Suljen silmät ja annan mielikuvituksen juosta. Kuvittelen silmän kantamattomiin jatkuvat hiekkarannat, lämpimän kevätpäivän ja raikkaan tuoresmoothien kädessäni. Keskustassa jyrkkenevät kadut ovat suomalaiselle hurja näky, mutta matkatessa vanhalla keltaisella ratikalla, ne osoittautuvat elämykseksi. Sympaattisella korttelinpätkällä mosaiikkiset yksityiskohdat, ja värikkäät rakennukset vievät huomioni. Kuulen fadon rytmin läheisessä puistossa. Ihmiset tanssivat siellä härkätaistelun elkein. Paikka on kuin San Francisco siirrettynä Eurooppaan – tätäkö on Lissabon?
En ole ollut Lissabonissa aiemmin, mutta tällainen mielikuva minulle on kaupungista tullut. Viime vuonna minun piti lähteä joogalomalle, joka osittain olisi sijoittunut Lissaboniin ja osittain Portugalin eteläkärjessä sijaitsevaan pikkukylään. Harmillisesti se matka peruuntui. Huhtikuussa on revanssin aika. Tällä kertaa, en lähde joogalomalle, mutta eiköhän sieltä löydy kaikkea muuta kivaa nähtävää ja puuhasteltavaa.
Olemme Mikon kanssa hyvin leppoisia matkailijoita. Ei juosta hiki hatussa nähtävyydeltä toiselle vaan fiiliksen mukaan lähdetään tallustelemaan johonkin suuntaan. Kun tulee jokin kiva kahvila tai terassi vastaan, istahdetaan ja jaloitellaan hetki. Välillä on ihan vain mukava istuskella ja ihmetellä ohikulkevia paikallisia ja päästä sisälle paikalliseen sykkeeseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Mikko maistelee paikallisia erikoisoluita, ja minä fiilistelen persoonallisia kadunpätkiä ja maistelen paikallisia herkkuja.
Kuljemme usein jalan, mutta joskus on järkevämpää ottaa Mikon pyörä kainaloon ja hypätä paikallisliikenteen kyytiin kaupungin toiselle laidalle. Tällä kertaa suuntaamme mahdollisesti myös kaupungin ulkopuolelle, sillä jokin sympaattinen pieni rantakohde tai kylä kiinnostaisi tutkia paremmin. Katsotaan lähempänä mikä fiilis on (ja miten säät suosivat kauemmaksi tehtyjä päivän retkiä). Toisaalta en myöskään uskalla fiilistellä matkaa ihan järjettömästi vielä, ettei tule takapakkia. Olen vähän taikauskoinen, varsinkin Lissabonin suhteen. Tapamme mukaan varmasti avaamme pienen matkaoppaan vasta lentokoneessa ja annetaan lomatunnelman viedä mukanaan.
Nämä kuvat toivottavasti välittävät saman letkeän lomatunnelman, joka meillä itsellämme on reissuilla. Kuvat sijoittuvat muun muassa Kööpenhaminaan, Amsterdamiin (se olen minä violetissa takissa kirjaimen alla) ja Kuubaan. Kuvat voi muuten klikata halutessaan isommaksi.
Tämä reissu tulee olemaan tämän kevään talvilomakohteemme. Facebookin uutisvirtaan pompsahti eräänä aamuna tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Ennen sitä vasta palloilimme ajatuksilla mihin haluaisimme pidennetyksi viikonlopuksi suunnata. Lämmin kaupunkiloma oli ainakin allekirjoittaneella kovasti pohdinnassa.
Tämä tarjous oli Lentodiilien julkaisema Lissabonin tarjous, johon sisältyi meno-paluu-lentojen lisäksi 5 yötä 4*hotellissa. Yleensä hankimme lennot ja majoituksen erikseen (ja majoitus harvemmin hotellista), mutta nyt kokeilimme uutta lähestymistapaa. Molemmat yhdessä olivat hyvässä tarjouksessa, eikä hotellikaan ole hassumpi sijainniltaan (ja kaiken lisäksi vielä uusi), niin siinä kohtaa oli pakko pyyhkiä unihiekat äkkiä silmistä ja miettiä asiaa tarkemmin. Impulssiivinen luonteeni ei antanut enää periksi.
Tuo numerosarja otsikossa ei suinkaan ole sorminäppäryyteni taitoleikki vaan ovelasti ilmaistuna lähtöpäivämme, vielä 7 viikkoa ja sitten se on vamos – letsgo!
– AaKoo
Ps. Uudet lukijat, muistakaa blogin Facebook-sivut! Sinne tiputtelen toisinaan muun muassa ekstramateriaalia aihepiireihin liittyen ja reaaliaikaisia höpinöitä.