Lajikokeilu: Ilmajooga / Aerial Bliss

”Ei saa olettaa mitään, ei tarvitse osata mitään.” Ne olivat joogaohjaaja Katja Kivijärven ensimmäiset sanat parituntisen ilmajoogaharjoituksen alussa. Kuulin helpottuneita huokauksia. Kymmenhenkisestä porukasta liki kaikki olivat ensimmäistä kertaa tutustumassa ilmassa tapahtuvaan joogalajiin. Ainakin minä jännitin tuntia ennakkoon kovasti, sillä olen aina tuntenut itseni melko kömpelöksi möhköfantiksi. Toisaalta, näissä tilanteissa mieleen tulee aina sanonta ”elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta”, ja siksi rohkenin tulla kokeilemaan itselleni uutta lajia.

Tampereella ilmajoogaa on voinut harrastaa viime syksystä lähtien LempiYoga -studiolla. Siellä harjoitus perustuu ilmajoogan kehittäjän Michelle Dortignacin opetukseen, Unnata Aerial Yogaan. Michellellä on yli kymmenen vuoden kokemus joogaohjaajana, ja vajaan kymmenen vuoden kokemus aerial-artistina, ilma-akrobaattina Circue du Soleil´ssa. Ei siis mikään ihan vaatimaton nainen tämä Michelle. Tämä tieto toi ainakin minulle luottoa tekemiseen. Se mitä tultiin tekemään olisi vain hyväksi keholle ja mielelle.

Muistan Katjan maininneen, että etenkin ryhdille ja kehon virheasennoille ilmajooga tekee hyvää (tietokoneniska, notkoselkä, erilaiset ryhtivirheet jne.) Ei ehkä poista niitä kerrasta, mutta ajan kanssa voi tehdä jopa ihmeitä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, harjoituksessa käytetään apuna katosta riippuvaa silkkiliinaa. Katja kertoi sanonnasta, jonka mukaan liinasta voisi roikkua norsuvauva ja se kestäisi silti. Liinaan  voi siis todella luottaa, että se kantaa, vaikka alkuun sitä epäilinkin. Ennen tunnin alkua Katja auttaa sopivan liinan valinnassa. Sen tulee riippua lonkkanivelten korkeudella varvistaessa. Tämän jälkeen levitän oranssin joogamattoni liinan alle, ja istahdan puolilotusasentoon ja odotan jännittyneenä seuraavia ohjeita.

Harjoituksen aluksi kipusimme heti liinojen sisään. Tutustuimme toisiimme ja ystävystyimme. Ilmajoogassa käytettävään silkkiliinaan voi luottaa ja opituilla lukkotekniikoilla se ei päästä sinua putoamaan. Eikö kuulostakin ihan oikealta ystävältä? Suosikkiasentoni varmasti oli ihan vain pötköttäminen liinan sisällä ja merenneito-asento, jossa liinan sisäpuolella ollaan kylkiasennossa ja vuoroin vedetään polvia hitaasti kohti leukaa ja suoristetaan itsemme mahdollisimman pitkäksi. Liinan sisällä olet omassa tilassasi, johon ulkopuolinen ei oikeastaan edes näe. Saat olla rauhassa omien ajatusten kanssa.

Liinassa ekaa kertaa makoilessani ajatukseni palasivat puolentoista vuoden päähän. Jännittynyt tunnelma oli myös silloin samanmoinen. Tutustuin ensimmäisen kerran astangajoogaan Om Yoga -koululla ja tapasin Katjan ensimmäisen kerran. Olin silloin aika väsyksissä ja eksyksissä mieleni ja kehoni kanssa, mutta sitten rohkenin kokeilla joogaa ja tajusin, että juuri sitä olin kaivannut. Pientä ”hippihetkeä” 1-2 krt viikossa.

Omaa aikaa pienellä matolla, jossa ei tarvitse suorittaa, miettiä töitä tai omaa elämää. Matolla liikehitään ihan vain itseään varten, omaa hengitystä ja kehoa kuunnellen – kerrankin. Se haastaa kyllä niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta se on vain itseään varten. Vieruskaverin taitoja ja notkeutta ei pidä kadehtia. Ei edes huomioida, korkeintaan ottaa oppia, pienenä haasteena.

Samaa pätee myös ilmajoogaan. Vaikka joogamatto edelleenkin rajaa tilan, jossa liikut – nyt myös liina tuo oman elementtinsä, kepeyttä, tekemiseen. Ja se oli meikäläiselle tervetullutta vaihtelua. Lempeämpää tekemistä. Nopeasti opin luottamaan silkkiliinaan, mutta onko tuo kuitenkaan meikäläiselle ihme. Olenhan kuitenkin myös sanonut, että voisin asua riippumatossa. Elementtinä slkkiliina tuo sen saman ihanan kepeän olon kuin riippumattokin. Riippumatolla ei vain pysty tekemään ”ilmajoogatemppuja” eli esimerkiksi liikkeitä, jotka tapahtuvat pää alaspäin. Tai ainakaan en niitä suosittele kokeilemaan.

Tänään asana-harjoitukset tehtiin osittain lattialla, silkkiliinassa tai kokonaan ilmassa leijuen. Oman liikkuvuuden ja rohkeuden mukaan. Liikkeisiin kuului niin lempeitä ja hitaita kehonhuollollisia liikkeitä kuin vahvoja ja dynaamisia liikkeitäkin. Esimerkiksi mainittakoon ns. Trikonasana, eli kolmioasanan aerial-variaatio (vas. alakulma). Sen tarkoitus on löytää joogaliinan avulla oikeat lihasaktivaatiot ja viedä huomio omaan keskustaan, josta kaikki joogaliikkeet lähtevät. Toisessa kuvassa, jossa Katja roikkuu kyynärvarret lattiassa (oik. reuna) on eräs tapa vapauttaa selkärankaa. Siinä on ajatuksena, että jaloilleen voi etsiä sellaisen asennon, joka sillä hetkellä tuntuu mukavalta.

Oma kohokohtani tunnilla oli kuin huomasin roikkuvani liinasta pää alaspäin pitäen käsillä jalkateristä kiinni selkä kaarella. Se muistaakseni oli jonkinlainen sirkka-asento. Vieressä olevat hieman naureskelivat, kun riemastuin tekemisistäni melko äänekkäästikin (pahoittelut näin jälkikäteen). Joogasali, kun tunnetusti on eräänlainen hiljaisuuden mekka – tai oli, kunnes AaKoo tulee paikalle. Niin vain kömpelöstä möhköfantista olikin tullut viehkeä heinäsirkka. Taisin sanoa ääneenkin, että enpä olisi uskonut!

Parituntinen meni kyllä kirjaimellisesti siivillä. Toisinaan liina saattoi intoutua keinumaan liikaakin, ja Katja kävi muutaman kerran pysäyttelemässä vauhtia, mutta oli kyllä ilo olla liinan kyydissä mukana ja kokeilla uusia juttuja. Pari liikettä jäi vielä hampaankoloon, joissa en onnistunut ja niihin haluan palata uudemman kerran. Katjan tyyli ohjata ja opettaa on ihanan rauhallinen ja kannustava ja viimeistään loppurentoutuksessa Katjan levollinen ääni saattoi johdattaa minut kevyesti uneen, myönnettäköön.

Vielä harjoituksen jälkeenkin tunsin kepeyttä kropassa. Tunsin myös hieman huimausta ja kevyttä huonovointisuutta, koska pää alaspäin oleminen ei vanhemmiten ole enää sopinut minulle (silmien hajataittoni vuoksi). Huonovointisuus ja päänsärky eivät kuitenkaan ole tavaton ilmiö ensikertalaiselle ilmajoogan jälkeen, sillä eipä sitä tule omassa arjessaan paljon kuljettua käsillään pää alaspäin. Pitää vaan antaa kehon ja silmien hiljalleen tottua kyseisiin liikkeisiin ja kyllä se siitä kuulemma helpottaa.

image

Tähän väliin ote Katjan nettisivuilta. Ihan vain, koska sen osuvammin en olisi itse osannut samaa ilmaista: ”Oma joogamatto on vähän kuin koti, jonne palaan ilolla aina uudestaan ja uudestaan. Paikka, jossa voin aidosti olla läsnä oman itseni kanssa, ilman suorittamisen tarvetta tai arvostelua. Matolle palaaminen on aina yhtä kiehtovaa. Se on kuin matka, joka ei pääty koskaan.”

Muutama sananen vaatetuksesta. Otin ennen tuntia selvää, että sinne suositellaan pukeuduttavan ihonmyötäisiin pitkiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan. Itselläni oli trikoot, toppi ja pitkähihainen, ja kuumahan siinä tunnin edetessä tuli. Minulla oli mukanani myös pieni pyyhe ja juomapullo, mikä oli ihan hyvä juttu. Useimmilla oli mukaan oma joogamatto, kuten minulla, mutta sen sai myös lainaan paikan päältä ilmaiseksi.

Jokainen toki kokee ilmajoogan eri tavalla, mutta kukapa ei haluaisi osata lentää edes yhden ilmajooga-harjoituksen ajan? Lisätietoa LempiYogan ilmajooga-harjoituksista, Aerial Dynaaminen ja Aerial Slow, löydät heidän nettisivuiltaan, jossa voi helposti tehdä varauksen viikkolukkarin varausjärjestelmästä. Tunnit ovat hyvin suosittuja, mutta useimmiten kuitenkin 1-2 liinaa jää kuitenkin tyhjäksi tunnin alkaessa, joten kannattaa olla tarkkana äkillisten varausperuutusten varalta. Tunnille voi käsittääkseni mennä myös ilman joogakokemusta, mutta toki on varmasti hyötyä, jos tuntee asanoita eli joogaasentoja etukäteen.

Lisätietoa lajista voi rohkeasti kysellä esimerkiksi Lempi Yogan -nettisivuilta.

Kepein terveisin,
-AaKoo

 

 

Lajikokeilu: Lumikenkäily ja potkukelkkailu

Parasta lauantaissa arkityöläisen näkökulmasta on hidas aamu – kiireettömyyden tunne. Kun lopulta nousen sängystä, istahdan keittiön pöydän äärelle aamupalalle. Rouskutan pellavansiemennäkkileipää ja katselen ikkunasta naapurustossa liikkuvia ihmisiä. Pohdiskelen mihin he ovat menossa ja millainen päivä heillä on edessä. Yksi kantoi soitinlaukkua selässään, ja toinen meni pyörällä lastenkuljetusvaunu perässään. Useimmilla tuntui olevan kiire johonkin. On jotenkin rentouttavaa antaa silmien harhailla ja ajatuksien virrata. Heräillä rauhassa.

Katseeni kääntyy myös Näsijärvelle. Siellä näyttää olen taas ”muurahaisia” eli ihmisiä ulkoilemassa Siilinkarin majakan luona. Pian olisimme siellä Mikon kanssa heidän joukossaan. Hieman jännittää, sillä en ole ollut Näsijärven jäällä muutamaan vuoteen ja varsinainen talvi on ollut niin lyhyt, että jäänpaksuus mietityttää. 

Siitä taitaa olla aika tarkkaan tasan kolme vuotta, kun ystäväni kanssa lähdimme tuulettamassa opinnäytetyön hapertamia ajatuksia ja ulkoilimme majakalle eväiden kanssa. Kevätaurinko lämmitti silloin mukavasti. Sittemmin aika on vaan juossut ohitse, eikä toista mahdollisuutta järven jäälle ole muka tullut.

imageimage

Hiking Travel Hit vuokraa 8e päivähintaan lumikenkiä ja potkukelkkoja. Lumikenkäily oli päivän tavoitteeni. En ollut kokeillut lajia aiemmin. Otin itselleni myös sauvat (2e). Heidän vuokraamo/kauppa, Bikini Bar, sijaitsee Santalahdella (Paasikiventie 30), Paasikiventien varrella uittotunnelin kohdalla. Heiltä voit myös vuokrata ja huoltaa retkiluistimia, hiihtovälineitä, ahkioita, kurlinkikiviä ja muita joukkuevälineitä ja kesällä muun muassa melontaan, potkulautailuun ja retkeilyyn tarpeellisia välineitä. Hinnaston, välineet ja aukiolot voit halutessasi kurkata täältä – Hiking Travel Hitin nettisivuilta.

Olin varautunut kylmään viimaan ja kevyeen urheilutuokioon. Sen sijaan sää oli tyyni ja pakkasasteet melkein nollassa. Paksut nahkahansikkaat heivasin heti alkumatkasta taskuun. Myös valitsemamme urheilumuodot osoittautuivat rankemmiksi kuin vierestä seuranneena olisin uskonut. Meille molemmille kävi nopeasti hyvin selväksi, että meidän tieto ja taito lajien suhteen oli kaukana todellisuudesta.
En käsittänyt, miten hitaasti etenevää hommaa on lumikenkäily. Kuljin puolessa tunnissa muutaman hassun sata metriä. Siinä vaiheessa jalkapohjani olivat jo aivan tulessa. Hyvin nopeasti olinkin jo hypännyt Mikon kyyditettäväksi potkukelkan kyytiin lumikengät ja sauvat sylissäni. Voi hyvin olla, että ette tule näkemään minua lumikengät jalassa toista kertaa. Ei riittänyt meikäläisen kärsivällisyys hitaasti etenemiseen. Sen verran tuota vauhtia virtaa suonissa ”sukurasitteena”. 😉

Tässä kuva todisteeksi, että luminkenkäilyä on tullut kokeiltua. Vaikka siinä into loppuikin lyhyeen. Seuraava lajikokeilu oli potkukelkkailu. Yhtenä versiona potkukelkkailua sauvoilla (Mikon tyylinäyte oikealla).

Menosuuntaan Siilinkarin majakalle, meillä meni tunti 4 km matkaan. Aika räpeltäjiä taidettiin ulkopuolisen silmiin olla meille tuntemattomien välineiden kanssa. Viimeksi tullut potkittua kelkalla lapsuudessa. Aika oli tässäkin tapauksessa kullannut muistot. Välissä meinasi usko loppua kesken, mutta sinnikkäät luonteemme eivät antaneet periksi. Ja maaliviivalla lämmin kaakao ja purtava palkitsi meidät. Ja hauskaa oli kyllä, mikä näkyy toivottavasti kuvista.

Näsijärven luistelurata oli erinomaisessa kunnossa. Useimmat noudattivat liikennesääntöjä hyvin ja se näkyi jään kunnossa. Levollisen mielen teki jään päälle nostetut testilohkareet. Ne olivat n.30 cm paksuja.

Suurin osa oli matkassa retkiluistimilla (useimmat taisivat vuokrata varusteet Hiking Travelilta, sillä enemmän lajia harrastaneet erottuivat kyllä nopeasti joukosta). Siellä oli myös porukkaa luistelemassa kaunareilla ja hokkareilla, ja tässä vain pari eri urheilumuotoa mainitakseni.

Liekö sitten vielä kesken olleet talvilomat vaikuttaneet, ettei hirveästi ollut porukkaa liikkeellä. Näin saimme enemmän tilaa säheltää ja keksiä nerokkaita uusia lajeja. Meidän suosikiksi taisi nousta yhdistetty potkukelkkailu ja sauvakävely potkukelkan kyydistä. Jäällä potkukelkka luisti hyvin, niin ei mennyt paluumatkaan kuin puoli tuntia! Olimme siis puolet nopeampia takaisin vuokrauspisteellä vaikka kropat olivat molemmilla aivan hapoilla. Yllättävän fyysinen laji on ohjaamisen kannalta myös yläkropalle. 

Reissu tuntuu kyllä kropassa vielä tänään maanantainakin. Ja hyvä niin! Teki ihan hyvää meille molemmilla ulkoilla pidemmän kaavan kautta vaikka ehkä liikaa ahnehdittiin matkan pituuden kanssa. Olihan kyseessä kuitenkin meille uusia lajeja.

Tuli naurettua paljon, viikolla kohonneet stressitasot unohtuivat samantien ja uusien lajien kokeileminen on aina kivaa, vaikka laji ei sitten miellyttäisikään. Tässä tapauksessa lumikenkäily. Vähän houkuttaisi myös retkiluistimien vuokraaminen, mutta siihen mun tarvitsee kerätä rohkeutta vielä tovin.

Mites teidän kävi antamani haasteen kanssa, tuliko harrastettua liikuntaa ulkoilmassa? Kokeiltua peräti jotain uutta lajia tai uutta reittiä? Olisi ihana kuulla teidän mahdollisesti ulkoiluviikonlopusta. Tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon!

-AaKoo

Lajikokeilu: Street Workout

Viime perjantaina osallistuin kuntosalillani Fressi Sykkeellä workshoppiin, jossa pääsin kokeilemaan Street Workoutin eli kehonpainolla tehtäviä alkeita ja vähän vaativampiakin liikkeitä. Vielä eilen maanantainakin koko kroppa oli hapoilla perjantain reenistä, tiesi kyllä kokeilleensa rajojaan, auch! ;D

En ottanut tällä kertaa kameraa mukaan, sillä halusin keskittyä oppimiseen, joten kuvissa näette ohjaajamme Antin taidonnäytteitä siitä mitä tuli perjantaina tehtyä – tai no kokeiltua, ei meikäläisen osaaminen ollut tällä kertaa päätä huimaavaa, vaikka intoa riitti enemmän kuin pienessä kylässä. Alla olevat kuvat saavat lajin näyttämään helpolta, mutta ei se sitten ollutkaan kovin helppoa esimerkiksi saada käsivoimin koko kroppa irti lattiasta (oikealla keskimmäiset kuvat, Planche-harjoitus). Suosittelen sitä kokeilemaan kotona. 😉

image

Aluksi lämmittelimme kropan lämpimäksi yksinkertaisilla ranteiden, polvien ja olkapäiden liikkuvuusharjoitteilla, punnerrusvarioinneilla, Hollow-asennon harjoittelulla ja venytyksillä. Hollow-asento on kehon kuppiasento, jossa maatessa jalat ja kädet ovat irti alustasta (ei paljoa) ja keskikroppa on tiukkana pakettina. Asento on tärkeä muun muassa leuanvedon tekniikassa. Tunnen edelleen pistoksia vatsalihaksissani ja sixpackin kehittyvän hyvää vauhtia rasvapeitteiden alla.

Teimme myös erilaisia pariharjotteita, kuten vastakkaisia punnerruksia seisten erilaisilla varioinneilla ja kottikärrykävelyä. Kaihoisin mielin muistelin omaa lapsuuttani, jolloin kottikärrykävely ja renkaissa roikkuminen tuntui niin helpolta ja vaivattomalta. Nyt hädin tuskin sain itseäni ylös kottikärryasentoon ja pääsin liikkeelle. Oivoi.

Syventävissä harjoitteissa teimme mittarimatoa levypainon kanssa, sumo-kyykky askelharjoituksen, Hollow’n syventämistä roikkuen tangossa ja renkaissa, leuanvedon tekniikkaharjoituksia, Dragon Flag -harjoitus (kuva alla), liskopunnerruksia (ylhäällä olevassa kuvassa vasenyläkulma), Planche-harjoitusta ja renkaissa kulmanojaa ja jalkojen dynaamisia nostoja. Kaikenmoista. Yhteenvetona lattialiikkeitä, roikkumisliikkeitä ja keskikropan hallintaa.

image

Leuanvedon tekniikasta:

Pidin workshopista kovasti ja sain siitä paljon vinkkejä omiin reeneihin. Esimerkiksi leuanvetoon sain hyviä muistutuksia tekniikkaan. Miten, pitää edetä pienin askelin puhtaan leuanvedon saamiseksi. Aluksi pelkästään roikkuminen ja pieni olkapäiden nosto on riittävä harjoite leuanvetoon, sillä puristusvoimaa tarvitaan liikkeen alkuun viemiseksi, vaikka varsinainen työ onkin koko kehon yhteistyötä. Tekniikkaa opetellessa käytin itse apuna kuminauhaa, joka helpottaa liikerataa paljon.

Varsinaisessa leuanvedeossa, tulee ottaa hartianlevyinen vastaote, hartiat pidettävä alhaalla ja ryhti hyvänä. Purista tankoa, jännitä vatsalihaksia ja käännä keho Hollow-asentoon, jolloin keskivartalo pysyy hallittuna koko liikkeen ajan. Jännitä myös pakaralihaksia ja purista jalkoja kevyesti yhteen. Rauhallinen liike. Olkavarsien tulee lähentyä kohti kylkiä, kyynärpäiden pysyttävä mahdollisimman lähellä vartaloa. Yläasennossa leuan ja yläkropan tulisi olla kunnolla tangon yläpuolella.

Leuanveto vahvistaa laajasti yläselkää ja keskivartaloa, sekä otteesta riippuen käsivarsien monia lihaksia, muun muassa hauiksia. Voimien kasvamisen lisäksi siis ryhti paranee ja tulee muotoa käsivarsiin ja koko ylävartaloon. Haastankin itseni nyt peruusteellisemmin harjoittelemaan leuanvedon tekniikkaa ja toivottavasti viimeistään loppukeväästä minulla on teille näyttää kuva, jossa teen leuanvedon ilman kuminauhan apua. (Mitä sitä tuli taas luvattua.. 😉 )

Yllätyksekseni tämä ei ollutkaan ainutkertainen mahdollisuus kokeilla ohjatusti liikkeitä vaan keväälle on suunnitteilla mahdollisesti jatkoworkshop, jota jään kyllä odottelemaan innolla. Tulipa taas todistettua itselleen se, että uusien lajien kokeileminen kannattaa aina! Milloin sinä olet viimeksi kokeillut itsellesi uutta lajia?

Terkuin,
-AaKoo

Kuvat: Fressi Syke

Liikunnallinen vuosipäivä

Sen lisäksi, että eilen sunnuntaina oli äitini nimipäivä, oli myöskin minun eräänlainen liikunnallinen vuosipäivä. Jee! Siis tasan vuosi sitten (24.1.2015) voitin (näin jälkikäteen tuntuvan typerän) kuntosalipelkoni pitkähkön tauon jälkeen. Vähitellen siitä päivästä olen kehittänyt kuntoani ja reipastunut muutenkin nauttimaan elämästä jälleen täysillä – sitä kun ei tiedä, milloin siihen ei ole mahdollisuutta tai voimia. Kaikille tulee notkahduksia ja mutkia matkaan elämässä ja tuo päivä oli minun käännekohtani parempaan.

Helppo tie se ei ole ollut, mutta positiivisella asenteella pääsin pitkälle ja yksi tärkeimmistä opeista oli muistaa olla itselleni armollinen. On ihan ok, olla menemättä lenkille tai salille, jos ei huvita, kunhan siitä ei tule useamman viikon tauko, sitten se on jo tekosyy, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Pääpointtini vaan tarkoitan, että ei pidä ottaa ressiä, jos ei ole aikaa liikunnalle, sillä stressatessa hyvät tulokset jäävät minimiin. Keho ei erota stressaatko töiden vai liikunnan vuoksi.

Motivaationi pysyi yllättävän hyvin yllä, sain liikunnan ilon säännölliseksi ja liikakilot karisivat vähitellen. Myös ruokailutottumukseni saivat vihreämmän suunnan. Ja sillä tiellä ollaan yhä. Teemme n. kerran viikossa kasvisruokakokeiluja, ja pyrimme käyttämään puhtaita ja värikkäitä raaka-aineita, koska niistä vaan tulee niin pirun hyvä olo!

Siinä missä viime vuosi oli kuntosaliharrastuksen haltuunottoa, olen nyt siirtynyt enemmän toiminnallisen liikunnan pariin. Onnekseni lähikuntosalillani Fressi Sykkeellä on todella hyvä oma tilansa toiminnalliseen harrastamiseen. Niimpä CrossFit-tyyppinen reenaaminen, hypyt, loikat, spurtit, roikkumiset, kahvakuulailut, TRX-köysi ym. apuvälineet kehonpainoharjoitteluun ovat tulleet hyvin tutuksi.

 

Sen kokonaisvaikutus kehossa on ihanan kamalan tehokas reenimuoto (ja sen jälkeeni jääneestä hikilammikosta voi muutkin reenailijat päätellä), ja kyllä sen tietää itsekin viimeistään seuraavana päivänä, kun tuntee saaneensa uusia lihaksia kroppaansa. Tosin hyvin vaatimattomia ja hyvin piilossa tuntuvat vielä olevan, enkä minä muskelinaiseksi edes aio. Ei pelkoa. 😉 Se hyvän olon tunne on niin paljon tärkeämpää meikäläiselle kuin ulkoiset vaikutukset, vaikkei sekään huono asia olisi. Ajattelinkin tänne blogiin loppukeväästä tarkastella kehitystä, mahdollisia hyötyjä aktiivisesta reenaamisesta (työkiireistä riippuen) ja myös ottaa huomioon, olisiko jotain pitänyt tehdä toisin.

Vastapainoksi kehon hyvinvoinnille on tietysti mielen hyvinvointi ja siksi myös erilaiset joogat ovat pysyneet matkassani puolitoista vuotta. Astangajooga on yksi tämän hetken suosikeistani. Voi pojat, miten kankea rautakepakko aluksi olinkaan. Joogassa kiehtoo se, että siellä ei tarvitse suorittaa, siellä ei ole väliä taivutko varpaisiin asti vai jääkö sormet vain parin sentin päähän. Meistä varmasti kaikki joutuvat suorittamaan päivän aikana ihan tarpeeksi, työpaikalla, ostoksilla, jopa kotona (kotityöt, velvollisuudet yms). Joogassa ei tarvitse. Joogan parhaimmat puolet mielestäni onkin läsnäolo, pysähtyminen, ja hetki itselle. Mitä muuta sitä kiireinen ihminen voi toivoa?

Motivoivin terveisin,
– AaKoo