Magneettirakkaus

Säpsähdän aina, kun kuulen toisen kehuskelevan kuinka monessa maassa hän on käynyt tai kuinka monta osavaltiota on läpi kahlannut Yhdysvaltoihin sijoittuvan roadtripin aikana. Onko se jonkinlainen arvonsymboli? Entä sitten, jos olet käynyt monessa paikassa? Hienoa! Minulle jo eilinen ensimmäinen käynti Nokialla oli uusi ja hauska kokemus, mutta en silti pidä ylhäällä listaa kuinka monessa kaupungissa olen Suomessa käynyt saati sitten muista maista. Vähän huono esimerkki, mutta pointtini käynee selväksi. Niin iässä kuin tässäkin asiassa, koen että numerot ovat vain lukuja. Ei se kerro mitään siitä kuinka olet ollut läsnä ympäristössäsi tai kokenut monia uusia asioita.

Miten tämä liittyy magneetteihin? Noh. Meidät lähemmin tuntevat tietävät, että niitä on kerääntynyt keittiön pinnoille paljon. Onneksi punastuminen ei näy tekstin läpi. Eihän? Mikä sitten on paljon? En niitä silmämääräisesti pysty laskemaan, joten koen, että se on silloin määreellisesti paljon. Enkä aio niitä laskea. Magneetteja on ostettu kaikkialta jossa olemme käyneet yhdessä tai erikseen, mutta myös sukulaiset ja ystävät ovat tuoneet niitä reissuiltaan meille tuliaiseksi. Ihan ilman pyytämättäkin.

image

Itse pyrin reissuillani löytämään magneetin joka joko kiteyttää tärkeän muiston paikasta tai kuvastaa maataan / kaupunkiaan omalla tyylillään. Ne ei siis suinkaan ole hetken mielijohteen ostoksia vaan niitä pohdiskelen ja silmäilen useimmiten koko reissun ajan. Niitä ostetaan vain yksi per kohdepaikka. Muuten tämä pieni harrastus lähtisi käsistä.

Kun tuon sen mukanani kotiin ja lisään sen omalle paikalleen muiden joukkoon joko jääkaapin oveen tai magneettiseinään, se on siinä kuin portaali toiseen aikaan. Aina sitä vilkaistaessa, mieleeni tulee liuta ihania tai kommellusrikkaita muistoja. Pysäyttäviä hetkiä. Siksi rakastan magneetteja. Jos ne putoavat ja hajoavat ei se kuitenkaan haittaa, sillä siihen kytkettyä muistoa ei voi kukaan rikkoa. Se säilyy ikuisesti.

image

Kukin matkustaa tyylillään, eikä tarkoituksenani ole väheksyä muiden tapoja laskea matkustamisiaan. Vaikka magneettien paljous muistuttaa minua siitä, että monessa paikassa on tullut käytyä en silti koe, että paljon on nähty. Päinvastoin. Siksi jaksan edelleen peräänkuuluttaa länsäoloa ja pysähtymistä. Kun sisällytän muiston magneettiin, se on tapani toivoa, että se hetki säilyisi muistissani täältä iäisyyksiin. Siis, laskekaa ne kamerat ja puhelimet alas, kun olette reissun päällä. Se on vain pieni hetki elämässä, kun voitte kokea ja havannoida kaiken uuden ja erilaisen ensimmäisen kerran. Aidosti.

Lisäksi kukaan muu ei voi kokea samaa kokemusta tietystä paikasta kuin sinä itse. Tai vaikka moni on käynyt esimerkiksi Espanjassa, voitko sanoa nähneesi koko Espanjan ja täten laskea sen todo-listalta samantien merkatuksi? Olen itse käynyt Barcelonassa ja aurinkorannikolla ja silti on sellainen olo, että Espanjasta en ole nähnyt kuin pienenpienen jäävuoren huipun haluten vain lisää.

Onko sinulla jokin hupsu tapa matkamuistoa etsiessäsi, pitääkö sen olla jokin tietynlainen? Olisi ihanaa kuulla! Vai olenko niin höpsö, että olen ainut?!

Hei ja vappuiloa kaikille! Malttia sen siman kanssa!

-AaKoo

Kotimaan matkailusta – luonto edellä

Vielä kymmenisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että maailma alkaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Miten väärässä olinkaan. Eilen raahasin Kotimaan Matkailumessuilta tiiliskiven painon verran esitteitä vahvasti inspiroituneena tulevasta kesästä.

Yksi suosikki kesänviettotapani on road tripit tuntemattomilla teillä, uusiin kaupunkeihin tutustuen ja maastossa liikkuen. Tämä ajatus tänä kesänä vain vahvistuu, sillä emme tee Mikon kanssa kesälomareissua ulkomaille. Näin voimme nähdä Suomea enemmän ja useammalla kertaa.

Ennakkoon pelkäsin, että messuilla olisi paljon tekopirteätä mainostamista kohteista ja kaupungeista, mutta jälleen kerran olin onneksi väärässä. Toki heitäkin joukkoon mahtui, mutta liikuttavaa oli nähdä joidenkin aito rakkaus ja ylpeys edustamaansa kotiseutua kohtaan. Lämpenin nopeasti iloiselle tunnelmalle ja yhteisöllisyydelle.

Haluankin nostaa esiin muutaman tärpin ensi kesälle. Tällä kertaa ihastuttavat ja perinteiset majakkakohteet, kylpylät ja erilaiset monitoimipuistot ohitan sujuvasti ja keskityn kohteisiin, joissa luonto on keskiössä. Kohteet ovat tapaamisjärjestyksessä.

IMG_1428_fb

Etelä-Pohjanmaan matkailu:

Tämän kesän asuntomessujen sijaan halusin tutustua pohjanmaalaiseen luonto- ja aktiviteettimahdollisuuksiin. Toki Kuortaneen Sport Resortin aktiivisuusmahdollisuudet kiinnostivat myös, mutta halusin selvittää mihin etelä-pohjanmaalaiset suuntaavat ihastelemaan luonnon kauneutta. Tällaisiin paikkoihin ei välttämättä muut löydä niin helposti.

Minulle suositeltiin lämmöllä Jouppilanvuorella patikointia, jossa esteettömyys on huomioitu erinomaisesti ja Kyrkösjärven maisemat olivat kuulemma vailla vertaa. Se sijaitsee aivan Seinäjoen keskustan kupeessa. Toinen mielenkiintoinen tärppi meren kauneutta ihasteleville on Köpmanholmenin merireitti (Kokkola-luoto-Kokkola), jonka maisemien rauha saa hektisemmänkin ihmisen rauhoittumaan.

Minun kanssani jutellut Kirsi oli ilahduttavan innoissaan omasta kotiseudustaan. Hänen kanssaan tuli sellainen olo, että Etelä-pohjanmaan lakeuksiin ja liikuntamahdollisuuksiin olisi syytä tutustua paremmin.

IMG_1422_muokattu

Visit Kouvola:

Kouvolan seudun toimipisteellä olin erityisen kiinnostunut Repoveden kansallispuistosta. Olen kuullut paikasta aiemmin, koska Mikko on kotoisin n. 70 km päästä sieltä, mutta vielä en ole päässyt alueelle asti. Siellä eripituisilla ja vaikeustasoisilla patikointireiteillä kohtaavat metsät, kukkulat, vesistö ja erämaa, niitä yhdistellen riippusillat ja lossit.

Erityisen innoissani olin kuulessani, että alueella voi myös harrastaa melontaa, soutua ja ohjattuja kalastusretkiä. Intiaanisieluna korostan, että olin innoissani tuosta melontamahdollisuudesta en niinkään kalastusretkistä (kärsivällisyyteni vuoksi).

IMG_1459_muokattu

My Fair Lady / Ypäjän musiikkiteatteri ry:

Tähän väliin kotiseututärppi, joka ei liity mitenkään luontoon. Varsinkin, kun jostain syystä Torronsuon kansallispuisto loisti messuilla poissaolollaan tai sitten en vain huomannut heidän ständiään messujen lukuisten näytteilleasettajien joukosta.

Ypäjällä tänä kesänä taidokkaasti valmistetut mekot vievät pienen maalaiskylän aikakoneella ajassa taaksepäin, koska Perttulan koulun läheisyydessä siirrytään 1900-luvun alun maalaisromanttiseen miljööseen My Fair Lady -musikaaliklassikon tulkinnassa. Tämä varmasti tuo raikkaan tuulahduksen perinteiseen kesäteatterivalikoimaan.

IMG_1465_muokattu

Näsijärvireitti:

Sen lisäksi, että tykkään patikoida ja meloa, pitää pientä vauhdin huumaa elämässä olla – ja tätä on minulle luonnossa pyöräileminen. Pyhäjärven olemme kiertäneet pyörällä kerran, mutta se taitaa olla vasta alkupolkaisuja sille, mitä Näsijärven suuntaan lähtiessä olisi mahdollista kokea.

Näsijärvireittien esite lupaa reittejä niin sunnuntaipyöräilijälle kuin aktiivipolkijallekin. Oheen voi yhdistää laiva- ja junamatkailua, jos haluaa nähdä enemmän ja kuitenkin samalla hengähtää hetkeksi. Olisi kyllä huikeeta yhdistää laivareitti ja pyöräileminen tähän elämykseen.

Pirkanmaa on aika iso pala purtavaksi ja niin paljon enemmän kuin pelkkä Tampere – kaikella rakkaudella ja kunnioituksella kaupungin kauniita maastoja kohtaan.

IMG_1508_muokattu

AiRRport Tampere:

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä oli ilo tutustua Tredealla työskentelevään Heliin. Juttelimme Tampere-Pirkkalan lentoaseman nykytilanteesta, joka vilkastuu onneksi kesää kohden, mutta voisi olla vilkkaampikin. Helin mukaan on kovasti tehty töitä useampien reittien eteen ja olisihan se kaikin puolin järkevää kaikille meille pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville matkailijoille päästä lentoon myös sisämaasta.

Lisäksi juttelimme siitä kuinka on järkevää tehdä lentosuunnitelmat kaukomatkoille Tampereelta ja Tukholman lentokentän kautta, jolloin useimmiten hinnoista putoaa merkittävä osuus pois verrattuna siihen, että lähtisi lentoon Helsingistä ja tekisi vaihdon Euroopan isoimmilla lentokentillä.

IMG_1514_muokattu

Kesä on sesonkiaikaa monelle matkailun yritykselle Suomessa. Oli aidosti ihanaa nähdä miten messuilla kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Kaikilla oli yhteinen tavoite – saada matkailu Suomessa entistäkin vahvempaan nousuun. Siihen haluan itsekin matkailijana panostaa. Erityisesti tukien niitä kohteita, joiden olemassaolo jää suurempien turistirysien jalkoihin. Toivottavasti inspiroin siinä teitäkin.

Kotimaan matkailukin avartaa!

-AaKoo

 

Kun reissuhuuman pilvilinnat haihtuvat

Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun alkaa palautumaan maan tasalle reissuhuuman pilvilinnoista. Se on hieman haikea fiilis, mutta toisaalta matkamuistot lämmittävät mieltä vielä pitkään vaikkei aurinko jaksaisikaan vielä lämmittää poskea.

Ei ihan villatakilla pärjää ulkona Suomessa, kuten tein vielä tiistaina Lissabonissa. Varsinkaan, jos aamulla lämpömittari näyttää -3 -astetta, kuten tänä aamuna. Siinäpä oli melkoinen shokkiherätys arkeen ja loman jälkeiseen ensimmäiseen työpäivään.

Viikon poissaolon jälkeen on jännittävää huomata, kuinka kevät on edistynyt pienen pykälän Pirkanmaallakin. Lumikasat parkkipaikoilta ovat kadonneet, suurin osa kaduista on putsattu hiekoitushiekasta ja katupölystä ja leskenlehdet puskevat maan alta esiin. Pyöräilijöiden määrä on täten moninkertaistumassa, joten heitä pitää taas jalankulkijana varoa kaduilla.

Lisäksi maantiellä tulivat ensimmäiset venetrailerit vastaan ja karavaanareitakin oli pari päivää sitten liikkeellä enemmän kuin kahdella kädellä olisin ehtinyt laskea. Tunnustan. Aina, kun näen karavaanarin tai muun matkailuun tarkoitetun ajoneuvon, mietin mahdollisia tulevia retkiä ja seikkailuja. Näin käy lähes poikkeuksetta. Niin vahva on meikäläisen palo nähdä maailmaa, sillä niin kovin paljon siitä on vielä näkemättä.

Tästä syystä menen huomenna kuikuilemaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen ja tutustun Kotimaan Matkailumessujen tarjontaan. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä kotimaan matkailulla on tarjottavaa tälle kesälle. Onko keksitty jotain uutta trendikästä vai nostavatko enemmän perinnekohteet päätään? En vielä lupaa mitään, mutta lupaan olla silmät ja korvat auki teille lukijoille ja vinkkaan mielenkiintoisimmat kohteet ja elämysmahdollisuudet, JOS jokin nousee muiden joukosta.

DSC_0684

En voinut rikkoutuneen puhelinnäyttöni vuoksi kuvata tänään Tampere-Lempäälän välisellä maantiepätkällä tämän hetkisiä kevään merkkejä, joten tyydytään nyt Portugalin maanantain maantiemaisemiin. Näimme lukuisia hurmaavia pieniä kyliä ja upeita hiekkarantoja. Oli maa mikä hyvänsä, jotta näkisi kokokuvan kulttuurista, niin siinä on aina paljon enemmän nähtävää kuin vain ne isot kaupungit ja turistinähtävyydet.

Vaikka matkojen haaveileminen on kivaa, loppuillan olen läsnä tässä illassa. Elämä on kuitenkin tässä jo nyt, ei matkamuistoissa eikä matkasuunnitelmissa.

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

-AaKoo

Voihan Portugali, minkä teit!

Kävi niinkuin toivoinkin. Olisin halunnut jäädä sinne ja jatkaa harhailua kamerani kanssa tuntemattomilla kaduilla. 6-päiväinen talvilomaseikkailumme meni aivan nappiin. Mikkokaan ei eksynyt metroasemalla kuin kerran, mikä on hyvä saavutus. En tosin ymmärrä miten voi päätyä hissillä väärälle puolelle metroraiteita – kahdesti peräjälkeen, varsinkin kun olimme menneet samaa reittiä jo aiemminkin. Tulimme metroraiteille eri reittiä, sillä Mikolla oli pyörä mukana ja halusin itse kulkea portaita. Siitä selvittiin kuitenkin makeilla nauruilla.

Kirjoitan Portugalista juttusarjan, joten julkaisen postauksia ripotellen pitkin kevättä erilaisista näkökulmista. Tähän alkuun vähän tunnelmointia ihanasta keväisestä Lissabonista (reissun ensimmäiseltä päivältä). Kevät ei ollut siellä aivan niin pitkällä kuin toivottiin – kukat ja puut eivät olleet vielä parhaimmassa väriloistossaan, mutta me molemmat onnistuimme käräyttämään ihoa heti ensimmäisenä päivänä, että lämpöä riitti kyllä suomalaisen näkökulmasta tarpeeksi.

DSC_0014

Voi sitä riemua, kun matkalaukut saatiin raahattua loputtomilta tuntuvien ylämäkien jälkeen hotellille ja päästiin heti aamusta nauttimaan Lissabonin lämpimästä säästä.

DSC_0020

Lisboa, Parque Eduardo VII / Vaatimattomalla toivelistalla oli päästä näköalatasanteelle ihmettelemään kaupunkia. En kuitenkaan arvannut, että se tapahtuisi jo matkalla hotelille, sillä tämä ihastuttava ”labyrinttipuisto” sijaitsi aivan hotellimme naapurustossa. Kävi kuitenkin ilmi, että hotellimme tosiaan sijaitsi aivan mäen päällä, ja mäki nousee joka suunnasta, joten melko hikiset patikoinnit oli iltaisin edessä vaikka kuinka yritimme tulla eri suunnista. Huh! :`)

DSC_0074

Näissä maisemissa oli lounaspaikkamme Ribadouro, jossa päädyimme maistelemaan ennennäkemätöntä merenherkkua.

IMG_1354-muokattu

Ei kovin vaatimattomasti aloitettu kulinaristisia kokeilujamme Lissabonissa. Meille suositeltiin tätä upeaa rapua (lajikkeesta ei hajuakaan, pahoitteluni), jota kiltisti tottelimme. Kuten sanottua tämä kaveri ei ennestään ollut kovin tuttu ruokaherkku, joten olisittepa nähneet meidän ilmeet, kun pöytään tuotiin perusaterimien sijaan vasaraa, pihtejä ja muita kuoren rikkomiseen tarkoitettuja apuvälineitä. Oli siinä varmasti monella paikallisella naurusta pitelemistä, kun alettiin ravun saksia murskaamaan niin, että naapuripöytäläiset saivat varoa lentäviä ravun osia. Oli oikein maukasta. Kaikkea uutta kannattaa maistaa! Namnam!

DSC_0106

Ja tässäkö meidän jälkiruoka? Ei tällä kertaa. Ei näitä mansikoita oltu hinnalla pilattu. Ne olisivat maksaneet 1,2e/kg. Kyllä vain, hinta on tosiaankin tuo!

DSC_0117

Kävi hyvin nopeasti selväksi, että Lissabonissa on lukuisia aukioita, ihania värikkäitä rakennuksia ja erittäin ystävällisiä ihmisiä. Myöhemmin opimme, että myös uudet rakennukset rakennetaan ”vanhaan tyyliin”, joten ei osattu näin noviisin näkökulmasta enää sanoa oliko nähdyt rakennukset milloin rakennettuja. Ei sillä väliä, useimmat rakennukset olivat hurmaavia.

Koostin Flickr-profiiliini 140 kuvan kansion Portugalin reissustamme. Kannattaa ne sieltä käydä läpi, mikäli etelä-eurooppalainen arkkitehtuuri, katutaide ja rannat kiinnostavat. Joitakin kuvia käytän varmasti täällä blogissakin, kun syvennyn reissuumme paremmin, mutta toki myös muutamia kuvia on takataskussa odottamassa julkaisua. Portugalista kyllä juttua piisaisi vaikka kuinka.

Jos jokin tietty aihepiiri Lissabonista ja Portugalista mietityttää niin hihkaiskaa, yritän vastata kysymyksiin parhaani mukaan.

Palaillaan näihin tunnelmiin piakkoin. Oikein rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!
-AaKoo