Pääsiäisnoidista roolimalleihin

Lähimmäisen rakkaus. Rentoutuminen. Hyvä olo. Sitä pääsiäisen aika on minulle. Lähes poikkeuksetta vietän pääsiäisen pyhät vuosittain rakkaiden sukulaisteni luona. Pitkän viikonlopun vuoksi, kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Nämä turinat keskittyvät pitkäperjantaihin. Niitä muistoja vaalin ja muistelen varmasti vielä pitkään.

Tiedättekö sen tunteen, kun katsot lähipiiriäsi ja huomaat hymyileväsi leveästi? Ymmärrät, kuinka sinusta on tullut sellainen kuin olet. Ympärilläsi on ihmisiä, jotka omaavat tietynlaisia luonteenpiirteitä, joita heissä ihailet ja nyt huomaat, että olet nuorena omaksunut samaisia luonteenpiirteitä itsellesi. Ilman heitä et olisi sinä, he ovat antaneet sinulle voimaa ja rohkeutta toteuttaa asioita. Niistä samaisista asioista saat kiitosta työtovereiltasi ja ystäviltäsi. Minusta se on jännittävä havainto. En suinkaan havainnut sitä nyt ensimmäistä kertaa, mutta se on pysäyttävä ajatus jokaikinen kerta.

Seurueessamme tällä kertaa on äitini, hänen sisarukset – veli ja kaksi siskoa puolisoineen – sekä mamma eli äidinäiti ja minä ja Mikko. Melkoinen ryhmärämä. Olemme kokoontuneet tätini ja hänen miehensä luokse Humppilaan. Minulla on hyvin rakastava lähisuku ja tiedän olevani hyvin onnekas sen suhteen. Välimatkojen vuoksi näen molempia tätiäni ja heidän puolisojaan vain muutaman kerran vuodessa. Kaikilla on omat kiireensä ja velvollisuutensa, mutta kun koko poppoo kokoontuu, kuulen naurun jo ulko-ovelle asti.

image

Molemmat tätini ovat minun lempi-ihmisiäni. Toiselta opin visuaalisia taitoja ja toiselta elämänilon ja avuliaisuuden. Molemmilta opin, että kun elämä murjoo pitää vain nousta ylös ja jatkaa eteenpäin – hymy huulilla. Tädeistäni ei entisajan pelottavia pääsiäisnoitia saisi millään, pikemminkin he ovat olleet minun roolimallejani syntymästäni asti. He ovat myös kummitätejäni, mutta pienenä kutsuin heitä pummitädeiksi, ja saan kuulla siitä yhä. Ilmeisesti k-kirjain tuotti silloin minulle hieman vaikeuksia.

Huumorin kukka kukkii jutustelun ohessa. Tällä kertaa syömme pääsiäisteeman mukaisesti lammaspataa, valkosipuliperunoita ja kreikkalaista salaattia tuoreilla mansikoilla ja juustotarjottimen kanssa. Tämän meidän suku osaa parhaiten, jutustelun hyvän ruoan ja juoman parissa.

Pohjois-Karjalan vahvistus osaa pitää nuottia yllä, mutta kukaan ei jää hiljaiseksi. Kaikille jää tilaa sanoa omat kuulumisensa ja mielipiteensä. Itse jään suosiolla tarkkailijan rooliin, sillä hengitän mielelläni sisään tunnelmaa ja nautin tilanteesta itsekseni. Kunpa voisin saada sen rakkauden määrän purkkiin ja kaulakorun päähän. Kuljettaisin sitä mukanani aina.

image

Jutustelemme lisää ja ruoan laskeuduttua suvun kolme kokkikolmosta leikkimielisesti kisailevat, kenen jälkiruoka on seurueen paras. Tarjolla on chilisuklaakakkua, gluteenitonta porkkanakakkua ja rahkapiirakkaa. Joukossa on ammattilaisleipuri ja suurtalouskokki, joten kisa on tiukka. Oma suosikkini on arvatenkin chilisuklaakakku, sillä olen melkoinen suklaahirmu. Sitä minun olisi pitänyt syödä enemmänkin.

Ennen ja jälkeen ruokailun myös savusaunan ovi käy. Sen savuisista löylyistä nauttiminen ja hämyisessä valossa tunnelmointi on täydellinen vastapaino arjen stressille ja velvollisuuksille. Kiireettömyys, mikä ihana asia. Jos olisi vielä enemmän lunta käytäisiin tekemässä lumienkeleitä pihalla, mutta nyt ”tyydytään” istahtamaan pihakeinuun ennen kuin mennään takaisin saunaan ja savuinen löylylysti alkaa uudestaan.

Harvemmin sitä savusaunaan pääsee, joten kuka nyt ei kävisi kampaajalla ennen savusaunaan menoa? Kävi itseasiassa niin, että ennen Humppilaan tuloa olin hemmottelemassa paksua tukkaani 3 ja 1/2 tuntisella parturireissulla ja tämän jälkeen päädyin melkein suoraan löylyihin.

image

Illalla unihiekka vei voiton muutamasta seurueessa, mutta me loput siirryimme alakerran ”sviittiosastolle” pelailemaan Party-Aliasta. Useimmiten kuuntelemme ohessa myös nostagisesta retrosoittimesta vinyylilevyjä, mutta tällä kertaa ”disco-musiikista” vastasi tuttu ja turvallinen radiokanava. Voi sitä lystin määrää. ❤

Vatsalihakset kipeinä nauramisesta ja hymykuopat syvällä kasvoilla lankalauantai-aamuna lähdimme Humppilasta. Kiitos tästä voimaannuttavasta pitkäperjantaista rakkaat. ❤

-AaKoo áka Kaisuli

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s