Kategoria: Eurooppa

Tämän kevään ajan itse kukin on totutellut olemaan tiiviisti kotikuplansa sisäpuolella. Kyllä se on myönnettävä, että ihan hirveetä tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Kaikki reissut, odotetut kevään ja nyt myös kesän tapahtumat sekä sovitut tapaamiset sukulaisten ja ystävien kanssa on peruttu. Nyt huomaan, kuinka tärkeä voimavara edellä mainitut asiat itselleni ovat. Tänä aamuna meidän piti herätä Barcelonan aamuun ystäväperheen kanssa, mutta toisin kävi.

Tilanteen mielekkyys alkaa vaatimaan itseltäni jo hieman mielikuvitusta. Toisaalta koti on ihmisen paras paikka viettää eristäytymistä, ja huomattavasti huonomminkin voisi olla. Huomaankin usein hautautuvani viime vuosien reissukuvien lämpöisiin hetkiin. Varoituksen sananen lienee paikallaan, eivät nämä lääkettä matkakuumeeseen ole, päinvastoin, mutta pieni meditaatiohetki Nizzan hiekkarannalla tekee nyt todella hyvää.

Nizzan maisemissa saimme puolisoni Mikon kanssa nauttia olostamme muutaman ihanan kesäpäivän viime kesänä. Kiersimme autolla Eurooppaa kaksi viikkoa ja Nizza oli meikäläiselle reissun odotetuin kohde. Kaupunki oli kiehtonut minua jo pitkään, enkä oikein tiedä miksi. En pidä ranskan kielestä, enkä varsinkaan rikkaiden ylimielisestä asenteesta lomamatkoilla, mutta eipä nuo seikat häirinneet minua Nizzassa hetkeäkään. Oli vain ihanaa päästä rannan ääreen ja tutustua itselleni uuteen paikkaan ja paikallisiin tapoihin.

Oli kesäkuu, joten Etelä-Euroopan kesälomasesonki ei ollut vielä kuumimmillaan, mutta rantaa pitkin kiemurtelevalla bulevardilla oli turisteja kyllä kiitettävästi. Jopa siihen malliin, että jouduin ylläolevaan #ilovenice -kyltin kuvaa hieman retusoimaan jälkikäteen ja poistamaan kuvasta yli-innokkaita pyöräilijäturisteja, jotka kiilasivat kuvausjonossa kaverikuvaan kanssani.

Jatkoimme kävelyretkeämme pari korttelia rannasta sisämaahan päin ja ilmapiiri muuttui samantien rauhallisemmaksi. Turistiporukoiden älämölö jäi taakse ja löysimme paikallisten suosimat edullisemmat ravintolat. Oli kiva päästä paremmin paikallisten ääreen.

Mikko oli löytänyt aiemmin päivällä ravintolavinkin eräästä blogista, jonne istahdimme illallistamaan. Ravintolan nimi oli Restaurant Davia ja oi nam, miten hyvää paikallista kotiruokaa sieltä sai! Söimme kumpikin kolmen ruokalajin aterian (kuvia alla) ja sen hinta oli vähemmän kuin aiemmin päivällä lounaaksi syömäni pelkkä pääruoka-annos rannan äärellä (kuva yllä).

Vaikka sukulaiseni tekevät todella hyvää sitruunapiirakkaa, on pakko sanoa, että maailman paras sitruunapiiras löytyy Nizzasta. Se saa vieläkin kieleni tanssimaan jo pelkästä ajatuksestakin.

Ruokailun jälkeen siirryimme takaisin rannan ääreen seuraamaan auringonlaskua. Oli niin rentouttavaa vain istua heiluttelemassa jalkoja kaiteen vierellä, hieman viiniä matkassa ja kamera valmiudessa.

Peikkopuut eli palmupuut heiluivat vienosti tuulessa. Viereisessä rantaravintolassa vietettiin iäkkään herrasmiehen syntymäpäiväjuhlia. Uimassa oli vielä jonkin verran ihmisiä ja muutama koirakin. Eräs nainen kastoi pikkutytön varpaat varovaisesti veteen ja tyttö kiljahteli iloisesti veden koskiessa varpaita.

Oli niin rentouttavaa seurata muiden iloa ja kesäillan viettoa ja samalla itse nauttia lämpimästä kesäillassa. Täydellinen päätös upealle lomapäivälle.

Matkakuumeisin terveisin,
AaKoo / Feather On The Move

#missingtheworldoutside