiltävää työkaluani – läppäriä, jonka kanssa on ollut ilo tutustua sylikkäin viimeillat sohvan nurkassa. Nyt on hyvät speksit kehittää tätä harrastusta eteenpäin. Vielä kameran kanssa olisi päivittämisen varaa, mutta etenen pienin askelin.

Niin tässä blogiharrastuksessa kuin myös reissaamisessa, tunnen olevani vasta alkutekijöissä. Tuntuu, että mitä enemmän paikkoja näen, sitä enemmän on vielä näkemättä ja kokematta. Ylläolevat kuvat ovat (oikealta vasemmalle) Uruguaysta ja San Franciscosta. Ensitöikseni reissuilla on aina saatava varpaat ujutettua vedenrajan rantahiekkaan  – tavalla tai toisella.

Olen oppinut kahdessa kuukaudessa blogin pitämisestä ja sen ulottuvuuksista paljon, mutta kuten sanottua, opintomatkani on vasta alussa. Ensimmäinen tavoitteeni tässä harrastuksessa oli tutustua muihin kaltaisiini bloggaajiin erityisesti matkailun saralta. Esimerkiksi eilen odotin koko päivän illalla Twitterissä tapahtuvaa puolituntista #matkachat -keskustelua muiden kanssa ja se todella oli odottamisen arvoista. Aiheena oli tällä kertaa Etelä-Amerikka. Olenkin siitä täällä varmasti hehkuttanut, miten se on Väli-Amerikan ohessa suosikkimaanosani, joten voitte arvata miten täpinöissäni luin ja kommentoin muiden kokemuksia mantereesta ja otin myös talteen muiden antamia matkavinkkejä.

Haaveenani on, että voisin kirjoittaa matkailusta enemmänkin, mutta tiedostan, että siihen minun tarvitsee kartuttaa vielä lukuisia kirjallisia kilometrejä, maantieteellisistä puhumattakaan. Kuitenkin tiedoksi, että blogi saattaa vähitellen siihen suuntaan enemmän keskittyä, jos vaan mielekkäitä aihepiirejä ja matkakohteita tulee vastaan.

Onneksi kotimaammekin tarjoaa lukuisia aiheita kirjoittamiseen ja mielellänihän minä paikkoja muutenkin koluan (allaolevat kuvat San Franciscon Golden Bridgen kupeesta). Matkakertomuksiakin on vielä lukuisia julkaisematta. Eikä siihen Portugalin reissuunkaan ole enää kuin kaksi viikkoa. Voisin harkita kohta jo matkalaukun hakemista varastosta, mutta en ihan vielä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuten Rohkeus toteuttaa unelmia -tekstissä sivusin, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi asioihin, jotka eivät tunnu mielekkäiltä ja herätä sisintä eloon. Kirjoittaminen on minulle juuri sitä ja vaikka vielä palauttelen mieleeni oikeinkirjoittamisen oppeja, onhan se todella ilahduttavaa huomata, miten Facebookissa blogia seuraa jo mukavasti uusia kasvoja, joita en tunne entuudestaan. Olen kiitollinen ja otettu aivan jokaisesta teistä lukijasta. Kiitos!

Toivottavasti viihdytte jatkossakin matkassa mukana,
– AaKoo