Lajikokeilu: Ilmajooga / Aerial Bliss

”Ei saa olettaa mitään, ei tarvitse osata mitään.” Ne olivat joogaohjaaja Katja Kivijärven ensimmäiset sanat parituntisen ilmajoogaharjoituksen alussa. Kuulin helpottuneita huokauksia. Kymmenhenkisestä porukasta liki kaikki olivat ensimmäistä kertaa tutustumassa ilmassa tapahtuvaan joogalajiin. Ainakin minä jännitin tuntia ennakkoon kovasti, sillä olen aina tuntenut itseni melko kömpelöksi möhköfantiksi. Toisaalta, näissä tilanteissa mieleen tulee aina sanonta ”elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta”, ja siksi rohkenin tulla kokeilemaan itselleni uutta lajia.

Tampereella ilmajoogaa on voinut harrastaa viime syksystä lähtien LempiYoga -studiolla. Siellä harjoitus perustuu ilmajoogan kehittäjän Michelle Dortignacin opetukseen, Unnata Aerial Yogaan. Michellellä on yli kymmenen vuoden kokemus joogaohjaajana, ja vajaan kymmenen vuoden kokemus aerial-artistina, ilma-akrobaattina Circue du Soleil´ssa. Ei siis mikään ihan vaatimaton nainen tämä Michelle. Tämä tieto toi ainakin minulle luottoa tekemiseen. Se mitä tultiin tekemään olisi vain hyväksi keholle ja mielelle.

Muistan Katjan maininneen, että etenkin ryhdille ja kehon virheasennoille ilmajooga tekee hyvää (tietokoneniska, notkoselkä, erilaiset ryhtivirheet jne.) Ei ehkä poista niitä kerrasta, mutta ajan kanssa voi tehdä jopa ihmeitä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, harjoituksessa käytetään apuna katosta riippuvaa silkkiliinaa. Katja kertoi sanonnasta, jonka mukaan liinasta voisi roikkua norsuvauva ja se kestäisi silti. Liinaan  voi siis todella luottaa, että se kantaa, vaikka alkuun sitä epäilinkin. Ennen tunnin alkua Katja auttaa sopivan liinan valinnassa. Sen tulee riippua lonkkanivelten korkeudella varvistaessa. Tämän jälkeen levitän oranssin joogamattoni liinan alle, ja istahdan puolilotusasentoon ja odotan jännittyneenä seuraavia ohjeita.

Harjoituksen aluksi kipusimme heti liinojen sisään. Tutustuimme toisiimme ja ystävystyimme. Ilmajoogassa käytettävään silkkiliinaan voi luottaa ja opituilla lukkotekniikoilla se ei päästä sinua putoamaan. Eikö kuulostakin ihan oikealta ystävältä? Suosikkiasentoni varmasti oli ihan vain pötköttäminen liinan sisällä ja merenneito-asento, jossa liinan sisäpuolella ollaan kylkiasennossa ja vuoroin vedetään polvia hitaasti kohti leukaa ja suoristetaan itsemme mahdollisimman pitkäksi. Liinan sisällä olet omassa tilassasi, johon ulkopuolinen ei oikeastaan edes näe. Saat olla rauhassa omien ajatusten kanssa.

Liinassa ekaa kertaa makoilessani ajatukseni palasivat puolentoista vuoden päähän. Jännittynyt tunnelma oli myös silloin samanmoinen. Tutustuin ensimmäisen kerran astangajoogaan Om Yoga -koululla ja tapasin Katjan ensimmäisen kerran. Olin silloin aika väsyksissä ja eksyksissä mieleni ja kehoni kanssa, mutta sitten rohkenin kokeilla joogaa ja tajusin, että juuri sitä olin kaivannut. Pientä ”hippihetkeä” 1-2 krt viikossa.

Omaa aikaa pienellä matolla, jossa ei tarvitse suorittaa, miettiä töitä tai omaa elämää. Matolla liikehitään ihan vain itseään varten, omaa hengitystä ja kehoa kuunnellen – kerrankin. Se haastaa kyllä niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta se on vain itseään varten. Vieruskaverin taitoja ja notkeutta ei pidä kadehtia. Ei edes huomioida, korkeintaan ottaa oppia, pienenä haasteena.

Samaa pätee myös ilmajoogaan. Vaikka joogamatto edelleenkin rajaa tilan, jossa liikut – nyt myös liina tuo oman elementtinsä, kepeyttä, tekemiseen. Ja se oli meikäläiselle tervetullutta vaihtelua. Lempeämpää tekemistä. Nopeasti opin luottamaan silkkiliinaan, mutta onko tuo kuitenkaan meikäläiselle ihme. Olenhan kuitenkin myös sanonut, että voisin asua riippumatossa. Elementtinä slkkiliina tuo sen saman ihanan kepeän olon kuin riippumattokin. Riippumatolla ei vain pysty tekemään ”ilmajoogatemppuja” eli esimerkiksi liikkeitä, jotka tapahtuvat pää alaspäin. Tai ainakaan en niitä suosittele kokeilemaan.

Tänään asana-harjoitukset tehtiin osittain lattialla, silkkiliinassa tai kokonaan ilmassa leijuen. Oman liikkuvuuden ja rohkeuden mukaan. Liikkeisiin kuului niin lempeitä ja hitaita kehonhuollollisia liikkeitä kuin vahvoja ja dynaamisia liikkeitäkin. Esimerkiksi mainittakoon ns. Trikonasana, eli kolmioasanan aerial-variaatio (vas. alakulma). Sen tarkoitus on löytää joogaliinan avulla oikeat lihasaktivaatiot ja viedä huomio omaan keskustaan, josta kaikki joogaliikkeet lähtevät. Toisessa kuvassa, jossa Katja roikkuu kyynärvarret lattiassa (oik. reuna) on eräs tapa vapauttaa selkärankaa. Siinä on ajatuksena, että jaloilleen voi etsiä sellaisen asennon, joka sillä hetkellä tuntuu mukavalta.

Oma kohokohtani tunnilla oli kuin huomasin roikkuvani liinasta pää alaspäin pitäen käsillä jalkateristä kiinni selkä kaarella. Se muistaakseni oli jonkinlainen sirkka-asento. Vieressä olevat hieman naureskelivat, kun riemastuin tekemisistäni melko äänekkäästikin (pahoittelut näin jälkikäteen). Joogasali, kun tunnetusti on eräänlainen hiljaisuuden mekka – tai oli, kunnes AaKoo tulee paikalle. Niin vain kömpelöstä möhköfantista olikin tullut viehkeä heinäsirkka. Taisin sanoa ääneenkin, että enpä olisi uskonut!

Parituntinen meni kyllä kirjaimellisesti siivillä. Toisinaan liina saattoi intoutua keinumaan liikaakin, ja Katja kävi muutaman kerran pysäyttelemässä vauhtia, mutta oli kyllä ilo olla liinan kyydissä mukana ja kokeilla uusia juttuja. Pari liikettä jäi vielä hampaankoloon, joissa en onnistunut ja niihin haluan palata uudemman kerran. Katjan tyyli ohjata ja opettaa on ihanan rauhallinen ja kannustava ja viimeistään loppurentoutuksessa Katjan levollinen ääni saattoi johdattaa minut kevyesti uneen, myönnettäköön.

Vielä harjoituksen jälkeenkin tunsin kepeyttä kropassa. Tunsin myös hieman huimausta ja kevyttä huonovointisuutta, koska pää alaspäin oleminen ei vanhemmiten ole enää sopinut minulle (silmien hajataittoni vuoksi). Huonovointisuus ja päänsärky eivät kuitenkaan ole tavaton ilmiö ensikertalaiselle ilmajoogan jälkeen, sillä eipä sitä tule omassa arjessaan paljon kuljettua käsillään pää alaspäin. Pitää vaan antaa kehon ja silmien hiljalleen tottua kyseisiin liikkeisiin ja kyllä se siitä kuulemma helpottaa.

image

Tähän väliin ote Katjan nettisivuilta. Ihan vain, koska sen osuvammin en olisi itse osannut samaa ilmaista: ”Oma joogamatto on vähän kuin koti, jonne palaan ilolla aina uudestaan ja uudestaan. Paikka, jossa voin aidosti olla läsnä oman itseni kanssa, ilman suorittamisen tarvetta tai arvostelua. Matolle palaaminen on aina yhtä kiehtovaa. Se on kuin matka, joka ei pääty koskaan.”

Muutama sananen vaatetuksesta. Otin ennen tuntia selvää, että sinne suositellaan pukeuduttavan ihonmyötäisiin pitkiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan. Itselläni oli trikoot, toppi ja pitkähihainen, ja kuumahan siinä tunnin edetessä tuli. Minulla oli mukanani myös pieni pyyhe ja juomapullo, mikä oli ihan hyvä juttu. Useimmilla oli mukaan oma joogamatto, kuten minulla, mutta sen sai myös lainaan paikan päältä ilmaiseksi.

Jokainen toki kokee ilmajoogan eri tavalla, mutta kukapa ei haluaisi osata lentää edes yhden ilmajooga-harjoituksen ajan? Lisätietoa LempiYogan ilmajooga-harjoituksista, Aerial Dynaaminen ja Aerial Slow, löydät heidän nettisivuiltaan, jossa voi helposti tehdä varauksen viikkolukkarin varausjärjestelmästä. Tunnit ovat hyvin suosittuja, mutta useimmiten kuitenkin 1-2 liinaa jää kuitenkin tyhjäksi tunnin alkaessa, joten kannattaa olla tarkkana äkillisten varausperuutusten varalta. Tunnille voi käsittääkseni mennä myös ilman joogakokemusta, mutta toki on varmasti hyötyä, jos tuntee asanoita eli joogaasentoja etukäteen.

Lisätietoa lajista voi rohkeasti kysellä esimerkiksi Lempi Yogan -nettisivuilta.

Kepein terveisin,
-AaKoo