Hain eilen rakkaan maastopyöräni huollosta. Oli aika ihanaa istahtaa pitkästä aikaa satulaan ja polkaista pyörä liikkeelle. Tosin ensin piti opetella pyörällä ajo uudelleen, sillä kaupunkipyörääni verrattuna oli luksusta polkea vaihdevarusteisella pyörällä ja lisäksi jarrut sijaitsivat eri paikassa. Viime vuonna pitkät pyöräretket jäivät kiireisen kesän jalkoihin, mutta tänä kesänä aion ottaa menetetyn ajan takaisin.
Kotimatkalla tuumailin, että yhteistä matkaa ollaan kuljettu maastopyöräni kanssa jo tasan vuosikymmen. Siinä missä Yhdysvalloissa annetaan lapsille täysikäisyyden kynnyksellä syntymäpäivälahjaksi oma auto, minä sain syntymäpäivälahjaksi pyöräilykypärän. Se tulee kyllä tarpeen, sillä todistettavasti polkupyöräilessäkin olen saanut vahinkoa aikaan. Siitä on ikuiset arvet leuassa muistona. Se ei kuitenkaan pyöräilyintoani ole haitannut.
Tänään polkaistiin kesäkauden pyöräilylenkkeilyt käyntiin. Sattui sopivasti, että Mikko sai tänään uuden pyörän, joka on juuri hänelle tehty. Tottakai pyöriä oli lähdettävä testaamaan ja ottaa tuntumaa pyöräilyharrastuksesta uudella vaihteella. 😉
Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme kauniin Arboretumin maisemiin. Hatanpään Arboretum on paikka, jossa tulee piipahdettua valitettavan harvoin. Se sijaitsee entisen Hatanpään Kartanon mailla, keskustan eteläpuolella Pyhärven rannalla. Arboretum on suosittu virkistysalue ja siellä on myös upea ruusutarha.
Raikas ilmavirta pysähtyi kuin seinään, kun pidimme taukoa ja hörppäsimme vettä. Puistot ja järvet ovat Tampereen suosikkipaikkojani. Puiden tuoksu, järvellä olevien veneiden kohina, nauravat ihmiset ja lintujen leikki taivaalla herättävät huomioni joka kerta. Kesällä kaikilla on hyvä fiilis ja se tarttuu. Hetkeksi unohdin mistä tulin ja mihin olin menossa. Nautin vain hetkestä.
Vaikka olisi ollut ihana nauttia auringosta ja vehreästä puistosta enemmänkin, tuli niin kuuma, että oli pakko lähteä nopeasti taas liikkeelle.
Tässä Mikon uusi pyörä. Älkää pelätkö “My Little Pony” -pyörä on edelleen reissuilla käytössä ja Mikon arkikäytössä aiemmin ollut vihreä pyörä jatkaa toimintaansa toisaalla. Toisaalta, siitä on jo yli 15 vuotta, kun Mikko on viimeksi ajellut uudella pyörällä, että kyllä tämä menopeli on tarpeen. 🙂
Oma “uutukaiseni” on siis jo 10-vuotias, mutta kiiltää kuin uusi. Toivottavasti yhteistä matkaa tulisi poljettua vähintään toinen vuosikymmen.
Täytyy kyllä myöntää, että vaihteet tekevät ajamisesta huomattavasti vaivattovampaa. Vaikka jaloissa pyörälenkki tuntuukin, niin ei päässyt hengästymään niin pahasti kuin aluksi uumoilin. Lenkin pituudeksi tuli 12 km ja lenkkimme kestomme oli reipas tunti vesitaukojen kera. Ensi kerralla voisi kyllä ehkä haastaa kroppaa enemmän, mutta nyt olikin tarkoitus vasta totutella pyöriin ja uuteen reittiin. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, hiki virtasi ja hymy nostatti suupieliä (hieman eri tavalla toisella kuin toisella).
Tästä motivoituneena kasvatetaan vähitellen lenkkien pituutta sekä täällä Pyhäjärven kuin Näsijärven puolellakin ja toivon mukaan loppukesästä kierretään Näsijärveä vähän laajemmin. 😉
Reipasta loppuviikkoa kaikille,
Terveisin,
-AaKoo & Mikko