Voihan Portugali, minkä teit!

Kävi niinkuin toivoinkin. Olisin halunnut jäädä sinne ja jatkaa harhailua kamerani kanssa tuntemattomilla kaduilla. 6-päiväinen talvilomaseikkailumme meni aivan nappiin. Mikkokaan ei eksynyt metroasemalla kuin kerran, mikä on hyvä saavutus. En tosin ymmärrä miten voi päätyä hissillä väärälle puolelle metroraiteita – kahdesti peräjälkeen, varsinkin kun olimme menneet samaa reittiä jo aiemminkin. Tulimme metroraiteille eri reittiä, sillä Mikolla oli pyörä mukana ja halusin itse kulkea portaita. Siitä selvittiin kuitenkin makeilla nauruilla.

Kirjoitan Portugalista juttusarjan, joten julkaisen postauksia ripotellen pitkin kevättä erilaisista näkökulmista. Tähän alkuun vähän tunnelmointia ihanasta keväisestä Lissabonista (reissun ensimmäiseltä päivältä). Kevät ei ollut siellä aivan niin pitkällä kuin toivottiin – kukat ja puut eivät olleet vielä parhaimmassa väriloistossaan, mutta me molemmat onnistuimme käräyttämään ihoa heti ensimmäisenä päivänä, että lämpöä riitti kyllä suomalaisen näkökulmasta tarpeeksi.

Voi sitä riemua, kun matkalaukut saatiin raahattua loputtomilta tuntuvien ylämäkien jälkeen hotellille ja päästiin heti aamusta nauttimaan Lissabonin lämpimästä säästä.

Lisboa, Parque Eduardo VII / Vaatimattomalla toivelistalla oli päästä näköalatasanteelle ihmettelemään kaupunkia. En kuitenkaan arvannut, että se tapahtuisi jo matkalla hotelille, sillä tämä ihastuttava “labyrinttipuisto” sijaitsi aivan hotellimme naapurustossa. Kävi kuitenkin ilmi, että hotellimme tosiaan sijaitsi aivan mäen päällä, ja mäki nousee joka suunnasta, joten melko hikiset patikoinnit oli iltaisin edessä vaikka kuinka yritimme tulla eri suunnista. Huh! :`)

Näissä maisemissa oli lounaspaikkamme Ribadouro, jossa päädyimme maistelemaan ennennäkemätöntä merenherkkua.

Ei kovin vaatimattomasti aloitettu kulinaristisia kokeilujamme Lissabonissa. Meille suositeltiin tätä upeaa rapua (lajikkeesta ei hajuakaan, pahoitteluni), jota kiltisti tottelimme. Kuten sanottua tämä kaveri ei ennestään ollut kovin tuttu ruokaherkku, joten olisittepa nähneet meidän ilmeet, kun pöytään tuotiin perusaterimien sijaan vasaraa, pihtejä ja muita kuoren rikkomiseen tarkoitettuja apuvälineitä. Oli siinä varmasti monella paikallisella naurusta pitelemistä, kun alettiin ravun saksia murskaamaan niin, että naapuripöytäläiset saivat varoa lentäviä ravun osia. Oli oikein maukasta. Kaikkea uutta kannattaa maistaa! Namnam!

Ja tässäkö meidän jälkiruoka? Ei tällä kertaa. Ei näitä mansikoita oltu hinnalla pilattu. Ne olisivat maksaneet 1,2e/kg. Kyllä vain, hinta on tosiaankin tuo!

Kävi hyvin nopeasti selväksi, että Lissabonissa on lukuisia aukioita, ihania värikkäitä rakennuksia ja erittäin ystävällisiä ihmisiä. Myöhemmin opimme, että myös uudet rakennukset rakennetaan “vanhaan tyyliin”, joten ei osattu näin noviisin näkökulmasta enää sanoa oliko nähdyt rakennukset milloin rakennettuja. Ei sillä väliä, useimmat rakennukset olivat hurmaavia.

Koostin Flickr-profiiliini 140 kuvan kansion Portugalin reissustamme. Kannattaa ne sieltä käydä läpi, mikäli etelä-eurooppalainen arkkitehtuuri, katutaide ja rannat kiinnostavat. Joitakin kuvia käytän varmasti täällä blogissakin, kun syvennyn reissuumme paremmin, mutta toki myös muutamia kuvia on takataskussa odottamassa julkaisua. Portugalista kyllä juttua piisaisi vaikka kuinka.

Jos jokin tietty aihepiiri Lissabonista ja Portugalista mietityttää niin hihkaiskaa, yritän vastata kysymyksiin parhaani mukaan.

Palaillaan näihin tunnelmiin piakkoin. Oikein rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!
-AaKoo