AaKoon matka unelmahommiin

Luen tällä hetkellä kirjaa nimeltä Unelmahommissa. Sen on kirjoittanut kaksi Suomen pienen blogimaailman sankaritarta Satu Rämö (Salamatkustaja -blogi, Islantilainen voittaa aina -matkakirja) ja Hanne Valtari (Lähiömutsi -blogi), joiden molempien elämänpolut ovat ylä- ja alamäkien kautta kietoutuneet niiden asioiden ympärille, joista he nauttivat kaikesta eniten.

Kirja on äärimmäisen inspiroiva! Se käsittelee omien vahvuuksien kartoittamista, Satu ja Hanne havainnollistavat kädestä pitäen miten unelmat muutetaan tavoitteiksi ja ennenkaikkea muistuttavat, että työn tekemisen ei tarvitse olla pakkopullaa, sen pitää olla kivaa!

Kuten vuodenvaihteessa kirjoitin, olen unelmahommissa jo nyt, mutta toiminimen perustamisen myötä päässä vilisee, mitä muutakin se voisi olla. Toki osaan nauttia tästä hetkestä, mutta oman tekemisen kehittäminen on aina hyvästä.

Olen kirjassa vasta alkupuoliskolla, mutta siitä innostuneena teen kappaleiden lopussa olevat tehtävät omien vahvuuksien kartuttamiseksi. Nyt vuorossa oli oman elämänpolkukartan kirjaaminen, ja päätin jakaa sen kanssanne.

Sitä kirjoittaessa itsekin vasta oivalsin, miten lapsuuden kiinnostuksen kohteet ovat kantaneet uskomattomalla tavalla hedelmää tähän päivään ja kuka ties kuinka pitkälle. Suosittelen harjoitusta kaikille!

IMG_1363

AaKoon matka unelmahommiin

29.8.1988
AaKoo eli Anna-Kaisa (lapsuuden kutsumanimi Kaisa) syntyy pieneen maalaiskaupunkiin Somerolle Varsinais-Suomeen, peltojen keskelle.

1990
MTV3:n sininen pyöreän mallinen pöllöikoni vinkkaa televisiossa silmää. Kaisa-tyttö piiloutuu sohvan taakse. Pelottaa. Saman reaktion aikaan saa myös Rölli. Jälkimmäinen saa saman reaktion aikaan edelleen.

1995
Kaisa-tyttö on lumoutunut televisiosta. Oppiessaan lukemaan, hän opiskelee kaikkien kanavien tv-ohjelmat ulkoa. Silloin tv-kanavia oli vain neljä. Onneksi.

(noin) 1998
Kaisa saa synttärilahjaksi ensimmäisen filmikameran. Värit ja sommittelu kiinnostavat. Kamera on aina mukana.

2000
Kaisa editoi pieniä videoita lempiohjelmien fanikuvista. Lisäksi Kaisa pyrkii kurkkimaan tv-kuvaruudun ulkopuolelle. Televisio-ohjelmien tekeminen kiinnostaa isona.

2002
Ensimmäinen reissu ilman vanhempia. Ystävykset matkaavat Espanjaan aurinkorannikolle Torremolinokseen. Kipinä reissaamista kohtaan on syttynyt!

2004
Kaisa hakee lukioon Tampereella sijaitsevaan Messukylän viestintälukioon ja pääsee sisään. Riemusta kiljahteleva 15-vuotias tyttö pakkaa laukkunsa ja muuttaa Tampereelle.

2006
Kaisa on kesätöissä tätinsä valokuvaamossa Forssassa. Visuaalinen viestintä kiinnostaa enemmän ja enemmän.

2007
Oikeaksi havaittu elämänpolku kasvattaa nälkää. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Ammattikorkeakoulun mediaopintojen ovet eivät aukea, mutta sen sijaan opinnot alkavat Lempäälässä Pirkanmaan Ammattiopiston graafisen suunnittelun linjalla (lukiopohjanen koulutus).
Valmistumisreissu: Ensimmäinen matka Jenkkeihin tapahtuu isosti. Kolmen viikon reissu mantereen halki alkaa Los Angelesista ja päättyy New Yorkiin. Unelmien reissu, mutta paras palkinto ehdottomasti elämänmittaiset ystävyydet.

2009
Supervuosi.
Työt alkavat työharjoittelun tuloksena paikallislehtimaailmassa mainosgraafikkona.
Syksyllä AaKooksi nimetty nuori aikuinen käy kahta opinahjoa yhtä aikaa. Viimeistelee opintojaan Lempäälässä ja aloittaa opinnot toisella yrittämällä Ammattikorkeakoulussa medianomin koulutusohjelmassa.
Valmistumisen ja uuden opiskelupaikan myötä saa lahjaksi elämänsä ensimmäisen järjestelmäkameran, valokuvaus harrastus saa rutkasti lisäkilometrejä alleen lukuisissa retkissä.

2011
AaKoo suorittaa liikkuvan kuvan graafisia opintoja vaihto-opintoina Southamptonissa, Iso-Britanniassa. Opit: Britteihin en muuta enää ikinä, mutta ystävät ovat kultaa arvokkaampaa ❤
Vuoden huipentaa unelmien matka Mayojen jalanjäjissä Väli-Amerikassa. Inkkarityttö halkesi onnesta.

2012
AaKoo suorittaa televisio-alan työharjoittelujaan Tunisiassa ja Turkissa. Lopputulemana todettakoon, että tämä unelma on nyt nähty. TV-alan kenttätyö ei ole tätä tyttöä varten.
Reissaamisen supervuosi. Kohteina Tunisia, Praha, Turkki, San Francisco, New York, roadtrip Tanskaan. Tuloksena 10 viikkoa Suomessa, loput ulkomailla.

2013
Supervuosi.
Työt paikallislehdestä siirtyvät paikallistelevisioon. Lapsuuden ajan editointikokeilut eivät ole selkeästikään olleet turhia. 😉
Ensimmäinen tatuointi – pohjautuu matkamuistoon Meksikosta – koristaa jalkapöytää. Sulkajalan seikkailut alkavat.
Unelmien opiskelupaikkana pitämäni Tampereen ammattikorkeakoulun tuskien taival loppuu viimein, valmistuminen! Takataskussa editoinnin erikoisopinnot ja rutkasti taiteilijaelämän testailua.
Valmistujaismatka toteutuu loppuvuodesta – Etelä-Amerikan kiertue + Kuuba. Ensikertaa mukana myös kumppani, Mikko.
Loppuvuodesta AaKoo allekirjoittaa oman asunnon kauppapaperit. Nyt on paikka, mitä voi koristaa lukuisilla reissukuvilla ja muilla rakkailla muistoilla.

2016
Supervuosi.
Tammikuussa starttaa Feather On The Move -matkablogi. Hiljainen unelma rohkaistuu näkemään päivänvalon.
Heinäkuussa asuntoomme muuttaa Reino -niminen shelttikoiranpentu. Valloittava ja viisas tapaus. Metsäretket kiehtovat enemmän ja enemmän.
Paikallistelevision editointityöt vaihtuvat suuren kulttuuritalon markkinointi-suunnittelijan monipuolisiin tehtäviin (konserttimarkkinoinnista visuaaliseen viestinnän tehtäviin ja pieniin editointinakkeihin – eli kaikkea ihanaa). Samalla istuminen aloillaan on historiaa. Hektisyys on löytänyt uuden tason.

2017
Lukuisat valokuvauskeikat töissä ja vapaa-ajalla rohkaistavat mieltä. Tapaninpäivästä lähtien Feather On The Move on ollut toiminimi. Unelma kehittyy. Valokuvauskeikat tervetulleita! 🙂

2018
Vuosi vasta aluillaan, sulkatatuointi kaunistanut jalkapöytää jo viisi vuotta, reissukuume isompi kuin koskaan ennen ja 30-rajapyykki lähestyy. Jännä nähdä, mistä sitä itsensä löytää seuraavien vuosien aikana.

img_1183-e1516911254523.png

Näin jälkikäteen ajateltuna (olen sitä aika ajoin myös matkan varrella fiilistellyt), taipaleeni on tähän asti ollut järkyttävän onnekas, mutta on sitä tullut tehtyä ihan hulluna myöskin töitä unelmien eteen, jotta ne ovat toteutuneet. Joten ihmiset, uskokaa unelmiinne!

On pelottavaa tunnustaa, että elän varmastikin elämäni parasta aikaa juuri nyt. Pyrin nauttimaan siitä täysin sydämin, mutta elämään on mahtunut myöskin lukuisia kolhuja ja kasvattavia tapahtumasarjoja ja ne osaavat pitää varpaillaan. Niitä ei kuitenkaan pidä pelätä liikaa.

Just enjoy the ride!
-AaKoo

Elämää joulun jälkeen

Jostain syystä aina näin uuden vuoden kynnyksellä tulee vahvasti toiveikas olo onnekkaammasta uudesta vuodesta. Se tuntuu jopa vähän hölmöltä, kun tälläkin hetkellä elämäni on jo tällaisenaan kohdillaan. Minulla on ihana rakastava perhe, pieni tiivis ystäväpiiri, minulla on työpaikka – vieläpä juuri minulle täydellinen ja olen perusterve ihminen. Saako sitä muuta toivoa?

Niin, olisi tietty kivaa, jos joskus jäisi rahaa säästöönkin ettei tarvitsisi miettiä miten palkka riittää laskuihin ja ruokakuluihin loppukuusta. Ja kyllä, olisi ihanaa matkustella paljon enemmän. En koe, että se on liikaa pyydetty.

Niinpä tein tänään asialle itselleni merkittävän peliliikkeen (olin pohdiskellut asiaa jo pitkään). Valittamisen sijaan tein tänään yritysilmoituksen ja muutin unelmani tavoitteiksi. Unelma siitä, miten seikkailut ulkomailla olisivat satunnaisten retkien sijaan säännöllisiä tai jopa vielä enemmän. Älkää pelästykö, en suinkaan ole tekemässä mitään radikaalia, työpaikkaani en ole jättämässä tai muuten tyhjän päälle hyppäämässä. Uskon kuitenkin unelmaani ja tiedän, että elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta.

Perustin tänään toiminimen asioista, joiden parissa todella viihdyn – valokuvauksen ja visuaalisen viestinnän.  Jälkimmäisestä omaan vahvan ammatillisen kokemuksen, mutta valokuvauksessa olen (vain) innokas harrastelija. Näiden kahden osa-alueen turvin teen jatkossa satunnaista kuvaus- ja visuaalisen viestinnän keikkaa (kuten graafikon hommia), jolla rahoittaisin reissu-unelmaani vähitellen.

Feather On The Move on nyt virallisesti toiminimi. Pari vuotta sitten perustin blogin unelmasta, joka oli silloin vain hento ajatus. Nyt se unelma on taas kulkenut yhden askeleen lähemmäksi todellisuutta.

Jos haluat ikuistaa valokuvin omat tai ystäväsi juhlat tai kaipaat uutta ilmettä käyntikorttiin – ota yhteyttä. 🙂

Unelmani ei suinkaan siis ole ollut yrityksen perustaminen vaan unelmani on aktiivinen reissaaminen. Totta puhuen, ihan hirvittää ajatella, että sitä ollaan nyt sitten yrittäjä! Pienen pienin askelin tässä lähdetään liikkeelle vaikka tavoitteet ovatkin suuria, ei niitä kuitenkaan hetkessä tarvitse saavuttaa.

Suuri tavoitteeni on löytää itseni jälleen Väli-Amerikasta – tällä kertaa Jamaikalta – ja välitavoitteeni on muun muassa nautiskella elämästä Barcelonan tapas-ravintoloista. Jää nähtäväksi toteutanko tavoitteeni vuoden vai viiden vuoden aikavälillä. Varmaa vain on, että tapanani ei ole luovuttaa, mutta elämä osaa heittää omia kapuloitaan rattaisiin, joten tästä hankkeesta varmastikin tulee mielenkiintoista.

”Lykkyä pyttyyn, sulkajalka!”

Seikkailumielisin terveisin,
AaKoo

Ja psst! Torstaina suunnataan lentokentälle! Sulkajalka totta vie heräilee viimein horroksesta. 🙂

Itserakkauden vaikeudesta

Kesäloma. Se helpoin ajankohta pitää huolta itsestään. Väärin. Päässä ruksuttaa, mitä kaikkea pitää muistaa tehdä tai mitä tulisi tehdä nyt, kun on aikaa enemmän olla kotona. Siispä pakenin Italiaan. Pää on kuitenkin yllättävän vaikea saada mukautumaan tähän hetkeen. On vaikea päästää irti suorittamisesta, puuhasteluun olisi niin helppo hukuttaa ajatukset.

En ole ylisuorittaja-tyyppi, mutta oma hyvinvointi jää helposti muiden asioiden jalkoihin. Haluan antaa kaikkeni toisille, mutta en osaa suhtautua samalla tavalla itseeni. Sanonnan mukaan, itseään varten täällä eletään, mutta itse en osaa ajatella noin itsekkäästi. Kun muilla on asiat hyvin, itselläni on kaikki hyvin + jokunen lisäkilo takataskussa. Tähän toimintapaan pyrin tekemään nyt muutoksen. Tulin siis opettelemaan itserakkautta Italiaan – joogan ja läsnäolon kautta. Itseäni varten.

Jooga on ollut rakas harrastukseni jo vuosia. Sekin jäi kuitenkin kaikkien muiden harrastusten (kuten blogin kirjoittelun) tavoin velvollisuuksien jalkoihin puoli vuotta sitten uuden työn myötä. Nyt olen joogalomalla puolen vuoden joogatauon jälkeen. Käytännöllisesti katsoen siis lähden taas nollasta. Masentavaa, mutta jooga on siitä ihana laji, että suorittamista ei sallita. Vaikka olen taas se kömpelö norsunpoikanen taiteilemassa joogamaton päällä, joogaharjoitus antaa rohkeutta olla sinut sen kanssa, että olen jälleen laiminlyönyt omaa hyvinvointiani.

Siksi ajattelinkin toimia tällä viikolla päinvastaisesti tapojeni sijaan. Ei ole pakko sännätä sinne ja tänne. Täällä Pohjois-Italiassa, Liqurian rannikolla Cinque Terressä olisi hurjan paljon nähtävää ja koettavaa, mutta tällä kertaa otan ihan vain pienin askelin. Rannan hiekka varpaiden alla ja auringon jäljet olkapäillä riittävät tältä erää.

IMG_8095

Tällä kertaa keskityn itseeni ja toimin tuntemusteni mukaan. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Näennäinen viikkoaikatauluni koostuu 1-2 joogatunnista/päivä ja parista patikointiretkestä kukkuloilla. Siinä se. Muun ajan käytän ajatusteni työstämiseen ja auringosta nauttimiseen. Kaikkiin harjoituksiin ja patikointiretkiin ei ole pakko osallistua.

Olen kyllä salaa rakastunut tähän pienen kalasatamakylän Monterosso al Maren tunnelmaan ja lintujen viserrykseen. Sellainen on kyllä aina viehättänyt minua enemmän kuin suurkaupungin vilske ja ahtaus. Täälläkin tuntee itsensä kyllä pieneksi, kun on melkoiset kukkulat muistuttamassa itsestään joka puolella.

Alue kuuluu Unsecon maailmanperintölistalle ainutlaatuisen ulkomuotonsa ja historiansa takia. Mitä kaikkea kukkulat ja sen ihmiset ovat nähneetkään. Alue on moneen kertaan ollut luonnonarmoilla (tuhoisat mutavyöryt ym.), historian tapahtumista puhummattakaan, mutta jälleen alue kukoistaa upeampana kuin koskaan. Siitä voisin ottaa oppia.

Kirjoittelen tätä tekstiä rantakadun kahvilassa paikallista foccacia-leipää lounaaksi maistellen. Kävin äskettäin kävelemässä rannalla ja kastamassa varpaat Liqurian aallokossa. Uskomatonta, että lähdin taas reissuun tajuamatta, että olen tosiaan Italiassa ensimmäisen kerran elämässäni. Nautin elämästä nyt täysillä – omilla ehdoillani. Se ei ole keneltäkään pois vaan päinvastoin. Sen oivaltaminen on ollut tämän päivän rikkaus.

Aurinkoisin lomaterveisin,
AaKoo

Blogi heräilee talviunilta

Kellojen siirtämisen myötä on aika herätellä blogikin talviunilta. Mennyt talvi meni pitkälti uuden työn haltuun ottamisessa, mutta ehdin myös kartuttaa matkakuumeen äärimimilleen Matka 2017 -messuilla. Huhheijaa, mitkä messut! Valitettavasti olin niin touhukas tammikuussa, että niistä fiilistely ja tärppien antaminen jäi haaveeksi. Pahoittelen. Toisaalta loistavia lento- ja matkatarjouksiahan matkanjärjestäjät julkaisevat pitkin vuotta, joten niitä tulen vinkkaamaan vähintään tuonne Feather On The Move -Facebookin puolelle tasaiseen tahtiin. Kannattaa se siis viimeistään nyt laittaa seurantaan. 😉

8

Kuten sanottua matkakuume on aivan järkyttävä tällä hetkellä ja monenlaiset reissusuunnitelmat ovat nyt lentolippujen ostamista vaille valmiita. Kerron niistä lisää, kun aika on oikea. Muun muassa ihastuttava Kööpenhamina ja ensivisiitti Italiassa ovat haavekuvissa vahvasti mukana. Loppuvuoden kaukolomakohteen suunnittelusta puhumattakaan. Kiäh, kiäh. 🙂 Millaisia reissuhaaveita sinulla on tälle vuodelle?

Aurinkoista kevättä kaikille!

Terveisin,
AaKoo

1-vuotispäivä ja yllätysarvonta!

Vuosi sitten tartuin kynään ja päätin jahdata matkailuun ja kirjoittamiseen liittyvää unelmaani. Se meni yhdessä hujauksessa ja ehdin päästä vasta alkuun. Vielä on lukuisia matkakertomuksia jaettavana ja uusia seikkailuja suunnittelematta. 

1-vuotisjuhlan kunniaksi minulla on teille rakkaat lukijat yllätys. Ensi viikolla on jokaisen inspiraatiota hapuilevan matkailijan unelma – matkamessut Helsingissä. Siellä toinen toistaan houkuttelevampi ständi kutsuu tutustumaan mitä värikkäämpiin ja eksoottisempiin maailman maihin, kuitenkaan klassikkokihteita unohtamatta, monien hyvien tarjousten siivittämänä. Niistä kekkereistä ei kannata pysytellä poissa, sillä tänä vuonna teemoina lavoilla on muun muassa aktiivimatkailu, luonnossa vaeltaminen niin täällä kotisuomessa kuin peräti sademetsissä ja monen matkailijan unelma -maailmanympärimatkat. Vuoden 2017 partnerimaa on Turkki ja toki Suomi100 näkyy myös vahvasti messuilla.

Ja mitenkäs matkamessut liittyvät yllätykseeni? Yleensä päivänsankari saa lahjoja, mutta nyt päivänsankari eli Feather On The Move haluaa antaa lahjan yhdelle lukijalle. Kommentoi alle, mihin sinä haluaisit matkustaa ja miksi ja voit voittaa 2 hengelle liput Matkamessuille! Vastausaikaa on vain maanantaihin klo. 14:00 asti, joten vastaa samantien ja liput saattavat olla sun. 😉


En malta odottaa, että kohta pääsee kokemaan maailmanympärimatkan ihan vain yksien seinien sisällä. Toivottavasti törmäillään siellä!

– AaKoo