Whee! Maastopyöräkausi startattu

Hain eilen rakkaan maastopyöräni huollosta. Oli aika ihanaa istahtaa pitkästä aikaa satulaan ja polkaista pyörä liikkeelle. Tosin ensin piti opetella pyörällä ajo uudelleen, sillä kaupunkipyörääni verrattuna oli luksusta polkea vaihdevarusteisella pyörällä ja lisäksi jarrut sijaitsivat eri paikassa. Viime vuonna pitkät pyöräretket jäivät kiireisen kesän jalkoihin, mutta tänä kesänä aion ottaa menetetyn ajan takaisin.

Kotimatkalla tuumailin, että yhteistä matkaa ollaan kuljettu maastopyöräni kanssa jo tasan vuosikymmen. Siinä missä Yhdysvalloissa annetaan lapsille täysikäisyyden kynnyksellä syntymäpäivälahjaksi oma auto, minä sain syntymäpäivälahjaksi pyöräilykypärän. Se tulee kyllä tarpeen, sillä todistettavasti polkupyöräilessäkin olen saanut vahinkoa aikaan. Siitä on ikuiset arvet leuassa muistona. Se ei kuitenkaan pyöräilyintoani ole haitannut.

Arboretum_FeatherOnTheMove

Tänään polkaistiin kesäkauden pyöräilylenkkeilyt käyntiin. Sattui sopivasti, että Mikko sai tänään uuden pyörän, joka on juuri hänelle tehty. Tottakai pyöriä oli lähdettävä testaamaan ja ottaa tuntumaa pyöräilyharrastuksesta uudella vaihteella. 😉

Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme kauniin Arboretumin maisemiin. Hatanpään Arboretum on paikka, jossa tulee piipahdettua valitettavan harvoin. Se sijaitsee entisen Hatanpään Kartanon mailla, keskustan eteläpuolella Pyhärven rannalla. Arboretum on suosittu virkistysalue ja siellä on myös upea ruusutarha.

Raikas ilmavirta pysähtyi kuin seinään, kun pidimme taukoa ja hörppäsimme vettä. Puistot ja järvet ovat Tampereen suosikkipaikkojani. Puiden tuoksu, järvellä olevien veneiden kohina, nauravat ihmiset ja lintujen leikki taivaalla herättävät huomioni joka kerta. Kesällä kaikilla on hyvä fiilis ja se tarttuu. Hetkeksi unohdin mistä tulin ja mihin olin menossa. Nautin vain hetkestä.

Vaikka olisi ollut ihana nauttia auringosta ja vehreästä puistosta enemmänkin, tuli niin kuuma, että oli pakko lähteä nopeasti taas liikkeelle.

Arboretum_FeatherOnTheMove

Tässä Mikon uusi pyörä. Älkää pelätkö ”My Little Pony” -pyörä on edelleen reissuilla käytössä ja Mikon arkikäytössä aiemmin ollut vihreä pyörä jatkaa toimintaansa toisaalla. Toisaalta, siitä on jo yli 15 vuotta, kun Mikko on viimeksi ajellut uudella pyörällä, että kyllä tämä menopeli on tarpeen. 🙂

Arboretum_FeatherOnTheMoveArboretum_FeatherOnTheMove

Oma ”uutukaiseni” on siis jo 10-vuotias, mutta kiiltää kuin uusi. Toivottavasti yhteistä matkaa tulisi poljettua vähintään toinen vuosikymmen.

Täytyy kyllä myöntää, että vaihteet tekevät ajamisesta huomattavasti vaivattovampaa. Vaikka jaloissa pyörälenkki tuntuukin, niin ei päässyt hengästymään niin pahasti kuin aluksi uumoilin. Lenkin pituudeksi tuli 12 km ja lenkkimme kestomme oli reipas tunti vesitaukojen kera. Ensi kerralla voisi kyllä ehkä haastaa kroppaa enemmän, mutta nyt olikin tarkoitus vasta totutella pyöriin ja uuteen reittiin. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, hiki virtasi ja hymy nostatti suupieliä (hieman eri tavalla toisella kuin toisella).

Tästä motivoituneena kasvatetaan vähitellen lenkkien pituutta sekä täällä Pyhäjärven kuin Näsijärven puolellakin ja toivon mukaan loppukesästä kierretään Näsijärveä vähän laajemmin. 😉

Arboretum_FeatherOnTheMove

Reipasta loppuviikkoa kaikille,

Terveisin,
-AaKoo & Mikko

Pyykkipäivä Kööpenhaminassa

Onko sinulla tiedossa pitkä(hkö) reissu Euroopassa, mutta haluat matkustaa kevyesti? Minulla on sinulle täydellinen ratkaisu. Pesulapalvelut. Kuulostaako aikaa vievältä? Ei hätää! Saat vielä vatsan täyteen kuunnellessasi pyykkikoneen hurinaa. Vaihtoehtoisesti voit myös jättää pyykit sinne peseytymään ja itse jatkat turistilomaa vailla pyykkäyshuolia. Olisi tosin suotavaa, että sijaintisi olisi tässä tapauksessa Kööpenhamina.

Olimme Mikon kanssa viime kesänä 10 päivän kesälomareissulla. Reissun alkupuoliskon ihastelimme Kööpenhaminan leppoisaa tunnelmaa ja jälkimmäisen puoliskon seikkailimme Amsterdamin katujen labyrintissä. Matkassamme oli mukana vain selkärepullinen vaatteita, jotka kaipasivat pesua reissun puolessa välissä.

Nørrebro

Mondon Kööpenhamina -oppaasta löysimme vinkin kodikkaasta pesulakahvilasta, joka sijaitsi Kööpenhaminan yhdessä trendikäimmistä kaupunginosista (ent. työläiskaupunginosassa) Nørrebrossa. Vietimme alueella koko päivän, mutta ensin suuntasimme kahvilaan viettämään pyykkipäivän aamua.

The Laundromat Cafeessa parituntinen meni nopeasti, sillä halusimme syödä odotellessa tuhdin aamiaisen. Pyykit puhdistuivat kuin itsestään. Heidän nettisivunsa ovat muuten aika hauskat (klikkaa kahvilan nimeä). Kannattaa vilkaista niitä ihan vain uteliaisuudesta. Sieltä löytyy muun muassa paljon kuvia ja tietoutta paikasta heidän humoristiseen tyyliinsä.

Sisään astuessamme hyppäsimme tietämättämme aikakoneella takaisin retroaikaan. Suoraan edessämme oli baaritiski, jota tuki tuhannet pokkarit. Siellä todella pidettiin huolta viihtyvyydestä. Pyykkien pyöriessä pesurummussa saattoi ajatukset siirtää vaikka toimintajännäriin, jos ei ollut itsellä mukana viihdykettä ajan kuluksi.

Kassalla oli hieman jonoa, joten oli aikaa katsoa hieman ympärillemme. Punaiset nahkaistuimet, ruskeat minimalistiset tuolit ja punaraidalliset roikkuvat kattolamput tekivät paikasta heti ensi näkemältä hyvin persoonallisen. Lisäksi seinät tarjosivat runsaasti silmäruokaa, sillä ne olivat täynnä pesuloiden kuvia – eri maista, eri vuosikymmeniltä. Tunnelmasta tuli mieleen jenkkien diner-kuppilat. Lisäksi paikasta huokui rentous ja huumori.

Tuli meidän vuoro asioida kassalla. Tiedustelimme kassalta toimintaohjeita pyykinpesua varten. Teimme heti kättelyssä harmillisen virheen, sillä mukanamme ei ollut tarpeeksi kolikoita. Emme oikein osanneet varautua, koska emme löytäneet heidän nettisivuiltaan ohjeistusta minkä verran koneellinen pyykkiä tulisi maksamaan. Meiltä taisi siinä vaiheessa mennä vielä kruunut ja eurot sekaisin. Toimi sinä fiksummin ja muista tuoda mukanasi riittävästi kolikoita! Pyykkien peseminen ei ollut kallista, joten säkeittäin kolikoita ei tarvitse ottaa. Parempaa ohjeistusta en valitettavasti osaa nyt antaa.

The Laundromat Cafe_2

Apu oli onneksi lähellä, tässä tapauksessa raha-automaatti. Arvoimme Mikon hakemaan pääkadulla olevalta automaatilta käteistä ja minä jäin meille ojennettujen menujen kanssa tutustumaan paikan aamiaistarjontaan. Tarjolla oli erilaisten aamiaisannoksien lisäksi ruokaisempia annoksia, kuten hampurilaisia, salaatteja, keittoja ja myös kaikenlaista pientä naposteltavaa. Oli aamu, joten isot aamiaisleivät ja smoothiet sekä Mikolle kahvi olivat meille mieleisin vaihtoehto. Tiedoksi kahvihifistelijöille, että kahvilasta löytyy ihan kohtuullinen kahvivalikoima.

Pyykkikoneet sijaitsivat kahvilan perällä. Ne olivat juuri niin retroja (ja toivottavasti kestäviä) kuin paikasta voi kuvitella. Nämä retronpunaiset pesukoneet toimivat siis kolikoilla. Pesukoneiden lisäksi käyettävissä oli myös suuri rumpukuivaaja. Luksusta!

Laundromat2

Nettisivujen mukaan viikonloppusin on tarjolla myös iso brunssi klo. 9 – 15 välillä. Tanskalaiset osaavat hyvät brunssit, joten uskaltaisin rohkaista sitä testaamaan. The Laundromat Cafe on auki joka päivä, tosin pesupalvelut vain arkisin.

Samannimisiä pesulakahviloita on Tanskassa kaikkiaan kolme, Islannissa yksi ja Japaniinkin on nettisivujen mukaan suunnitteilla yksi ketjun kahvila. Huippua! Viihtyisyydessä ja palvelussa ei mitään moitittavaa (tosin ne puuttuvat pesulahinnat). Menisin kyllä mielelläni uudelleen, jopa ilman pyykkejä. Oi ei, nyt iski Kööpenhamina-ikävä. Yhyy!

Sijainnit Kööpenhaminassa: Elmegade 15, Nørrebro ja Århusgade 38, Østerbro

Aukioloajat: Kahvila ja pesukoneet ma-pe 8.00-22.00,
Kahvila auki myös la-su 10-22.00.

Hintataso: Pääruoat alk. 98 kr.
http://www.thelaundromatcafe.com
(Lähde: The Laundromat Cafe -internetsivut)

Pyykkipäiväterveisin,
-AaKoo

Iguazu Falls – satumaiset vesiputoukset

Näin viime yönä unta, että olin jälleen ihastelemassa valtavia vesiputouksia viidakon keskellä. Siitä sain inspiraation (ja muistutuksen), että lupasin kertoa matkakertomuksen muodossa yhdestä lyhyen elämäni vaikuttavimmasta paikasta.

Iguazu Falls (englanninkielinen nimi) eli suomalaisittain käännettynä Iguassun putoukset sijaitsevat Etelä-Amerikassa Argentiinan ja Brasilian rajalla jakautuen kahteen kansallispuistoon, Iguazún (Argentiina) ja Iguaçun (Brasilian) kansallispuistoihin. Molemmat kansallispuistot liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon 80-luvulla.

Kun heräilin aamulla Hotel Orquideas Palacella (vahva hotellisuositus!) en totta puhuen oikein välittänyt päivän matkaohjelmasta. En aiemmin ollut vesiputousten ystävä. Joo jee, vesi liukuu nätisti maantasalle. Se siitä. Nähty. Toisaalta aiemmin näkemäni vesiputoukset olivat vain pieniä somia vesilätäköitä tähän verrattuna.

En itse pidä myöskään turistikohteista, joissa on tunkua jo heti sisäänpääsyporteilta asti ja siksi vähän pelästyin, että pitääkö alueen sisäpuolella marssia kuin pienet norsut jonossa pieniä polkuja pitkin. Onneksi paikan taianomaisuus ja maisemajuna viidakon syvyyksiin vei kuitenkin mennessään. Lisäksi alue on niin laaja, että sinne kyllä useampi turisti mahtuu jopa näkemättä toisiaan.

Alue on myös paljon muuta kuin valtavat vesimassat. Sen kasvillisuus ja eläimistö on ainutlaatuinen, runsas ja värikylläinen. Se ei sisäänkäyntiporttien ulkopuolelle näkynyt. Pidän edelleen uskomattomana, että tällainen satumaailma on olemassa. Tuo perhonen laskeutui matkatoverini ranteelle, kun odottelimme junaa saapuvaksi. Sen väritys oli kuin jostain sadusta.

11786044336_b30061d2f5_o

Minulla oli pari vuotta sitten onnekas mahdollisuus kokea tämä satumaailma molempien maiden puolella. Koenkin, että olisi suotavaa, että kaikki matkailijat toimisivat samoin. Alue kokonaisuudessaan on todella iso ja esimerkiksi Argentiinan puolella siitä näkee kyllä alueen tunnetuimman nähtävyyden ”paholaisen kurkun”, mutta alueen ainutlaatuisuus tulee mielestäni paremmin esille Brasilian puolella, joka on yli kolme kertaa rajanaapuriaan isompi.

Jos aiot matkustaa alueelle, sinun on hyvä tietää, että alue tunnetaan monella ”samantapaisella” nimellä. On hyvä olla tarkkana, että käyttää oikeaa lausumistapaa oikeassa maassa. 😉 Argentiinan puolella alueen nimi on espanjaksi Iguazú Falls, mutta Brasilian puolella alue tunnetaan portugalilaisittain nimellä Iguassu Falls tai Iguaçu Falls. Nimivaihtoehdot eivät myöskään lopu siihen. Sekoittaakseni teitä vielä enemmän, alueella on toinenkin virallinen kieli (guaranin kieli) ja sen mukaan aluetta kutsutaan nimellä Yguazú Falls, joka tarkoittaa karkeasti englanniksi termiä ”big water” eli vapaasti suomennettuna ”suurta vettä”. Ja kuvat kertonee, ettei nimitys ole kaukaa haettu.

Vesimassat putouksilla ovat älyttömän suuret. Se kattaa 275 vesiputouksen verkoston pisimmillään melkein 3 kilometrin leveydeltä ja jopa 80 metrin korkeudesta laskeutuen Iguaçujokeen. Huimaa kyytiä. Olisittepa nähneet ilmeeni, kun jo etäältä kuulin veden pauhun. Sanonpa vain, että onneksi ei ollut tarvetta päästä vessaan.

11788085083_68d92ded66_o11788240514_d26b4f1970_o

Kunpa stillkuviin voisi taltioida äänen.  Lämpötilat sinä päivänä lähentelivät 30-astetta, ja ilmankosteus oli hyvin korkea, ihan ymmärrettävää suurien vesimassojen läheisyydessä. Hikoilin kuin pieni sika. Siinä ei oikein aurinkorasvat meinanneet pysyä iholla. Muistakaa, että vielä viikkoa aiemmin lumihuippuisilla Andeilla ei pahemmin aurinkorasvaa tarvittu, joten tässä vaiheessa vielä totuttelin helteiseen ilmanalaan.

En yleensä ihan hetkessä mukaudu näin lämpimään lämpötilaan (ja suureen ilmankosteuteen totutteleminen on vielä asia erikseen) ja muistan vielä hyvin, miten tuskaista oli patikoida ensimmäisenä päivänä (Argentiinan puolella) putousten luokse. Junan lisäksi myös patikoimme muutaman kilometrin pitkospuita ja siltoja pitkin paraatipaikoille.

Viimeistään ”paholaisen kurkkua” lähestyessä, en enää ihmetellyt, miksi piti ottaa kertakäyttösadetakki mukaan vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mitä lähemmäksi mentiin sen todennäköisempää oli saada lämmin vesihöyrymassa päälle. Onneksi ei ollut läpinäkyvää vaatetta päällä. Sanoin on vaikea vesiputouksia selittää, joten onneksi otin videokuvaa siitä teille maistiaisiksi. Aika nopeasti linssi kostui, mutta siinä teille ainakin hyvä ääninäyte, jos ei muuta. Huh!

Seuraavana aamuna teimme päivän kestoisen retken Brasilian puolelle. Menimme Puerto Iguazun kaupunkiin, jossa sijaitsee Iguaçun kansallispuisto. Rajanylityksessä sain lisää leimoja passiin, jee! Kansallispuistossa viettävämme toinen päivä oli pari astetta vielä seikkailumielisempi. Pääsimme laskeutumaan aivan vedentasoon ja pääsin veneretkelle.

Ihan perus souturetkestä ei ollut kyse tällä kertaa vaan pikaveneretkestä ensin viipottaen pitkät pätkät joella ja sitten syöksyen keskelle kuohuja, uijui! Pidän vauhdinhuumasta. Hatusta tosiaan sai pitää kaksin käsin kiinni. Ennakkoon meitä onneksi varoiteltiin, että olisi syytä laittaa arvoesineet ja kamerat yms. vesitiiviiseen suojapussiin, jotta tavarat pysyisivät kuivana. Alla esimerkkikuva edellisen ryhmän lähestymisestä vesiputouksen alle.

Vaihtoehtona olisi ollut myös helikopterilento kuohujen ylle, mutta itse halusin upean perspektiivin sijaan tuntea kuohut. Ja saada suihkun. Oli kuuma päivä jälleen kerran.

11787306564_1c96ac4539_o

1398342_10200891862359912_526368145_o

11788401673_c7bffa2ff2_o

Ainakin meikäläistä nämä pienet muistelot motivoivat taas säästämään seuraavia kaukomaaseikkailuita varten. Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on tiedossa?

Reipasta viikkoa kaikille,

– AaKoo

Mielen kevätsiivous

Hädin tuskin voi enää puhua keväästä, sillä vahvasti alkukesän tunnelmissa elellään. Kalenterin mukaan on kuitenkin vielä toukokuu ja mielen kevätsiivous on minulle nyt ajankohtainen isojen työprojektien päättyessä ja siirryn vähitellen leppoisampaan kesä-aikatauluun. Kesä tunnetusti on aikaa, jolloin murheet kaikkoavat ja nautitaan auringonlämmöstä ja kesän mahdollistamista aktiviteeteista, mutta ei se ole ihan niin yksinkertaista.

Mielen kevätsiivouksella tarkoitan mielen puhdistamista vanhasta ja akkujen latausta tulevia haasteita varten – pysähtymistä tähän hetkeen. Missä olen nyt. Tällä hetkellä olen kaamean päänsäryn kourissa ja muutenkin on vähän mollivoittoinen fiilis, mutta ei mitään sellaista, mitä ei kunnon lepo ja lähitulevaisuuden kesäsuunnitelmat parantaisi. 😉

Täällä blogissa pyrin luomaan posiitivisen suhtautumisen elämään ja tulevaisuuteen, mutta ilman sen vastapainoa – vaikeuksia ja surua – en olisi oppinut nauttimaan hyvistä hetkistä, pienistä iloista ja suurien haaveiden toteutumisista näin syvästi. Tiedän, alkaa kuulostamaan hurjalta, nyt mennään syville vesille. Syytän tästä Arman Alizadin uutuussarjaa Arman Pohjantähden Alla.

Myönnän, että olen pitkään pyrkinyt välttelemään tuota sarjaa, koska haluaisin mielummin pysytellä pienessä kuplassa, jossa kaikki on hyvin. Suomessakaan ei asiat ole täydellisesti, paremmin tosin kuin monessa muussa maassa.

Niinpä rohkenin viime viikonloppuna katsomaan kaksi ensimmäistä jaksoa Arman Pohjantähden Alla -sarjasta (Oikeus ja rangaistus sekä Asunnottomuus) ja patoni aukesivat. Elämään kuuluun niin ilot kuin ne surut. Olen hyvin myötätuntoinen ihminen, ja tahtomattani imen itseeni toisten huolet ja murheet. Ja niin kävi nytkin. Aion kyllä katsoa loputkin jaksot, mutta näköjään on liian raskasta katsoa niitä useampi kerralla.

Processed with MOLDIV

Jaksot saivat ajatukseni virtaamaan elämänviisauksia, jotka olen omasta elämästäni oppinut. Toivon, että niistä on apua sinulle, jos oma arkesi on haasteellista juuri nyt. Eläminen positiivisuuden kautta kantaa pitkälle. Läpi kyyneleiden, huolien, ongelmien ja yksinäisyyden.

Uskon, että jokaiselle annetaan tasan sen verran haasteita, kun tämä voi kantaa eikä yhtään sen enempää. Toisinaan elämänpolku heittää eteen uuden kompastuskiven, josta on vain opittava, noustava ylös ja jatkettava matkaa – ylpeänä, hymyssä suin. Ikinä, ikinä, ikinä ei saa antaa periksi. Ei ikinä.

Viikonloppuna fiilistelin ensin päivällä kesäistä järvimaisemaa, jossa purjelaivat liikkuivat horisontissa ja pieni lintu kävi meitä lähellä tervehtimässä. Silloin nämä kuvat on otettu, halusin tallentaa tuon hetken myös puhelimen muistiin.

Sitten illalla ihastelin parvekkeella riipputuolissa täysikuuta, lämmintä kesäyötä, ja ennenkaikkea sitä että pystyin kokemaan nämä asiat. Olen terve ja läheiseni voivat hyvin. Kaikki oikeasti tärkeä on hyvin. Tiedän, alkaa kuulostamaan aika juustoiselta, joten parempi lopettaa.

cropped-kansikuva_toukokuu2016_2.jpg

Mietin pitkään tämän tekstin julkistamista, mutta halusin, että tiedätte, mistä iloinen asenteeni ja pöhkö huumorintajuni kumpuaa. Eletystä elämästä.

Aikamoinen mielen kevätsiivous, vai mitä? Ei hätää seuraavat postaukset on huomattavasti rennompia.

Toivon, että tämä kirjoitus antaa voimaa myös sinulle omissa haasteissa ja vaikeuksissa. Asioiden posiitivisia puolia voi olla joskus haasteellisista löytää, mutta pitkällä tähtäimellä palaset loksahtelevat paikalleen kuin isossa palapelissa, usko pois.

Halauksen voimaa ei pidä aliarvioida, joten haliterveisin
– AaKoo ❤

Kun vuoden ensimmäiset kesäpäivät veivät mennessään

Julkaisin loppuviikosta useamman instagram-kuvan profiilissani kahdesta syystä.

Syy 1: Minut yllättivät ulko-ovella kesälämpötilat ja ne veivät minut mennessään (mahdollisimman kaukaksi työpisteen ääreltä). Syy 2: Sain huollosta (parin viikon malttamattoman odottelun jälkeen) uuden puhelimen vanhan tilalle. Edellisestä oli näyttö mennyt pahasti rikki. Voi sitä iloa, kun varapuhelimen sijaan sain totutella taas isompi näyttöisempään puhelimeen ja siinä ei ole kolhun kolhua. Kyllä kuvaaminen on taas niin kivaa! 🙂

Processed with MOLDIV
Kuten olen aiemmin täällä maininnut, olen tehnyt sekä ennen Portugalin talvilomaamme kuin myös sen jälkeen pitkää päivää töissä ja siksi muut harrastukset ja puuhastelut ovat jääneet vähemmälle. Työni videoeditoinnin ja liikegrafiikan parissa on hyvin aaltoilevaa, joskus on enemmän ja joskus vähemmän töitä. Tämä ei siis suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu, mutta nyt alan viimein heräilemään siihen, että ylikuormittavien jaksojen tullessa on oltava toinenkin tapa toimia kuin alistua ja odottaa työtehtävien vähentymistä.

Vaikka pidän työstäni paljon, se ei saa rajoittaa muuta elämääni ja muuttua kuluttavaksi motivoinnin sijaan. Eihän lapsiperheissäkään työ voi rajoittaa liikaa elämää, silloin mennään lasten ehdoilla. Eiköhän tässä iässä ole aika oppia elämään omilla ehdoilla eikä työtehtävien, vaikka toki kiitollinen tänäpäivänä olen, että niitä töitä piisaa.

Tällä viikolla olen opetellut uudemman kerran tasapainottamaan elämääni asioilla, joista nautin ja jotka saavat akkuni latautumaan, kun seuraavana aamuna palaan työpaikalle. Alkuviikosta muun muassa kävin kuukaudeksi venyneen tauon jälkeen kuntosalille, josta yhä elvyn. Jaiks, taisin vähän innostua liikaa. 😀

Onneksi viikkoon ajoittui myös helatorstai. En ikinä tule aliarvostamaan ylimääräistä vapaapäivää. Se teki niin hyvää! Hain aamulla kesäpyöräni – Jopon – taloyhtiön varastosta ja lähdin nauttimaan aurinkoisesta kesäilmasta puistoon eväiden kera.

Ajatuksena oli palata sieltä parin tunnin päästä takaisin ja puuhastella kotona, mutta yllättävä yhteydenotto ystävältä muutti salamanräpäyksessä suunnitelmat ja koko päivä menikin sitten puistoillessa ja fillaroidessa siellä täällä. Nimenomaan ajatuksena auringonvalosta ja hyvän ystävän seurasta nauttiminen. En olisi kyllä parempaa palautumiskeinoja itse keksinyt.

Siinä tuumailtiinkin, että spontaanisuus olkoon tämän kesän motto. Eikö kuulostakin hyvältä? Jotenkin sitä aina kaipaan näin loppukeväästä piristystä ja uusia virikkeitä, ja kesäilmat tarjoavat siihen lukuisia mahdollisuuksia.

Processed with MOLDIV

Sama teema jatkui myös viikonloppuna. Pääsin lempipuuhaani, riippumattoilun pariin! Oijoi! Olen monesti sanonut, että voisin asua kesät riippumatossa. Edellisessä asunnossani, jossa oli isompi parveke, nukuinkin parvekkeella monet helteiset yöt riippumatossa (tosin ne olivat myös kesän kovimmat ukkoset, joten se oli kuin diskossa olisi nukkunut, taivas pisti välkkyen vain). Se oli silti niin kivaa.

Päästiin talvitauon jälkeen viikonloppuna myös grillauksen makuun ja oi nam, miten hyvältä maistuukaan kauden ensimmäiset grillattavat. Vietimme aurinkoista alkuiltaa Mikon lapsuudenkavereiden luona Korialla, Kouvolan kupeessa.

En tiedä kiinnostaako teitä minun viikonloppupuuhasteluni, mutta yritän tässä vain sanoa, että päästäkää irti välillä velvollisuuden köysistä ja antakaa kesätuulen viedä mennessään. Nauttikaa siitä pysähtyneestä hetkestä. Sillä on iso terveydellinen vaikutus. Kuten myös koiran antamilla pusuilla. 🙂

image

Täynnä virtaa jälleen puhkuen (ja hieman kuolaa valuen),

-AaKoo