Nizza – herkuttelijan ja auringonpalvojan unelmakohde

Tämän kevään ajan itse kukin on totutellut olemaan tiiviisti kotikuplansa sisäpuolella. Kyllä se on myönnettävä, että ihan hirveetä tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Kaikki reissut, odotetut kevään ja nyt myös kesän tapahtumat sekä sovitut tapaamiset sukulaisten ja ystävien kanssa on peruttu. Nyt huomaan, kuinka tärkeä voimavara edellä mainitut asiat itselleni ovat. Tänä aamuna meidän piti herätä Barcelonan aamuun ystäväperheen kanssa, mutta toisin kävi.

Tilanteen mielekkyys alkaa vaatimaan itseltäni jo hieman mielikuvitusta. Toisaalta koti on ihmisen paras paikka viettää eristäytymistä, ja huomattavasti huonomminkin voisi olla. Huomaankin usein hautautuvani viime vuosien reissukuvien lämpöisiin hetkiin. Varoituksen sananen lienee paikallaan, eivät nämä lääkettä matkakuumeeseen ole, päinvastoin, mutta pieni meditaatiohetki Nizzan hiekkarannalla tekee nyt todella hyvää.

Nizzan maisemissa saimme puolisoni Mikon kanssa nauttia olostamme muutaman ihanan kesäpäivän viime kesänä. Kiersimme autolla Eurooppaa kaksi viikkoa ja Nizza oli meikäläiselle reissun odotetuin kohde. Kaupunki oli kiehtonut minua jo pitkään, enkä oikein tiedä miksi. En pidä ranskan kielestä, enkä varsinkaan rikkaiden ylimielisestä asenteesta lomamatkoilla, mutta eipä nuo seikat häirinneet minua Nizzassa hetkeäkään. Oli vain ihanaa päästä rannan ääreen ja tutustua itselleni uuteen paikkaan ja paikallisiin tapoihin.

Oli kesäkuu, joten Etelä-Euroopan kesälomasesonki ei ollut vielä kuumimmillaan, mutta rantaa pitkin kiemurtelevalla bulevardilla oli turisteja kyllä kiitettävästi. Jopa siihen malliin, että jouduin ylläolevaan #ilovenice -kyltin kuvaa hieman retusoimaan jälkikäteen ja poistamaan kuvasta yli-innokkaita pyöräilijäturisteja, jotka kiilasivat kuvausjonossa kaverikuvaan kanssani.

Jatkoimme kävelyretkeämme pari korttelia rannasta sisämaahan päin ja ilmapiiri muuttui samantien rauhallisemmaksi. Turistiporukoiden älämölö jäi taakse ja löysimme paikallisten suosimat edullisemmat ravintolat. Oli kiva päästä paremmin paikallisten ääreen.

Mikko oli löytänyt aiemmin päivällä ravintolavinkin eräästä blogista, jonne istahdimme illallistamaan. Ravintolan nimi oli Restaurant Davia ja oi nam, miten hyvää paikallista kotiruokaa sieltä sai! Söimme kumpikin kolmen ruokalajin aterian (kuvia alla) ja sen hinta oli vähemmän kuin aiemmin päivällä lounaaksi syömäni pelkkä pääruoka-annos rannan äärellä (kuva yllä).

Vaikka sukulaiseni tekevät todella hyvää sitruunapiirakkaa, on pakko sanoa, että maailman paras sitruunapiiras löytyy Nizzasta. Se saa vieläkin kieleni tanssimaan jo pelkästä ajatuksestakin.

Ruokailun jälkeen siirryimme takaisin rannan ääreen seuraamaan auringonlaskua. Oli niin rentouttavaa vain istua heiluttelemassa jalkoja kaiteen vierellä, hieman viiniä matkassa ja kamera valmiudessa.

Peikkopuut eli palmupuut heiluivat vienosti tuulessa. Viereisessä rantaravintolassa vietettiin iäkkään herrasmiehen syntymäpäiväjuhlia. Uimassa oli vielä jonkin verran ihmisiä ja muutama koirakin. Eräs nainen kastoi pikkutytön varpaat varovaisesti veteen ja tyttö kiljahteli iloisesti veden koskiessa varpaita.

Oli niin rentouttavaa seurata muiden iloa ja kesäillan viettoa ja samalla itse nauttia lämpimästä kesäillassa. Täydellinen päätös upealle lomapäivälle.

Matkakuumeisin terveisin,
AaKoo / Feather On The Move

#missingtheworldoutside

AaKoon matka unelmahommiin

Luen tällä hetkellä kirjaa nimeltä Unelmahommissa. Sen on kirjoittanut kaksi Suomen pienen blogimaailman sankaritarta Satu Rämö (Salamatkustaja -blogi, Islantilainen voittaa aina -matkakirja) ja Hanne Valtari (Lähiömutsi -blogi), joiden molempien elämänpolut ovat ylä- ja alamäkien kautta kietoutuneet niiden asioiden ympärille, joista he nauttivat kaikesta eniten.

Kirja on äärimmäisen inspiroiva! Se käsittelee omien vahvuuksien kartoittamista, Satu ja Hanne havainnollistavat kädestä pitäen miten unelmat muutetaan tavoitteiksi ja ennenkaikkea muistuttavat, että työn tekemisen ei tarvitse olla pakkopullaa, sen pitää olla kivaa!

Kuten vuodenvaihteessa kirjoitin, olen unelmahommissa jo nyt, mutta toiminimen perustamisen myötä päässä vilisee, mitä muutakin se voisi olla. Toki osaan nauttia tästä hetkestä, mutta oman tekemisen kehittäminen on aina hyvästä.

Olen kirjassa vasta alkupuoliskolla, mutta siitä innostuneena teen kappaleiden lopussa olevat tehtävät omien vahvuuksien kartuttamiseksi. Nyt vuorossa oli oman elämänpolkukartan kirjaaminen, ja päätin jakaa sen kanssanne.

Sitä kirjoittaessa itsekin vasta oivalsin, miten lapsuuden kiinnostuksen kohteet ovat kantaneet uskomattomalla tavalla hedelmää tähän päivään ja kuka ties kuinka pitkälle. Suosittelen harjoitusta kaikille!

IMG_1363

AaKoon matka unelmahommiin

29.8.1988
AaKoo eli Anna-Kaisa (lapsuuden kutsumanimi Kaisa) syntyy pieneen maalaiskaupunkiin Somerolle Varsinais-Suomeen, peltojen keskelle.

1990
MTV3:n sininen pyöreän mallinen pöllöikoni vinkkaa televisiossa silmää. Kaisa-tyttö piiloutuu sohvan taakse. Pelottaa. Saman reaktion aikaan saa myös Rölli. Jälkimmäinen saa saman reaktion aikaan edelleen.

1995
Kaisa-tyttö on lumoutunut televisiosta. Oppiessaan lukemaan, hän opiskelee kaikkien kanavien tv-ohjelmat ulkoa. Silloin tv-kanavia oli vain neljä. Onneksi.

(noin) 1998
Kaisa saa synttärilahjaksi ensimmäisen filmikameran. Värit ja sommittelu kiinnostavat. Kamera on aina mukana.

2000
Kaisa editoi pieniä videoita lempiohjelmien fanikuvista. Lisäksi Kaisa pyrkii kurkkimaan tv-kuvaruudun ulkopuolelle. Televisio-ohjelmien tekeminen kiinnostaa isona.

2002
Ensimmäinen reissu ilman vanhempia. Ystävykset matkaavat Espanjaan aurinkorannikolle Torremolinokseen. Kipinä reissaamista kohtaan on syttynyt!

2004
Kaisa hakee lukioon Tampereella sijaitsevaan Messukylän viestintälukioon ja pääsee sisään. Riemusta kiljahteleva 15-vuotias tyttö pakkaa laukkunsa ja muuttaa Tampereelle.

2006
Kaisa on kesätöissä tätinsä valokuvaamossa Forssassa. Visuaalinen viestintä kiinnostaa enemmän ja enemmän.

2007
Oikeaksi havaittu elämänpolku kasvattaa nälkää. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Ammattikorkeakoulun mediaopintojen ovet eivät aukea, mutta sen sijaan opinnot alkavat Lempäälässä Pirkanmaan Ammattiopiston graafisen suunnittelun linjalla (lukiopohjanen koulutus).
Valmistumisreissu: Ensimmäinen matka Jenkkeihin tapahtuu isosti. Kolmen viikon reissu mantereen halki alkaa Los Angelesista ja päättyy New Yorkiin. Unelmien reissu, mutta paras palkinto ehdottomasti elämänmittaiset ystävyydet.

2009
Supervuosi.
Työt alkavat työharjoittelun tuloksena paikallislehtimaailmassa mainosgraafikkona.
Syksyllä AaKooksi nimetty nuori aikuinen käy kahta opinahjoa yhtä aikaa. Viimeistelee opintojaan Lempäälässä ja aloittaa opinnot toisella yrittämällä Ammattikorkeakoulussa medianomin koulutusohjelmassa.
Valmistumisen ja uuden opiskelupaikan myötä saa lahjaksi elämänsä ensimmäisen järjestelmäkameran, valokuvaus harrastus saa rutkasti lisäkilometrejä alleen lukuisissa retkissä.

2011
AaKoo suorittaa liikkuvan kuvan graafisia opintoja vaihto-opintoina Southamptonissa, Iso-Britanniassa. Opit: Britteihin en muuta enää ikinä, mutta ystävät ovat kultaa arvokkaampaa ❤
Vuoden huipentaa unelmien matka Mayojen jalanjäjissä Väli-Amerikassa. Inkkarityttö halkesi onnesta.

2012
AaKoo suorittaa televisio-alan työharjoittelujaan Tunisiassa ja Turkissa. Lopputulemana todettakoon, että tämä unelma on nyt nähty. TV-alan kenttätyö ei ole tätä tyttöä varten.
Reissaamisen supervuosi. Kohteina Tunisia, Praha, Turkki, San Francisco, New York, roadtrip Tanskaan. Tuloksena 10 viikkoa Suomessa, loput ulkomailla.

2013
Supervuosi.
Työt paikallislehdestä siirtyvät paikallistelevisioon. Lapsuuden ajan editointikokeilut eivät ole selkeästikään olleet turhia. 😉
Ensimmäinen tatuointi – pohjautuu matkamuistoon Meksikosta – koristaa jalkapöytää. Sulkajalan seikkailut alkavat.
Unelmien opiskelupaikkana pitämäni Tampereen ammattikorkeakoulun tuskien taival loppuu viimein, valmistuminen! Takataskussa editoinnin erikoisopinnot ja rutkasti taiteilijaelämän testailua.
Valmistujaismatka toteutuu loppuvuodesta – Etelä-Amerikan kiertue + Kuuba. Ensikertaa mukana myös kumppani, Mikko.
Loppuvuodesta AaKoo allekirjoittaa oman asunnon kauppapaperit. Nyt on paikka, mitä voi koristaa lukuisilla reissukuvilla ja muilla rakkailla muistoilla.

2016
Supervuosi.
Tammikuussa starttaa Feather On The Move -matkablogi. Hiljainen unelma rohkaistuu näkemään päivänvalon.
Heinäkuussa asuntoomme muuttaa Reino -niminen shelttikoiranpentu. Valloittava ja viisas tapaus. Metsäretket kiehtovat enemmän ja enemmän.
Paikallistelevision editointityöt vaihtuvat suuren kulttuuritalon markkinointi-suunnittelijan monipuolisiin tehtäviin (konserttimarkkinoinnista visuaaliseen viestinnän tehtäviin ja pieniin editointinakkeihin – eli kaikkea ihanaa). Samalla istuminen aloillaan on historiaa. Hektisyys on löytänyt uuden tason.

2017
Lukuisat valokuvauskeikat töissä ja vapaa-ajalla rohkaistavat mieltä. Tapaninpäivästä lähtien Feather On The Move on ollut toiminimi. Unelma kehittyy. Valokuvauskeikat tervetulleita! 🙂

2018
Vuosi vasta aluillaan, sulkatatuointi kaunistanut jalkapöytää jo viisi vuotta, reissukuume isompi kuin koskaan ennen ja 30-rajapyykki lähestyy. Jännä nähdä, mistä sitä itsensä löytää seuraavien vuosien aikana.

img_1183-e1516911254523.png

Näin jälkikäteen ajateltuna (olen sitä aika ajoin myös matkan varrella fiilistellyt), taipaleeni on tähän asti ollut järkyttävän onnekas, mutta on sitä tullut tehtyä ihan hulluna myöskin töitä unelmien eteen, jotta ne ovat toteutuneet. Joten ihmiset, uskokaa unelmiinne!

On pelottavaa tunnustaa, että elän varmastikin elämäni parasta aikaa juuri nyt. Pyrin nauttimaan siitä täysin sydämin, mutta elämään on mahtunut myöskin lukuisia kolhuja ja kasvattavia tapahtumasarjoja ja ne osaavat pitää varpaillaan. Niitä ei kuitenkaan pidä pelätä liikaa.

Just enjoy the ride!
-AaKoo

Blogi heräilee talviunilta

Kellojen siirtämisen myötä on aika herätellä blogikin talviunilta. Mennyt talvi meni pitkälti uuden työn haltuun ottamisessa, mutta ehdin myös kartuttaa matkakuumeen äärimimilleen Matka 2017 -messuilla. Huhheijaa, mitkä messut! Valitettavasti olin niin touhukas tammikuussa, että niistä fiilistely ja tärppien antaminen jäi haaveeksi. Pahoittelen. Toisaalta loistavia lento- ja matkatarjouksiahan matkanjärjestäjät julkaisevat pitkin vuotta, joten niitä tulen vinkkaamaan vähintään tuonne Feather On The Move -Facebookin puolelle tasaiseen tahtiin. Kannattaa se siis viimeistään nyt laittaa seurantaan. 😉

8

Kuten sanottua matkakuume on aivan järkyttävä tällä hetkellä ja monenlaiset reissusuunnitelmat ovat nyt lentolippujen ostamista vaille valmiita. Kerron niistä lisää, kun aika on oikea. Muun muassa ihastuttava Kööpenhamina ja ensivisiitti Italiassa ovat haavekuvissa vahvasti mukana. Loppuvuoden kaukolomakohteen suunnittelusta puhumattakaan. Kiäh, kiäh. 🙂 Millaisia reissuhaaveita sinulla on tälle vuodelle?

Aurinkoista kevättä kaikille!

Terveisin,
AaKoo

Mietelause: Elämä on tässä ja nyt

Jos jäät odottamaan sitä täydellistä hetkeä,
jolloin kaikki on vaaratonta ja varmaa,
saat ehkä odottaa turhaan.
Vuoret jäävät kiipeämättä ja kilpailut voittamatta
tai kestävä onni saavuttamatta. -Maurice Chevalier