Eilen vietin onnellisen päivän pienen perheeni kanssa kesäretkellä Kylmäpihlajan Majakalla. Tällä kertaa en niinkään esittele kohdetta, vaan kerron miten päivän miljöö ja auinkoinen keli vei mukanaan. Luvassa on myös paljon kuvia, jotka varmasti kertovat Kylmäpihlajan majakkasaaren tunnelmasta enemmän kuin sanat.
Kun M/V Linnea irtaantui Poroholman leirintäalueen satamasta keli oli pilvinen ja hieman tuulinenkin, mutta laivamatkan aikana tapahtui jotain upeaa: pilvet väistyivät auringon tieltä. Majakkasaarelle saapuessamme oli aivan pilvetön taivas, eikä pitkähihaiselle ollut enää tarvetta. Muistutus kesästä oli palannut luoksemme Rauman saaristoissa. Sitä vähiten odotimme. Uskomatonta.
Pätimme lähteä retkelle Raumalle edellisenä päivänä, joten retkisuunnitelma oli melko extempore. Vähän jännitimme kelejä, sillä muistelimme, että tuuli on merellä aina navakampaa ja 3kk:n ikäinen koiranpentumme Reino saattaisi oirehtia kevyestäkin merenkäynnistä. Laivamatkailusta selvittiin kuitenkin hyvin ja Reinon kuononpää tuhisi taajaan. Hänkin taisi nauttia meri-ilmasta (ja myöhemmin saaren kasvillisuudesta). Hän oli laivamatkojen ainut laivakoira aluksella ja suoriutui hienosti tehtävästään.
Majakkasaari itsessään on hyvin soma ja helppokulkuinen. Sillä välin, kun Reinolla oli ruoka-aika, kävelin Majakan huipulle. Koska on kesäkauden viimeinen viikko, saarella olevia turisteja ei ollut enää paljon ja annoin innokkaimpien kiivetä huipulle ensin. Kun itse sinne kipusin olin siellä yksin. Koko katselutasanne oli vain minun ja kamerani käytössä.
Majakan huippu on yksi minun suosikkipaikoista hiljentymiselle ja pysähtymiselle. Kaikki aistini valpastuvat. Ensimmäisenä toki kuulen meren kohinan, näen tyrskyjen rantautuvan kivikkoon ja seuraan merellä keinuvien joutsenien etenemistä. Tuoksuttelen raikasta meri-ilmaa, lasken kamerani ja suljen silmäni. Tunnen auringon ja pienen viilentävän tuulenvireen kasvoillani – keskityn tähän hetkeen ja teen hetkestä ankkurin mieleeni. Tulee varmasti tilanteita, jolloin haluan palata takaisin tähän levolliseen hetkeen.
Meillä oli myös keskenämme oikein hauskaa. Kävelin Reinon kanssa luodolla, kävimme muun muassa ihmettelemässä isoja aaltoja. Reino yritti vähän komentaakin niitä, mutta totesi nopeasti, että parempi pysyä etäällä rannasta. Hänen kanssaan on helppo kulkea (lukuunottamatta silloin, kun hän bongaa mielenkiintoisia aarteita, eli roskia maastosta). Kivikkoinen maasto oli hyvää harjoitusta hänelle esteiden ylittämiseen ja pienet lammikot hän kiersi nätisti. Hän on kyllä paras mahdollinen reissukoira.
Kotimatkalla olimme koko poppoo yhtä hymyä. Huomasimme myöhemmin myös, että lämmin auringonpaiste oli jättänyt jälkensä kasvoihimme. Minulla paloi nenän pää ja Mikolla niska. Ennen kaikkea oloni oli lähtiessämme hyvin onnellinen. Tällainen leppoisa lomapäivä teki todella hyvää meille kaikille.
Oikein levollista ja nautinnollista viikonloppua!
/AaKoo
Voi eiiiii, mikä ihana reissukoiro ja sen pieni musta nenu! <3 Te saatte Reinosta vielä korvaamattoman matkakaverin, kun se nyt pienestä pitäen oppii retkeilyn makuun 🙂
Reino kiittää hännänheilautuksin! ☺️ Hän luultavasti on mukana tulevissakin luontoseikkailuissa matkaseurana. 👣🍃🐾
Hieno kirjoitus. Tässä linkki, josta pääsee ihailemaan ulappaa kylmäpihlajan tornin kamerasta: https://ls24.fi/web-kamerat/kylmapihlaja
Oma Kylmäpihlajan reissuni siirtyi ensi kesään. Tänä vuonna oli suunnitelmissa, mutta yhteensattumia ja kaikkea muuta. Mutta ensi kesänä on Kylmäpihlajan vuoro.
Joo, ei pidä ahnehtia liikaa. Onneksi Kylmäpihlajan majakka ei ole lähdössä mihinkään. 😉
Ihanaa, että olet päässyt käymään Kylmäpihlajassa, eikö olekin aivan mahtava paikka!? <3
Täällä on vielä kattava kertomus kiinnostuneille siitä, mitä kaikkea Kylmäpihlajassa on (pienestä koosta huolimatta): http://livenowdreamlater.net/fi/2016/06/27/kylmapihlaja/
On kyllä! Majakkasaaret on aina ihania paikkoja. Niihin pääsee vain tutustumaan liian harvoin. ☺️
Jokos siellä tyrni oli kypsää? Just pohdiskelin Instassa tänään, että pitäisi varmaan meloskella joku päivä takaisin Kylmikseen ämpäreiden kanssa… 😊
Kävittekö Kuuskajaskarissa myös?
Juuh, näytti olevan! Maisteltiin niitä hieman. ☺️