Sen lisäksi, että eilen sunnuntaina oli äitini nimipäivä, oli myöskin minun eräänlainen liikunnallinen vuosipäivä. Jee! Siis tasan vuosi sitten (24.1.2015) voitin (näin jälkikäteen tuntuvan typerän) kuntosalipelkoni pitkähkön tauon jälkeen. Vähitellen siitä päivästä olen kehittänyt kuntoani ja reipastunut muutenkin nauttimaan elämästä jälleen täysillä – sitä kun ei tiedä, milloin siihen ei ole mahdollisuutta tai voimia. Kaikille tulee notkahduksia ja mutkia matkaan elämässä ja tuo päivä oli minun käännekohtani parempaan.
Helppo tie se ei ole ollut, mutta positiivisella asenteella pääsin pitkälle ja yksi tärkeimmistä opeista oli muistaa olla itselleni armollinen. On ihan ok, olla menemättä lenkille tai salille, jos ei huvita, kunhan siitä ei tule useamman viikon tauko, sitten se on jo tekosyy, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Pääpointtini vaan tarkoitan, että ei pidä ottaa ressiä, jos ei ole aikaa liikunnalle, sillä stressatessa hyvät tulokset jäävät minimiin. Keho ei erota stressaatko töiden vai liikunnan vuoksi.
Motivaationi pysyi yllättävän hyvin yllä, sain liikunnan ilon säännölliseksi ja liikakilot karisivat vähitellen. Myös ruokailutottumukseni saivat vihreämmän suunnan. Ja sillä tiellä ollaan yhä. Teemme n. kerran viikossa kasvisruokakokeiluja, ja pyrimme käyttämään puhtaita ja värikkäitä raaka-aineita, koska niistä vaan tulee niin pirun hyvä olo!
Siinä missä viime vuosi oli kuntosaliharrastuksen haltuunottoa, olen nyt siirtynyt enemmän toiminnallisen liikunnan pariin. Onnekseni lähikuntosalillani Fressi Sykkeellä on todella hyvä oma tilansa toiminnalliseen harrastamiseen. Niimpä CrossFit-tyyppinen reenaaminen, hypyt, loikat, spurtit, roikkumiset, kahvakuulailut, TRX-köysi ym. apuvälineet kehonpainoharjoitteluun ovat tulleet hyvin tutuksi.
Sen kokonaisvaikutus kehossa on ihanan kamalan tehokas reenimuoto (ja sen jälkeeni jääneestä hikilammikosta voi muutkin reenailijat päätellä), ja kyllä sen tietää itsekin viimeistään seuraavana päivänä, kun tuntee saaneensa uusia lihaksia kroppaansa. Tosin hyvin vaatimattomia ja hyvin piilossa tuntuvat vielä olevan, enkä minä muskelinaiseksi edes aio. Ei pelkoa. 😉 Se hyvän olon tunne on niin paljon tärkeämpää meikäläiselle kuin ulkoiset vaikutukset, vaikkei sekään huono asia olisi. Ajattelinkin tänne blogiin loppukeväästä tarkastella kehitystä, mahdollisia hyötyjä aktiivisesta reenaamisesta (työkiireistä riippuen) ja myös ottaa huomioon, olisiko jotain pitänyt tehdä toisin.
Vastapainoksi kehon hyvinvoinnille on tietysti mielen hyvinvointi ja siksi myös erilaiset joogat ovat pysyneet matkassani puolitoista vuotta. Astangajooga on yksi tämän hetken suosikeistani. Voi pojat, miten kankea rautakepakko aluksi olinkaan. Joogassa kiehtoo se, että siellä ei tarvitse suorittaa, siellä ei ole väliä taivutko varpaisiin asti vai jääkö sormet vain parin sentin päähän. Meistä varmasti kaikki joutuvat suorittamaan päivän aikana ihan tarpeeksi, työpaikalla, ostoksilla, jopa kotona (kotityöt, velvollisuudet yms). Joogassa ei tarvitse. Joogan parhaimmat puolet mielestäni onkin läsnäolo, pysähtyminen, ja hetki itselle. Mitä muuta sitä kiireinen ihminen voi toivoa?
Motivoivin terveisin,
– AaKoo