Magneettirakkaus

Säpsähdän aina, kun kuulen toisen kehuskelevan kuinka monessa maassa hän on käynyt tai kuinka monta osavaltiota on läpi kahlannut Yhdysvaltoihin sijoittuvan roadtripin aikana. Onko se jonkinlainen arvonsymboli? Entä sitten, jos olet käynyt monessa paikassa? Hienoa! Minulle jo eilinen ensimmäinen käynti Nokialla oli uusi ja hauska kokemus, mutta en silti pidä ylhäällä listaa kuinka monessa kaupungissa olen Suomessa käynyt saati sitten muista maista. Vähän huono esimerkki, mutta pointtini käynee selväksi. Niin iässä kuin tässäkin asiassa, koen että numerot ovat vain lukuja. Ei se kerro mitään siitä kuinka olet ollut läsnä ympäristössäsi tai kokenut monia uusia asioita.

Miten tämä liittyy magneetteihin? Noh. Meidät lähemmin tuntevat tietävät, että niitä on kerääntynyt keittiön pinnoille paljon. Onneksi punastuminen ei näy tekstin läpi. Eihän? Mikä sitten on paljon? En niitä silmämääräisesti pysty laskemaan, joten koen, että se on silloin määreellisesti paljon. Enkä aio niitä laskea. Magneetteja on ostettu kaikkialta jossa olemme käyneet yhdessä tai erikseen, mutta myös sukulaiset ja ystävät ovat tuoneet niitä reissuiltaan meille tuliaiseksi. Ihan ilman pyytämättäkin.

image

Itse pyrin reissuillani löytämään magneetin joka joko kiteyttää tärkeän muiston paikasta tai kuvastaa maataan / kaupunkiaan omalla tyylillään. Ne ei siis suinkaan ole hetken mielijohteen ostoksia vaan niitä pohdiskelen ja silmäilen useimmiten koko reissun ajan. Niitä ostetaan vain yksi per kohdepaikka. Muuten tämä pieni harrastus lähtisi käsistä.

Kun tuon sen mukanani kotiin ja lisään sen omalle paikalleen muiden joukkoon joko jääkaapin oveen tai magneettiseinään, se on siinä kuin portaali toiseen aikaan. Aina sitä vilkaistaessa, mieleeni tulee liuta ihania tai kommellusrikkaita muistoja. Pysäyttäviä hetkiä. Siksi rakastan magneetteja. Jos ne putoavat ja hajoavat ei se kuitenkaan haittaa, sillä siihen kytkettyä muistoa ei voi kukaan rikkoa. Se säilyy ikuisesti.

image

Kukin matkustaa tyylillään, eikä tarkoituksenani ole väheksyä muiden tapoja laskea matkustamisiaan. Vaikka magneettien paljous muistuttaa minua siitä, että monessa paikassa on tullut käytyä en silti koe, että paljon on nähty. Päinvastoin. Siksi jaksan edelleen peräänkuuluttaa länsäoloa ja pysähtymistä. Kun sisällytän muiston magneettiin, se on tapani toivoa, että se hetki säilyisi muistissani täältä iäisyyksiin. Siis, laskekaa ne kamerat ja puhelimet alas, kun olette reissun päällä. Se on vain pieni hetki elämässä, kun voitte kokea ja havannoida kaiken uuden ja erilaisen ensimmäisen kerran. Aidosti.

Lisäksi kukaan muu ei voi kokea samaa kokemusta tietystä paikasta kuin sinä itse. Tai vaikka moni on käynyt esimerkiksi Espanjassa, voitko sanoa nähneesi koko Espanjan ja täten laskea sen todo-listalta samantien merkatuksi? Olen itse käynyt Barcelonassa ja aurinkorannikolla ja silti on sellainen olo, että Espanjasta en ole nähnyt kuin pienenpienen jäävuoren huipun haluten vain lisää.

Onko sinulla jokin hupsu tapa matkamuistoa etsiessäsi, pitääkö sen olla jokin tietynlainen? Olisi ihanaa kuulla! Vai olenko niin höpsö, että olen ainut?!

Hei ja vappuiloa kaikille! Malttia sen siman kanssa!

-AaKoo