Bracciano – Italian salattu paratiisi

Elokuun lopulle sijoittunut synttäriviikon yllätysmatka suuntautui Italiaan. Kohdemaa paljastui minulle sukulaisten lipsautusten ansiosta kesän mittaan pariinkin otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla en uskonut korviani. Kenellä on niin ihania lähimmäisiä, että vievät sinut juhlimaan synttäreitäsi Italiaan!? Voi juku, toisella kerralla korviaan oli pakko uskoa. Italia jäi kovasti kiinnostamaan viime vuotisen joogamatkani jälkeen, joten olin onnessani, kun tajusin että pääsen tutustumaan Italiaan uudemman kerran.

Varsinainen kohde säilyi yllätyksenä perille asti. Kun edellisenä iltana sukulaishäissä selvisi, että lennämme Roomaan, pienesti säikähdin, sillä Rooma on viimeinen paikka, johon haluan Italiassa tutustua. Turistikammoisena turistina pidän enemmän kohteista, joissa paikalliset pääsevät loistamaan. Säikähdys laantui, kun kuulin, että meillä on koko viikon vuokra-auto käytössä. Tämä tarkoittaisi sitä, että joko olemme koko ajan liikkeessä tai sitten pääkohde ei olisikaan Rooma. Enempää en saanut irti ennen matkaa tai edes matkustuksen aikana.

IMG_5469

Hyvin Mikko ja lähimmäiset ystäväni minut tuntevat, sillä he olivat valinneet aivan täydellisen paratiisikohteen, pienen Braccianon kylän Rooman ulkopuolelta (50 km Roomasta). Vuokra-asuntomme patiolta avautui upeat maisemat Braccianon linnan ja järven ympäristöön (kuvat alla). Huikean kaunista aluetta! Ihastuttavan kahden ja 1/2 kerroksen asunnon ystäväni olivat löytäneet Booking.com-sivustolta.


Bracciano on kylä, josta paikalliset ovat kovin vaatimattomia, eikä turistit ole löytäneet sinne vielä massoina. Ainoastaan linnan lähistöllä huomaa turisteja, mutta sielläkin ihan vain muutamia yksilöitä. Odescalchin linna sai mielikuvitukseni lentämään jo ensi hetkestä, kun näin sen patiolta. Disneyn fanaatikkona, pohdiskelin itsekseni millainen prinsessa siellä voisi asua. Todellisuus oli kuitenkin melko toisenlainen asehuoneineen ja yövieraiden heittoluukkuineen. Vaikuttava nähtävyys kerta kaikkiaan! Se on tänäpäivänä hyvin suosittu hääpaikka, muun muassa Tom Cruise ja Katie Holmes ovat menneet siellä naimisiin.


Barccianon kylässä saa olla rauhassa jopa takseilta, sillä niitä ei ole kuin kolme (perheyritys) ja ne kattavat koko järven ympäristön (ympärysmatka n. 35 km). He tekevät myös pyydettäessä erilaisia retkiä, jos lähiseutuun tutustuminen kiinnostaa paikallisen opastamana.

Vuokra-auto on kyllä välttämätön, sillä lyhyetkin reitit ovat korkeuserojen vuoksi hyvin mutkittelevia ja jalkakäytävät osittain olemattomat. Sinnepäin matkaaville annan mielelläni lisää vinkkejä ominpäin liikkumiseen. Mikä siinä muuten on, että Italiassa kadun nimet kuulostavat pasta-annoksilta? Braccianossa ehdottomasti kannattaa vierailla ja yöpyä, varsinkin jos haluaa hetkeksi pois suurkaupungin ympäristöstä rauhallisiin maalaismaisemiin.


Postikortit sen sijaan kannattaa ostaa Roomasta, sillä Braccianosta niitä yritimme löytää tuloksetta. Tarjolla oli vain valokuva ravintolasta, jota ei ollut enää kylässä edes olemassa. Magneettifanina löysin lähipiirille sentään edes niitä, tosin kalleimpia ikinä ostamiani magneetteja, tosin ne oli käsintehtyjä, joten ainakin ne ovat ainutlaatuisia.

Elokuisena päivänä aurinko paistaa kuumasti, mutta lempeä tuuli ja naapurustossa pörräävä puutarhuri muistuttaa, että kesä on vaihtumassa Braccianossakin syksyksi. Italialaiset ovat palaamassa lomiltansa kotiin. Ravintolat ovat auki miten sattuu, sillä paikalliset tosiaan ovat vasta palailemassa kotiin. Parhaiten tiedon saa olemalla ravintolaan yhteydessä facebookin kautta. Googlen ja TripAdvisorin aukioloaikoihin ei ole luottamista tippaakaan. Tosin se kuuluu myös italialaiseen kulttuuriin, että kellonajat ja täsmällisyys ei ole tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.

Koko järven seutu on paratiisimaisen kaunis. Seuraava kylä (myötäpäivään) on Trevignano Romano (kuvia alla), joka on hyvin kaunis myöskin. Siinä olisi riittänyt tutkittavaa varmasti enemmänkin kuin muutaman tunnin, mitä kylässä vietimme ja kiipeilimme.

Lähistöllä oli myöskin vaikuttava rauniokaupunki Antica Montenaro, jossa todellakin aisti menneiden aikojen hohdon ja kauneuden. Lähialueiden patikointimahdollisuudet ovat muutenkin loputtomat. Kylien ja rauniokaupunkien lisäksi löytyy myös luonnonpuistoja, jossa ottaa rennosti ja piknikalueita, jossa kokkailla oman porukan kesken ihmetellen samalla vieraiden lintujen äänimaailmaa ympärillä.

IMG_5906

Toivottavasti tämä postaus tuo kipinän nähdä Italiaa suurkaupunkien lisäksi niiden ulkopuolelta. Koen, että siellä se Italia todellisuudessa sykkii.

Terveisin,
– AaKoo

 

Itserakkauden vaikeudesta

Kesäloma. Se helpoin ajankohta pitää huolta itsestään. Väärin. Päässä ruksuttaa, mitä kaikkea pitää muistaa tehdä tai mitä tulisi tehdä nyt, kun on aikaa enemmän olla kotona. Siispä pakenin Italiaan. Pää on kuitenkin yllättävän vaikea saada mukautumaan tähän hetkeen. On vaikea päästää irti suorittamisesta, puuhasteluun olisi niin helppo hukuttaa ajatukset.

En ole ylisuorittaja-tyyppi, mutta oma hyvinvointi jää helposti muiden asioiden jalkoihin. Haluan antaa kaikkeni toisille, mutta en osaa suhtautua samalla tavalla itseeni. Sanonnan mukaan, itseään varten täällä eletään, mutta itse en osaa ajatella noin itsekkäästi. Kun muilla on asiat hyvin, itselläni on kaikki hyvin + jokunen lisäkilo takataskussa. Tähän toimintapaan pyrin tekemään nyt muutoksen. Tulin siis opettelemaan itserakkautta Italiaan – joogan ja läsnäolon kautta. Itseäni varten.

Jooga on ollut rakas harrastukseni jo vuosia. Sekin jäi kuitenkin kaikkien muiden harrastusten (kuten blogin kirjoittelun) tavoin velvollisuuksien jalkoihin puoli vuotta sitten uuden työn myötä. Nyt olen joogalomalla puolen vuoden joogatauon jälkeen. Käytännöllisesti katsoen siis lähden taas nollasta. Masentavaa, mutta jooga on siitä ihana laji, että suorittamista ei sallita. Vaikka olen taas se kömpelö norsunpoikanen taiteilemassa joogamaton päällä, joogaharjoitus antaa rohkeutta olla sinut sen kanssa, että olen jälleen laiminlyönyt omaa hyvinvointiani.

Siksi ajattelinkin toimia tällä viikolla päinvastaisesti tapojeni sijaan. Ei ole pakko sännätä sinne ja tänne. Täällä Pohjois-Italiassa, Liqurian rannikolla Cinque Terressä olisi hurjan paljon nähtävää ja koettavaa, mutta tällä kertaa otan ihan vain pienin askelin. Rannan hiekka varpaiden alla ja auringon jäljet olkapäillä riittävät tältä erää.

IMG_8095

Tällä kertaa keskityn itseeni ja toimin tuntemusteni mukaan. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Näennäinen viikkoaikatauluni koostuu 1-2 joogatunnista/päivä ja parista patikointiretkestä kukkuloilla. Siinä se. Muun ajan käytän ajatusteni työstämiseen ja auringosta nauttimiseen. Kaikkiin harjoituksiin ja patikointiretkiin ei ole pakko osallistua.

Olen kyllä salaa rakastunut tähän pienen kalasatamakylän Monterosso al Maren tunnelmaan ja lintujen viserrykseen. Sellainen on kyllä aina viehättänyt minua enemmän kuin suurkaupungin vilske ja ahtaus. Täälläkin tuntee itsensä kyllä pieneksi, kun on melkoiset kukkulat muistuttamassa itsestään joka puolella.

Alue kuuluu Unsecon maailmanperintölistalle ainutlaatuisen ulkomuotonsa ja historiansa takia. Mitä kaikkea kukkulat ja sen ihmiset ovat nähneetkään. Alue on moneen kertaan ollut luonnonarmoilla (tuhoisat mutavyöryt ym.), historian tapahtumista puhummattakaan, mutta jälleen alue kukoistaa upeampana kuin koskaan. Siitä voisin ottaa oppia.

Kirjoittelen tätä tekstiä rantakadun kahvilassa paikallista foccacia-leipää lounaaksi maistellen. Kävin äskettäin kävelemässä rannalla ja kastamassa varpaat Liqurian aallokossa. Uskomatonta, että lähdin taas reissuun tajuamatta, että olen tosiaan Italiassa ensimmäisen kerran elämässäni. Nautin elämästä nyt täysillä – omilla ehdoillani. Se ei ole keneltäkään pois vaan päinvastoin. Sen oivaltaminen on ollut tämän päivän rikkaus.

Aurinkoisin lomaterveisin,
AaKoo